mulla ei paino putoo ja nyt kun jalkakin tulehtui niin ei pääse liikkumaan ollenkaan. tänään aamupaino 99,3 eilisestä pudonnut 100g, mutta kun lauantaina oli 700g vähemmän tuntuu, että pää hajoo kun ei voi liikkua, olen yrittänyt puntteja nostella ja vatsoja tehdä, mutta ei se ole sama kuin jos pääsis zumbaamaan uimaan tai vaikka lavatansseihin.....siitäkin on kohta kuukausi kun olen viimeksi ollut tanssimassa

Minä en kaloreitakaan tänne merkkaa, mutta aiemmin kyllä merkkasin. Ja tosiaan tuo liikuntajuttu oli vähän hankala, kun liikuntani aina painottuivat viikonloppuihin. Kiloklubi jakaa liikunnat koko viikolle, mutta jos perjantaina liikkuu ei sen aikaansaamaa kalorivajetta voi siinä vaiheessa enää edellisenä maanantaina syödä Toki hyvä, että jää vajetta. Parempi olisi kuitenkin minusta, että liikunnan kalorit merkaantuisivat kyseiselle liikuntapäivälle.

Täällä puntari näytti aamulla 96,1kg. Nyt siis tippuu jotain, mikä on minulle ihmeellistä. Vyötärö oli kuitenkin samat 92cm kuin maaliskuussa, tylsää

Ei tästä nyt tuu yhtään mitään Mä oon niin vihanen itelleni et en vaan osaa syödä oikein. Ei pitäs leipoa ikinä!!! Pelottaa niin kamalasti perjantain vaaka lukema ja sitten on vielä se juhannuskin ja mun synttärit ja kaikkea. Ei oo helppoa.

Kohta lähden pyöräillen anoppilaan. Poljen oikein kiukuspäissäni jos vaikka jokunen kalori kuittaantuis sillä

Taukoa täällä käynnistä ja nämä viestitkin oli siirretty jo muualle. Hetken paniikki jotta just kun pääsin mukaan niin kadotinko jo. No onneksi ei. Tällä oli joku jo alempaan sarjaankin päässyt viikon aikana. Hienoa!

Juomakeskusteluun, jotta mulla kostea ilta näkyy "ylihuomenna", joten kuivattava ensi vaikutelma on alkoholilla minuun.

Vieraiden kanssa meni neljä päivää ja tuloksena +2kg, josta onneksi tänään oli toinen kilo jo poissa. Todennäköisesti viikko punnituksessa ei kunnian kukko laula. Sellaista se on kun punaviiniä, ruissipsejä ja homejuustoa mättää...

No onneksi juhannuksena ei pitäisi olla niin suuria kiusauksia edessä kuin ehkä aattona, mutta muuten rauhaisaa menoa ruokarintamalla.

Nyt on moraalinen (tai jokin sellainen) dilemma. Haluaisin nauttia juhannuksesta, ja erityisesti aaton ruokapöydästä ilman suurempaa stressiä. Kotijuustoa, maissia, grillivartaita, broiskua, lohta, muurinpohjalättyjä ym., melkein maistan jo noiden maun suussani! Minun virallinen viikkopunnituspäivä on lauantai, eli katastrofi odotettavissa Olenko siis ihan kamala ja itseään huijaava laihduttaja, jos teen virallisen viikkopunnituksen JO perjantaina?!

Ainoastaan kerran aikaisemmin olen siirtänyt viikkopunnituspäivää, ja silloin syy oli aikaisin aamulla lähtenyt lento. Nyt olisi siis täysin itsekkäät syyt. Mitä mieltä olette?

