Täälä sekaan ilmottautuu yks..
En tiiä oonko joskus ilmottautunu, pitkään ollu käyttämättä tätä kiloklubia..

70kg ois se ensimmäinen tavote, sen jälkee saaha paino siihen 65-67kg ja pysytellä siinä..

Alakaa tämä 103 kg elopainon kannattelu olla melekosta tuskaa.
Painoin viimeksi tämän verran kun olin melkeen 4 vuotta sitten laitoksella sisääntulo tarkastuksessa synnytykseen mentäessä..
Synnytyksen jälkeen n.viikon päästä siitä kotiinpäästyä painoin 14kg vähemmän.. sitten sappivaivojen takia putos vielä toinen 15 kg ihan parissa kuukaudessa kun ei uskaltanu syyä juuri mitään misä oli vähääkään rasvaa. Saatika herkkuja..

Ruokavalion muutoksella sain sapen rauhoittumaan, ja muutimme vieraalle paikkakunnalle jolloin ruoka alkoi maistua lohtuna yksinäisyyteen. Kävin lenkkeilemässä joka ainoa päivä pariinki otteeseen vaunujen kanssa, mutta jokainen kerta lenkiltä poikkesin kauppaan hakemaan suklaata ja colaa..

Sitten kävin läpi 7 vuoden parisuhteen päättymisen, muutimme lapsen kanssa takaisin alkuperäiselle paikkakunnalle ja laihduin huomaamatta sen 10kg.. En muuttanut ruokailu tottumuksiani silloin, vaan kävelin joka paikkaan koska ei ollut sitä autoa. Ja kävin joka ikinen päivä 3-4 km lenkin lapsen kans rattailla..

Vuosi sitten palasin yhteen entisen kans, ja kesällä 2011 karppasin. Karppasin n.8 kg muutamassa viikossa. Kunnes, juhannuksen syömisen ja juhlimisen jälkeen ajattelin, -ei tässä mitään jos syön vielä tänään, ja sama ajatusmaailma seuraavana päivänä.. siitä se sitten lähti.

Olen painanut laihimmillani 50kg. 7 vuotta sitten.
Vaikka tuo kuulostaa hirveän pieneltä kilomäärältä, omasin silti pienet jenkkikset, ja leveän lantion, pepussa oli muotoa ja rinnatkin oli. En ollut mikään lauta kuitenkaan.

Harmittaa kovasti, viime vuoden puolella eli marras-joulukuussa 2011 painoin vielä 13-kg vähemmän.. Ja nyt vaan turpoan ja turpoan ja turpoan.

Nytkin kun painan päälle sata, en ole ympäri pyöreä vappupallo. Vaan läski on levinnyt lähinnä mahan sivuille sellaisena uimarenkaana
ja takamukseen,reisiin jne.

Haluaisin niin kovasti päästä ainakin tuohon 70kg kiloon ja pysyä siinä loppu elämäni. Ikää kuitenki on 23v..

Urakkaa on takana palion. Nutriletti hommia on nyyt parisen viikkoa syöny siten että lähes päivittäin olen ainakin yhden aterian korvannut nutrilettilla.. vaikutuksia en tiedä, en omista itse puntaria.

Olenkin siis miettinyt, olisiko ravintoterapeutista apua, olen totaalinen tunnesyöjä enkä pysty enää hallitsemaan omaa syömistäni?! Kellään kokemuksia??!

tämmönen tietopaketti tässä.

Tervetuloa mukaan Satunen89! Täällä on meitä useampia tunnesyömisen kanssa kamppailevia.

Itselläni asiaan on jonkin verran auttanut ruokailun tarkka suunnittelu, ruuan monipuolisuus ja liikunta. Liikunta auttaa mielialaan ja riski tunnesyömiseen pienempi. Kävin myös lääkärillä ja ravitsemusterapeutilla. Kiloja keräsin kahdeksassa vuodessa reippaasti (58kg -> 85kg). Olen kokeillut erilaisia kuureja ja tämä kiloklubeilu on nyt toiminut parhaiten.

Tärkeää on myös ettet anna periksen ensimmäisen lipsahduksen sattuessa vaan jaksat joka päivä aloittaa oikein syömisen uudestaan.

