Hyvää pääsiäistä minultakin täältä mökiltä 💛

Pari viikkoa on mennyt töiden parissa ja illat olen ollut ihan poikki. Niin paljon kaikkea uutta ja paniikki siitä, etten ikinä tule oppimaan mitään. Sitten yöllä tulee valvottua ja mietittyä, että senkin olisi voinut tehdä toisin jne. 😔. Vielä en suoraan sanottuna tiedä, onko tuo sittenkään minua varten. Eikä tietenkään ole tietoa siitäkään, jatkuisiko työt edes kesän jälkeen. Sehän tässä on ainoastaan luvattu. No, päivä kerrallaan. 

Töihin en aina muista ottaa eväitä, tai siis hankkia niitä ennakkoon. Ja sitten aamulla ei ole mitään. Kolmisen viikkoa sitten päätettiin miehen kans, että ei osteta leipää nyt hetkeen. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole sitä hätävaraakaan. Vaakalla en ole käynyt pariin viikkoon ainakaan, olen herkutellutkin vähä liikaa. Tosin liikettä on nyt paljon enemmän kuin kotona ollessa. 

Rankkoja kokemuksia teillä Vohveli ja Adalmiina. Tulee surullinen olo teidän puolesta 😔. Minun elämäni rankin kokemus on ollut sisareni seitsemän vuoden sairastaminen ja koko ajan tieto tulevasta. Olin monta vuotta alkuun puhelin- ja skypeyhteyden päässä, töissäkin, silloin kun siskoni tarvitsi minua, päivittäin. Silloin jäi itse ja mies toissijaiseksi. Mutta mulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus ja se tietty kantaa pitkälle. 

Voimia ja halauksia teille Vohveli, Adalmiina ja Sorjaksi 🤗❤️. Vaikka mulla tällä hetkellä on motivaatio hukassa painonpudotuksen suhteen, niin mukana ollaan edelleen ja tavoite on saavutettavissa. 

Päätin laittaa vuonna 2021 kaiken uusiksi ja tavoitteenani on, että vuonna 2022 peilistä katsoo kaunis, hoikka, hyväkuntoinen, sädehtivä, itseään rakastava ja elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen 40+ nainen.

Olen laihduttanut koko elämäni ajan, koska olen ollut lihava tai sitten kuvitellut olevani lihava. Minua on kiusattu koulussa ja kotona. Minua ei rakasta kukaan, en edes minä itse. Luin viestejänne ja minä olen kaivannut äitini hyväksyntää koko elämäni ajan. Tuntuu, että en ole koskaan riittänyt hänelle ja hän on hyvin etäinen ja julma minua kohtaan. Kun hän katsoo minua, tunnen hänen katseessaan inhoa. En tiedä, miksi hän ei pidä minusta enkä osaa päästää irti.

-7.4 kg menneisyydessä ja yritän nähdä sen, mitä olen saavuttanut, en vain sitä, mitä on vielä jäljellä. Minulla on hyvä olla, koska olen jaksanut liikkua joka päivä ja olen lisännyt kasviksia ruokavaliooni. En syö herkkuja ollenkaan, koska en osaa syödä niitä maltillisesti.

Päivä ja 100 grammaa kerrallaan. Olen laihduttanut yksin, mutta nyt kaipaisin vertaistukea, koska en halua käyttää koko elämääni laihduttamiseen.

Tervetuloa mukaan, Emmagrams <3 
Meillä on täällä kyllä kerrassaan suurenmoinen, kannustava ja huumorintajuinen porukka 😄💚

Kiitos Adalmiina, mukava tulla mukaan!

Olen ollut "näin hoikka" viimeksi syksyllä 2016 eli en ole ollut normaalipainoinen melkein viiteen vuoteen. Järkyttävää. Olen unohtanut itseni vuosiksi ja pysähtynyt vasta tänä vuonna itseni äärelle.

