En ole itsekkään vielä kertaakaan onnistunut näiden kiloklubivuosien aikana
Mutta ainahan sitä voi kokeilla, enkä niinkään haasteena sitä heittänyt vaan muuten vaan
Kiva kun huomasitte Kiitos

Näyttää tulevan nätti päivä, eilen täällä satoi ja paistoi vuoroperään vaihtelu oli tosi nopeeta. Puoliso lähti alkuillasta pienimmän lapsenlapsen kanssa mustikkaan auringonpaisteessa, 10min. päästä vettä tuli raikkaasti. Mustikka tyypit tulivat pian pois metsästä

Kaikki olemme erilaisia painonpudotajia, vaikka ongelma on sama . Toisilla onnistuu tuo päiväkohtainen tarkastelu, mutta itse lähden helposti luistelemaan ajatellen, että huomenna otan itseä niskasta kiinni, mutta nyt voin syödä näin. Pidemmän tähtäimen ajatuksella koen, että on vastuu huomisesta ylihuomisesta, ensi viikosta jne. Nyt on vielä tähtäimessä rantaloma loppuvuoteen. Toivon, että ei nolota bikineissä .

Minäkään en ole vielä kiloklubissa onnistunut pudottamaan painoa kuin muutaman kilon ja sitten jojotellut takaisin. Tässä kokeilussa haastan itseni todella, koska nyt on sellainen fiilis, että onko herkuttelu oikeasti tämän arvoista, että ylipaino on kokoajan mielessä .

tiistaina, 12. heinäkuuta 2016 klo 14:33 Repsahtanut taas kirjoitti::
Kävin alusvaateostoksilla ja voi hem.......ti, että tympii tämä ruho . Olisi ehkä hyvä, että jääkaapin vieressä olisi kokovartalopeili. Joka oven avaamisesta pitäisi sovittaa alusvaatetta. Miten ihminen voi olla näin surkea ja ei saa vähäisiä ylimääräisiäkilojaan pois .

Eikös ne vähät kilot juuri ole sitkeimmässä?
Sovituskopit on kyl kauheita paikkoja. Itekin just olin vähän vaateostoksilla, eikä missään oma kroppa näytä niin pahalta kuin siellä kopissa. Mulla on sen verran pudotettuja kiloja (25+), että nahka nyt vaan on jonkin verran löysä (enkä muutenkaan uskomattoman timmissä kunnossa ole), joten sovituskopissa näytän suorastaan hyllyvältä

En oikeastaan edes tiedä, helpottuuko ongelma jos painan vähemmän, vai paheneeko se. Kun mun iho on luonnostaan pehmeää ja venyvää, eikä se tunnu seuranneen kovin hyvin pudotuksen mukana. Jos ihon sisällä on vähemmän tavaraa, tuleekohan siitä vielä löysempi ja hyllyväisempi? Bikinien käyttöä en anna sen häiritä, bikinivartalon saa sillä kun laittaa bikinit päälle

Viikko mennyt kiitettävästi, aamuisin koiruuden kanssa tunnin reipas kävely ja ruokailut merkattu. Eilen illalla sitten taas penkin alle. 2 olutta ja 2lonkeroa Ja tietenkin sitten iltapala maistui. Ai niin , syötiinhän me kahtena iltana isot kermajäätelöt
Tänään alkoi vapaat, meinattiin viedä äitini syömään. Katsoin jo valmiiks hyvän buffee ravintolan, saa pelattua aika paljon salaattien kanssa.

Mukavaa viikonloppua kaikille

Saako liittyä seuraan? :) Minä olen tuon tavoitepainon parikin kertaa viimeisen 10 vuoden aikana saavuttanut, mutta aina se paino on pikkuhiljaa hiisannut takaisin ylös. Nyt en pariin vuoteen ole stressin takia edes yrittänyt painoa pudottaa, mutta nyt on tullut aika kiinnittää tähänkin asiaan enemmän huomiota :) Päivittäisiä punnituksia merkkaan omaan seurantaani, mutta viime maanantaina lähtötilanne 68kg -> tavoite 60kg. Luulenpa että edessä on pitkä ja hikinen taival

Nuo useampien kymmenien kilojen pudotukset ovat hatunnoston arvoisia suorituksia Pieni karhu . Bikinejä voi toki pitää, vaikka on ylipainoa, mutta nyt olen aika tiukka itselleni. Olen jostain kehittänyt itseinhon. En tiedä, onko hyvä vai huono juttu, mutta kuitenkin uusi minulle.

