Mandi, mä taas olen kuullut, että noita laihdutuslääkkeitä pitäisi käyttää lopun elämäänsä, jos haluaa, ettei ruokahalu palaa entiselleen. Tiedä sitten, mikä on totuus...🤔 mutta eräs mun ystäväni käytti pitkään Ozempicia ja laihtui ihan huimasti, kunnes sitten lääkkeen saatavuusvaikeuksien vuoksi joutui lopettamaan sen, ja kertoi, että nälkä ja mieliteot palasivat melkein heti! Ja kun hän sitten myöhemmin aloitti sen uudestaan, niin teho ei kuulemma ole enää sama, kuin ensimmäisellä kerralla.

Mä kävin myös Skotlannissa elokuussa, kierreltiin vähän Ylämaita. On se kyllä upea maa ja maisemat mykistäviä! 😍 Myös ruoka oli hyvää ja erittäin tuhtia! 🤭

Tämä sairaslomalla olo on laiskistanut mut aivan täysin! Viime yönäkin valvoin pitkälle aamuyölle selaten nettiä ja katsellen jotain tyhjänpäiväisiä youtube-videoita. Tänään nukuin yli kymmeneen, ja sen jälkeenkin oli vaikeuksia saada itseni sängystä ylös. Liikunta tekisi tietenkin selälle hyvää, ja mielelle myös, mutta aika laiskasti olen tehnyt mitään. Fyssarin neuvomaa selkäjumppaa olen sentään tehnyt päivittäin, mutta esim. kävelylle en välttämättä saa itseäni ollenkaan, ja kotityötkin jääneet ihan pakollisiin. Nyt pitäisi kyllä siivota, sillä eräs ystäväni on tulossa huomenna käymään, ja kämppä on ihan kuin pommin jäljiltä! 😓

En kuulu tähän ryhmään, tavoittelen vasta ysiviittä. Mutta on kokemusta semaglutidista.

Olen 2-tyypin diabeetikko ja käytän Rybelsusta, ja olen vuoden alusta laihtunut parikymmentä kiloa ja välttynyt insuliinihoidolta. Keventäjiin liityin, koska tämän vahvimman annostuksen alkuvaiheessa oli niin huono olo, etten voinut syödä oikein mitään, ja huolestuin, saanko tarpeeksi ravintoa. Saan, ja syön monipuolisesti. Liha ja rasvaiset ruoat eivät kyllä mene alas, mutta se ei liene vaarallista. Välillä syön jopa epäterveellisesti, kun tulee makean mielitekoja. Lääke pitää vatsan täynnä pitkään ja auttaa haimaa erittämään insuliinia. Nykyään paino putoaa vain, jos pidän huolen kalorivajeista.

Olen jostain lukenut, että semaglutidin käyttö pitää lopettaa, kun bmi menee alle 30:n. Minun kohdallani se tarkoittaisi noin kahdeksaakymmentä kiloa. Toivon siihen mennessä sisäistäneeni oikeat ruokailutavat, ja aion jatkaa Keventäjien avustuksella ainakin pitämään painon siinä. Sitten joskus.

Ihan kamalaa, jos kaikki tämä osoittautuu turhaksi ja lihon takaisin!

Janiella, aika monessa laihdutuslääkkeitä käsittelevässä artikkelissa puhutaan siitä, että lopetettuaan käytön ihmiset lihovat takaisin lähtötilanteeseen. Mähän käytin Ozempicia 6 kk vuonna 2020. Silloin taisi paino olla lähtötilanteessa 86 kg, nyt 82-83 kg, alimmillaan 73 kg. Yritän sinnikkäästi hangoitella nousua vastaan... 

Olisi pitänyt ihan joka päivä käyttää ruokapäiväkirjaa lääkkeen lopetuksen jälkeen. En tajunnut. 

Kiitos Adalmiina, pitääkin olla varuillaan, jos joskus kasikymppiin asti pääsen. En kyllä ilman tuota lääkitystä olisi saanut pudotettua painoa, ainakaan näin reippaaseen tahtiin.

