Joo lopetan sen nyt heti! Nyt alkaa taas kuri Ja kiitos tsempistä!

Kiitoksia tsemppaajille!

Juuri eilen sivusin aihetta, josta milla76:kin tuossa puhuu eli sitä, onko tää ikuisuusprojekti? Löytyykö koskaan sellasta ajatusmaailmaa, että osaa oikeasti elää tasapainoista elämää ilman että ajattelee koko ajan painon pitämistä kurissa? Onko sellasia ihmisiä ylipäätään?? Ja jos osaa olla ajattelematta syömisiään, käykö vääjäämättä niin että lihoo?

Kai sitä jonkin verran tarvii aina ajatella mitä syö ja miten liikkuu. Pitäs vaan osata antaa itselle oikeus juhlahetkiin ja hemmotteluihin ilman että on heti potkimassa itseään henkisesti persiille.

Täällä on kanssa edessä pari viikonloppureissua ja hyvää ruokaa. So what. Mä kuitenkin liikun ne arkipäivät hyvin ja syön terveellisesti. Tän ajatusmaailman kun muistas pitää....

Putikka, minunkaan kohdalla ei tuota ajatusmaailmaa ole vielä koskaan löytynyt, mutta eiköhän se joskus. Poikaystävällä taas menee toisinpäin. Voisi melkeimpä syyttää geenejä ja sanoa epäreiluksi peliksi kun toinen saa syödä miten huvittaa ja paino tuntuu siitäkin huolimatta tippuvan jos on taukoa salilla käymisestä

Tsemppiä milla76, nyt kun olet jo kertaalleen pudottanut nuo kilot niin tiedät että se onnistuu kyllä!

Heips kaikille,

joskos minäkin vielä mahtuisin tänne mukaan

Tavoitepainona on 68 kiloa, tällä hetkellä kiloja 76. Matkaa on siis vielä jäljellä. Oma tiputusvauhtini on varsin hidas, vain noin -1 kg/kuukausi. Olen ottanut itse varsin rennon linjan koko painon tippumiseen, suurin tavoite on pitää liikunnan ilosta ja aktiivisesta liikkumisesta kiinni ja samalla syödä hyvin ja terveellisesti.

Olen ollut kiloklubissa nyt 5 kuukautta ja painoa tippunut yhteensä 4.5 kg. Viime kesästä lähtien miinuksella ollaan mukavat 11 kiloa Pituutta löytyy 175 cm.

Kovasti tsemppiä kaikille seitsemänkympin tavoittelijoille

Terve taas,

Nuo Putikan esiin nostamat kysymykset vaivaa muakin koko ajan.

Tuntuu, että tämä pelkkä painon ylläpito (en ole laihtunut pariin kuukauteen juuri lainkaan) on aika kovan työn ja tuskan takana. Mietin joka päivä, mitä syön ja noudatan koko ajan suurpiirteisesti Go Fat Go -dieettiä. Mutta en siis punnitse ruokia, ja jos ei ole tarjolla mitään sopivaa, syön dieetin ohi.

Mutta olen alkanut jollain tavalla päästä jyvälle tästä lopullisesta elämänmuutoksesta. Aiemminkin olen laihduttanut kymmenenkin kiloa kerralla, mutta aina on kilot tulleet takaisin. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että tämä on pysyvää. Mun suuri oivallus on ollut että täytyy tosiaan syödä VIISI kertaa päivässä. Näen myös joka päivä vaivaa sen eteen, että syön ison kasan kasviksia sekä lounaalla että päivällisellä. Ja kiinnitän erityistä huomiota siihen, että en syö paljoa hiilareita.

Mutta vastauksena Putikan pohdintoihin, luulen, että syömisiä täytyy vain ajatella koko loppuelämän jokaisena päivänä. Tietysti aina välillä joi syödä vapaammin ja vaikka juopotella, mutta sitten täytyy pitää itselle kurinpalautus. Onneksi tällä hetkellä se ei mun mielestä tunnu yhtään mahdottomalta. Mutta aika näyttää!

