Emmagrams mä olen kirjannut itselleni ylös, mitä "saan" ostaa itselleni tietyn pudotuksen jälkeen. Listalla on lähinnä vaatteita, joihin en raaski laittaa rahaa (itselleni). Kuten Papu design, Vimma ja Nosh.
Nyt on paino junnannut siihen malliin, että mitään en ole noista listan asioista tavoittanut

Minulla oli aluksi tavoitteena, että sitten kun olen tavoitepainossa, niin uusin koko vatevaraston. Pyörittelin samoja vaatteita ihan kyllästymiseen asti. Eräänä päivänä päätin, että nyt tämä rouva lähtee vaateostoksille. On kurjuuden maksimointia kulkea samat rytkyt päällä ja tuntea koko ajan itsenä jotenkin nuhjuiseksi.

Niinpä meninkin ostamaan pari kiva keväistä asukokonaisuutta. Ja tuli heti paljon pirteämpi olo ja iloinen mieli. Oli oikea ratkaisu. Onhan se jotenkin kannustavaa katsoa peiliin, kun siellä kurkistaa uusissa vaatteissa koreileva nainen.

Ihanin muutos, jonka olen kokenut painon pudotessa oli se, kun sain mustan nahkatakin päälleni. Se on ollut lempivaatteeni, mutta on jäänyt käyttämättä, kun paino nousi.

Täällä myös yksi sadangramman kerholainen. Olen jo aiemminkin kertonut
siitä miten piti mennä vuosukymmeniä,että hoksasi oikeasti ettei ole nopeaa tietä jos aikoo pitää kaiken pudottamansa pois.
Tällä 100g;n periaatteella on mennyt aikaa, nutta nyt vaaka näyttää 77,7, kun se joskus on ollut yli 90. Ensin tavoittelin sitä 80;mentä, jonka saavutunkin suht nopeaan, sitteen sahailtiin 80-85. Aloin tavoitella,että se pysyy siellä 80;nessä.
Meni todella aikaa,että se alkoi pysymään. Kauan olen tavoitellut tätä alle 80;mentä ja nyt täältä potkua saaneena sitä 75,tä . Aikoinaan laitoin tavoitteen 65;teen, mutta ehkä 70 riittää.Ikä pisti senverran miettimään.
Onittelen teitä kaikkia olette nuoria ja kaikki on helpompaa. Kiinteytyminen ja löysän ryppynahkan välttäminen. ELI SE 100G KERRALLAAN ON LOISTAVA TULOS,JOS SE ON LÄSKIÄ JA PYSYY VAIKKA HITAASTI.
En tiedä kiinnostaako tämä historiani ketään, mutta toivon sydämestäni ettei kenenkään tarvitse jojoilla itseinhoa tuntien,kun taas lähtee nousuun...Nykyisinkin takapakkeja tulee päivän kahden verran,mutta siitä sitten vain jatkan uskoen keveneväni 100g kerralla ja se on toiminut joskin aikaa on mennyt. Tämä on toiminut kohdallani pysyvään kevenemiseen.

Niistä vaateostoista. Oltiin eilen miheni kanssa meidän koskikesskuksessa miinus viirus päivillä. Kummallekin piti hankkia kevättä. Kotiin tultiin miehellä kassissa farkut,ihana kukkapaita ja valkoinen nuorekas kesäpusakka. Minulla ei mitää tilasin sentää pinkin ulkoilutakni XL:ää,jota ei ollut tangossa
L koko oli vielä nafti, mutta siihe tavoitellaa. Iloni näkyy olevan shoppailla pitkän hoikan miehen kanssa.

Siitä fiiliksestä, kun mahtuu vanha pieneksi käynyt vaate tai kaupassa pienenpi numero eihän sitä iloa mikään voita. Uskoo itseensä,ettei ole tehnyt turhaa työtä.

Tsemppiä kaikille. Illalla nenen ystävänlaulu konserttiin ja huomenna retkelle Jyväskylää teatteriin. Istumista siis tiedossa, eli nyt tästä salille ja vesijuoksemaan.

Haaveilu on ihanaa! Ja haaveiden ei tarvitse olla isoja, uudet, istuvat vatteet ovat hyvä haaveilun kohde. Samoin iloitseminen pienistä pudotuksista on loistava tapa pitää motivaatiota yllä!

Itselläni loppuu tänään seitsemän viikon sairausloma ja maanantaina pitäisi mennä töihin. Vielä kävelen kahdelle kepillä, en oikein uskalla varata leikattuun polveen. Jotenkin tuntuu sille, että koko kävely pitää opetella uudestaan.

