Olin jo tuolla 85:n tavoittelijoissa, mutta tulen tänne kuitenkin ensin, paino pysyy sitkeästi yli 90:ssä. Tarkoitus olisi poistua viimeistään tämän kuun lopussa. Paino on yhtäkkiä noussut, joten tästä yli 90:n olevasta voi olettaa osan olevan nopeasti poistuvaa nestettä.

Mukavaa, Sti-na ja Serendipity, että täällä on muitakin 90 kilon tavoittelijoita juhannukseen mennessä. Itselläni siihen on pari-kolme kiloa matkaa.

Tänään olen touhunut paljon kotona, siivonnut huushollin kesäisestä säästä huolimatta (melkein liiaan kuumaa olla ulkona). Aistin, että mieheni tarvitsi hieman piristystä tylsään arkeen ja huomenna poistetaan kipsi jalasta, joten on paljon mahdollista, etten pariin päivään kykene liikkumaan kovin paljon.

Illalla naapuri pyysi kylään ja tarjosi ensimmäisen kesäpäivän kunniaksi lasillisen kuohuvaa. Ja mitä parasta, se mahtui vielä 1500 kcal:n ruokavaliooni ja kaikki pallukat pysyi vihreän puolella!

Peikkoäiti , mitä 8:ssa päivässä on tullut, lähtee varmaan aika pian myös pois. Kunhan malttaa syödä oikein ja kohtuudella vähän aikaa.

ribjo ja Santti71 tervetuloa taas tähän kerhoon hakemaan vauhtia uuteen painonlaskuun!

Peikkoäitille tsemppauksia täältä, itse olen/olin samanlainen, että kun laihdutan ja on jotkut kemut ja siellä syöminen repeää käsistä, uhkaa koko painonpudotus loppua siihen kun putki jää päälle, enkä osaa sitä katkaista. Laitoin tuohon edelliseen sanan OLIN, koska olen nyt tietoisesti yrittänyt iskostaa omaan kallooni, että yhden päivän juhlinnalla en ole pilannut koko dieettiä vaikka siitä hetkellisesti vähän paino nousisikin. Mun ei siis tarvi murehtia ja syödä siihen murheeseen vielä lisää, koska mitään ei olla menetetty.

Koen, että tämä putken päälle jääminen on meidän tunnesyöppöjen vaiva, kun "repsahduksen" jälkeen iskee se morkkis, niin siihen vaan syö ja taas syö ja syö ja sen jälkeen alkaa jo ajatella, että no niin, se siitä taasen ja sitten syö vielä vähän lisää.

Niin, siis olen jojoillut todella pitkään ja nyt olen päättänyt onnistua. Yritän muuttaa tätä omaa ajatusmallia niin, että kun on oikeasti juhlat synttärit, häät tms. annan itselleni luvan syödä sitä mitä sattuu tarjolla olemaan enkä murehdi tai ajattele, että se olisi repsahdus. Seuraavana päivänä pakotan itseni nollaamaan edellisen päivän (tappelen tavallaan omaa mieltäni vastaan ) ja syön kk:n mukaisesti. Puntarille menen aikaisintaan viikon päästä siitä kun juhlat ovat olleet. Muutenkin olen lopettanut puntarilla laukkaamisen vaan pyrin kerran viikkoon käymään. Muuten sallin itselleni herkkuja normaaliarjessa rajoitetusti, sallin mutta vain päiväkahvilla yks makea juttu. (esim. keksi tai 2 palaa suklaata tai jäätelö)

Toinen asia mistä joudun tappelemaan itseni kanssa on se, että hyväksyn sen tosiasian, että tämä muutos tapahtuu H_I_T_A_A_S_T_I kun niin mielellään olisin jo siinä tavotepainossa. Tavallaan on pakko opetella malttamaan mielensä ja uskomaan siihen, että hyvä siitä vielä tulee.

Tämä meni nyt tällaiseksi minun tilanteen pohtimiseksi, mutta Peikkoäitille tsempit täältä, kyllä siitä hyvä tulee!!

Kyllä kuulosti tutulle tuo huithapelin kirjotus, tunnistin niin itteni siitä!!
Aivan samoja juttuja oon joutunu opettelee ja myös sitä malttia ku pitäis viikossa paino tippua yli sadasta sinne 70:een...
Nytkin ottaa päähän ihan sairaasti ku paino kilon enemmän ku viikko sitten ja meinaa unohtua se että tammikuun lopulla painoin kuitenkin yli 10 kiloo enemmän...

Silti ihmeen hyvin oon saanu aina itteni ruotuun ja kahta kauheemmalla raivolla tsemppaan että saan taas senkin kilon pudotettua! Ja kyllä vaan tämä foorumi on kultaakin kalliimpi tuki tässä matkan varrella!

Kiitos kaikille tsemppauksesta!

Olen kokeillut monesti itseruoskinnan tien, mutta se vaan ei vie eteenpäin. Täytyy ajatella positiivisesti ja ottaa repsahdus opin kannalta, tavoitteena olkoon huithapelin mainitsema ajatusmallin muuttaminen. Kyllä se vaan on pakko uskoa, että tämä onnistuu. Pienin askelin eteenpäin ja luovuttaa ei saa.

Heippa!