(Nyt vielä kun saisin skarpattua vikat kolme kiloa pois, niin voisin todella keskittyä pelkkään painon ylläpitoon... )

Piti vielä lisätä, että olen alkanut uskoa, että itsensä voi opettaa syömään oikein. Kun tarpeeksi kauan vaan jaksaa jatkaa itsensä pakottamista terveellisiin valintoihin, niistä alkaa muodostua tapa. Sitten epäterveelliset rasvaiset ja sokeriset herkut alkavatkin ällöttää ja terveelliset vaihtoehdot alkavat vuorostaan tuntua tutuilta ja turvallisilta.

prampusher tuo on aivan totta, vaikka itselläkin tulee niitä herkkupäiviä, sitä huomaa ensinnäkin sen, että ei ällöä syödä niin paljon esim sokerista tai rasvaista kuin ennen ja toisekseen sen, että alkaa aika pian kaivata sitä terveellistä ruokaa takaisin, koska siitä tulee hyvä olo!
Että sitä ajatellen omakin ajatusmaailma ja tavat ovat varmasti muuttuneet ja uskoisin myös että pysyvästi.

Tuosta aterioiden määrästä sen verran, että alan itsekin uskoa nyt pikkuhiljaa sen, että syön tiheästi mutta pienempiä annoksia. Jännä juttu on se, että oikein TUNNEN miten aineenvaihdunta jyllää eli mulle ehtii tulla nälkäkin vaikka syön 3 tunnin välein, kun aikasemmin tuntui että saattoi mennä puoli päivää ettei tehnyt mieli mitään..Tietysti tuo sitten kostautui joskus sillä että vedin päivän kalorit yhdellä aterialla. Ei hyvä.

Mä edelleen haaveilen siitä kuutosella alkavasta luvusta, joka tuntuu ihan täydeltä utopialta tällä hetkellä. Koitan aina muistella kuinka 80 kilon toisella puolen 75 kiloa tuntui täysin saavuttamattomalta.. MIKÄÄN ei kuitenkaan ole mahdotonta, vaikkakin olen suht tyytyväinen jo tähän olotilaan, niin onhan se silti hyvä pitää jotakin täkyä edessään, että jaksaa tsempata. Oon vähän niinku luvannut itselleni, että omissa häissäni oisin kuutosella alkava. Mikäs ois sen ihanampaa kuin lähteä häämatkalla tavoite plakkarissa...!!

Ja vielä kun jotenkin saisin ahmimiskohtaukset hallintaan!

Esimerkki: sain eilen kaverilta fetapiirakkaa, ehkä noin 1/4 piirakan. Vedin sit kerralla. Ja yöllä heräsin siihen että oli maha kipeä. No kai kun pelkkää vehnäjauho-rasvasekoitusta, jossa vähän pinaattia kasviksena. Jäi päivän kasvis-pallo kirkkaasti punaiselle.

Hei kun jonkun lomakilon saa pois niin takapakki iskee. En viitsi tickeriäkään laittaa ajantasalla, eroa tosin ei ole kuin n. 500 g.

Auttakaa!

Senna57 mulla tulee joskus kanssa tuollasia. Silloin yleensä on nälkä päällä, sehän sen ahmimisen aiheuttaa, silloin on turha kuunnella järjen ääntä. Itsellä nyt lähinnä on auttanut se, että syö säännöllisesti ja pitää tavoitteet mielessä. Jos kuitenkin on siinä tilanteessa, että houkuttaa joku ruoka yli äyräiden, ennenkuin alkaa mättämään, miettii, onko se OIKEASTI sen arvoista, mitä siitä saa muuta kuin hetkellisen muka hyvän olon, jota seuraa paha olo? JA yleensä koitan ajatella myös sitä, mitä olen jo tehnyt painonpudotuksen ja terveen elämän eteen; hikoillut lenkillä ja salilla jne, ja haluanko oikeasti alkaa mitätöimään kaikkea sitä työtä.

Toinen mikä auttaa on sallia kerran viikkoon itselle herkkuhetki. Ei mitään ämpärillistä karkkia mutta JOTAKIN, jonka syö sitten täysin hyvin mielin ja nautiskellen. Kun on jotain, mitä odottaa, pystyy helpommin torjumaan ylimääräiset houkutuksetkin. Toimii ainakin mulla.

Ai hitsi kun olen ylpeä ekasta kolmesta kuri-päivästä! Syönnyt fiksusti ja noudattanut ruoka-aikoja! Ei ees oo tehny mieli herkkuja

Mites muuten olette palkinneet itsenne kun olette saavuttaneet jonkin tavotteen? OOn ajatellu et jokasta 5kg joka tippuu pois palkitsisin itseäni