Näh, yrittää aloittaa terveellisemmän elämän, niin jo toisena päivänä sortuu. Suklaa on liian suuri houkutus, etenkin jos sitä tuputetaan. Mies söi omia joulusuklaitaan ja houkutteli minutkin ottamaan. Itsekuri oli kadoksissa, otin suklaata ja söin, sain lisää ja söin. Lopulta hain omia joulusuklaita ja söin niitä. Pitää varmaan haudata loput joulusuklaat kellarivarastoon, niin ei suklaanhimon yllättäessä viitsi laiskuuttaan niitä hakea. Vaikeaa, ei toisaalta haluaisi kieltää itseltään kaikkia herkkuja, mutta kun ottaa palan, ottaa helposti toisenkin...

Eiliseltä meni siis energia- ja herkkupallukka kirkuvan punaiseksi suklaan takia. Kalorit onnistuin pitämään suositelluissa keventämällä muita ruokia. Ja join kerrankin 2 l vettä!

Hienoa, mustakuu!! Eikös vain kannattanutkin pompata puntarille? Kiinnostava ajatus nuo nilkkapainot ja ihan taatusti toimii! Hyvä sinä.

Vovo, minä ainakin hurahdin kahvakuulailuun täysin! Ensi viikkolla uudelleen ohjaukseen ja loppuviikosta uuden opitun harjoittelua kotona. Lääh. Olen ihan myyty! Kehonhuolto kuulostaa ihanalta, siitä haluaisin kuulla lisää!

Zumbakin kokeiltu, kotona sitten lisää pienissä annoksissa...

Audotja, hienosti näytit kaloreille ja vedenjuonnillekin, niin sitä pitää! Kannattaa kuitenkin huolehtia, että syö oikeaa kunnon ruokaa hyvin ja riittävästi niin ei iltaa kohti sitten tule niin helposti sitä suklaahimoakaan. Tiedän kyllä miten hankalaa se on, kun toinen mussuttaa herkkuja vieressä ja vielä tarjoaakin omistaaan! Minulla meni aika monta vuotta opettaa omalle miehelle, että ei näin! Nyt se jo osaa. Olin jo varautunut hakemaan kaupasta tummaa minttusuklaata, 70-prosenttista, mutta pääsin irti sittenkin oikealla ruokavaliolla. Prosenttisuklaan hyvä puoli on se, että siitä saa makua irti ihan pikkuriikkisellä palasellakin ja se on suorastaan terveellistäkin hyvine rasvoineen. Tsemppiä taisteluun!

Kyllä kannatti puntarille nouseminen tosiaankin

audotja mulla on samanmoinen ongelma isännyksen kanssa. Kyllä se välillä muistaa ett otetaaskin vaikka viinirypäleitä karkkien sijaan kaupasta leffaa varten, mut sit taas useesti se siltä unohtuu, eikä jaksas jatkuvasti asiasta olla "nalkuttamassakaan" Mut jaksan uskoa että kyllä se vielä jotenkin hälle jakeluun menee vaikka hänen mielestä mun ei tarviis laihtua enää yhtään. On se onneks sit kannustavakin asian suhteen ihan vaan sen takia ett mie en itte oo itteeni vielä täysin tyytyväinen tälläsenä.

Polka Dot kyllä tuo kahvakuulailu ihan kivaa oli, mutta ei siitä tule mun pääsääntöistä harrastusta. Hyvää siinä oli tosiaan tuo, että mulla on monet lihakset kipeänä. Ei tehty kuitenkaan kuin kuusi tai seitsemän eri liikettä. Tekis mieli mennä lauantaina kokeilemaan noita Lesmills tunteja, mutta poitsulle ei ole hoitajaa niin taitavat jäädä väliin. Liikunnan puolesta tämä viikko on mennyt tosi hyvin ja olen saanut intoa liikuntaan. Onneksi ensi viikolla alkavat jumpat.

Ruokailu tänään on mennyt miten sattuu, kun aamupalasta tuli lounas ja lounas on vielä syömättä.