Minä punnitsen joka aamu ja merkkaan viikon ns. viralliseksi tulokseksi matalimman painon, tulipa se tulos sitten tiistaina tai sunnuntaina

Anreea, taikasana on annoskoot! Mielestäni voit maistella kaikkia luettelemiasi herkullisen kuuloisia ruokia, mutta ota vain vähäsen ja kuulostele kylläisyyttäsi välillä. Älä syö enää, kun et ole nälkäinen. Minun puolestani voit siirtää myös punnituspäivää perjantaille, jos siihen haluat ulkopuolisen siunauksen Tärkeämpäähän tässä kuitenkin mielestäni on, ettei juhannuksenakaan ruokapöydän ääressä tulisi notkuttua ähkyyn asti. Jos nyt ihan pieni ylitys suositeltujen kalorien syömisessä sallittakoon kuitenkin juhlan kunniaksi ja arkena takaisin ruotuun!

Minun on itse täytynyt opetella uusiksi käsite annoskoko. Tämä kiloklubi on onneksi auttanut siinä touhussa, perinteisen lautasmallin ohella. Söin ennen ainakin puolitoista kertaa suurempia annoksia joka aterialla, mitä nykyään. Ei ihme, että painoa kertyi monta vuotta kilon tai pari lisää joka vuosi. Lisäksi kun tuo 30 ikävuoden rajapyykki on ohitettu niin ihan selvästi huomaa, miten keho ei enää kulutakaan niitä ruuasta saatuja energioita samaan malliin kuin parikymppisenä. Sen lisäksi, että söin aina suuria annoksia, söin myös usein. Kunnon aamiainen, hyvä lounas, välipalaksi hyvä pulla tai reilu sämpylä, iso päivällinen, iltapalaksi vielä jotain hyvää.

Ehkä suurimman henkien taiston itseni kanssa olen joutunut käymään juuri ylimääräisen ruuan syömättä jättämisestä. Jos olen tehnyt liian ison annoksen päivällistä, ennen söin kaikki loput koska "eihän nyt noin vähää voi jättää". Toisaalta, jos olin ostanut hyvät aamupalaeväät, piti nekin sitten syödä aina kunnolla, että jaksaa koko päivän. Töissä tai koulussa piti ottaa ja syödä lounasta koko rahan edestä. Jos illanvietossa oli tarjolla monenlaista sorttia, totta kai piti maistaa jokaista ja vielä syödä sitä parasta vähintään toinen pala jne. Olo jäi jotenkin vajaaksi, jos ruokaa jäi tai ei saanut maistaa kaikkea tai syödä kaikkea loppuun. Kummallista, kun näin jälkikäteen miettii. Olohan on paljon keveämpi mieleltä ja sielultakin, kun ei aina ahda itseään täyteen ruokaa.

Muakin hieman jänskättää, miten tuo juhannus menee. Tää projekti on alkanut kuitenkin sen verran hyvin, niin en haluais pilata tätä.. Mut, eiköhän se suju, kun muistaa kohtuuden kaikessa. Tosin juhannuksen lisäksi juhlitaan äidin synttäreitä sekä vanhempien hääpäivää (appiukon synttärit jätän suosiolla väliin!), joten pöytä notkuu herkkuja koko viikonlopun . Flunssa on lähes parantunut, nyt kun vielä muutaman päivän maltan pysyä lenkiltä pois, niin sit uskaltaa jo aloitella treenin uudestaan!

Tsemppiä!

Ei ne päivän-parin mässäilyt pilaa projektia pidemmällä tähtäimellä itse aion nauttia juhannuksesta grillaamalla kunnon kasleria ja tekemällä kasvisvartaita joissa on sipulia, tomaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa..sit joku vihersalaatti vielä, esipaistetua sämpylöitä...nam
Paino alkanut nyt tippumaan mahtava motivaatio päällä

Heips! Jos minäkin liittyisin tähän, lähtöpainoni oli huimat 122kg maaliskuussa ja nyt 97.8kg . toivoisin että tuo 95 kilon raja menisi rikki kuukauden päästä, jos ei niin pitää vaan tehdä kovemmin töitä sen eteen . Tsemppiä kaikille!