Tsemppiä aloitukseen! Täältä saat varmasti vertaistukea.

Tervetuloa Satuneiti, oikeaan porukkaan olet tullut. Minä olen väärä ihminen antamaan vinkkejä. Jotenkin kuitenkin älyttömät mössötykset ovat harventuneet. Täytyisi vaan kasviksia lisätä niin että saisi ruoka-aikaan lautaselle määrällisesti runsaasti syötävää ilman suurta kalorilukemaa. Kasviksia yritän opetella. Tuntuu, että siinä olisi juju. En ole onnistunut vielä ja paino junnaa. Ei saisi olla noita tunnesyömiskohtauksia juurikaan .............. SINÄ SEN SANOIT

Tervetuloa mukaan Satunen89 ja kiitos kun jaoit tarinasi meidän kanssa. Meitä tunnesyöjiä on täällä varmasti monta, tässä yksi.

En osaa mitään ihmereseptiä sanoa miten tuosta eroonpääsee, mutta uskon että asioiden pohdiskelu ja käsittely on usein avain siihen että tunnesyömisestä pääsee niskan päälle. Kun olinmukana Fitfarmin Lite ohjelmassa niin meillä oli tsempparina eräs henkilö joka herätti paljon keskustelua ja ajatuksia aiheesta. Ja uskon että ne jutustelut ovat auttaneet minuakin alkamaan pääsemään jyvälle koko hommasti.

Lyhyesti sanottuna... tunnesyöminen on nimensä mukaan tunteiden ohjaamaa syömistä eli meidän korvien välissä kokonaan. Ja siksi meillä itsellämme on kaikki valta lopettaa tuo käyttäytyminen. Asia vaatii päätöksen ja päätöksessä pysymisen. Kun kaupan pullatiskillä mieliteko iskee niin se ei ole mitään muuta kun meidän oman mielen temppuilua. Ja siinä vaiheessa me teemme itse päätöksen, vastustanko kiusausta vai annanko periksi. Tuossa vaiheessa on hyvä muistaa että se periksi anto meistä lihavia on tehnyt alunperinkin, eli siinä päätämme yhä uudelleen että haluammeko olla lihavia vai ei. Kaikki selittelyt että "en voinut vastustaa" "mopo karkas käsistä" on täyttä hölynpölyä koska meillä itsellämme on täysi valta siihen mitä tapahtuu, mikään toinen taho ei meitä pakota repsahtelemaan.

Minä olen omalla kohdalla toimivaksi keinoksi huomannut että kun olen tilanteessa jossa tunteet käskevät minun lohduttautua herkuilla niin ennen kun toteutan mielihalun niin pysähdyn hetkeksi ja mietin mitä siitä seuraa kun nyt annan periksi ja sitten valitsen että haluanko ilahduttaa itseäni hetken herkkuja syömällä ja sitten olla kahtakauheammassa morkkiksessa jälkeenpäin vai pysynkö lujana ja kurjaa päivää piristää tunne siitä että voitin kiusauksen. Tähän mennessä olen valinnut jälkimmäisen, en todellakaan tarvi siihen huonon päivän päälle vielä tympäsyä repsahduksesta.

Minusta monesti tunnesyömistä ajateleen sellaisena "mystisenä voimana" jota vastaan ei voi taistella, tai näin itse ainakin ajattelin ennen ja siksipä tällä kirjoituksella haluan herättää ajatuksia siitä että ehkäpä tuon mörön voi voittaa ja vielä aika helpostikkin. Missään nimessä en vähättele ongelmaa, itsekkin jokapäivä taistelen tunnesyömisen kanssa.

Vielä loppukommentti Satuselle kertomastasi päätelleen sinä olet monta asiaa kokenut ja kaikista selvinnyt voittajana joten ihan takuulla sinussa on voimaa selätää tunnesyminenkin. Paljon tsemppiä sinulle.

Taidanpa printata tuon P1ppurisen kirjoituksen ja laittaa jääkaapin oveen!

