Jojon ylä -ja alareunat onkin hyvin kuvaavat nimitykset. Mulla nyt viime kuukauden tarkasteluvälillä 90,5-93,3 kg. Ei siis kovin isoa jojoiluta, toisaalta se tarkoittaa myös ettei liiku alaspäin. Onhan sekin aina hyvä, ettei nouse, mutta tuonne jojon alareunaan mielisin taas, siitä on kohta se kuukausi siitä alimmasta lukemasta.

Syömiset ei ihan priimahyvin onnistu. Yksi selkeä kohta on että lounaalla pitäisi saada syötyä enemmän, ettei loppupäivä tuntuisi niin nälkäiseltä, ja sitten taas syötyä turhan paljon. Kävin hoitajan vastaanotolla, ja siellä oli puhetta että kun söisi vähemmän aterialla, mahalaukku pienenee ja tottuu vähempiin määriin. Mietin vasta myöhemmin että onkohan mulla kuitenkin toisinpäin. Koska tulen kyllä kylläiseksi vähäisestä määrästä, mutta nälkä ei pysy loitolla kauan. No, en ala vatsalaukkua venyttelemäänkään, eiköhän oikeasti ole kyse ruuan laadusta. Valkoista hiilaria pyrin välttelemään, mutta en ole sitä ihan kokonaan poistanut. Pitäisi ihan miettimällä miettiä ja etsiä vaihtoehtoja mitä syödä lounaalla. Usein mulla on kaurapuuro (se maistuu siinä vaiheessa) ja sitten täydennän sitä kasviksilla ja jollain liha- tms. proteiinilisäkkeellä. Määrä on silti vähäinen. Diabetes varmasti on yksi tekijä tässä ongelmassa, ennen sieti pientä nälkää paremmin, eikä sitä tunnetta heikotuksineen tullut kovin herkästi. Nyt vaan pitää oppia olemaan sen kanssa ja miten sitä ennalta estäisi.

Tänään siis paino 91,5 kg. Haaveilen että ennen kesäkuuta pääsisi 8:lla alkava luku vilahtamaan. Ihan heti en seuraavaan ketjuun varmasti mene, mutta en ole vielä päättänyt missä vaiheessa annan itselleni luvan, ehkä kun keskiarvo alkaa pysytellä 90:n alla. Siihen on varmasti vielä matkaa mun vauhdilla.

Liikuntaa tulee ihan kohtalaisesti, noin joka toinen päivä. Viikonloppuna en liikkumalla liikkunut, mutta pihalla sen verran että liikunnasta kävi. Ja viikonlopun lukemat pysyikin ihan hyvinä, yleensä kun silloin paino käy vähän korkeammalla. Jospa nyt taas jaksaisi viikonloppunakin tehdä jotain. Tyroksiinia lisättiin, ja ehkä se vähän olossa tuntuukin, vaikka kaukana normaalista on vieläkin. Iltapäivät on yleensä koomailua.

Sinulla Santti71 onkin paljon samoja juttuja kuin mulla: kilpparit, diabetes ja olet tuossa painossa, joka minulla aikanaan junnasi vaikka kuinka kauan. Uskon, että kaikesta huolimatta sitä pääsen vielä joskus uudelleen painimaan sitä kynnystä vastaan.

Sokerilääkkeet on minusta vasta-aihe painonpudostukselle ja ilman tyroksiinia ei laihduttaminen onnistu ollenkaan. Hoitajat väittää mulle kaikkeen vastaan. Syöminen on minusta paras hoitaa pienissä osissa pitkin päivää vaikka pakolla niin jojoiluriski pienenee

Kananmunia olen lisännyt yhden sinne, toisen tänne. Aamulla syötynä ehkä pienentää iltasyömistä. Kananmunadieettiin antoi lääkäri luvan mulle diabeetikolle ja kolesterolivaivaiselle, ihmekyllä. En silti uskalla kokeilla.

Ja hoitajat ovat kanssani samaa mieltä siitä, että iltapalaa pitää syödä myös ruokavälin säilyttämiseksi kohtuullisena. Muuten herään siihen, että huone pyörii silmissä kun sokerit on menneet liian alas. Hmm...oonkohan mä ihan kunnossa?

