Hei onko täällä muita jotka ahdistuvat puntarista/ mittanauhoista? Onko mahdoton ajatus ,ettei niitä tarviisi ottaa matkalle mukaan?

Itse olen päin vastoin kovakin mittaaja, koska se edistyminen on se ehdottomasti paras motivoija. Se on se eka kerta kun kirpasee, jos on pitkään ollut poissa puntarilta ja tietää siellä olevan kurjia lukemia.

Mutta jos se puntarilla käyminen ja mittaaminen on ahdistavaa, niin kyllä sitä ilman niitäkin pystyy laihduttamaan. Siinä tapauksessa täytyy laskea peruskulutus ja liikunnan myötä kulutetut kalorit (alakanttiin), sekä syödyt kalorit. Laskemista tulee enemmän, mutta normaalilla matematiikalla paino putoaa.

Eli:

Naisille:
BMR=655+(9,6×paino kg)+(1,8×pituus cm)−(4,7×ikä)

Miehille:
BMR=66+(13,7×paino kg)+(5,0×pituus cm)−(6,8×ikä )

Lopputulos on kilokaloreina per päivä. Tämä on energiantarve, jos et tekisi mitään muuta kuin lepäisit.

Sitten tosiaan tähän lasket lisäksi syödyt kalorit ja liikunnalla kulutetut kalorit. Kunhan lopputulos on miinuksella, niin painon pitäisi pudota.

Suositeltavaa on noin 500-1000 kalorin vaje, jotta paino putoaisi noin 0,5kg-1kg viikossa.


Muoks.

Toki, jos kokee että menee ihan mutu-tuntumalla ja alkaa vaatteet tuntua löysiltä niin suunta on oikea. Mutta usein me ylipainoset ainakin alkuunsa kuvittelemme syövämme vähemmän mitä sitä oikeasti syö. Ennen kun se rutiini ja ymmärrys annoskoista (ja oikeista makroista) tulee ajan myötä.

Uskon, että jokaisella on oma motivaattori laihtumisen edistymisen seurantaan. Minä itse motivoidun siitä, kun tuloksia näkyy numeroina, mutta mikä ettei jollekulle toiselle se voi olla myös vaatteiden parempi sopivuus, peilikuva tai parantunut yleiskunto. 👍