Niin, ja tervetuloa Satunen! Mä en usko, että ainakaan itseni kohdalla ravintoterapeutista olisi apua, koska tiedän kyllä hyvin miten pitäisi syödä suositusten mukaan. Mun lihavuus ei siis johdu siitä, etten tietäisi miten syödä, vaan siitä, etten vaan saa toteutettua niitä suosituksia. Täältä foorumilta saa mun mielestä juuri sellaista vertaistukea, mitä mä tarvitsen. Myös tänne kirjoittaminen auttaa selvittämään omia ajatuksia ja saaainakaan minut oivaltamaan monia asioita, joita en muuten ehkä osaisi oikein itselleni analysoida.

Tunnesyöminen käsitteenä on mulle ainakin laajentunut. Aikaisemmin pidin tunnesyöntinä ainoastaan sitä,jos lohduttautuu ruualla. En ole koskaan kokenut aikaisemmin olevani tunnesyöjä koska itse heitän syömästä kokonaan jos vastaan tulee ongelmia jne. Mutta onhan se tunnesyömistä,jos syö vaikka ei ole nälkä ja syö herkkuja kun tekee niin hirmusti mieli ja se nyt vain on tapa. Vai onko se tapasyömistä vai tunnesyömistä josta tulee tapa? Joka tapauksessa siihen kohtuullisuuteen täällä varmasti pyritään. On muuten aika hienoa huomata,miten ihanaa on nauttia joskus niistä herkuistakin kun saa tehdä sen hyvällä omallatunnolla ja tietää, että normaali,terveellinen ruokarytmi jatkuu sen jälken entisellään.

Ja tuo on niin totta kyllä,että pitäs oppia miettimään ne omat valinnat huolella läpi. Juuri samaa tekniikkaa käytän mäkin eli mietin haluanko todella syödä nyt vaikkapa sen suklaalevyn ja olla pahalla mielin sen jälkeen vai jäänkö sen hyllyyn ja olen ylpeä itsestäni ja jatkan matkaa kohti parempaa minua. Sama tekniikka aamulla kun ei jaksais nousta lenkille/salille;jäänkö nukkumaan ja olen edelleen väsynyt kun kello herättää uudestaan j mieli maassa kun ei tullut lähdettyä vai nousenko ylös ja saan paitsi liikuttua,piristyn ja saan hyvän mielen koko päiväksi.

Tervetuloa siis minunkin puolestani uusille! Mä jatkan punnitsemiskieltoa vielä hetken ja koitan vain nauttia hyvästä fiiliksestä.

Vaput kaikille!
Eilen söin aamupalan, koulussa tosi vähän + munkin ja sitten söinkin seuraavaks vasta illalla seittämän aikaan.. Voin kertoa, että nälkä kerkes kasvaa pikkuseks tosiaan illaks... 2 tortillaa, vähän sipsiä ja karkkia ja litratolkulla simaa. Tosin annoin itselleni luvan nyt sikailla kun on hyvin mennyt nää puoltoista viikkoa. Tänään taas normi ruokarytmissä ja kohta ratsastamaan
Mulle sopis käsite tapasyöjä paremmin ku tunnesyöjä. Söin aina jos oli vähänkin nälkä ja pienikin tekosyy oli tosi hyvä, 'no otan vaan vähäsen..'. Siitä tavasta pääsin eroon puolessa viikossa kevyesti. Toivottavasti jatko on yhtä hyvä kun alku

Kroppa pettää...! Turvotus ei kadonnutkaan odotusten mukaan, edelleen puntari näyttää plussaa. Jumppaa ja lenkkiä on tullut tehtyä aika kovasti, mutta en haluaisi luopua niiden tuomasta hyvästä olosta.

Tässä kohtaa on ennenkin tyssännyt ja käyrä kääntynyt väärään suuntaan, joten nyt ei auta antaa periksi. Kesää en kuitenkaan aio viettää ilman jäätelöä

Onneksi stressi helpottaa parin-kolmen viikon päästä, se kun tuppaa sotkemaan kropan systeemit vaikken söisikään eri tavalla kuin muulloin.

Aurinkoisen vapun jälkeen hyvää painonpudotusviikkoa kaikille.

Ei siitä liikunnasta kannata luopua muutaman hullun gramman tähden Manteli. Niin se vaan on että kun lihas tekee työtä niin se pakkaantuu täyteen nestettä joka sitten heti puntarilla näkyy. Mutta eihän se ole mitään läskiä joten no worries.