Nonni, nyt mulla alkaa tehokuuri!

Viime kesänä tuli muutamassa viikossa monta kiloa (kreikkalainen ruoka on tosi hyvää ) eikä enää lähtenytkään yhtä helposti pois - varsinkaan, kun koko lukuvuosi on ollut melkoista stressiä ja pientä sairastelua.

Nyt en vaan enää suostu kantamaan näitä ylimääräisiä kiloja enkä mitään muutakaan ylimääräistä. Aloitin kotonakin kaiken tarpeettoman raivaamisen pois. Fiilis on mahtava ja odotan kieli pitkällä, milloin pääsen hankkiutumaan eroon turhista kengistä, laukuista, takeista...

Mutta noin liikunnan suhteen aloitan tänään: käyn ensin töitten jälkeen kevyesti kuntosalilla ja illalla ostaa päräytän viimein kausikortin naapurissa aloittaneelle liikuntasalille.

Nuo sun viestit on jotenkin ihanan tsemppaavia ja motivoivia, Tuultapäin! Johan tässä itsekin vähän innostui!

Vähän on mietinnässä, että miten saisi lisää pieniä parannuksia tehtyä ruokavalioon ja miten lisättyä liikuntaa. Siis pysyvästi. Kyllähän tämä aina hetkellisesti onnistuu itseltäkin, mutta jotenkin pitäisi saada ne pysyvätkin muutokset tehtyä, ettei kilot tulisi aina takaisin.

Komppaan sua *Satsuma*, Tuultapäin viesteistä innostuu!

Mietin just samaa *Satsuma*, miten tosiaan sais muutettua pysyvästi ruokavaliota ja lisättyä liikuntaa.

Olen jo kauan miettinyt että en halua pitää mitään kuureja, vaan hitaasti ja varmasti kohta hoikkaa lopputulosta. Ja mikäs se lopputulos sitten on ollut, painoa tullut koko ajan lisää, jojoilen saman 7 kilon sisällä enkä saa painoa ikinä piiruakaan alle 62.

Joku päivä just mietin että "en voi pitää mitään tiukkaa kuuria loppuelämäni" mutta sit koin ahaa-elämyksen, mitä jos mun oikeasti täytyy syödä tosi vähän ja herkuttelematta jotta saavutan sen haluamani tuloksen ja myös pidän sen. Kumpi mulle on tärkeämpää, herkuttelu vai hoikkuus? Jos siis on tosiaan niin että ne vaihtoehdot on nuo? En ole vielä päässyt pohdinnoissani kovin pitkälle...

Kiitos tsemppauksesta Tuultapäin. Kitukuurilla en ole ollut, koska en ole onnistunut pudottamaan painoa. Hyvää terveellistä ruokaa on tullut syötyä liikaa. Nälkää ei ole ollut missään vaiheessa.

Samat ajatukset täälläkin Satsuma ja Pärekori . Jatkan edelleen tätä vähäherkkuista aikaa. Tosin olen ajatellut karkkien suhteen tehdä niin, että karkkipäivä on kerran kuukaudessa. Se oli eilen ja en hullutellut yhtään vaan söin kohtuudella ja tulipa vähästä niin äklö-olo, että olin tyytyväinen. Kahvin kanssa herkuttelun myös pidän vähäisenä, mutta voin ottaa jotain jos siltä oikein kovasti tuntuu. Ilman alkoholia olin tammikuun. Jatkossa voin siiderin juoda, kun siltä tuntuu. Vähäisiä muutoksia, mutta aika näyttää. Olen liikkunut lähes päivittäin ainakin puolisen tuntia, joten sekin on kohdillaan. Vaikka olen jollakin lailla on-off -tyyppi niin ei todellakaan voi loppuelämää olla kuurilla, vaan kohtuullisuus olisi löydyttävä. Toisaalta kohtuullisuus tämän kaltaisella ihmisellä lipsahtaa aina överin puolelle. Olipas jaarittelua .

