Hyvä kysymys Muksuliina, enkä taida osata siihen ihan vastata. Jotenkin kai tämä pimeys, koronarajoitukset ja kaikenlaiset kiireet. Kiloklubiin pettymys siinä, että kaikkia ruoka-aineita ei valmiina löydy ja kun koittaa laittaa vähän sinnepäin, saa valitusta jonkun arvon ylittymisestä, vaikka se johtuu vaan arvion käyttämisestä. En jaksa mitään urputusta valinnoistani ylipäätään kun teen sen mihin nyt pystyn. Kaipaisin jotenkin tsemppaavampaa otetta.

perjantaina, 11. joulukuuta 2020 klo 08:07 myyria kirjoitti::
Kiloklubiin pettymys siinä, että kaikkia ruoka-aineita ei valmiina löydy ja kun koittaa laittaa vähän sinnepäin, saa valitusta jonkun arvon ylittymisestä, vaikka se johtuu vaan arvion käyttämisestä. En jaksa mitään urputusta valinnoistani ylipäätään kun teen sen mihin nyt pystyn. Kaipaisin jotenkin tsemppaavampaa otetta.

Näinhän se on, että ei ole kovin täsmällistä, jos löytyy vain sellainen vaihtoehto joka on sinnepäin. Tosin, merkitystähän ei ole sillä, mitä Kiloklubissa lukee tai herjaa vaan se, mitä ruokaa kehosi oikeasti saa.

Itse olen päättänyt mitkä jutut pidän tärkeänä ja seuraan niitä lukuja. Lähinnä tähtään siihen, että 1) kirjaan syömiset ja liikunnat päivittäin, 2) kasvispallero muuttuu vihreäksi joka päivä (tai lähes joka päivä), ja ettei herkkupallero muutu punaiseksi kovin monena päivänä viikossa, sekä 3) kokonaiskalorimäärä ei nouse hirveästi yli 2000 kcal. Useimminhan ruokailuarvot ovat vähän sinne päin. Mutta siitä en ole jaksanut stressata.

Mietin vielä vain sellaista, että mikä saisi myyria motivaatiosi lisääntymään? Onko jotain mihin voit itse vaikuttaa, jolla saisit motivaatiosi lisääntymään?

Voi että minua harmittaa. Tänä aamuna vaaka näytti 94,1 ja torstaina 94,4. Mutta eilen, joka oli virallinen punnituspäivä, vaaka näytti 95,1.

Paino on nyt jo toista kuukautta jumittunut siihen 95 kg tietämille. Sinänsä osasin sitä odottaa. Jotenkin tuntuu, että keho haluaa pysyä tietyissä tasoissa, ja aikoinaan paino pysyi pitkään tällä tasolla. Mutta kyllä silti harmittaa, kun mielellään haluaisi, että edistystä näkyisi virallisesti.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulutauon jälkeen alkaa oma motivaatio taas löytyä, vaikka Kiloklubi ei vieläkään innosta. Taidan siis vähitellen poistua täältä, tilaukseni loppuu 16.1.

Tsemppiä vuoteen ja hyvää jatkoa teillekin!

Kiitos. Hyvää jatkoa sinullekin, Myyria!

Terve! Onkohan tässä ketjussa vielä elämää?
Olen aikonaan pudottanut Kiloklubin avulla lähemmäs 30kg ja sitten kaikki tuli pikku hiljaa takaisin ja viimeiset pari vuotta olen muka yrittänyt pudottaa taas painoa, mutta yllättäen olenkin omissa maksimilukemissa
Pian täytän 30v ja jo viime vuonna ajattelin että mulla on 2 vuotta aikaa taas päästä normaalipainon puolelle, mutta ylöspäin on vaan menty...
Ajattelin josko taas vertaistuen avulla tämä homma lähtisi parempiin uomiin!
Aiemmin maksimipaino on pyörinyt noin 95kg, mutta tänä aamuna oli 101,9 kg Ajattelin joskus että järkyttävintä olisi tuon satasen rikkominen mutta tässä sitä ollaan. Ennen korona-aikaa kävin vaihdellen salilla ja tuntuu, että sen avulla on painokin pysynyt vähän alempana. Yleisesti ottaen ahdistaa ja ärsyttää, että hiki tulee niiiin helposti ja kaikki kumartaminen on vaikeeta ison mahan takia. Kaipaan aikaa jolloin oli lihaskuntoa ja oon yrittänyt jotain jumppia tehdä kotona. Säännöllisyys on kuitenkin hakusessa. Ruokapuolella haasteena on aina ollut herkut ja mitä enemmän on stressiä ja/tai mieliala matalalla niin herkkuihin "turvaudun". Aiemmin Kiloklubin avulla tunnuin saavan tietoa tosta ruokavalion peruskuviosta, mutta ajan myötä tavat on kyllä lipsunut ja syöminen ei ole kovin tietoistakaan aina, vaan vähän niinkun ajan kuluksi syö...

