Mulla ei tuohon selkään auta oikein mikään.

Fysioterapeutti on liian kallis ja noh, salilla kyllä käyn ja urheilen muutenkin kaikinpuolin mutta mutta..

Särkylääkkeet pitää kivun poissa.
Ja tottakai painon pudotus on auttanut juilivaan selkään..

Mun miehel on kans joku rakenteellinen vika selässä ja se kramppaa välillä tosi pahasti. Sillä on auttanut säännölliset venyttelyt ja sit mä viel hieron noita alaselän, pakaroiden ja lonkkien lihaksia. Mut heti kun se lintsaa venytyksistä, menee lihakset kramppiin ja hirveet kivut.

Täällä oli tänä aamuna paino 80,4 kg eli erittäin hitaasti mutta oikeaan suuntaan menossa. Saattaapi menkkaturvotus tällä viikolla hidastella myöskin.

Selkäkivut on viheliäisiä - mulla taas on skolioosi eli liian käyrä ässänmuotoinen selkäranka. Välillä sattuu niin julmetusti ettei pysty seisomaankaan eikä sitten makuulla liikahtamaankaan. Makaan lattialla jalat kohotettuna sängylle kun alkaa junnaamaan, yleensä nää "kohtaukset" menee ohi puolessa tunnissa. Pahimmin menee aina pari tuntia liikunnan jälkeen kun lihakset on liikkuneet ja ikään kuin päässet rennoiksi siitä ikijuntturasta. Mutta tosiaan siihen auttaa kun "pakottaa" lihakset ja selkärangan aloilleen oikeaan asentoon lattialla jalat ylhäällä. Tuosta toivuttuaan selkä tuntuu taas entistä vahvemmalta.

En mielestäni rääkkää selkää liikunnassa, se nyt vain on viallinen. Yritän vahvistaa syviä lihaksia ja juosta, uskon että ne auttaa vaikka ensin kipeää tekeekin.

Tsemppiä kaikille tälläkin viikolla!

Heissan

Vasta pari päivää takana, mutta painoa on jo lähtenyt pois. Tosin nesteitä näin alkuun -tiedän, mutta se tuntuu hyvältä, että on poissa Nyt vaan jatketaan tällä tiellä. Eilen nuorimmaiseni leipoi sämpylöitä ja voih sitä kiusausta mieli teki ottaa, mutta en ottanut. Joo ... ei yksi sämpylä olisi maailmaa kaatanut, mutta mun projektin ehkä kylläkin... sillä minä kun en kykene rajoittamaan sitten syömistäni, jos 'sorrun'. Eli ei todellakaan olisi jäänyt yhteen sämpylään!!!!!

Näin alussa pitää olla ihan sika tiukkana ja tarkkana, sitten lähempänä tavoitetta voi taas pikkuhiljaa ottaa kuvioihin myös herkut. Sitä maltillista syömistä vaan haluiaisin oppia. Miten siihen opitaan? Onko kenellekään hyvää vinkkiä. Minä olen kuin alkoholisti, jolle jää putki päälle avattuaan korkin. Jos minä syön jotain herkkua tai vastaavaa, syön sitä paljon ja voi jäädä tälläinen syöppöysputki päälle moneksi päiväksi Tosin olen sellainen tunnesyöjä.. ja kaikkiin tunteisiin voi syödä... varsinkin siihen masennukseen Ja käyttämäni Triptyl (nukkumista helpottavana iltaisin 25mg) lisää himoa iltasyöntiin, joten iltaisin tunnen olevani nälkäinen, vaikka tiedän etten ole. En kuitenkaan uskalla lopettaa lääkitystä, sillä senkin kanssa yöunet ovat toisinaan kovin heikot. Ja nyt tarvitaan unta, mitä saatavissa on, sillä vaikea elämäntilanne ei muuten pysy hallinnassani.

