Mä olen vähän vähentänyt liikkumista, ja ruokahalukin on selvästi vähentynyt. Tänään paino oli ”vain” 81,9. Olen liikkunut vain noin tunnin päivässä aiemman kaden tunnin sijasta, pyöräily on jäänyt pois, kun on ollut niin kylmä. Jännä juttu, että se vaikuttaa painoon näin. 

Barbelle, tämä on vain mun kokemus, mutta sain joskus muutaman kilon painoa pois, kun laskin mitä tavoitepainossani ja todellisella kulutuksella siinä tavoitetilanteessa tarvitsisin.
Se oli enemmän kuin mihin olin pyrkinyt ruoassa. Kun söin riittävästi, eivät ruoka-ajatukset vaivanneet samalla lailla. Pahinta oli ollut elämänvaihe jossa toistuvasti koetin laihtua painonvartijoiden kitukuureilla, pienen lapsen äitinä, vuorotyössä, pitkän työmatkan takana.

Jos tavoittelee siis esim 70 kilon painoa, voisi pilottoprojektina laskea itselleen senpainoisen itsensä kulutuksen tavallisessa arkielämässä. Samalla ikäänkuin harjoittelisi 70-kiloista loppuelämää jossa liikuntakin olisi ilo ja harrastus, rentoutumiskeino. Laihtumistahti ei varmaan olisi dramaattinen, mutta välttyisi mineraali- ja lihaskadolta ja laihtumispakkomielteeltä (josta minulle ehti teinistä lähtien kertyä vuosikymmenten kokemus).

Aina joskus on lehdissä juttuja kuntovalmentajista, joiden neuvosta kuntoilija/painonvähentäjä syökin enemmän ja hämmästyy, kun paino alkaakin laskea.
Jos syö liian vähän, keho menee tilttiin ja alkaa jemmata energiaa.
Kokemukseni mukaan myös riittävä rasva, etenkin hyvä öljy, pitää aineenvaihduntamoottoria käynnissä.

Käyn tekemässä laskurissa hypotetttisen kokeen ja palaan.
Eli. Realistisella 240 gramman viikkotavoitteella siis miinuspainoa ja istuvan (eläkeläislaiskurin) työntekijän kulutuksella, kun kuitenkin asetus on "laihdutusliikkuja" (oikeasti sauvakävelen joka päivä ainakin tunnin, usein kaksi) 
antaa kone minulle 1984 minimikaloreiksi päivässä. Ja vähennystavoite on vain se noin 250 miinuskaloria päivässä. Kun laitan kolmesti päivässä lämmintä ruokaa, säästän nuo alle 300 kaloria lellinhelposti iltavoileivissä.

OIkeasti syön usein enemmän, vaikka olenkin jo kronologisesti "ikäihminen", enkä juuri laske kaloreita (paitsi mielenkiinnosta kakkukekkereiden jälkeen).

Muistelen myös erästä kaunoluistelua harrastanutta varttunutta naista palstojen alkuvuosilta. Hän oli laihtunut 60-kiloiseksi ja ilmeisesti koetti vain pitää sen painon. Ja hän kirjoitti muistaakseni, että ei koskaan mennyt alle 2000 kalorin. Se oli sitä aikaa, kun kaloreita laskettiin hulluuteen asti.

Lätinäni pointti on siis ehdottaa, että Barbelle, söisit niin hyvin että jaksat urheilla, jos pidät siitä. Mutta kuten oletkin kirjoittanut, liikunnan hurja lisääminen ei pysyvästi laihduta. Ainoastaan se auttaa pitämään painon vakaana tai loivassa laskusuunnassa, mitä ihminen jaksaa toteuttaa ns. loppuelämänsä.

Anteeksi jos tuntuu mestaroinnilta mutta: Been there, done that. 
Toisaalta, kuten kirjoitat, voi ollla hienosäädöstä kiinni. 
Poistan tämänkin sitten.

Miksi ihmeessä merelle poistat jatkuvasti viestejäsi. Tämäkin on ihan hyvää asiaa, jonka voisi aivan hyvin jättää tänne. Minua oikein turhauttaa kun menen lukemaan joitain ketjuja ja sieltä on (karrikoidusti sanoen) joka toinen viesti poistettu (ja yleensä sinun). Jos kerran kirjoittaa palstalle, niin mielestäni ne voisi aivan hyvin jättää tänne. Jos on yksityisviestejä niin lähettää sit yksityisviestejä.

