Heps,
paino on pudonnut 300g. Mukavaa! Kohta jo hätyyttelen 80 kilon haamurajaa

Viimeviikonloppuna kävimme ystävien kanssa Kuusamon maisemissa patikoimassa, päiväreissu, 5 tuntia kestävän matkan. Voi että oli mahtavat maisemat ja mukava irtiotto arjesta! Pohkeet oli jumissa 3 päivää vaikka venyttelin jokailta ja matkan varrellankin. Ensivuonna sitten vaikka melomaan

Otama syksystä kaikki ilo irti!!

Pape, varmasti pitää paikkansa tuokin, mutta ei toimi mun kohdalla. Mun on pidettävä se herkuttelu kurissa koska se on joko on tai off. Kerran viikkoon voin tosiaan jotain pientä ostaa, mutta se on sitten siinä. Se lähtee niin herkästi mulla ainakin "kertymään" se makeannälkä ja kohta oon taas siinä että vedän namia joka ilta. Mutta ymmärrän pointtisi!!

Jipiiiiiiiiiiiii - aamupaino 74,6kg Kattelen nyt pari päivää että pysyykö se ton 75 haamurajan alla ennen kuin siirryn seuraaviin haasteisiin.

Mulla ton makean nälän kanssa meni niin, että ensimmäinen 1kk oli pakko olla täysin ilman karkkia/suklaata/kaikkea vastaavaa. Mutta se näköjään auttoi. Sen 1kk aikana oppi sitä säännöllistä syömistä, joka mulla oli siis ihan retuperällä aiemmin. Väkisin opettelin melkein syömään aamiaista ja lounaalla tarpeeksi ja välipalaakin töissä, jotta sain tarpeeksi energiaa päivällä. Omalla kohdalla ainakin tuo päivän energiavaje (ja erityisesti liian vähä rasva ja proteiini) johti siihen, että töistä päästessä meni kauppaan ja ensimmäisenä oli mielessä että mistä saa nopeaa energiaa.

Nykyisin voin ostaa askin salmiakkia tai suklaapatukan, ja harvoin syön niitä edes kerralla Ei vaan tee mieli. Maistuu niin äkkimakealta, että muutaman palan jälkeen on jo halut tyydytetty. Yllättävää makeutta on löytäny muustakin mikä ei ennen ollut edes makeaa, kuten rahkoista, jugurteista, marjoista... jopa muroista! On se jännä miten makuaisti muuttuu. Mutta ehdottoman tärkeää on tuo ateriarytmi ja se, etten mene nälkäisenä kauppaan. Ja se, etten koskaan salli itselleni herkkuja, ennen kuin oikea ruoka on syöty.

Tsemppiä, kyllä se kohtuus sieltä vielä löytyy sinullekin!

Tervetuloa Buddy ja onnea taas onnistujille!

Mä huomasin itsessäni tapahtuneen muutoksen: kun ennen mietin joka kerta kaupassa mitä herkkua ostaisin (kun vielä laskin kaloreita mietin, mitä voisin jäljellä olevilla syödä) ja oli tosi vaikeaa kuvitella olevansa KOKO illan syömättä mitään herkkua, en enää edes joka päivä ajattele niitä! Saatika, että söisin.

Toinen asia minkä huomasin on se, että kun keväällä täällä taas tosissani aloitin ja söin oikein ja liikuin paljon, niin vaikka paino ei pudonnut mihinkään, voin tosi hyvin ja olin energinen. Nyt alkaa taas olemaan sellainen rättipoikkiväsynyt olo. Mä luulen, että mun elimistö ei nyt saa oikeita ainesosia, joten sen takia taidan palata ensi viikolla merkkailujen rasittavaan maailmaan. Jotta näkisin, mitä oikein laitan suuhuni.

Tähän tietenkin auttais myös se, että nukkuisin enemmä ja joisin tarpeeksi vettä. Näin työaikana en voi tohon ensimmäiseen oikein vaikuttaa, mutta sitäkin helpommin tuohon jälkimmäiseen.

Oikein hyvää torstaita kaikille, se on lenkkipäivä tänään!

torstaina, 15. syyskuuta 2011 klo 09:21 Putikka kirjoitti::
Pape, varmasti pitää paikkansa tuokin, mutta ei toimi mun kohdalla. Mun on pidettävä se herkuttelu kurissa koska se on joko on tai off. Kerran viikkoon voin tosiaan jotain pientä ostaa, mutta se on sitten siinä. Se lähtee niin herkästi mulla ainakin "kertymään" se makeannälkä ja kohta oon taas siinä että vedän namia joka ilta. Mutta ymmärrän pointtisi!!

