Luhtakerttunen, voin lämpimästi suositella Kiloklubia. Aikaa ja määrätietoisuutta se vie ja vaatii. En tajunnut itse laihdutuksentarvettani ennen kuin työterveyshoitaja kertoi ylipainon tuomista riskeistä. Tiesin myös etten yksin pärjää joten liityin kiloon. Nyt on siis 3kk aikana lähtenyt 7kg ja olen todella motivoitunut pudottamaan seuraavat 6kg.

Kalorien merkkaus kilooon päivittäin on paikoittain hyvin ärsyttävää ja alussa oli kaiken aikaa nälkä. Siitä huomasi että vaikka syön terveellisesti, söin silti liikaa kaloreita per pvä.

Tsemppiä!

Joo kiloklubi mutkin opetti syömään oikein! Oon pienestä pitäen ollu aikamoinen herkkusuu ja no, tykkään hyvästä ruuasta! Hyvä ruoka on suolasta ja rasvasta tai sitten makeeta ja rasvasta. Oon aina ollu tosi perso makeille leivonnaisille, suklaalle, kekseille jne.. Nyt kuitenkin sit kun ei kroppa kestä enää gluteenituotteita, on pakko olla ilman niitä kakkuja ja keksejä, ellei sit ite leivo, eli suoraan sanoen kokonaan ilman. Mut alussa oli kyl vaikeeta merkkailla ne kaikki kalorit klubiin ja oli vaikeeta arvioida ruokien määrää, mut ruokavaaka autto paljon.

Ja etenkin liikkumaan kiloklubi tsemppaa kauheesti. Enään en tänne ruokia oo kirjaillut pitkään aikaan säännöllisesti, silloin tällöin tulee laitettua jonkun ns normipäivän safkat ja katottua et meneekö ihan päin honkia. Nyt oon kuitenkin kiloklubin kautta alkanut suunnittelemaan viikon urheilut etukäteen merkkailemalla tonne liikuntasuoritusten kohalle suunnitelmat ja sit niitä toteutellen mennään.

Ja kaiken tän lisäksi, on ihan super mahtavaa, että on tää foorumi missä voidaan kaikki tsempata toisiamme ja jakaa onnistumiset ja epäonnistumiset. Tää yhteishenki mun mielestä on kyllä se tsemppaavin asia. Vähänki laiska päivä kun koittaa, niin eikun tänne lueskelemaan muiden urheilusuorituksista, niin tulee itellekin se lenkkihimo nopeesti takas

Mut aurinkoista viikonalkua! (vaikkei se kauheen aurinkoisesti ainakaan täällä alkanut)

Kiitos Villasukkainen ja vvenski. On tuo kyllä aika opettelua näköjään ennen kuin oppii merkitsemään noita ruokia, mutta luotan, että opin jos kerta te muutkin olette harjoituksella oppineet.
Mistä kohtaa muuten mittaatte vatsanympäryksen? Huomasin, että minulla se ympärys vaihtelee hyvinkin paljon. Aamusta iltaan mennessä on vatsa saattanut turvota jopa 15cm! Ja sitten jos navan kohdalta mittaan niin on paljon isompi luku kuin kapeimmasta kohdasta.

Aurinkoista viikonalkua myös minun puolestani ja tervetuloa uusi minä

Ja siis Villasukkainen aivan mahtavaa, että noin lyhyessä ajassa oot onnistunu tiputtamaan 7kg. Wau! Itse olen ominavuin yrittänyt vuoden ja ajatellut, että: "kyllä se imetys kuluttaa ylimääräisen", mutta lopputus on ollut, että mitään ei ole vaassa tapahtunut.

maanantaina, 8. huhtikuuta 2013 klo 21:42 Luhtakerttunen kirjoitti::

Mistä kohtaa muuten mittaatte vatsanympäryksen? Huomasin, että minulla se ympärys vaihtelee hyvinkin paljon. Aamusta iltaan mennessä on vatsa saattanut turvota jopa 15cm! Ja sitten jos navan kohdalta mittaan niin on paljon isompi luku kuin kapeimmasta kohdasta.