Ultsu, kiitos ystävällisistä sanoistasi. 
Tavallaan kirjoitan noreply-viestejä, joihin ei tarvitse reagoida, joita ei edes tarvitse lukea. 
Jäsenmaksu oikeuttaa tähän sissitoimintaan!
Ajattelen kommenteistani, että ne ovat kuin tuoretavaraa. Unohtuvat ja haihtuvat ilmaan nopeasti. Siksi poistelen viestejä palstoja rasittamasta. Oli aikoja, joina pidin viestit alle 30:ssä. Nyt paljon enemmän.

Toisinaan kuitenkin tulee tarve kertoa jostain itse koetusta tai tokivain itselle tärkeästä. Niin oli laita tuossa yllä olevassa pohdinnassani.
Niin en soisi että kukaan toinen nainen kulkee samaa korpivaellusta laihduttelijana. Tosin en uskokaan, että kukaan muu olisi ollut koskaan samalla tiellä.
Nuoret ihmiset ovat paljon viksumpia, eivät lähde kitukuureilemaan, esimerkiksi.

Hyvää menestystä ja elämäniloa! 🐾

Merelle, kiitos kommentistasi kommenttiini 😉
Mitä olen ehtinyt tekstejäsi lukemaan, niin ne useimmiten ovat mielestäni hyvinkin säilyttämiskelpoisia. Toisin kuin meikäläisen tippui kilon, nousi kilon viestit, jotka tuskin kiinnostavat ketään muuta kuin minua.

Mä päätin jo useampi vuosi sitten, etten enää vastaa noihin Merellen horinoihin. Turhauduin, kun joskus keskustelin hänen kanssaan jossain ketjussa, ja sitten myöhemmin ketjua lukiessani jäljellä oli vain peräkanaa useita omia viestejäni, joista ei saanut selkoa mistä niissä oli kysymys, kun viestit joihin vastasin, oli poistettu. Ja kun kans kysyin häneltä miksi poistaa viestejään, niin vastaus oli "poistan koska voin".  

Mulla on takana nyt muutama tosi hyvä liikuntaviikko. 🙂 PT:n hommaaminen oli kyllä hyvä päätös! Meillä on nyt ollut kolmet treenit yhdessä, ja olen saanut ihan uutta draivia treenaamiseen! Koko viime vuosi meni käytännössä sohvalla makoillessa, mitä nyt satunnaisesti yritin jotain liikuntaa aloitella, mutta aina se jäi yhteen tai kahteen kertaan. Nyt olen innostunut taas salista ja jumpista, ja olen siitä tosi iloinen! Olokin on niin paljon energisempi! 💪

Paino toki tippuu tosi hitaasti, vaikka syöminen onkin pääsääntöisesti ihan kunnossa. Kai se on tämä ikä, että ei enää tipu siten, kuin nuorempana... Tosin kolmen viikon jumituksen jälkeen paino nytkähti tällä viikolla piirun verran alemmas, ollen nyt 78,8. Hyvä että tippuu edes vähäsen!

Kiitos neuvoista Merelle. Olen samaa mieltä Ultsun kanssa, että älä turhaan poista näitä viestejä. Niissä on kiinnostavia oivalluksia, joista voisi olla monelle hyötyä.
Minä en ole esimerkiksi KOSKAAN kymmeniä vuosia kestäneen laihdutukseni aikana tullut ajatelleeksi, että laskisinkin tavoitepainoni kalorikulutuksen ja alkaisin syömään sen mukaan heti. Olen aina ajatellut, että laihtumisvaiheessa täytyy tottakai syödä vähemmän, ja ylläpito onkin ollut minulle se ongelma. Mutta sehän on juuri niin, että noin 72-kiloisena (minun tavoitepaino) kuluttaa tottakai vähemmän kuin 82-kiloisena, mitä olen nyt. Joten sen määrän syömällähän pitäisi hiljalleen laihtua.
Tässä ainoa ongelma on se, etten jaksa yleensä laskea kaloreita kovin pitkään. Jossain kohtaa tulee stoppi eikä vaan enää jaksa kirjata kaikkea ylös.
Minun tapauksessa runsas liikunta kyllä sotkee kuviota aika paljon. Huomaan taas tänäänkin, ettei ruoka pyöri jatkuvasti mielessä, kun en ole liikkunut ollenkaan. Mutta liikunta on minulle niin tärkeä asia muuten, etten haluaisi sitä vähentää vaan laihtumisen takia.
Edit: kävin parissa eri laskurissa laskemassa 72-kiloisen kalorikulutuksen ja sehän on enemmän tai suunnilleen yhtä paljon kuin mitä nyt syön. Ja tällä menolla siis lihon koko ajan hitaasti mutta varmasti. Joten ei se taida olla minulle ratkaisu.