Suurin osa ajattelee, että kysymys on itsekurin puutteesta ja ettei herkkujen kohtuullinen salliminen voi omalla kohdalla toimia. Useimmat "joutuvat" kuitenkin myöhemmin toteamaan, että ratkaisu olikin aivan jokin muu kuin herkkujen tietoinen välttäminen tai tiukka säännöstely. Sellaisesta löytyy esimerkkejä tältä foorumilta hyvin paljon. Sinun kannattaa lukea ketjua Millä makeanhimo kuriin? ja Patrikin asiantuntijavastauksia siellä. Ketju on hyvin pitkä, mutta se on hyvä lukea läpi vaikka pienissä osissa.

Patrik on kirjoittanut samasta aiheesta myös artikkelissa Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää.

Anteeksi jos kirjoitin liian jyrkästi. Kiloklubimainen painonpudotus kuitenkin korostaa enemmän muita asioita kuin itsekuria, ja se onkin yksi eroista monen aiempiin laihdutuskertoihin. Myös Patrik on tästä monet kerrat kirjoittanut, ja siksi linkitin tuon makeanhimoketjun ja -artikkelin tuohon.

Moni on aiemmin laihduttanut niin, että herkut ovat kokonaan tai lähes kokonaan kiellettyjä. Kiloklubin toiminta-ajatuksessa on tärkeää se, että mitään ei tehtäisi vain laihdutuksen takia (esim. herkkujen poisjättämistä itsekurin avulla). Siksi me klubiemännätkin, samoin kuin Patrik, niistä kirjoitamme ja kerromme, että myös uutta tapaa suhtautua esimerkiksi herkkuihin on hyvä ainakin kokeilla.

Mä oon tosi kiitollinen siitä, miten ootte takoneet (munkin) päähän tuota, että herkkujen kanssa voi ja pitää osata elää. Elämä on nyt paljon helpompaa, kun en koe pakottavaa tarvetta olla niistä erossa mikä mulla yleensä ei onnistunut vaan johtaa ahmimiseen.

Kyllä mä nyt teidät hylkään, pahoittelut

Paino näyttää nätisti pysyvän alta 75kg:n, eli 74,6kg tänäänkin. Enpähän salli sen niin helpolla nousta tuosta kun siirryn alempiin ryhmiin!

Tsemppiä itse kullekin, ja voimia syksyn pimeisiin!

Onnittelut pulloharjalle seuraavaan ketjuun siirtymisestä!!

Mä en varmaan ihan heti seuraa perässä! Jälleen turvotusviikkoa ja vaaka näytti +1,2 kiloa viime perjantaihin. Onhan nyt menkkaviikko ja eilisen syömiset meni sekä ajallisesti että laadullisesti aika pieleen, mutta kyllä kyllä silti kyrsii aina vaan nähdä tollasia jättiplussia. Tälläsinä päivinä alkaa usko loppua...

Mulla oli tänään punnitus- ja mittauspäivä, eikä kovin mairittelevia lukuja tullut! Paino oli tosin noussut vain 100g edellisestä ticker-mittauksesta, mutta senttejä on reilussa kuukaudessa tullut lisää ihan joka puolelle!

No, tästä on hyvä suunnata alaspäin! Pääti nyt myös tallettaa mittani joka kuukausi kännykkäni päiväkirjaan, johon voi liittää myös kuvan. Kuvan otan peilin kautta, alusvaatteisillani samassa asennossa joka kerta. Tämän aamun kuvaa en juuri viitsisi katsella, mutta se on hyvä motivaattori kun seuraavan kerran mietin, otanko lisää jotain herkkua. Toisaalta siihen on myös hyvä peilata jos mielestäni syön oikein ja liikun paljon, mutta paino ei meinaa tippua. Sillä mitäs väliä sillä on, jos kroppa kuitenkin kapenee!

Huomenna harjoittelen kohtuutta kun menen kyläilemään. Tarjolla lienee hyvää purtavaa ja juotavaa, joista en kieltäydy, mutta yritän oppia ottamaan vain sen verran, mitä tarvitsen. Saas nähdä miten eukon käy!