Mäkin tulen tänne kirjoittelemaan jos vaikka vertaistuesta olis apua. Tilanne oon tällä hetkellä se, että viimeisen vuoden aikana olen lihonut about 25kg. On ollut stressiä ja unettomuutta, olut ja pizza on maistuneet, lienee siis noiden summa että tässä tilanteessa nyt olen. Vaaka näytti siis tänä aamuna 94,4kg ja en ole edes viimeisillään raskaana ollessani painanut näin paljon. Vaatteet ei mahdu päälle ja uusia en suostu ostamaan, väsyttää, ahdistaa ja ottaa päähän että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. BMI:kin on hiipinyt yli kolmenkymmenen. Vaikea uskoa tavallaan, toisaalta näin itsestäni viime viikolla otetun valokuvan ja aikas tuhti täti siinä näytti seisoskelevan.

Nyt siis koitan saada painoa alas, syömällä pallukat vihreiksi ja lisäämällä liikuntaa (joka on ollut viime vuoden loistanut poissaolollaan), tavoitteena se että käyn 5krt/vko kävelyllä, vaikka vain 15min kunhan lähden. Lähteminen on mulle se vaikein osuus. Onneksi on kesäkelit niin pääsen rullaluistelemaan ja pelaamaan sulkista. Niistä jopa tykkään, mutta niihinkin lähteminen on vaan jotenkin tosi vaikeeta... Ruokapäiväkirjan pitäminen pitää mut suunnilleen ruodussa, eli sitä koitan tunnollisesti täytellä. Kasviksia lisää ja leipä pois. En aio karpata tai mitään, mut leipää en vaan osaa syödä 1 tai 2 palaa, sitä mennee aina puoli pakettia. Pitää kattoa jos ottaa sen sitten jossain vaiheessa takaisin.

Näillä eväille siis eteenpäin, toivottavasti viimein osaisin tehdä sen pysyvän elämäntapamuutoksen, alkaa kyllästyttää tää jojoilu, kun lopputulos on aina se että painan enemmän kuin aloittaessa. Tavoitteena on siis tietysti painonpudotus mutta myös se, että olisin terveempi.

Nyt on sitten levätty alkuvuoden mittaan pudotettujen 10 kilon päälle sellaset 3vkoa ja pitäis taas kääriä hihoja uuteen koitokseen... Lepäämisellä tarkoitan soutaamista-huopaamista herkkujen ja terveellisen safkan yms. välillä yrittäen pitää painon siinä mihin sen sain. Vähän meinas lähteä mopo lapasesta mutta nyt on taas jees fiilis ja seuraava tavote olis saada 6kiloa pois et olis tasaluku 90 kg. Sen pitemmittä puheitta lähenkin tästä ylös ulos ja lenkille.

Jiiiii-haa!! Pakko tulla tänne tuulettaan, kun olen niin mielissään. Lopetin siis kaksi viikkoa sitten pussikeittokuurin ja sen jälkeen eka viikolla paino nousi kilon (oli odotettavissakin) MUTTA nyt tokaviikolla oli lähtenyt 2kg!!! Eli sen nousu lähti ja lisäksi vielä KILO, en tajua, mutta hyvältä tuntuu ja ruoka maistuu edelleen mahtavalta kolmen viikon pussittelujen jälkeen!

Paino on nyt siis 91,9kg eli matkaa on vielä välitavotteeseen.

Tsempit jokaiselle!!! Kyllä läskit lähtee, kun muistaa merkkailla ruuat, minusta se on tässä kaiken a ja o.

Kuinka usein te merkkailette painoanne tuonne edistymis-osioon?
Merkkailetteko pienetkin nousut ja laskut painossa?
Huomioitteko mahdollisen kuukautisturvotuksen vai jatkatteko merkkailua taas kun tilanne on ohi ja tulee lisää miinuslukemia?

Oon monesti ollut samojen kysymyksien äärellä, kun nyttenkin vaaka on pari päivää näyttänyt kilon plussaa, mutta kun on menkat, en tiedä merkatako sitä sinne vai jatkaako vain aina kun paino alenee. Itselläni ei ole jokaviikkoista edes semi-virallista punnitusta vaan käyn vaa'alla lähes joka aamu ja olen merkkaillut tasakiloin painoja alaspäin kun täällä käyn, viisarivaa'alla on vaikea seurata grammojen pudotusta. Syöpöttelyjen jälkeen olen kyllä merkkaillut painonnousupiikit, ihan omaksi muistutuksekseni (:

Minä tunnustan kuuluvani niihin, jotka hyppäävät vaa'alla joka aamu ja sitä myötä merkkaan luvun tuonne edistymisosioonkin joka päivä. Mulle se sahalaita kuvio, joka sinne muodostuu, muistuttaa siitä, että paino vaihtelee ja se on NORMAALIA. Merkkaan siis painoni päivittäin riippumatta siitä onko menkat eli ei. Niidenkin viikkojen näkeminen tuolla kuviossa kertoo mulle siitä, että on NORMAALIA, että silloin paino on suurempi.

Mä merkkaan painoni vaikkei se olis ees muuttunu. Näin nää kaaviossa myös ne ajat kun syystä tai toisesta (esim. työmatkan) en ole käynyt vaa'alla. Niistä näkee miten nuo reissut vaikuttaa.