Normaalipainoon on vielä noin 3 kg ja sen saavutettuani aion opetella rakastamaan itseäni. Tiedän, että tämän voisi tehdä jo aiemmin, mutta minulla ei ole tällä hetkellä siihen energiaa eikä työkaluja. Olen aina etsinyt rakkautta itseni ulkopuolelta, mutta tänä vuonna aion tehdä muutoksen siihen ja moneen muuhun asiaan ☺️

Tervetuloa EmmaGramms! Saako sen lyhentää Emmaksi?
Tulin surulliseksi kun luin viestistisi, se kosketti minua tosi paljon.  En tiedä lohduttaako yhtään, mutta minäkin olen pohtinut, miksi äitini ei rakasta minua ja miksi hän on julma minua kohtaan? Itselleni se aiheutti tosi kovan vihan itseäni kohtaan, josta nyt opettelen pois. Yritän oppia itse rakastamaan itseäni. Kun sisäinen ääneni yrittää puhua minulle rumasti, niin käännän sen puheen positiiviseksi. Toivoisin Emma, että sinäkin opettelisit rakastamaan itseäsi jo ennen kuin olet normaalipainoinen. Olet kaiken sen rakakuden arvoinen, vaikka painaisit mitä! ❤️

Adalmiina, olen usein pohtinut, että meillä on samankaltainen elämänkaari.

Memmu, ole kiitollinen ihansta ja turvallisesta lapsuudesta, se kantaa läpi koko elämän.

Viime viikko oli minulla liikunnan suhteen kevyt viikko ja pääsiäisenä tuli myös herkuteltua jonkin verran. Mutta kaikki oli tietoista, sekä liikunnan vähentäminen ja syöminen. Omalle päälle tekee hyvää välillä rentoilla, sitten jaksaa taas olla tiukka ja tarkka.

Tällä viikolla tavoitteena liikkua monipuolisesti, syödä hyvin ja täyttää ruokapäiväkirjaa.

Ehdotan meille yhteisesksi tavoitteeksi sitä, että jokainen kehuu itseään heti aamusta. Olemme ihania, viisaita ja suloisia naisia kukin omalla tavallamme.

Kiitos Vohveli! ❤️ Saa lyhentää Emmaksi 🙂 EmmaGrams on Fb-kaverini kehittämä lempinimi, ylimääräiset grammat ovat pikkuisia Emmoja 😊

Viestisi lohdutti minua. Tuntuu, että saan usein todistella sitä, että ei, äitini ei todellakaan rakasta minua ja kertoa esimerkkejä, että minua uskotaan. Olen ns. hyvästä perheestä ja kulissit ovat kohdallaan. Niin kohdallaan, että joskus uskon siihen itsekin, että minulla oli hyvä lapsuus ja minulle ollaan hyviä. Terapiassa olen ymmärtänyt, että olen saanut äidiltäni huomiota ainoastaan silloin, kun olen ollut todella hoikka. "Sinä olet hoikka" on kauneinta, mitä äitini on koskaan sanonut minulle ja siksi olen aina laihduttanut. Kun minulla on stressiä, vedän kaikkea hyvää ja se näkyy kropassa.

Voisin alkaa työstää sisäistä ääntäni. Minulle saa antaa vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan.

Tehdään näin, että kehutaan itseämme heti aamusta ❤️ Voisin kirjoittaa vahvuuteni ylös ja katsoa niitä joka aamu. Haluan oppia rakastamaan itseäni.

Emma, sehän siinä asiassa onkin niin uskomatonta, koska yleensä sanotaan, että äidinrakkaus voittaa kaiken. No, kaikilla ei vaan ole sitä äidinrakkautta! Kulissit voivat olla hienot, mutta eipä se takaa sitä aitoa tunnetta.

Meillä on pitkä tie edessä, mutta uskon, että me voimme ajatella nyt aikuisena olevamme sen pienen hyljeksityn tytön rinnalla. "Minä pidän sinua kädestä... " niin voimme sanoa itsellemme.

Itse olen listannut paperille asioita, joissa olen onnistunut. Esimerkiksi näin:
- sain ylioppilastodistuksen
- opiskelin aikuisena tutkinnon yliopistossa
- lapseni pitävät minusta ja haluavat olla kanssani tekemisissä, joten onnistuin äitinä
- olen hyvä mummo lapsenlapsille
- teen työni ahkerasti
- olen rehellinen
- minulla on kauniit silmät
-jne.
Kun epätoivo iskee, luen tuota listaa. Yritän saada lisättyä siihen uusia asioita. Nyt lisään siihen, että olen opetellut uudestaan juoksemaan. Ja tein Burbeen. Teen hyvää ruokaa. Ihan hassuja asioita, mutta jotka koen olevan totta. Aluksi lista oli lyhyt, mutta se pitenee koko ajan.