Minulla on viikko sujunut yllättävän hyvin. Olen antanut siten myöten, että pienen jätskin olen syönyt joka päivä. Turvotus on hävinnyt ja aamulla näytti -1kg. Tosin nyt sitten siirryn tämän vaa'an vaikutuspiiristä toisen vaa'an lukemien varaan ja se näyttää muutamia satoja grammoja enemmän .

Ilman muuta tähän ketjuun voi tulla, joten tervetuloa Casperiina .

Moi! Mä kuuluisin oikeasti tuonne 65 kilon tavoittelijoihin, mutta se ryhmä on niin hiljainen että hyppää suoraan tänne seuraavaan joukkoon

Repsahtanut taas ja Pieni karhu, ymmärrän hyvin noita teidän sovituskoppifiiliksiä. Mulla pudotettuja kiloja on jo melkoisesti ja vaikka iho onkin periaatteessa seurannut täysin perässä, on kroppa silti kauttaaltaan tooooosi pehmoinen. No, onneksi tätä elämää ei eletä alusvaatteisillaan sovituskoppivaloissa, vaan arjessa saa olla ihan vaatteet päällä ja näyttää normaalilta

Minäkin olin aluksi tuolla kuusvitosissa, mutta muistelen, josko olen täälläkin käynyt jo kerran pyörähtämässä. 65 on eka tavoitteeni, sillä sillä lukemalla olen kategoriassa normaalipainoinen. Mutta itselleni sanomani viimeinen tavoite on kyllä tuo 60 kiloa, sillä silloin olisin viiden kilon turvamarginaalilla normaalipainossa.

Tänään nytkähti tickeri hieman 1,2 kiloa alaspäin oltuaan ensin parisen kuukautta jumissa. Jumi oli minulle epäselvä. Paino ei noussut eikä ollut mitään pahoja övereitä. Koin syöväni hyvin ja laihduttavasti, joten tuntui ihmeeltä, kun luvut eivät pienentyneet. Mutta senttejä onneksi katosi tuona aikana vaatemitalla mitattuna.

Tykästyin tuohon Merellen* ajatukseen, että koittaa joka päivä syödä hyvin. Itse jatkan ajatusta, että joka päivä kohdella itseä hyvin, joka pitäisi sisällään hyvin syömisen, hyvää tekevän liikkumisen, kauniisti itsestä ajattelemisen jne. Kun vaan koittaa elää jokaisen päivän itseään ja kehoaan kunnioittaen, niin eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvinvoiva keho, eikö?

Pari päivää tuttavien mökillä syömässä ja juomassa, eikä liikuntaa yhtään: +500 grammaa. Nyt sitten pudotellaan näitä grammoja ainakin viikko...
Mukavaa viikonloppua (silti), toivottavasti muualla on kuivempaa kuin täällä!
Kullero 15, itsensä kohtelusta tämä varmaankin pohjimmiltaan lähtee. Kyllä.

Olen samaa mieltä, positiiviset ajatukset ja positiivinen asenne tuovat mukanaan positiivista Itsekin kyllä sorrun jatkuvasti negatiiviseen.. mutta ehkä tämänkin asian oppii pikkuhiljaa?

En ole vielä saanut itseäni aktivoitua liikunnan saralla. Töissä puhuttiin juoksemisesta ja minuun iski kova palo päästä taas juoksemaan! Tiedän kyllä että kunto ei kestä tällä hetkellä semmoista, mutta jos uskaltaisi ihan pikkuisen kokeilla.. se, mitä eniten pelkään, on, että polvet ei kestä Katsotaan josko saisin itseäni niskasta kiinni ja kävisin edes kävelylenkillä (kun sekin on taas jäänyt)

Millähän tästä "sitten kun" ajattelusta pääsisi eroon?