Semaglutidilääkityksestä ja sen tehokkuudesta ja kalleudesta puhutaan paljon, viimeksi eilen telkkarissa, mutta elämästä sen lopettamisen jälkeen en ole nähnyt juttuja. Onko meitä paksuja vedetty nenästä, ja samalla lääkäreitä ja Kelaa? Vaikea sitäkään uskoa. Sittenpähän näkee. Vähän pelottaa. Vaikka niinhän se tietysti on, että ihminen syö nälkäänsä, ja jos syö liikaa, painoa kertyy. Tämä lääke pitää nälän poissa.

Mäkin olen ymmärtänyt, että laihdutuslääkkeen käytön loputtua käy helposti niin, että lihoo takaisin vanhoihin mittoihin. Toki niinhän käy helposti, vaikka olisi laihtunut ihan perinteisemmilläkin menetelmillä. Paino on vaikea saada pysymään poissa, jos lopettaa syömisen tarkkailun.
Mandi, ymmärrän, jos sun ystävän yhtäkkinen pieniruokaisuus tuntui oudolta, mutta eikö se ole juuri aika terveellinen tapa laihtua. Siis annoskokojen pienentäminen. Itse pyrin koko ajan juuri siihen, että söisin kerralla vähemmän, koska se tuntuu olevan minulle ainoa keino saada paino putoamaan. Minulle on todella vaikeaa jättää ruokaa lautaselle, edes ei-niin-hyvää ruokaa on vaikea jättää. Yritän koko ajan opettaa itselleni, että ruokaa voi jättää ja yritän lopettaa syömisen heti kun tuntuu vähänkin täydeltä. Mutta se on mulle todella vaikeaa, koska kroppa ei luontaisesti ohjaa siihen, vaan tekisi koko ajan mieli syödä lisää. Joskus harvoin mulla on ollut sellaisia aikoja, kun olen menettänyt ruokahaluni jonkun psyykkisesti rankan kokemuksen takia. Silloin olen saanut pakottaa itseni syömään, koska ei ole tehnyt mieli syödä. Voisin kuvitella, että siltä ehkä tuntuu laihdutuslääkkeen käyttäjistä.

Janiella, voikohan olla niin, että semaglutidi ja muut samantyyppiset lääkkeet on laihdutuskäytössä sen verran uusia, ettei pitkän linjan tutkimusta vielä löydy siitä, mitä tapahtuu lääkkeen lopettamisen jälkeen...? Itselläni ei toki ole tästä aiheesta sen enempää kokemusta, kuin mitä kaverini on puhunut ja mitä juttuja olen satunnaisesti lukenut. Tosiaan eilenkin uutisissa aiheesta oli. Laihdutuslääkkeiden käyttö on kasvanut rutkasti ilmeisen lyhyen ajan sisällä.

Oma kokemus on, että oli laihdutusmenetelmä mikä hyvänsä, niin kaikkein vaikeinta on AINA se saavutetussa painossa pysyminen! Itse olen useaan otteeseen pudottanut 10, 15, jopa 25 kiloa, mutta ikinä en ole onnistunut painonhallinnassa. Ennemmin tai myöhemmin  tulee kilot takaisin. ☹️ 

Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja siivosin asuntoni oikein viimeisen päälle.  Tuli hyvä mieli. Kaverini kävi kylässä, ja paistoin omatekoista pizzaa. Sitä jäi kyllä aika paljon jäljelle. Varmaan pari päivää syön vielä jämiä.

Hilppi, tismalleen samat vaikutelmat reissusta! Oli kyllä hieno paikka, mieluusti menisin toistekin.