Kananmunat on siinäkin mielessä hyvä, kun niissä on jodia, jos nyt oikein olen käsittänyt. Ja sehän on hyvä meille kilpparivajaatoimintaisille. Kananmunien vaarallisuudella varoittelusta ollaan käsittääkseni luovuttu, ainakin höllätty. Itsekin syön välillä useammankin päivässä, kun tulee keitettyä, mutta sitten taas on viikkokin, etten syö. Ehkä tasaisempi syöminen voisi olla ihan hyvä mullekin. Mullakin siis myös kolesteroli ollut koholla ja siihen lääkitys, nyt pysynyt hyvänä parissa viime mittauksessa, vaikken mielestäni kovin paljon muutoksia rasvojen suhteen ole tehnyt, Keijua ostan ja pyrin sitä syömään, mutta aina välillä vaihdan Oivariiniinkin. Öljyssä paistan, mutta kun mies tekee ruokaa, hän ei halua öljyä käyttää.

Nyt tuntuu vähän tosiaan junnaavan, mutta pitkällä aikavälillä kuitenkin ihan ok jja laskusuunnassa, kun viime vuosina on pysynyt ihan tosi paikallaan ja jopa tullut lisää. Sairastumisen ja lihomisen jälkeen kun joskus pääsi putoamaan, oli 88-89 myös sellainen kohta jossa pysyi pitkään juurikaan hievahtamatta. Pääsisipä siihen junnaamaan, se on seuraava haave. Ja sitten tietysti siitä alaspäin.

Just tässä mietin, kun joskus saa lukea ihmisten juttuja, miten hoetaan että syömällä ne läskit aina tulee, pitää vaan syödä vähemmän ja liikkau enemmän. Mä en alkanut koskaan erityisen paljon syömään, vaan paino nousi siinä vaiheessa rajusti, kun vajis todettiin ja lääkitys oli liian pitkään liian vähäinen. Yritin käydä juoksulenkeillä, liikuin niin paljon kuin pystyin (se oli väsymyksen vuoksi tosi vähäistä kuitenkin, oli vielä kolme pientä lasta), syömistäkin yritin tervehdyttää ja rajoittaa. En takuulla ole ahminut tms. Se on se elämä vain tällaista ollut että kun ei jaksa mitään, niin paljon istuu paikoillaan netissä tai jopa lepäilee ja nukkuu. Tottakaihan siinä ei sitten kulu sekään normaali syöminen, mikä normaalilla jaksamisella ja tekemisellä yleensä kuluu. Se on mulla varmasti yksi iso tekijä tässä painon korkealla pysymisessä. Jotkut sanovat että heillä ei liikunta laske painoa - mulla kyllä selkeästi laskee. Varsinkin sellainen, jos on joutunut puurtamaan enemmän kuin normaalisti, esim. koko talon siivoaminen juhlakuntoon. Kyllä paino putoaa! Mutta toisaalta sitten onkin pari päivää sen jälkeen ihan koomassa. No nyt kun on tyroksiinia taas lisätty, olen toiveikas, ja vähän tuntuukin kuin jaksaisi edes hiukan enemmän.

Multa nyt tulee romaaneja näköjään. Vähän sellaista ajatuksenvirtamaista ehkä sekaistakin.

Hiilarinen, mulla on tuollaista samanlaista pyörimistunnetta välillä. Mulla on niin monta vaivaa että vaikea välillä arvioida mistä johtuu. Onko sulla normaali verenpaine? Mulla se on korkea, ja siihenkin lääkitys, jota on aina vain lisätty, mutta nyt on ollut taas korkeita lukemia. Pitäisikin mittailla taas.