Olen ollut kohta kuukauden ilman työtä ja liitosta ei ole vielä tullut sentin senttiä... voitte vaan kuvitella sitä stressin määrää, kun pitäisi ruokkia ja vaatettaa iso pesue ja tietysti vuokrat ja muut laskut... No elämä on.... ehkä tämä vaihe kohta on taakse jäänyttä niinkuin liikakilotkin

Mukavaa päivää kaikille

Hei Miususan!

Mulla on pikkuhiljaa tuo syöpöttelykierre täällä KK:n avulla vähentynyt. Luulen, että parhaiten auttaa se, että syö kunnollista ruokaa riittävästi muttei liikaa, huolehtii että kasviksia on tarpeeksi ja kuidut kohillaan. Samoin proteiinia kannattaa muistaa syödä, unohtamatta kuitenkaan hyviä hiilihydraatteja. Pikkuhiljaa, itselleen armollisena, on muutos tullut ja nyt huomaan ajattelevani herkkuja paljon harvemmin ja pystyn jopa kieltäytymään jos kaloreihin ei mahdu. Edelleen se karkkipussi menee kerralla, mutta on se jo tosi hyvin jos sen syö vaan kerran kahteen viikkoon!

Mulla alkaa alkuviikon plussat sulamaan, tänä aamuna paino 80.3 ja sentti lähtenyt vyötäröltä maanantaista. Vatsa toimii edelleen miten kuten sen viikonlopun viinin juomisen jäljiltä, mutta eiköhän sekin ala kohta tasaantumaan.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

76,5kg , 1,5kg jäljellä 75kg!

Jei, Tiiuli!

Otin eilisillan kunniaksi puolen tunnin kotijumpan. Kun en kerran lasten takia pääse nyt kodin ulkopuolelle jumppaamaan niin pakko jotain yrittää . Hulavannetta en kyllä vielä pysty paria minuuttia pidempään pyörittämään, mutta kaipa siinäkin kehittyy. Sen verran ottaa kipeää keskivartaloon ne muhkurat siinä vanteessa, että ei vaan pysty. Siia: miten pitkiä aikoja sä pyörittelet sitä hulavannetta siinä tutkimuksessa? mietin vaan, että kuinka kauan sitä pitäis putkeen pyörittää, että siitä on hyötyä.

Syömiset on olleet kohillaan, vaaka vaan näyttää kauheeta plussaa. Maanantaille eli punnituspäivälle osui matalin lukema, sitten on tultu melkein kilo ylös. En sitten tiedä onko menkka+hulavanneturvotukset vai mikä mättää. Ja mittanauha on hukassa niin en voi edes senttejä tarkistaa...

Vau Tiia! Sä oot tiputtanut jo ihan hurjasti painoa yhteensä! Tajusin vasta nyt katsoa sun tikkeriä.

keskiviikkona, 21. maaliskuuta 2012 klo 10:39 Siia kirjoitti::
Jei, Tiiuli!

Kiitos Siia !

Tervehdys uusille. Ja Miususan tsemppiä.
Tiedän täysin tuon kamalan kalvavan olotilan joka aiheutuu rahanpuutteesta ja siitä stressistä joka aiheutuu sitten rahanpuutteesta.
Mulla itsellä meni yritys nurin alkusyksystä ja sen jälkeen elämä on ollut hyvinkin stressaavaa. Toki se ennen konkkaakin oli, mutta silloin oli joku rahalähde ja sen jälkeen hyvin heikosti rahanlähteitä itsellä.
Mies on joutunut nyt meidän perheen elättämään eikä sen tuloja ole mitoitettu tähän tilanteeseen. Ja nyt on parisuhde niin kuralla kuin ikinä voi olla. Sitä syyttelyn määrää ja loukkaamista kun miehen mitta alkaa täyttyy kun ei ole rahaa mihinkään. Ja nyt se on niin helppo purkaa muhun kun olen saamaton laiska joka ei tuo rahaa taloon... on tuo henkinen puoli aika kovilla.

