Heissan kaikille,

kesäkuu meni kyllä ihan häneksi painon pudottelussa. No ei onneksi tullut lisääkään mutta ei kyllä paino pudonnutkaan. Lenkkikengät ovat olleet ihan liikaa eteisen matolla ja liian vähän lenkkipolulla.

Eilen sitten näin kuvat toukokuun lopun sukujuhlista. Voi että teki mieli melkein itkeä kun näki omat kuvat. Miten minä en ole käsittänyt että näytän noin suurelta ja lihavalta. Ei minun peili tuollaista kerro onko syy siinä että peilin edessä ei ole muita vertailukohtia. Muistelin illalla juhliin lähtötilannetta, olin ihan tyytyväinen ulkonäkööni mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuli tajuttoman paha mieli
Kun sitten tuntui epätoivo iskevän pengoin parin vuoden takaiset kuvat jolloin painoin 15kg enemmän eli mittari näytti 125 ja kyllä sekin vain kasvoissa ja olemuksessa näkyi enemmän kuin muistin.

Onko teillä muilla kokemuksia vastaavasta että ette olisi itse hahmottaneet omaa ulkoista olemusta peilistä samalla tavalla kuin valokuvista? Auttakaa minua!

Hei Pinja82!

Mulla on ollut ihan samanlaisia kokemuksia ja niistä tämä kaikki lähti oikeastaan liikkeelle! Satuin katsomaan valokuvia ja voi kamala mikä VALAS niissä oli. Miten ihmeessä olen päästänyt itseni tähän kuntoon?? Peilistä minua ei katso niin lihava ihminen kuin mitä näen kuvissa!

Meillä on maaliskuussa ulkomaanmatka ja sinne ois tarkoitus pudottaa vähintään 20kg. Ehkä sitten minua voisi siellä kuvata!

Pinja82, minulla on sama juttu! Et suinkaan ole ainoa. Olin täysin sokea pitkän aikaa ulkonäölleni. Luulin myös että en ole oikeasti kovinkaan ylipainoinen... sitten näin kuvia veljeni häistä viimekesältä. HYI olkoon!

Sen jälkeen oli pakko otta härkää sarvista ja astelin vaa´alle... nyt "joudun" laihduttamaan saman verran kiloja, mitä muutama vuosi sitten painoin!

Itse vuodatin muutaman kyyneleen tämän takia... ja mietin kuinka ihminen voi päästää itsensä tähän kuntoon, eikä edes itse tajua tilannetta. Surullista!

Mutta nyt uuteen laskuun vain! Pakko ajatella positiivisesti, ja tsempata itseään. Ottaa tämän yhtenä elämän haasteena, ja miettii että on taas astetta vahvempi ihminen laihduttamisen ja elämänmuutoksen jälkeen. Kyllä me pystytään tähän !!

On ihana (ja kamala) kuulla että muillakin on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia että ei itse hahmota omia ääriviivojaan. No tokihan tiedän että en keijukainen ole enkä ole ollut koskaan sen vuoksi minulla on perheen kamera ja minä otan kuvia ei muut eli en ole itse kuvissa juuri koskaan koska en omia kuviani ole koskaan välittänyt katsoa. Nyt näin noissa perhejuhla kuvissa ensimmäisen kuvan itsestäni poikaystäväni rinnalla ja täytyi sanoa että hävetti aivan suunnattomasti. Se kuvottava tunne kun sitä kuvaa katsoi oli aivan sanoin kuvailematon ja voin sanoa että se itseinho jota tunsin sammutti kyllä pitkäksi toviksi minulta peruspositiiviselta ihmiselta hymyn huulita ja iloisen mielen.

Toisaalta vaakan lukemathan kertovat omaa karua kieltään siitä kuinka painoin noin kymmenen vuotta sitten 78kg ja nyt 110kg puhumattakaan siitä 125 lukemista. Mutta elämänhallinnan menetys jossain kohtaa on johtanut tähän sivuluisuun eli kun on ollut elämä muuten sekaisin niin ei se nyt niin iso juttu ole ollut että paino on noussut jonkun kilon silloin tällöin. Tai kun jäätelöä tai sipsiä on ostanut niin mitä sillä on väliä vaikka syönkin yksin kaiken, kuka välittää...