Minä oon luvannut itselleni leviksen 501 farkut 75kg ku on mittarissa lopullinen tavoite on 70-72
Pikkuhiljaa paino tippuu, 79,1kg tämän aamun lukema.
Nyt ruokarytmi, ateria koko ja se mitä syö tuntuu olevan kunnossa. Toivottavasti pysyy kesälläkin asiat balanssissa, tahtoo ainakin ateria rytmi kadota, liin pitkiksi ruokailu välit venyy lomalla
Hyviä puolia ruokarytmin löytymisestä on ollut ettei tule öisin heräiltyä vähän väliä napostelemaan unen pöpperössä jotakin, uni on yhtenäisempää ja vatsa toimii eikä oo turvoksissa koko ajan.
Painon tippumisessa odotan sitä hetkeä kun reidet eivät hankaa uinnin jälkeen ikävästi vastakkain. Se tuntuu niin ikävältä kostealla iholla ja tiedän ennestään että kun painoa vähempi niin näin ei tapahdu. Kesällä kivempi kun tulee kuiten uitua rannalla

Mulla syömiset taas miten sattuu ruokarytmi ja vedenjuonti unohtuu, ja siitä se sitten lähtee vauhdilla....
Täytin litran kannun vedellä jääkaappiin, siitä onkin helppo laskea paljonko tulee juotua Eli ateriarytmi, vesi ja lenkkeily on seuraavan viikon teemat

Eilen kävin kävellen postissa ja kaupassa, yksin, illalla. Me ollaan käyty läpi isoja teemoja parisuhteessa, ja käynyt ilmi että halutaan eri asioita. Tässä nyt niitä joutunut pohtimaan, kun molemmat joutuu joustamaan ehkä liikaakin omasta mielestään. 1,5 tuntia kävelyä musiikkia kuunnellen. Oli nimittäin just sitä mitä kaipasin! Kotimatkalla ei enää edes ajatellut mitään, käveli vaan.
Ainakin pääsi nollaamaan ajatukset
Ja luistamaan lasten iltapuuhista

Vaakalla en silti uskaltanut käydä, kun pidettiin sitten illalla miehen kanssa karkkipäivää ja katseltiin leffaa.

Pitkän sairausloman aikana on ollut aikaa miettiä, mitä lopulta haluan elämältä. Tähän asti olen ollut kitukuureilla ihan koko ikäni, mutta pysyvää tulosta en ole saanut. Nyt olen ollut kaksi kuukautta liikkumatta ja syönyt mitä mieleni on tehnyt. Yllätys yllätys, paino ei ole noussut kuin muutaman kilon. Siinä sitä onkin pohdittavaa? Miksi paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa, vaikka olen syönyt huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja liikkunut paljon vähemmän?

Ja olen pitänyt tästä ajasta. Rentoa, lempeää ja mukavaa. Ja tätä haluan lisää, ehdottomasti. Olen liian kauan pitänyt tavoitteena 55 kilon painoa ja pettynyt kun en ole sitä saavuttanut. Nyt oeln todennut, että se ei ole minullerealistinen paino, jos sen joskus saavuttaisin, niin sen ylläpitäminen olisi sellaista kituuttamista, että siihen en taida olla valmis. Joten nyt muutan tavoitteen vain normaalipainoon eli 65 olkoon tavoite ja sen haluan saavuttaa vuoden loppuun mennessä.

Voihan räkä
Eli koko pää sitä täynnä ainankin siltä tuntuu. Piti lähteä perjantaina sifonkeissa
sinne Jyväskyään teatteriin.
Nyt on mennyt vaakatasossa monta päivää ja suuhun kaikkea pikku hyvää.
Kohdallani heti lipsuu,jos tulee jotain poikkeavaa ruokarytmistä.
Tällä hitaasti 100g kerralaan olen kuitenkin taas ruodussa. Hidastaahan se vauhtia, mutta uskon loppupeleissä voittoon.
Nyt kun pyörin alle 78 kg: niin tavoite on ettei se enää minään vuorokauden aikana ole yli sen. Tarkoittaa minulle sitä, että olen oikeasti laihtunut.
Vuosikymmenien aikana vihdoinkin on oppinut,ettei ole kuuria, oikotietä,tai mtään vippaskonstia. Vielä kun pääsis siihen,ettei tarvitse miettiä sen kummemin painoa tai ruokaa vaan se tulisi selkärangasta.
Siihen on vielä matkaa. .

