Ei tuota kävelyn vaikeutta osaa edes ajatella, jos itse on selvinnyt helpolla. Tsemppiä siihen!

Paino tänä aamuna 77,6kg Nousee vaan
Päätin nyt jättää leivän kokonana pois. Sitä tulee syötyä liiaksi, eikä vatsa oikeasti edes kestäisi sitä. Toiminta häiriintyy aina ihan ihmeellisesti ja sitä turvotusta! Jos on vaikea pysyä kohtuudessa herkkujen kanssa, niin on kyllä leivänkin!
Nyt jätän siis kokonaan pois. Katsoo jos sitä kovastk kaipaa, niin syö vaikka näkkäriä tai hapankorppuja mieluummin.
Nyt on muutenkin ollut joku ihme ahmimuskausi. Vois vaan syödä ja syödä ja syödä....

Lapset olleet koko viikon kuumeisia, joten ei nyt ihmekään jos tekisi mieli mättää. Yöt on kovin repaleisia kun itkevät ja yskivät
Eilen eka kuumeeton päivä, eiköhän tää nyt tästä pikkuhiljaa.

Haloooooo
Nyt kelpais vertaistuki...lohdutus....tsemppaus..... ja ihan mikä vaan.
Olen kuvitellut jo olevani kuivilla ahmimisen suhteen. kohdallani se tarkoittaa tunteisiin syömistä. Kuinkas kävi ?
Olen ollut niin tyytyväinen ja energinen, mutta sitten eilen ennen vuesijumppaan lähtöä jonkun pikkuasian takis repes kaikki vanhat haavat. Tarkoittaa,että loukkaannuin sydämeni pohjasta miehelleni. Sen verran on liittoa takana ja ikääkin etten enää luullut näin käyvän . Eihän se vielä mitään, mutta tapani hoitaa tunteitani on lukkiintua.....itkeskellä ja syödä. Meillä ois ollut vesijumppa maanantaisin. Mieheni pyysi kauniisti kaikilla kielillä lähtemään kanssaan. En lähtenyt vaikka tiesin sen olevan vain itseltäni pois. Siinä sitten pillitin sohvan ja jääkaapin välissä. Kaiken mätin suuhuni mitä löytyi kaapista ja pakastimesta lisää. Nyt naurattaa,kun tätä kerron. Tiedän,että jos jotakuta neuvoisin vastaavassa tilanteessa niin käskisin seuraavalla kerralla hengittämään muutaman kerran syvään ja laskemaan vaikka kymmeneen juomaan lasin kylmää vettä ja sitten vasta kaapille, jos on enää tarvetta.
Tänään olen sitten nuollut haavojani; syönyt yhden pienen sämpylän ja päättänyt jatkaa rentoa painon pudotusta. Harmittaa, että vaakahan heti oli kilon plussalla. No eihän se läskiä ole,mutta turhaa itsensä kiusaamista.

Toivottavasti teillä menee tasaisemmin,vaikka haasteita tuntuu kaikilla riittävän keppien ja itkevien yskäisten lasten kanssa. Väsyneenä tämä homma ei kyllä onnistu. Silloin varmaan riittää ettei lähde ylös päin vaakan viisarit.

Oikein aurinkoista pääsiäisen odotusta. Ajattelin tässä ruveta keksimään ihan itselleni jotain kevyitä pääsiäisherkkuja. Kuulumisiin
Tsemmpiä kaikille

Kiitos Emmagrams Olet enkelini. Saan todella voimaa, kun löytyy joku kuka välittää jakaa tuntemukseni.
Puhut asiaa tunnelukot ovat niin automatisoituneita, kun vuosikymmenet on suun kautta hoitanut olotilaansa.
Sitä,kun muistaisi syödä reilusti,rennosti stressaamatta niin ei noita riitoja kumppanin kanssa tulisi niin herkästi. Uskon myös,jos muistaa pitää itsensä kylläisenä niin ei se puputuksen vimma pääse iskemään.
Tiedän kohdallani,että jos olen syönyt holtittomasti niin yritän seuraavana päivänä paikata syömällä vain jonkun 5-600 cal usein se onnisttuu ja pääsee miinukselle,mutta liian usein käy päin vastoin.
Jaksamista kohdallesi olet jo tosi pitkällä,kun olet malttanut syödä oikein kyllä se sieltä lähtee. On niin helppoa kannustaa toista vaikka kokemuksesta tiedän,että tuo vaihe on aika raastavaa,mutta eiköhän siinä seulota onnistujat ja keskeyttäjät.
Heippa ja hyvää pääsiäistä syödään hyvin,mutta silti ollaan 100g miinuksella tiistaina.