Olisiko täällä muita linjoilla? Jos tästä saisi taas puhtia tähän hommaan

Moi deez, täällä ollaan. Viikon aikana en tosin ole käynyt foorumin sivuilla, täyttänyt ruokapäiväkirjaa vain. Tervetuloa mukaan! Miten sinulla on viikko mennyt?

Moi! Siis edelleen taistelen tässä herkkuja vai ei-herkkuja, "en halua kieltää itseltäni mitään, koska se johtaa myöhemmin ahmimiseen" ja siitä huolimatta sitten syön paljon herkkuja koska "sallin" : D kohtuutta mulla ei ole juuri koskaan ollut niiden kanssa... kummallinen riippuvuus/koukkukuvio näissä herkuissa on ja jostain syystä tulee turvallinen olo kun niitä on kaapissa.. 
Mutta en todellakaan halua elää sellaista elämää, toistaiseksi ajattelen josko pitäisi kunnon taukoa niistä niin ehkä mielihalut vähenisi? Ja tietysti päänsisäinen työstäminen niiden merkityksestä.

Eilen oli jotenkin hurja päivä ruokien puolesta, pizzaa, karkkia, jäätelöä ja olo oli aika tukala ja mietin etten halua tällaista jatkaa - ettei siitä seuraa kun hetkellinen mielihyvä mutta sitten huono olo kaiken kaikkiaan. Kävin kuitenkin kaikesta huolimatta kävelemässä, mitä en yleensä oo tehnyt jos oon syönyt huonosti, koska ajattelen ettei siitä ole hyötyä tms (tai se liikkuminen tuo vaan mieleen sen kuinka paksussa kunnossa on) : D Mutta kyllä se helpotti turvonnutta oloa ja nyt kun teen töitä jonkin aikaa etänä kotona niin ei tuu käytyä yhtään missään ulkona, mutta oon ottanut tavaksi käydä n. 20-30min ulkona työpäivän aikana ja mielellään sen jälkeen. Pakkasilma tekee kyllä hyvää! 

Aamulla olin taas n. 102 kg, se on pysytellyt siinä. Nyt ajattelin lähteä taas uudella innolla tähän hommaan koska tiedän että alussa paino lähtee aika nopsaan putoomaan ja se motivoi! Ja nyt tuntuu että on niin nähty tää toinen vaihtoehto, jossa muutosta ei tapahdu, ei kiitos. Ajattelin käydä hankkimassa uudet treenivaatteetkin koska nykyiset on vähän tiukat ja sellainen ei todelllakaan motivoi : D

Ihanaa helmikuun alkua kaikille ja paljon tsemppiä!!

Hei!
Täällä minä 90kg:n tavoittelija. Toivottavasti pian saisin päästä lukeman alle, mutta tiukkaa tekee, kun paino ei oo laskenut tämän vuoden puolella paljoakaan. Painan nyt n. 96kg. Huomenna meen vaa´alle virallisesti aamulla. Saas nähdä. Olin jo 95,3kg:ssa, mutta yksi ihan hurjan herkkupeppu päivän jälkeen paino nousi. Lähdin siitä 103,7kg kohdalta marraskuussa, joten pudotusta on tullut siihen nähden ihan ok. Valvon välillä halumattani ja ne ovat pahinta aikaa... Silloin voin syödä hurjia määriä. Helpottaisi kummasti, jos saisin unta.

Näillä mennään... 🍀

Cheery, tervetuloa mukaan.

Deez, minullekin tuo kohtuullisuudessa pysyminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. Koskee ihan kaikkia elämän alueita. 

Tällä hetkellä on kuitenkin aika hyvä tilanne siinä, että olen saanut sokerikoukun poikki (ja kyllä, olin täyslakossa aika pitkään). Jouluna annoin itselleni syödä suklaata sen minkä jaksoin. Sain kuitenkin hyvin pidetty se jouluun. Nyt en enää ole täyskiellossa, mutta käytännössä syön vain tummaa suklaata. Yleensä 1-2 palaa riittää.

Jos ja kun kohtuuden pysyminen on vaikeaa, niin omasta mielestäni voi miettiä pari asiaa; voiko karkkihimo oikeasti johtua nälästä? Vai onko kyse tunnesyömisestä?

Itse olen huomannut tunnesyömisen piirteitä. Syö yksinäisyyteen, turhautumiseen, ikävään tmv.