Kiitos kun kirjoitit "romaanin" Hyvin samanlaista on minunkin kokemukseni tuosta urakkaliikunnasta ja että silloin paino putoaa helposti. Mutta miten sitä silti painaa näin paljon? Mulla näyttäisi nyt olevan ongelma juuri siinä, että jos liikun urakalla, ei oikein ruoka maistu ja ajattelen painonlaskua. Silloin pieni ahmatti sisälläni houkuttelee minut ahmimaan seuraavana päivänä. Kun tästä painonnousu seuraa väistämättä, annan sitten lannistuneena mennä vielä pari herkkua siihen päälle. Takapakkia alkutilanteeseen verrattuna tulee juuri näin.

Minulla on kyllä verenpainelääkityskin. Voisi johtua huimaukset paineenkin heittelyistä. Yleensä ilmaantuu juuri pahimpien stressien kohdalla:kun joku projekti päättyy tai talous kiristyy.

Mulla on hyvä fiilis tästä klubin energialaskelmasta.Siinä ei liikaa korostu liikunnan osuus vaan ehkä pikemminkin juuri sun esiin tuoma jatkuva aktiivisuus. Saan helposti hyötyliikunta-elämäntavan takia liikuntatavoitteet täyteen joten arvelen, että nopeimmin pääsen tuloksiin sillä pikkuannokset pitkin päivää- jutulla.

Kunpa päästäisiin junnaamaan seuraaville rappusille pian. Otanpa vinkistäsi kiinni ja pidän verenpaineenmittaus -teemaviikon

Mä tuun mukaan tähän ketjuun, paino on nyt junnannut näissä lukemissa jo pari kuukautta ja tarkotus olis nyt saada paino putoomaan. Eka välitavote mulla on alle 90kg, mutta lopullinen tavote on siellä 57kg eli paljon on pudotettavaa vielä. Tällä hetkellä paino 95,1kg.

Tarkotus olis syödä säännöllisesti 5 kertaa päivässä ja jossakin vaiheessa ottaa liikuntakin mukaan kuvioihin. Salijäsenyyttä oon tässä jonkin aikaa jo miettinyt ja varmaan hankin sen tässä lähiaikoina.

Tervetuloa Zinizi!

Mulla nyt aika paikoillaan pysyy, suunta meinaa olla hiukan takaisin ylöspäin, mutta sillepä nyt teenkin jotain. Pyrin säännöllisiin ruoka-aikoihin, kasvisten muistamiseen, samoin veden riittävän juonnin muistaminen. Liikuntaa, ja sen lisäksi vähän jotain fyysistä aktiivisuutta. 1-2 tuntia siivoan aamuisin työkseni kuutena päivänä viikossa, mutta eihän se toki riitä, varsinkin kun muuten meinaa mennä istuskeluksi. Kotitöitä riittää ja nyt onkin ikkunoiden pesu meneillään. Jospa saisi kerrankin pestyä kaikki ikkunat samana vuonna.

Tavoite alittaa 90 kg toukokuussa ei toteudu, mutta ehkä kesäkuussa, kesän aikana kuitenkin viimeistään. Jospa loppukesällä saisi varastostansa muutaman vaatteen lisää mahtumaan. Mittanauhan hankkiminen/löytäminen olisi myös ohjelmassa, meillä on niitä monta, mutta jonnekin ne ovat kadonneet... vyötärölukema olisi kiva saada tietoon. Kunnon verenpainemittari on myös hankintalistalla, rannemittari on mutta sehän ei niin tarkka ole.

Aamupaino siis tänään 92,5 kg.

Minäkin olen seuraillut tätä ketjua täältä takavasemmalta sen jälkeen, kun paino alitti 100 kg maaliskuussa. Tänä aamuna oli paino 94,4 kg ja alempiakin lukemia näkyi jokunen päivä sitten. Toukokuun tavoitteena oli alle 95, joten se nyt näyttäisi täyttyvän. Kesäkuun aikana toivoisin alittavani 92 kg, jolloin menisi rikki tämän laihdutuksen -30 kg, -50 kg maksimipainosta ja vielä BMI 35:n alitus. Alle 90:n toivoisin pääseväni viimeistään elokuun alussa. Nämä minun tavoitteet on aika lailla minimitavoitteita, eikä ollenkaan haittaa jos tulokset olisi parempiakin.