*Satsuma* Pärekori....kyllä se niin on että yhdessä tässä kamppaillaan näitä "tyhjästä" ilmestyneitä kiloja vastaan jotta tuloksia näkyis...toinen toistamme kannustain... Näin säilytämme tavoitteen kirkkaana. Ja silloinkin kun oma tavote on vähän pimennossa, kaverin huomio saattaa olla juuri siihen hetkeen tosi tärkeä

Noihin teidän pohdintoihin pysyvistä ruokatottumuksista...siihen ku pääsiskin...sehän oiskin ihanne tilanne jota tavoitellaan ite oon ollu aika tyytyväinen kun olen pystynyt siihen muutokseen määräajoin...välillä menee pitkiäkin aikoja että paino pysyy kurissa mut sitten jokin ihme jakso elämässä altistaa herkuttelulle pitemmällä aikavälillä ja siinähän käy näin että niitä kiloja sit tahkotaan viikoista kuukausiin...mut onneksi ei vuosia Puutun asiaan ennenku kuulen siitä ulkopuolisilta ja jos sanon laihuttavani sanovat kielestäkö laihutat Vaikka oikeesti olen silloin jo lievästi ylipainoinen ja itselläni on huono olo.

Ja kun ikää tulee niitä kilojakin kuulemma kertyy herkemmin eli tosiaan ne annoskoot täytyy pienetä jos meinaa pitää painon kurissa...

Minä en halua herkuista luopua kokonaan...kun osais pitää sen kohtuuden...auttaisko kun ajattelis kotonakin olevansa kylässä niin osais säätää määrät kohilleen.

Greatberry itsekkin olen miettinyt raivaus hommia...mut on vielä aika vaiheessa...kauhee homma kun kymmeniä vuosia asuttu ja säilytystilaa löytyy myös ulkovarastoista...ja paljon kaikessa tunnetta mukana... ps. tsemppiä kuntosalille

Kohtuutta etsin minäkin. Paino lipuu vähitellen normaalipainon ylärajalle, siirryn tunikatyylisempiin vaatteisiin ja kiroilen mielessäni aikani. Sitten on jotain tehtävä. Nuorena painopulmia ei ollut, ei kolmen lapsenkaan jälkeen. Nelikymppisenä elämä alkoi olla helpompaa, oli aikaa kokkailla ja kulutus väheni. Paino nousi vähitellen.
Samat kilot olen pudottanut jo useamman kerran. Miten ihmeessä ne saisi myös pysymään poissa...

Just noin pike08, mä olen pudottanut nää 7 kiloa kahdeksaan kertaan, hävettää tunnustaa mutta tässä se nyt seisoo! Mikä ihme mua vaivaa
Kaiken lisäksi kun saan tuon 7 kiloa pois niin alkais seuraavan 7 kilon pudotus.

Tiedän kyllä mitä ja kuinka paljon voin syödä mutta miks se noudattaminen on niin vaikeeta?

Noista herkuista, mä olen koittanut karkkipäivää mut ei tule mitään, silloin syön sitten kaksin käsin kaikkia herkkuja kun on kerran lupa. Mulle on parempi että joka päivä saan syödä yhden keksin, suklaapalan yms. Kerran viikossa sitten harkittua herkuttelua. Tähän pystyn joskus.

Jotain iloistakin sentään, kävin aamulla salapunnitsemassa (virallinen vaakapäivä on perjantai), ja ylläri, paino pudonnut puol kiloa perjantaista, vaikka herkuttelin pe ja la ei niin harkitusti

Viikko jo paremmalla puolella...vaikka vapaapäivä vasta pyhänä...
Huomen illalla ois yks Gaala joten ei viitti sit niuhottaa ruoan suhteen vaan nautitaan sitä mitä talo tarjoo Ja la kuitenkin töihin niin ei passaa kovin pitkän kaavan mukaan iltaa ottaa. Niin ja la suoraa töistä syntymäpäiville ja nekin alkaa ruokailulla...et nää pari päivää onkin sit mitä on...mukavaa ja kiireistä

