Hei kaikille!
kaksi viikkoa sitten aloitin painon pudotuksen 90 kgsta, ja nyt olen lukemassa 88,7 kg. Olisi varmaan jo paljon vähemmän mutta kroppani tunnistaa pienenkin energia vajeen ja huutaa siihen siideriä, siitä kun se saa nopeasti energiaa käyttöön. Pelkkä mahantäyte ei oikein auta ja sitten ei jaksa liikkua tarpeeksi. Sokeria en muuten syö ollenkaan. Millä saisi energisen olon palautettua esim. ennen lenkkiä?
-Madmaxine

Minäkin syön terveellisesti ja ilman hampaiden kiristystä juuri sen takia kun en kiellä itseltäni mitään Herkuttelen silloin kun mieli tekee mutta kohtuudella. Kuten jäätelön tai jonkun muun. En enää morkkistele siitä jos joku päivä syön enemmän.
Mulla on nyt tällä hetkellä sellanen ihan jees fiilis vaikka turvottavia tekijöitä on on tällä hetkellä useampia. Mitä sitten? Elämästä täytyy nauttia ja yritän olla pilaamatta päivääni tai elämääni sillä että näyttääkö vaaka turvotuksia vai ei.
On päiviä jolloin en osaa ajatella näin "positiivisesti"

Mä en osaa tai tule osaamaan nauttia kesän kuumista säistä nyt enkä tulevaisuudessa. Minusta kesä vaan on perseestä - vihaan sitä suoraan sanottuna suurimman osan ajasta. Nyt on ihan mukavaa ku asteita on 15 ja sataa <3 sateessa vaan on jotain niin tunnelmallista! Turvotus vois mennäkin jos varpaisiin ja sormiin ei SATTUIS ja elimistö toimis normaalisti ni mä oisin ihan onnellinen.. valitan elämäni kyllyydestä - syksyllä taas sitten nautin olostani ja lenpivuoden ajastani!

Ensimmäinen viikko takana ja pudotusta tuli -500g. Hitaasti mutta varmasti edetään kohti 80 kiloa. Eihän sinne ole matkaa kuin 2,9 kg!

Argh, + 1 kg!!!

Oltiin kolme päivää mökillä ja yritin kyllä aika hyvin pitää huolta siitä, etten syö liikaa, mutta silti. No, en tiedä, mikä seuraavista on suurin syy, tai ne kaikki yhdessä:

-lauantai-iltana sipsejä
-grillimakkaraa
-eilen kuuden kilsan lenkki (toiveajattelua: turvotusta lihaksissa)

No, nyt taas ruotuun ja bodybalanceen!

Koralli Hieno suoritus Tsempit seuraavan vitosen tavoitteluun ja tervetuloa tänne!

Lenni kyllä se sieltä tulee kun jaksat vaan joka päivä tehdä niitä pieniä hyviä valintoja! jokaisen rojektiin kuuluu myös ne alamäet - niistä kun pääsee yli ni se vaan vahvistaa entisestään, että "mä tosiaankin haluan tätä ja tehdä tän muuttaakseni elämäntapojani"

Täällä tuskainen pari viikkoa meni siinä samoissa luvuissa pyöriessä ja huimissa turvotusnousuissa. Eilen oli eka kertaa "oma olo" ja kroppa tuntui hyvältä. Treenaaminenkin luisti ihan toisella tavalla ku kroppa oli keveämpi. Tänä aamuna sen kunniaksi siis puntari 83,9kg Samalla otin mitat ja nekin näyttävät ihan mukavilta vyötärö tällä hetkellä 78cm (-19cm).