Ja syksy menikin sitten siinä shokissa kun petin vanhemmat kun en pystynyt hoitamaan yritystä kuntoon ja se oman elämän ylläpitäminen niin että lapset ei olis kärsinyt puutetta. Tuli ahmittua ja syötyä miten sattui... ja kiloja tuli.

Nyt alkuvuodesta ei rahatilanne parantunut, mutta otin itteäni niskasta kiinni ja päätin että kyllä munkin on terveellisesti syötävä ja pistettävä itteni kuosiin. Että en mä kuitenkaan maailman paskin ole vaikka konkurssin olen tehnyt... ehkä joku masennuskausi oli ollut ja pääsin siitä yli.

Nyt sitten opetellut ruokien kirjaamista ja hyvin se alkuun meni. Sitten sairaskierre ja ote lipsui tosi pahasti. Tän kuun alussa uudelleen niskasta itteäni kiinni ja painoa tiputtamassa. Nyt taas tuntuu kulkevan...

Tykkään lenkkeillä koiran kanssa, käydä jumpassa ja sitten uusin villitys - hulavanteilu!! Se on mukavaa vaikka tällä hetkellä kyljet on niin mustelmilla ja arat että pitää pitää parin päivän tauko kun ei todellakaan pysty. Siitä että mä sain pidettyä sen vauhdissa olen tosi iloinen. ja todella mukavaa se on, telkkaria kattellessa se sujuu ihan huomaamatta. Mutta sitä mä mietin, että mitä te muut niillä käsillä teette? Missä niitä pidetään?

Jaa-a, huomenna aamulla olis punnitus ja nyt on niin turvonnut olo, että ei taida isoja miinuksia tulla. Mutta se on huomenna vasta.
Eilinen meni ihan plörinöiksi. Mä en kunnon ruokaa "ehtinyt" tehdä ja syödä. Oli muka niin kiire siivota, pestä ikkunoita, vaihtaa huonekalujen paikkaa... (kuopuksen synttärit tulossa). Ja kunnon ruoan korvasin leivällä!! Iso virhe tosi iso. Söin vielä fazerin alkujyviä (mielettömiä) ja sitten pääsiäislimppua.. levitettä, kinkkua, paprikaa, juustoa... ja viikonlopusta oli jäänyt pari pizzapalaa niin ne kanssa.. Merkkasin kaiken ylös ja kauhistuin. Kalorit on yli 2000 ja mikään pallura ei edes keltaisella (paitsi herkku, se on vihreä kun en syönyt karkkia, onneksi) Mutta toisaalta, olen nyt tyytyväinen että merkkasin leivät ylös, siis kaikki ja näin että leipä on katala kaveri. Hyvää mutta tekee jälkeenpäin pahaa jälkeä

Nyt kun olen muutaman päivänä syönyt leipää aamupalaksi niin huomaan että nälkä on taas hetken päästä. Se, millä mä oikeasti pärjään vaikka iltapäivään asti on kaurapuuroa raejuustolla ja sokerittomalla mehukeitolla tai marjoilla. Siinä on proteiinia kuitenkin sen verran että nälkä pysyy loitolla. Ja kaloreita ei paljon joten saa syödä enempi päivällä. Leipä kuluttaa käytössä olevat kalorit ja ei anna vastineeksi mitään...muuta kuin hyvä maun. Joten tuosta leivän puputtamisesta olis päästävä eroon, mutta miten? Järkähtämättömällä päätöksellä?? Ehkäpä ainoa keino.

Onpas sepustus ja vaan taa höpisen omiani. Mutta yritän taas huomioida muita, toi on vaan niin koukuttava aihe tuo raha ja sen puuttuminen että silloin kuin joku siitä omasta ahdingosta ilmaisee niin tulee ryöppynä omat kokemukset...

No, tää on elämää. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Onneksi elämässä ei tiedä mitä tuleman on. osaan voi itse vaikuttaa ja osa on silkkaa sattumaa. Joten aurinkoisia päiviä ja onnellisia ajatuksia.