Sitten kun minulle tulee ajatus, että vihaan itseäni, niin kysyn; miksi? Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minun pitää itseäni vihata? Minunhan pitää rakastaa itseäni ja vihata heitä, jotka ovat minut rikkoneet.

"Minunhan pitää rakastaa itseäni ja vihata heitä, jotka ovat minut rikkoneet."

Minut rikkoi vanhempani. Kun ajattelen itseäni lapsena, en käsitä, miksi niin ihastuttava pieni tyttö piti rikkoa ja pienentää. Pienestä ihmisestä tuli ujo, arka, hiljainen ja hän oppi varhain, mitä tarkoittaa ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Seuraavaksi minut rikkoi koulukiusaaminen, sen jälkeen huonot valinnat miesten suhteen. Rakastuin rakkauteen, jos joku mies vähänkin piti minusta, kelpuutin hänet.

En minä mitään niin pahaa ole tehnyt...

Olen onnistunut monissa asioissa. Olen hyvä ihminen, yritän olla. Olen aina heikompien puolella, koska tiedän miltä se tuntuu, kun on yksin kaikkia vastaan.

Kiitos Vohveli, oivalsin taas uusia asioita ja uskon ja luotan siihen, että voin alkaa rakastaa itseäni 🙂

Emma, olet uuden elämän kynnyksellä! Onnea sille polulle! 😍

Laihtumisessa on yksi aivan ihana puoli, vanhat vaatteet jäävät isoiksi ja niitä saa laittaa kiertoon. En tiedä miksi, mutta se tuo minulle ihan valtavaa mielihyvää. Olen säkkikaupalla lahjoittanut vaatteitani lapsille, ystäville ja keräykseen. Huonot olen tietysti laittanut suoraan roskiin. Kaapit kumisevat nyt tyhjyyttään enkä edes aio ostaa uusia vielä pitkään aikaan. Koronan vuoksi teen paljon etätöitä ja kotona olen lähinnä verkkarit ja hupparit päällä. Työpaikkalla olen toki pukeutunut paremmin, mutta kevään ajan vaatteet vielä "riittävät ja sopivat".  Eli sen verran on löytynyt pieniä vaatteita kaapista, että kehtaan töihin mennä. Syksyllä sitten uusin vaatevarastoa, mutta teen sen harkitusti. Mietin mitä ostan, ja pyrin ostamaan vaan laatua ja kestäviä, ajattomia vaatteita.

Ruokapäiväkirjaa täyttelen harvakseltaan, välillä tarkistelen, että tulee riittävästi rasvoja ja proteiinia. Vanha Painonvartijat -tausta kummittelee sen rasvapelon muodossa. On ollut tosi vaikea oppia pois siitä ja syödä riittävästi rasvaa. Joskus naurattaa, kun leivän päälle levitän reilusti Beceliä. Aikaisemmin kaavin aina ylimääräiset pois, nyt laitan runsaan kerroksen. Tosin syön nykyään vain sen yhden leivän.

Painan tällä hetkellä alle 70 kg 🥰 Tämä oli ensimmäinen tavoitteeni, että painoni alkaisi numerolla kuusi ja olen itseeni todella tyytyväinen.

Vohveli: Aion käyttää kaikki isot vaatteet loppuun. Jäin työttömäksi koronan vuoksi eikä minulla ole edes varaa hankkia mitään uutta eli oikein hyvä näin 🙂 Laitan joka kuukausi vähän rahaa sivuun ja hankin sitten uutta myöhemmin. Ja vaatekaapeissani on liian pieniä vaatteita, en koskaan luopunut niistä. Voi olla, että jo parin kilon päästä ne alkavat sopia. Minulla myös ajatuksena hankkia laatua ja ajattomuutta.

Tsemppiä kovasti meille kaikille ja onnistumisia!