Niin ja treenasin tänään eka kertaa salilla mikroshortseissa enkä kokenut itseäni yhtään liian isoksi tai lihavaksi niihin! Ihanaa oli ku ei tarvinnu tunkee niitä koko pitkiä trikoita jalkaan - keveä fiilis! Koivet alkaa olla siinä kunnossa, että en niistä enää jaksa kyllä marista yhtään, että olisi jotakin parannettavaa! Mahamakkara on vielä olemassansa, joskin se on murto-osan kokonen siitä, mitä se oli tammikuussa - joten tuonkin kanssa mä jo ihan tyytyväisenä elän Ihanalta tuntuu sanoa, mutta mä oon tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä enemmän ku oon koskaan ollu. Mun on hyvä olla ja mä tiedän näyttäväni hyvältä - ja ennen kaikkea mä voin pukee mitä vaan päälle, eikä tarvi miettiä miten peittelee niitä ongelma-alueita! Ja yksi lisä asia, josta en oo aiemmin osannu haaveilla : mä pystyn istumaan jalat ristittynä nätisti ilman että reidet kinnaa vastaan kokoajan! Amazing!

Tässä kuvaa tämän päivän treenien jäljiltä - pakko oli ikuistaa tää "kehitys askel"
https://aijaa.com/hAFwlk

Minä kävin tänään taas pitkästä aikaa salilla, power tunnilla. Minun treenaamattomat olemattomat lihakseni huusi hoosiannaa ja minusta tuntui hurjan tuskaiselta välillä. Niinhän sen kuuluukin. Minua ihmetyttää nyt kovasti se, että mahani ei ole pienentynyt kohta kahteen kuukauteen senttiäkään vaikka kiloja on lähtenyt tämän aikana noin viisi kiloa. Miten ihmeessä minä saisin mahaa pienemmäksi ja läskiä siitä vähemmäksi? Jalat kyllä pienenee hiljalleen koko ajan, mutta yläkropalle ei vaan tunnu nyt tapahtuvan mitään. Vyötärö eli mahan kapein kohta minulla on vieläkin 92cm ja levein "läski" kohta on noin 110cm. Tarkalleen en sitä oo saanu mitatttua. Antakaa tähän ongelmaan vinkkejä!

Minä ootan niiin kovasti sitä, että en ole enää merkittävästi ylipainoinen, mitä olen ollut koko nuoruuteni ja aikuisiän alun. Se päivä ei enää toivottavasti ole monen viikon päässä. Sitten minä huudan JIPPII!

Heissan.

En olekaan vähän aikaan kirjoitellut. Minulla edelleen vaan junnaa paikoillaan... Nyt olen kolme viikkoa laihduttanut juhannuksesta tullutta kiloa pois ja siitä on vieläkin 100g jäljellä. Olen katkera ja vihainen... Miksi kehoni ei toimi? Viime viikolla liikuttuja tunteja 16h20min ja tälläkin viikolla jo 7,5h, pallot vihreinä, hyvät vajeet ja MITÄÄN ei tapahdu!

Ei auta muu kuin jatkaa, koska missään nimessä en halua lihoakaan. Enkä aio alkaa laskea kaloreita alaspäin... En myöskään halua kituuttaa ja nähdä nälkää. Mielestäni mun kalorit ja vajeet on ihan kohdillaan. Kaloreita tulee keskimäärin 1500-1600/pv. Alkuviikosta vähemmän ja loppuviikosta enemmän, mutta ka on tuossa välissä.

No onneksi paistaa aurinko ja pääsee fillaroimaan kultsin luokse

Mukavaa loppuviikkoa

mirriäinen ei sitä rasvaa oikeestaan pysty millään keinolla polttamaan paikallisesti! Se on vaan fysiologinen tosiasia, että jokaisella rasva kertyy tiettyihin paikkoihin tietyssä järjestyksessä ja se myös poistuu elimistöstä tietyssä järjestyksessä. Jos se sun maharasvas on se viiminen rasva mikä sun kropasta lähtee ni sille ei oikeen voi mitään :/ mullakin kävi niin, että alku keväästä mahan ympäristössä ei tapahtunu mitään mutta sitten yhtäkkiä maaliskuun 15.pv ja toukokuun 15.pv välillä otetuissa kuvissa huomasi sen, miten maha on nimenomaan lähteny pienenemään mutta muualta ei oo tippunu paljoakaan Kyllä se voi sieltä sitten yhtäkkiä ruveta lähtemäänkin!