Tiukassa on tiputus vaikka ihan punnitsen ja kirjaan kaikki syödyt ruuat pt tarkisti syömäni ruuat ja kaloreita käski lisätä 100-300kcal per päivä, pähkinöitä ja avokadoa pitäis syödä ja ainakin lounaalla hiilareita, jos ei potuista niin näkkäristä, mulla valmis kouluruoka joka päivä töissä ja siellä potut jätän väliin
Proteiinia ja rasvaakin lisää. Monta asiaa pitäis muuttaa

Runko syömisessä hyvä ja säännöllisyys
Painoa 78.7kg eli vielä sitä seiskavitoseen on matkaa
Nyt kamppeet kasaan ja junalla pääsiäis lomalle, tenavat menee omiin juttuihinsa ja mulla ihan omaa aikaa koko pääsiäinen

Mukavaa pääsiäistä, syökää mämmiä

77,3kg, -300g.

Pikkuisen alaspäin, täytyy kai olla tyytyväinen

On kyllä ollut todella rankka talvi ja kevät. Jotenkin hirveen raskas. Ja tunnesyöjänä sitä sitten tunkee itseensä kaikkea moskaa. Huomaan jo itsekin, että sitä vaan jatkaa syömistä, vaikka ei olisi enää edes nälkä.
Ja se näkyy ja tuntuu
Itsetunto jossain maan alla, vaikka kovasti yritän huiputtaa että näin on hyvä.

Pitäisi yrittää saada niitä pieniä muutoksia arkeen, ja niillä sitten saada kiinni taas elämänhallinnasta. Eikä olla taas liian ankara itselleen ja odottaa jotain ihmetuloksia ja pettyä, kun niitä ei tule, ja taas syödä.

Kyllä tää tästä!

Emmagrams, älä opettele rakastamaan itseäsi sittenkun, opettele se nyt, entä jos viimeset 6kg vie 5v? Entä jos lihoat syystä x? Opi iloitsemaan matkasta ja jo saavutetusta äläkä vain odottele tulevaa, anteeksi pieni saarnaus mutta särähti omaan korvaan, olen nimittäin elänyt aikoinaan samalla ajatuksella ja se ei koskaan tuonut mitään positiivista elämään, nyt olen ollut isompi kuin koskaan ennen ja silti tyytyväisempi, tottakai haluan laihtua mutta se ei tarkoita ettenkö voisi rakastaa itseäni jo nyt .

En ole tänne kirjoitellut kun olen vaaka tauolla, katellaan jos kesällä kävis kattoo mihi suuntaa edetään

Hei kaikille !
Pääsiäisen jälkeen vähän plussaa. Nyt se keikkuu 77,2 ja 78,2 jojossa.
Tavoite ensin,että se on ja pysyy 77 alkavilla. Eiköhän se onnistu. Ajatelkaa ,miten onnelliseksi joku 100-200g tekee kun se on ja pysyy pois. Vaakalle hyppiminen päivittäin pitäisi kieltää.
Ihanaa auringon paistetta riittää annetaan sen nyt helliä läskejämme ja sielujamme. Olemme upeita ja yritetään muistaa se; näyttää ne vaakan viisarit mitä tahansa. Tsemppiä

Paino 77,8kg. Nousee vaan....
Otin painon ja mitat, ja tänään alkaa go fat go. Mulla on tallessa ne rupkavaliot ja treenit, katsotaan mitä niillä saa aikaiseksi.

77,1kg Ei pitänyt käydä puntarilla kuin kerran viikossa, mutta uteliaisuus voitti

Mulla on aika ajoin todella pahoja ongelmia pitää itsestäni. Helposti ajattelee, että sitten kun painaa X verran, sitten tykkään itsestäni. Mutta onhan se huomattu niin omalta kuin muidenkin osalta, että ei se ihan niin mene. Aina on jotain vialla, jotain mitä itsessään kritisoida. Painoi sitten 50kg tai 100kg.
Ei se auta kuin pikkuhiljaa hyväksyä itsensä ja oppia taas pitämään itsestään. Kyllähän tämä laihdutuskin sujuu paremmin rakkaudella kuin vihalla itseään kohtaan

Hienoa emmagrams! Muista et tääki on sellane monipolkuinen matka, on alamäkiä ja ylämäkiä, mutta lopulta on paljon mukavempi raahautua eteenpäin kun arvostaa itseään sellaisena kun on

Mäki kävin vaa'alla 79,7kg nyt taas vaaka nurkkaan, tulee alas kun on tullakseen, oon kokenut jotain oivaltamisen kaltaista, ei haittaa vaikka lähtis vaan kilo kuussa, se on juuri sopivasti ja ihan tarpeeksi