BAREBELLE, hei. Jatkoin leikkiä laskurilla. Leikin että painan 57 (!! ) kiloa, ja liikun vain kohtullisesti niin että arkiliikuntaa on vain jonkinverran. 
SILTI kone olisi suonut yli 1900 kaloria siis ylläpitoenergiaksi. Ja jos alkaisin hulluna urheilla, niin tuon kuvitellun laiheliinin pitäisi syödä enemmänkin, nälän mukaan tietysti, että jaksaisi.
Edes kamalina paikkariaikoina en tosielämässä selvinnyt omassa oikassa painossani noin vähällä energialla. No en laihtunutkaan ainakaan pysyvästi.

Mikä tosiaan osoittaa, että yleiset jopa tutkimustulokset eivät tosiaan suoraan sovellu automaattisesti kaikille. Ihmiset ovat yksilöitä ja naisilla sitten vielä ne hormoonit eri ikäluokissa.

Kaltaiselleni lapsesta laihdutetulle ja suuren osan eliniästä itse laihduttaneelle sisäinen termostaatti varmaan jossain vaiheessa tilttasi. 
Nyt olen elänyt eläkeläisen mummielämää -tasaista, rauhallista, melko rentoa useimmiten -  jo monia vuosia ja tyytynyt tilanteeseen. Kunhan koivet kantavat ja kolesteroli tai verensokeri ei nouse. Siihen minulla on riittänyt juoksuharrastusten lopettaminen jo lähes neljännesvuosisata sitten, ne 50 kyykkyä monissa erissä lähes päivittäin ja sitten vähintään tunnin kävely.
 Alussa se oli sauvailua, nyt tuntuu se liian raskaalta ja kyykkyjen ansiosta polvet kantavat paremmin jopa ilman kävelysauvoja tai sauvaa.
Sitä vain en pystynyt hyväksymään, että muoto oli kuin prinssinakki. Kesällä aloitin vyötäröjumpan. Vain 3x15 perinteistä mahaliikettä useimpina päivinä.
Kylmaar mnää ni kauhiast hämmästysi, kun ensi kertaa vuosikymmeniin yhtäkkiä vyötärön ympärys alitti 90 cm entisten ainakin 92:n sijasta.
Päätin, että 3x15-menetelmällä olen säilyvä ampiaisvyötäröisenä mummina, mikä riittää minulle.

NIIN tekee mieli poistaa pian tämäkin nolo höpinä,  mutta täydenpalvelun ilmaista sisällöntuotantoa vaativat lukijat älkööt vaivautuko kommentoimaan. Ovatkin onneksi luvanneet, etteivät edes lue. Olen kiitollinen.

Hmm.. Nuo kalorilaskurit on varmaan suunniteltu nuoremmille. Itse ainakin pystyin alle 40-vuotiaana syömään monta sataa kaloria enemmän päivittäin lihomatta. Osittain on varmaan kyse liikunnan intensiteetistä. Harrastin rankkoja lajeja, joihin en oikein enää pysty tai ainakin tempo on paljon hitaampaa. Siksi varmaan energiaakin kuluu huomattavasti vähemmän. Uskon myös, että yleinen aineenvaihdunta ja ruoansulatus on hidastunut. Nykyisin minulla tulee syömisen jälkeinen kylläisyys ja ähky vasta parinkin tunnin viiveellä.

Tänään tuli syötyö ihan reippaasti liikaa. Päivälliseen asti ateriat pysyi melko kevyinä, lounaalla ja päivällisellä lähinnä salaattia ja paneroitua kalaa ja kanaa. Sekä aamupalaksi tuorepuuro ja välipalaksi cashewpähkinöitä. Mutta sitten… retkahdin syömään neljä kauraleipäviipaletta, 6 rahkalettua ja puoli pussia karkkia. Huomenna aamulla on sitten taas silmät kuin nakkimakkarat. Kaloreita tuli varmaan joku 3000!

Huomenta. En uskaltanut käydä vaa’assa eilisen syöpöttelyn jälkeen. 
En oikein tiedä, mikä minulla on, mutta nukahdin melkein heti tuon eilisiltana tänne kirjoittamani viestin jälkeen. Urheilut jäi siis nollaan.
Olen ollut työn puolesta vähän stressaantunut. Huomaan sen siitä, että työasiat pyörii mielessä vapaallakin. Ehkäpä stressi väsyttää niin, etten ole jaksanut juuri muuta kuin vajota sohvalle työpäivän jälkeen.