Kumppanini joka on suht tuore näissä kuvioissa eli reilun vuoden seurusteltu... ei voi ymmärtää miksi minun painoni on hallitsemattomasti noussut. Hän on ikänsä liikkunut ja pitänyt itsensä kunnossa joten ei mahdu ymmärrykseen miksi toinen ei itsestään ole huolehtinut. Onneksi huumori meillä kuiten kukkii: tannoinen kommentti kuului sisältö on tässä tytössä priimaa mutta pientä pintaremonttia vaatis. Todella arka aihe tämä kuitenkin meillä ainakin keskusteluissa on meille molemmille koska ylipainoni vaikuttaa niin moneen asiaan. Se vaikuttaa meidän seksielämään, haaveisiin lapsista jne. Koska selvä asia on että tällaisella ylipainolla en vaaranna raskauden aikana vain omaa vaan myös lapsen terveyden.

Eli tsemppausta ja tavoitteita kyllä piisaa mutta tuntuu vain kuin maratonin juoksijalla että meinaa usko loppua ajatellessa maalin saavuttamista. Vaikka maalissa ei odotakkaan pokaalitäynnä kultarahoja ja kunniaa ja mainetta vaan oma parempi terveys, parempi mielentasapaino ja lupa haaveilla vauvasta!

Kaipa tämä sadepilvi pään yläpuolella aikansa kestää mutta yhden päätöksen tein illalla ja laitoin itselle painon suhteen selkeitä mahdollisia kilotavoitteita asioiden suhteen joita talven aikana tulisi tapahtua. Että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu vaikka hampaa irvessä.

On tosiaan samanlaisia kokemuksia. Omalla kohdallani oma painonnouse shokeeraa aina kun joku vielä hetki sitten sopinut vaate jääkin pieneksi. En siihen kuitenkaan ikinä takerru, sillä onnistuneesti ostan lisää vaatteita, jotka taas mahtuvat eikä asiaa tarvitse ajatella.

Itselläni myös yksi suuri motivaattori on juuri tuo haave lapsesta. Muitakin, tärkeitä syitä laihduttamiseen on, mutta ehkä itseäni auttaa selkeä "syy", niiden itsestäänselvien terveydellisten lisäksi. Ne ovat olleet vuosia tiedossa, enkä ole kuin lihonut, joten..

Tsemppiä!

Eilen punnituspäivänä vaaka näytti 103,4 kg, eli -½ kg edellisestä punnituksesta, hyvä niin !

Aurinkoista päivän jatkoa ja tsemppiä kaikille !

hei(: tuolla 105kg tavoittelijoissa oleskelin kun tämä tuntuiniin kaukaiselta. Nyt puntarinäyttää 105kg. tavoite hidas tasainen pudotus. kaksnumeroinen eli 99,9kg tähtäys viimeistään jouluun.

lähtöpainoni oli 116kg ja kiloklubiin liittyessä se oli siinä n. 112kg nyt siis 105kg.

tästä on hyvälähteä positiivisin mielin(:

Täältä hyppäisi mukaan 100kilon tavoittelija! Lopullinen päämäärä pyörii siinä 75kilon paikkeilla ja olen jo välillä siinäkin ketjussa käynyt kurkkimassa

Tavoitteet ovat kovat ja korkella, alunperin lähtöpaino on ollu 107kiloa ja hetki painovartioissa sai sen 100kilossakin jo käymään, mutta nyt tilanne on jotain 101-102kilon välillä.. Perjantaina vasta punnituspäivä joten tarkkaa lukua ei ole

Motivaatiopulaa näillä helteillä riittää, eikä oikeen mikään innosta (edes syöminen!!) Jospa teistä samoilla kiloilla pyörivistä saisi ponnistettua kohti tavoitteita

Heippahei kaikille!


Nyt minäkin sitten siirryn maagisen satasen tavoittelijoihin. Olen viimeksi painanut 100 kiloa vuoden 2005 lopussa, joten tuntuu hyvältä ajatella olevani kohta taas niin "pieni". Olen 173cm pitkä ja painoin vuoden alussa 116,4kg, nyt 103,2kg. Jumitin kaksi kuukautta, mutta laihduin siltikin sinä aikana 1,5 kiloa, parempi sekin kuin ylöspäin sama määrä. Olen ajatellut 75-80 kiloa päämääränä. Vielä siis on hieman matkaa.

Minäkin olen katsellut vanhoja valokuvia. En koskaan tuntenut näyttäväni siltä, mutta nyt jälkeenpäin.. apua. Olen saanut palautetta ulkonäöstäni, olen kuulemma pikkuinen nyt Hihii.

tänään paino 104.8kg


Tällä helle säälläei tuosyöminen itseäänkäänoleoikein kiinnostanut.Paljon juonut vettä ja kyllä jotain päivällä koitin syödä-syömättömyys ei ole hyvä.