Vyötärönympärys mitataan pari senttiä navan yläpuolelta, ja tosiaan luotettavin mitta olisi heti aamulla, sama kuin painon seurannassa. Tarkka paikka taisi olla suoliluun yläharjanteen ja alimman kylkiluun puolivälistä, mutta tuohon pari senttiä navan yläpuolelle se suunnilleen useimmilla asettuu.

Omaa napaa ( ), paino on nyt laskenut mukavasti pitkän jumin jälkeen, ollen nyt 74 kg. Mulla kyllä menee niin kovasti kierron mukaan tämä painonpudotus: tässä kierron puolivälissä se tuntuu olevan helppoa, mutta sitten noin viikko ennen kuukautisia alkaa jumi, tai paino jopa nousee (ja syynähän ei toki ole samaan aikaan iskevä makeanhimo ), pysyen siinä sitten vielä noin viikon seuraavaa kiertoa. Eli aika hidasta hommaa, ja sellaista kausittaista. Mutta ei se mitään kun sen tietää .

Mun tarttee vissiin alkaa opettemaan mittaaminen tuosta suoliluusta, kun tuo napa on tipahtanut niin alas noiden raskauksien myötä. Tai sitten jos vain aina mittaisi kapeimmasta kohdasta niin olisiko siitä haittaa?

Mulla taitaa olla ongelma, että en syö riittävästi. Nyt kolmen päivän ruokia kun olen laitellut niin on ollut tuskaa saada edes se 1500kaloria täyteen. Väkisin söin eilen ja toissapäivänä sen. Tänään aamulla iski aamupalapöydässä kamala olo kun tajusin, että pitäisi syödä enemmän kuin kroppa suostuu sisään ottamaan. Ällötti oikeastaan kaikki ruoka, mutta kyllä se sitten ohitte meni jonkun ajan päästä kun päätin, että nyt opettelen syömään oikein. Nyt illalla piti syödä todella tuhti iltapala, että sai tuon 1500kaloria ylittymään ja siitäkin määrästä on vielä jäljellä appelsiini ja kurkkua. Mitkä kyllä takuulla kohta siuksiini ahdan vaikka väkisin.

En oikein ole hoksannut aiemmin, että miten vähille olin ruuat jättäny kun vielä imettikin. No nyt sentäs se imetys jäi muutama päivä sitten, että ainakin nyt alkaa normalisoitumaan kehon kulutus. Aika outoa kyllä, että en tosiaankaan ole laihtunut raskauden jälkeen, vaikka miten paljon olen liikkunut ja ollut todella vähillä kaloreilla (en tarkoituksella), koska ei vaan ole tehnyt mieli ruokaa sellaista määrää. Tai tiedä sitten jos ne herkut ja palauttavat on sitten korvannut sen energiavajeen? Tosin mielestäni en niitäkään ole syönyt edes niin paljoa, että olisin saanut niinä suht harvoina päivinä edes 2000kaloria mikä sekin tuon laskurin mukaan on alle peruskulutukseni.

On tämä painonpudotus vaikeaa, ihan kuin keho olisi päättänyt, että nyt on hyvä juuri näin. Jos minulta kysytään niin uskoisin, että tämä oma kroppa kuluttaa maksimissaan sen 1300kaloria päivässä pysyäkseen samassa painossa ja siihen on mukaan lasketti perusliikunta. Ja nyt jos joku luulee virheellisesti, että olisin timmissä kunnossa, niin ei, päinvastoin. Lihasta minulla ei taida juurikaan olla (tai mistä sen tietää tämän rasvakerroksen alta kun ei erota) ja rasvaa on vaikka muille jakaa, ainakin mahassa. Sen ympärys on nimittäin 107cm.