pike08 tuo tunika vaatetus tahtoo täälläkin löytyä kun paino nousee tiettyyn lukuun...vaikka kyllä hoikatkin niitä käyttää.. Kerran erään kaverin mies sanoi että lihavat ihmiset käyttää tunikoita...he eihän niiden pito ole kiellettyä muiltakaan...ja minusta tunika kamppeet joskus jopa hoikentaa kun jalassa on korkkarit. Ainakin näin lyhyelle tulee pituutta lisää ja näin saa hämättyä todellisuutta.
Kyllä mullakin on ollu jojotusta tän kymmenen kilon sisällä jo vuosia...mut jos haluaa ajatella jotain hyvää...olen pystynyt kuitenkin palaamaan normipainoon kohtuu helposti ja joskus painoo pysyykin pitempään siellä ja joskus ei. Joskus vain jää putkipäälle niinsanotusti. Ois hienoo ku silloin joku sanois että mietippä mihin toi sun syöminen johtaa... ja että haluutko taas alottaa kaiken alusta.
No kaikki toihan pitäs napsahtaa omien korvien välissä jotta se tehoais...
Sulla Pärekori kuulostaa olevan samankaltaiset aatokset. Itse olen joskus tehny niin että herkutella voi silloin kun ollaan kylässä mut kotona ei...sekin on onnistunut. Nyt olen pystynyt olemaan herkuitta tän kuurin ajan kotona ja kylässä en ole pöytää tyhjentäny ja jos on semmonen paikka että kehtaa kieltäytyä kahvittelusta kokonaan olen tehnyt niin...et ei joka päivä kylään napostelemaan mennä. Mulla on kaapissa riisikakkuja joissa on suklaata...mut ei oo vielä iskeny niin kova herkun tuska että ois tarttenu turvautua...nyt tuntuu että motivaatio on niin hyvä että helppo kieltäytyä...

Tiedättekö...tänään vedin farkut jalkaan joita pidin varmaan marraskuulla viimeksi...on niinku voittajan fiilikset...vaikkei malliviivaa ookkaan vielä ylitetty.

Tsemppiä teille sinne....vielä tässä voittajan pallilla seistään kaikki vai mitä.

(Ps. Pelottaa kun alkaa teksti olla lähetystä vaille...katoaako taas jonnekki ja kaikki meni hukkaan...on käynyt muutaman kerran niin ja sehän kyllä harmittaa )

Tuo herkkuasia onkin mielenkiintoinen. Kovin vaikea ei ole pitää tiukkaa linjaa, jos niin vain päättää. Mutta ainakin minulla on jossain pienessä mielessä ajatus siitä, että sitten kun paino on pudonnut voin taas syödä... Kamala ajatus, ettei koskaan voisi herkutella. Toisaalta jokaisella on omat herkkunsa. Aikuinen ihminen pärjää ilman karkkia (tämä ei koske suklaata), mutta suolaiset herkut koukuttavat ainakin minua enemmän.
Niitä pitäisi siis oppia syömään hyvällä omalla tunnolla kohtuullisia määriä.

Muutama joulu sitten annoin itselleni luvan syödä suklaata ilman rajoja. Homma lähti ihan käsistä. Ostelin ale-suklaita vielä tammikuussakin, enkä millään meinannut saada syömistä poikki. Se siitä rennosta herkuttelusta...

Nyt syön tummaa suklaata kahvin kanssa, mutta leivonnaisia välttelen. Töissä on usein tarjolla erilaisia herkkuja, mutta ne olen kiertänyt kaukaa. Mussutan hedelmiä.

Hyvillä mielin kohti huomista punnitusta, viikko on mennyt hyvin ja vieläpä helposti. Tosin tipunpa sitten korkealta, jos paino ei olekaan pudonnut.

Mullakaan kiloja ei ole tuonut sinänsä lapset vaan ihan muuten elämäntavat, ehkäpä eniten syytän työelämää stresseineen. Aika monta kertaa tässä aikuisiällä on jo tullut pudotettua nämä samat kilot, yleensä just jostain noin 65 kilosta sinne alle 60 kilon. Vähemmästäkin siis alkaa pohtia, miten saisi tehtyä ne pysyvät muutokset elämäänsä, ettei koko ajan tarvitsisi samoja kiloja pudotella. Kuitenkin oma olo ja toki se ulkonäkökin on parhaimmillaan, kun paino on alle 60 kg.

Osaan todellakin laihduttaa ja syödä terveellisesti, jos vaan löydän tahdon siihen. Mutta motivaation löytäminen on aina vaikeaa ja toisaalta paluu vanhaan liian helppoa, mikä näkyy palaavista kiloista. Mutta hirveän vaikea keksiä niitä omaan elämään sopivia pysyviä muutoksia... Vähän niin kuin vertailun vuoksi, aikanaan jätettiin juusto pois ja mies laihtuu 2 kiloa pysyvästi. Jotain saman tyyppisiä muutoksia kaipaisin (juustokin on nykyään palannut kuvioon... )

No, ei muuta kun huomiseen, palaan päivittämään painon.