prampusher, ne annokset olivat siis silmissäni ihan lapsen annoksia. Erityisesti mieleen jäi ensimmäinen aamiainen, koska se oli eka kerta, kun tämä kävi ilmi. Ateria koostui munakokkelista, kahdesta blininkokoisesta pannukakusta vaahterasiirapilla, röstiperunasta (kokoluokka ehkä puolikas paahtoleipä) sekä neljästä siivusta pekonia. Ystäväni söi yhden pannukakun, kaksi siivua pekonia, maistoi röstiperunaa ja munakokkelista söi pari haarukallista. Illalla huoneessa syödystä pienestä naposteltavasta oli yli 12 h ja edellisestä ateriastaan jotain 18 h. Ja oli aivan täynnä, vaikka oli ollut kammottava nälkä tullessa ja kuulemma ruoka oli todella hyvää. (Itse vetelin lautaseni tyhjäksi sekä ne kaverin loput pekonit ja pannukakun, koska itselläkin oli se 18 h edellisestä kunnon ateriasta ja ruoka  oli mielestäni todella hyvää.)
Tietysti annoskokoa kannattaa pienentää osana, mutta tuo tuntui todella extreme-toteutukselta, kun ei ollut yksi tai kaksi kertaa päivässä vaan aivan jokaisella kerralla. 😅 Reissuun mahtui myös mm. lounaskeitto, jonka pinta vajosi noin sentin aterian aikana ja ehkä kahdella haukkaisulla verotettu isokokoinen leivos (joka oli samalla aamiainen). En vain ymmärrä, miten sen ylläpidon on tarkoitus tapahtua.

Tänään viikon toiset nyrkkeilytreenit, olipa ihanaa taas. 🥰 Viime viikon kummatkin treenit jäivät välistä, niin nyt olin aivan tohkeissani sekä maanantain että tän päivän treeneissä. Kulki myös todella hyvin, huomaan todella selvää kehitystä elokuun treeneihin, kun nykyinen ohjaaja aloitti ja teimme ensimmäistä kertaa tiettyjä harjoitteita.

Niinhän se on, että oli laihdutuksen menetelmä mikä tahansa, ylläpito tavoitteen saavuttamisen jälkeen on äärimmäisen haastavaa. 

Mulla on nyt tavoitteena kasvattaa lihasmassaa ja sitä kautta lisätä aineenvaihduntaa, jottei paino lähtisi nousuun heti yhden pannukakun jälkeen 😜

Tänään taasen lähtö työreissulle pohjoiseen. Paluu sunnuntaina, nuorisolle on ohjeistettu koirien hoito ja ostettu jääkaappi täyteen.

Polven kipu alkoi asettua eilen. Viikon lihaskuntotreeni jäi aika olemattomiin. Ensi viikolla uusi yritys. 

Ei tosiaan taida olla yhtä ja oikeaa tapaa laihduttaa, jokin sopii yhdelle ja jokin muu toiselle. Varmaan me kaikki olemme aikaisemminkin onnistuneet pudottamaan painoa tavalla tai toisella. Ja lihoneet takaisin. On kuitenkin pakko taas yrittää ja elää siinä toivossa, että tällä kertaa ei liho.

Adalmiina, nauratti tuo yksi pannukakku! Tuli nimittäin mieleen kokonainen pellillinen. Senkin tuhoaminen kyllä onnistuisi meikäläiseltä, mutta tänään hernaripäivänä syön vain palasen. Hillon ja kermavaahdon kanssa.

Hyvää päivää kaikille ja hyvää työmatkaa Adalmiinalle.

Mandi, kuulostaa kyllä todella vähältä sun ystävän syöminen. Tuli mieleen, kun olin kerran ulkona syömässä lihavuusleikkauksessa olleen tutun kanssa. Hän ei pystynyt syömään kuin pari suupalaa ja juomaan ihan vähän kaljaa tai limua (en muista kumpaa joi). Tuntui oudolta itse ahmia siinä nälkäisenä jotain burgeria ranskalaisilla.  Annoskoot ovat ihan miniatyyrisiä sen leikkauksen jälkeen. Sen takia kai siinä laihtuukin. Toki voisi kuvitella, että kovin pitkään ei voi syödä niin vähää, mutta kai sitä vaan voi, jos suunnittelee ruokailut tarpeeksi hyvin. Ja kai siihen oleellisena osana kuuluu se, että syö tarpeeksi usein.
Mä lähden myös matkalle huomenna. Vähän jännittää, miten saan syötyä tarpeeksi vähän. Ettei lähde lapasesta… täytyy vain luottaa itseensä, että mä osaan. Kunhan en retkahda karkkiin tai mässäämään muita herkkuja, niin hyvin se varmaan menee. Meen sitten heti matkan jälkeen vaakaan, ettei ihan kurittomaksi pääse riistäytymään.