Osaiskohan joku kertoa mitä pitäisi tehdä toisin? Pelkään, että näillä suositussyömisillä alkaa painokin nousemaan ylöspäin. Vaikka tällä hetkellä yritänkin psyykata itseäni, että jos söisin enemmän niin laihtuisin. Mutta on siitäkin montaa eri tutkimusta. Joidenkin mielestä "säästöliekki" on vain myytti. Ja entäpä jos onkin ja sitten pian tämän naisen paino alkaa nousta entisestään? Tästä tuleekin sitten painonnostokuuri.

Mulla on sama että navasta on kapeimpaan kohtaan reilusti enempi kuin pari senttiä. En käytä napaa minään merkkipaaluna olleskaan.

Minä seurailen vatsanseudun tilannetta lähinnä siitä kohtaa mihin housut asettuu, on ollut mukava huomata, että urheiluhousujen vyötärö löystyy kun tulosta alkaa tulla. Tänään paino oli 73,8 eli matkaa on vielä, mutta oon niin tyytyväinen siihen että tällä kertaa kun olen laihduttanut olen myös oppinut oikeasti jotain syömisestä ja löytänyt liikunnan osaksi arkea ja toivottavasti myös lihasmassaa olisin saanut. Kunto ainakin on kohonnut huomattavasti, toki onhan liikkuminen kokoajan helpottunut kun kiloja lähtee. Tänään siis ainakin tosi hyvillä mielin.

Luhtakerttunen Niin tuttua. Mun kroppa ainakin osaa pitää painon hallinnassa, muuttamatta sitä mihinkään. No joo, on pudotettu painoa kovastikin, mutta tässä junnataan ja paniikki kasvaa. Nyt nostin kalorit kiloklubin suosituksiin, 1700 päivässä koska mun 1200-1400 ei ainakaan tuo tulosta. Liikun kuitenkin noin 1,5-2h päivässä kuntosalia, juoksulenkkiä, kävelylenkkiä, jumppaa..mitä milloinkin. No, tuloksena tällä hetkellä että ensin putos 300g ja nyt se on noussut siitä 700g, eli "normi"tilaan plussaa 400g. Ja se ken käskee mittaamaan mittanauhalla eikä puntarilla niin mitattu on. Paskat.

Pitkästä aikaa taas raapustella tänne. Varmaan helmikuun puolella viimeksi ehti kirjoitella. Kiirusta on pitänyt. Välillä töissä kodin ulkopuolella ja muut menot päälle.
Välillä vähän sairastelua ja kuntoilusta täytynyt pitää taukoa. Siitä sitten seurannutkin jumituksia, ettei paino laske ja vähän ehti tulla takaisinkin, jotain 0,5kg-1kg väliltä. Mutta sitten putosikin yhtäkkiä ne takaisin tulleet kilot ja vähän lisääkin. Hitaasti mutta varmasti olis nyt 3kg lähtenyt tammikuun alkupuolelta. Vielä vähän tavoitteeseen
Noista viikon tauoista, kun ei pääse lenkille tms. niin sitten on jotenkin vaikeempi lähteä liikenteeseen. Aina täytyy ottaa itteään niskasta kiinni ja koittaa vaan lähteä. Etenkin nyt kun on ollut niin hyviä kelejä ulkoilla, niin silloinhan täytyy nauttia keleistä. Kaverin kans mukavempi kierrellä lenkkejä, mutta eipä niitäkään tahdo olla kovin montaa. Nyt kun tiet on sulia ja on voinut vaihtaa kesälenkkareihin, niin pienet hölkkäilytkin onnistuu kevyemmin ja kunto kohenee

Vyötärön mittailusta: Itse kans mittailen vähän mistä sattuu, kuitenkin läheltä napaa tai vähän yli tai alle. Mutta noin mittoja kuitenkin ja onhan se pienentynyt, vaikka ei niin itse muka huomaa. Tammikuussa oli muutaman sentin päälle metrin ja nyt on jo hyvää vauhtia alle sen Kohta sen verran mitä oli ennen esikoisen odotusta.