Armida nyt tsemppiä työhön palaamiseen ja ennenkaikkea siihen kävelyyn.
Se on todella uudelleen opettelua. Toivottavasti olet saanut fysioterapeutilta ohjausta. Itse ei tiedosta ja näe kuinka kävelee. Suosittelen sauvat nurkkaan. Kokemuksesta tiedän,ettei aina ole helppoa,mutta mitä pidenpään niihin turvaa sen vaikeampaa.

Aiemmin oli puhetta ruokapäiväkirjaan merkkaamisesta. Kyllähän se helpottaa ja motivoi samoin kuin liikunnan seuraaminen. En ole taas merkkaillut, mutta nyt päätin aloittaa säännöllisesti. Tosin olen luova kokki ja teen kaiken itse nyt eläkkeellä. Haastetta riittää arvioinnissa,mutta pysyy suunta oikeana.
Eikös tämän kilogubin metodina ole rento laiduttaminen.
Siihen pyritään tsemppiä kaikille ootte ihania

Kiitos ihanista tsemppausviesteistä! Olen ollut töissä nyt neljä päivää ja on ollut haasteellista. Fysioterapiassa olen käynyt kolme kertaa saamassa ohjeita, mutta vielä en oikein onnistu kävelyssä. Tarvitsen kyynärsauvan tukea. Jotenkin en tiedä, miten ryhtyä kävelemään ilman tukea eikä nuori fysioterapautti osaa oikein neuvoa. Ja pelkään juori tuota, mitä sorjaski2015 toteaa; pian en uskalla kävellä lainkaan ilman keppejä.

Kävely on hellpoa silloin, kun sitä ei tarvitse miettiä, mutta kun ryhtyy liikaa miettimään, että nyt pitäisi siirtää jalkaa johonkin suuntaan, niin ei se vaan onnistu.

Voi Armida tuossa kävelyssäkin pätee sama hiljaa hyvä tulee.

Se on totta,jos liikaa miettii niin vaikeaksi menee.
Itseäni auttoi tavallinen "sauvakävely". Tosin operaatio oli eri. Lonkan loitontajan jänne oli revennyt. Oli ollut vuosia itse en huomannut,kun ei ollut kipuja. Läheiset ja työkaverit joskus kysyivät onko selkäni kipeä,mutta en hoksannut miksi he kysyvät. Olin ontunut vuosikausia niin,että lihas oli alkanut surkastua.
Se operoitiin,mutta ei lihakseen ole voimaa tullut vaikka tosissani olen treenannut 7v ja edellen lantio putoaa eli onnun.Se oli ollut melkein irti liian pitkään.

Keskivartalo tiukaksi niinkuin vesijuoksussa luottaen,että se kantaa pieniä pätkiä kerrallaan ilman tukea niin kyllä se sieltä löytyy. Keskivartalo ja reisi lihakset ne pystyssä pitää. Alussa ei liian pitkiä matkoja tuetta,kun lihakset väsyy oudoksestaan voi askel lähteä väärille teille. Ei oikeaoppinen kävely helppoa ole.
Vielä itsestäni,kun sain luvan varata harjoittelin sitä sauvakävelyä, sitten lähdimme kuudeksi viikoksi eurooppaa kiertämään ja siinä hötäkässä minulta jäi sauva kotiin. Tietenkin tuollaisessa reissussa tuli istuttua ja käveltyä paljon, mutta jalan väsyessä otin tukea miehen kyynärvarresta.
Kotiin palattua olin unohtanut koko jalan.

Muuten onko sinulla uimahallia tai allasta lähellä? Altaan pohjassa kävely on hyvä paikka harjoitella olin unohtaa, että minulle siitä oli suuri apu.

Kyllä se siitä pian on askel kevyt kuin keijukaisella.

Olen niin tohkeissani,kun paino taas pysyy 77,7 :ssä. Ilman liikuntaa sen verran on röörit tukossa vieläkin. Syön noin 1400 cal vaikka suositus on 1600,mutta sillä en usko onnistuvani se junnaa liian pitkiä aikoja paikoillaa ja usko menee.
Pallukoita en tahdo saada vihreäsksi ja uskokaa tai älkää niin se on rasva mitä
on liian vähän pähkinöistä ja öjyistä huolimatta. Leivälle en laita mitään. Meiltä pääsi margariinit ja oivariinit loppumaan ja hoksasin,ettei tarvii kun totuttelee ...mulla tuppaa ne tl olemaan aikas isoja.

Aurinkoista jatkoa pärjäillään ja miks ei pärjättäis