Mä kävin zumbassa syksyllä. Se oli kivaa kun oppi säännöstelemään voimiaan. Aluksi sitä meni ihan puhki, kun veti vaan täysillä ja sitten loppui voimat. Mutta kun kevensi niin, että pystyi viimeisetkin biisit vielä mukana, niin siten se oli oikein hyvä liikuntamuoto. Nyt oon ilmottautunu salsaan, joten haaste uudesta kokeilusta vastaanotettu!
Mulla kanssa toi karkkinälkä on parina iltana iskenyt enkä voi miestäkään syyttää kun se on reissussa
Mulla oikeastaan ainoa apu on syödä lisää kunnon ruokaa, siitä se on aina kiinni. Eli ei ikinä herkkuja nälkään.
Tervetuloa mukaan munkin puolesta kaikki uudet!

Heh, mulla on makean ja etenkin suklaan kanssa menossa vielä koukusta irrottautuminen. Se suklaanhimo ei välttämättä ees iske vasta illalla, vaan sisäinen makeanarkootikko voi alkaa jo aamupäivästä huutamaan sokeria. Toisaalta vika on kai siinäki, ettei erota nälkää mielihalusta.

Tänään tulin tulokseen, ettei suklaa joudu pannaan. Mitä enemmän kiellän jotain itseltäni, sitä suurempi tulee halu taistella kieltoa vastaan ja tehdä se sittenkin. Joten nyt nostin kädet pystyyn: jos tekee mieli suklaata, niin syö sitä. Usein jos kiellän jotain itseltäni, päättyy koko homma siihen, että parin päivän, viimeistän viikon sisällä mässäilen houkutuksella. Suklaa on aina jotenkin synnillistä, aina semmoinen olo, kuin olisi lapsi ja kielletyllä purnukalla. Tänään annoin itselleni luvan, ja kuinka kävi: hain kiltisti yhden suklaakarkin. Ei ehkä toimi kaikilla, mutta itselläni ainakin. Ja että se ainokainen maistui hyvältä. Muutenkin tuntui menevän paljon paremmalla tuulella. Ilta vielä edessä mustikkarahkoineen, mutta ei edes tunnu suurempaa suklaanhimoa. Ja kalorit hyvät ja pallot vihreinä. Jesh!

Ihana lukea teitä ja aistia innostuksenne uuden elämäntavan kanssa. Mulla menossa päivä nro 3 ja koko ajan on olevinaan nälkä. Vedenjuonti on mun hankaluus mutta eiköhän sekin tästä helpotu. Makeannälkään aloitin jo syksymmällä kromin syömisen ja kuin ihmeen kaupalla siitä on ollut aivan sikana apua. Olen erittäin skeptinen kaikkien luontais- ym. tuotteiden suhteen mutta ilokseni huomasin, että koko ajan en tarvitsekaan sokeritankkausta.

Mulla kiloja nyt 87kg ja tavoitteena pudotella hiljalleen kohti 70 kiloa. Eli matkaa on taitettavana. Onneksi teitä onnistujia tuntuu olevan ja uskon kirjoituksienne kannustavat meitä polun alussa olevia mukaan matkaan..

Tsemppiä..aurinkoa odotellessa.

Huomenta kaikki kanssaklubeilijat Maanantain punnituksen jälkeen on nesteitä lähtenyt nyt 1,5kg eli vaaka näytti aamulla 73.9kg Iso tekijä on myös alkaneilla menkoilla, kun sitä turvotusta kertyy ihan kiitettävästi ensin. Olen myös innostunut tekemään crosstrainerilla joka toinen päivä ohjelman mukaan, sekä venytellyt aina lenkin jälkeen minkä oon käynyt tarpomassa koirien kanssa.

Mukavaa Loppiaispäivää kaikille, mä suunnistan tuonne metsään taas koirien kanssa, muuten meneekin varmaan siivotessa tämän päivä!

Nyt on paino taas alle 75:n. Kauan kesti saada joulun aikana tulleet höhmät pois. Paino tänään siis 74,7.

Jes jes JES! Nesteturvotukset on lähteneet liikkeelle; maanantaista 1,5kg pois, eli aamupaino 72,9!

Mulla on tähän mennessä (hurjat kolme päivää... ) toiminu herkkujen kanssa se, että kun vaikka kaupassa meen karkkihyllyn ohi ja mieli harhautuu että "ehkä joku pikkunen" nii sanon ittelleni, että "emmää tänään tarvi". Ja nimenomaan tarvi, ei "en saa" koska oon tullu samaan johtopäätökseen ku audotja, jos kiellän itteltäni jotain täysin, nii himoitten sitä vielä enemmän.