Mä olen aika lailla löytänyt nyt itselle toimivan tavan painon pudotukseen. Syön 3-4 päivässä ja varsinkin päivän pääaterialla (lounas) runsaahkosti lautasmallin mukaan. Päivän toinen lämmin ateria on yleensä vähän kevyempi, yleensä keitto. En laske kaloreita tai merkkaile ruokia Kiloklubiin, mutta varmaan keskimäärin n. 1800-1900 kaloria menee päivittäin. Liikuntaa (kävely ja kotijumppa) tulee 1-2 tuntia päivässä. Mulla on taustalla BED, jonka ansiosta tulee edelleen joskus ahmimiskohtauksia, mutta pääsääntöisesti menee nykyisen sen suhteen hyvin. Liian tiukille en voi ruuan suhteen kuitenkaan pistää, joten siksi tuolla päivittäisillä liikkumisella koitan korvata runsaampaa syömistä.

Mulla kans taustalla tota ahmimishäiriöö tai oikeestaan vieläkin kamppailen sen asian kanssa. Mulla siihen on parhaiten auttanu säännöllinen ja riittävä syöminen ja nimenomaan suunnitellusti. Jos en suunnittele etukäteen mun päivän syömisiä niin todennäköisesti retkahdan ahmimaan joskus iltapäivällä-illalla. Ei kivaa mut onneks tota asiaa voi työstää..

Mä päätin lopettaa röökinpolton tänään, saa nähdä miten käy mut motivaatio on ainakin kova! Ihan elämäntaparemonttii tässä siis tekemässä, vielä kun sais aikaseks alkaa liikkumaan enemmän mut ehkäpä sitä jossain vaiheessa innostuu.

Moi kaikki!
Voisin tulla mukaan tähän ketjuun, kun vertaistuelle olisi tarvetta! Olen muissakin asioissa (esim. tupakoinnin lopetus) saanut avun netin vertaistukipalstoilta, joten jospa tämä laihdutuskin saisi uutta tuulta alleen

Koitan lyhyesti kertoa tilanteestani: olen 30 vuotias nainen, ylipainoa ollut viimeiset 10 vuotta enempi ja vähempi, noin pari vuotta sitten paino oli 108kg, josta oon hiljalleen saanut pudotettua. Noin puoli vuotta sitten mulla alkoi kovat vatsakivut yms, tutkimuksissa ei selvinnyt mitään. Vatsakipuja on ennenkin ollut, ja siihen auttaa kun mutustelee jotain lähestulkoon jatkuvasti, mutta kivussa ei tee mieli syödä muuta kuin sipsejä tai keksejä tms. Huhtikuun alussa aloitin FODMAP-dietin, ja kivut väheni huomattavasti ja paino alkoi laskea, kun ei "tarvinnut" syödä jotain kokoajan. En myös käyttänyt maitotuotteita enkä juurikaan lihaa. Huhtikuun lopussa paino oli jo alle 90kg. Toukokuu oli kesälomaa, jolloin ruokavalio ei oikein pysynyt, alkoholia kului turhan paljon ja liikunta oli vähäistä. Ja nyt on tilanne se, että vatsa on kipeänä, vaikka olen palauttanut ruokavaliota samanlaiseksi kun huhtikuussa. Ja painoa oli tänä aamuna 94kg.

BMI:n mukaan normaalipaino olis 75kg:sta alaspäin, mutta ens alkuun tavoitteenani on päästä 85kg:n alle. Nyt ongelmia tuottaa vatsavaivat, mutta ylipäänsä mulla on tapana syödä ahdistukseen (ja sitä piisaa). Ja nyt vielä näyttää siltä, että FODMAP:in lisäksi täytyy lihatuotteet taas jättää

Mitenhän sitä sais nämä syömiset raiteilleen.. melkosta ihmiskoetta on tämä kyllä kun koittaa testata mikä käy vatsalle ja mikä ei.

Kovasti tsemppiä kaikille urakkaansa! Ja Zinziille erityistsempit tupakoinnin lopetukseen!

Mulla paino tänä aamuna 93,1kg... 90kg olis ainakin välitavoite.