Omenahiiri, toivottavasti tämä ryhmä nyt piristyis entisestään.

Tsempataan toisiamme, niin etköhän kohta ole sinäkin alle sadan.

Pikkuhiljaa mullakin paino putoaa, mutta putoaa kuitenkin.

Tsemppiä päivään

Hei!
Vieläkö mukaan mahtuu? En jaksanut alkaa noita teidän vanhoja viestejä (3000+) lukemaan, mutta enköhän kärryille pääse kun nyt tästä hetkestä eteenpäin alan teihin tutustumaan. Toivottavasti pian itse kukin pääsee liittymään seuraavaan ryhmään, ja tavataan sitten siellä.

Meikällä takana onnistunutta painonpudotusta ja elämäntapamuutostakin vuosia takaperin. Pääsin lähestulkoon normaalipainoon, mutta sittemmin on tapahtunut elämäntapamuutos taas huonompaan ja paino hiipinyt korkoineen takaisin. Eilisen paino oli 102,5, ja kun viisari nyt selkeästi heilahti satasen mojovammalle puolelle, päätin, että nyt on kyllä jotain tehtävä. Jotenka näistä lähdetään ja tavoitteena on vielä joku päivä painaa 70kg tai jopa vähän allekin! Riippuu sitten, miltä noissa lukemissa tuntuu, mutta uskoisin aiemman perusteella, että 70 tuntuu jo aika älyttömän huikeelta!

Nyt rasittaa, kun hengittäminen ja nukkuminen ja kaikki on mennyt niin vaikeaksi. Ja saati sitten joku shoppaileminen. Mistä niitä vaatteita oikein enää löytää?! Juhlat olisi taas viikonloppuna, vaatteita ei ole ja normaalikaupan vaatteet ei oikein enää mahdu päälle. Miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan?

Näillä sanoin, kuittaan itselleni toivottavasti vapaan paikan keskuudestanne. Parempaa huomista ja sanotaan ihan vaatimattomasti, että elämää kohti. Tsemppiä sisaret ja veljet!

Moi uusille, kiva, että teitä putkahtelee.

Hyvin on lähtenyt projekti mulla käyntiin, kun pari päivää on menty terveellistä elämää eteenpäin. Jätskit yms. pienet herkut ovat mahtuneet myös mukaan kuvioon, ja turvotuksia ilmeisesti pudonnut jo melkein kilo.

Mua myös ahdistaa, kun ei mahdu normaalikauppojen vaatteisiin. Kengätkin puristaa. Vartalomalli on muuttunut aika paljon kolmen lapsen synnytysten myötä, ei mulla ennen ollut pallomahaa.

Jospa vuoden päästä olisin ainakin hyvin lähellä normaalipainoa. Hyvä olo tulee varmaan jo paljon aiemminkin, n. 80 kilon kieppeillä olo alkaa varmaan tuntua taas naiselta.

Tsempillä. Ruokapäiväkirja on se salainen ase.

Heippa hei!
Olen varsinainen jojoilija ja kaikenmaailman dieettejä on tullut testattua. Suurten elämänmuutosten myötä painoni kuitenkin lähtee aina nousuun, kai se syöminen tuo sitten jonkinlaista turvaa ja lohtua.

Muutin mieheni perässä pysyvästi Englantiin jokunen kuukausi takaperin ja elämän alusta aloittaminen täällä oli raskaampaa kuin luulin. Täyttelin päivittäin työhakemuksia ja ravasin haastatteluissa ja huomasin joka ilta istuvani tietokoneen ääressä suklaalevy kourassa. Arjen tasaannuttua tiesin lihonneeni ja pitkään taistelin itseni kanssa ennen vaa'alle nousemista. Kun vihdoin sen tein, järkytyin. 101,4. En uskonut olevani niin iso, olen isoimmilani ikinä, enkä voi uskoa sitä. Viimeksi vaa'alle noustessa lukema oli 99,4, joten alle sadan ollaan tällä hetkellä sentään!

Nyt minulla on vain kamala vaaka-kammo enkä uskalla nousta sille enää. Olen alkanut käymään kuntosalilla jälleen, 2-4 kertaa viikossa, lenkkeilen epäsäännöllisen säännöllisesti ja töissä tulee hyötyliikuntaa mukavasti. Olen syönyt terveellisemmin, herkut ovat jääneet kauppojen hyllyille viime viikonloppua lukuunottamatta. Pelottaa kamalasti, jos paino ei vain lähde putoamaan! Tuntuu, että olen parin viikon aikana tehnyt kovasti töitä, enkä halua pettyä vaa'an lukemaan.

Olen miettinyt sokeritonta ruokavaliota parin viikon ajaksi, jotta pääsisin sokerikoukusta irti. Pitäisi jostain vain se tahdon voima kaivella....

Morjesta päivään!

"Ilo" kuulla että joku muukin tuskailee vaatteiden kanssa. Tänään taas kävin kaupalla etsimässä juhlavaatteita, tällä kertaa suuntasin suoraan sinne osaan kaupunkia ja kauppaa, mistä löytyy pluskokoisia vaatteita. Sieltä ei tahtonut kuitenkaan myöskään löytyä mitään nättiä ja juhlavaa. Joitakin mekkoja kokeilin ja yhteen jäin sitten lopulta jumiin, kun yritin sitä yksin saada päälleni, niin ettei paljoa tarvitsisi vetoketjua availla. Siinä sitä sitten mutkisteltiin ja väänneltiin itseä, pelotti että mekko ratkeaa päälle. Kyllä tuosta shoppailusta on vaan tullut jotain myrkkyä.

Tänään (niinkuin eilenkin) sain taas kaivettua itseni salille. Se on hyvä juttu ja tuo aina hyvää fiilistä, mutta miten pian sen sitten unohtaakaan kun olisi taas aika lähteä. Kun saisi tämän liikunnan taas tavalla tai toisella - ihan vaikka tosiTOSI kevyenäkin - päivittäiseksi osaksi elämää, niin sitten se saisi lähtemään ilman hampaiden kiristelyä ja tuskastelua ja viivyttelyä ja ja ja...

Ruokavalioon olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta se on vielä kyllä kieltämättä retuperällä. Pikkuhiljaa. Muutoksia olen jo tehnyt. Makeita vähentänyt. Mä en jokunen vuosi sitten pitänyt itseäni edes makean ystävänä, vaan suolainen oli se mikä mua himotti (paitsi suklaa kyllä maistui, ja toisinaan turkinpippuritkin ja... ). Karkkeja en syönyt oikeasti silloin juuri koskaan (pl. suklaakarkit, jotka nekin pysyi hyvinkin aisoissa) mutta kyllä nyt menee kaikki karkit oli niissä suklaata tai ei. Ja pakko saada joka päivä. Nytkin tekee mieli, puoliskon karkit tuossa koneen takana houkuttelee. Tänään kuitenkin aamummalla jo muutaman nappasin, joten saavat jäädä rauhaan nyt illasta. Celementine, mäkin voisin miettiä (voisi jäädä kyllä siihen miettimiseen... ) tuota sokeritonta ruokavaliota hetkeksi aikaa. Se ehkä voisi tehdä hyvää.

Heips!

Kiva kun tullut lisää porukkaa, tervetuloa!

Minähän tuossa ennen joulua siirryin herkuttomalle ja olinkin tosi pitkään ilman niitä kuuluisia suklaita. Olin paljon virkeämpi ja painokin pikkuhiljaa hilautui alaspäin.
Tässä iässä ei kiirusta kun roikkuvaa nahkaa ja ryppyjä tulee niin helposti.

Palasin kuitenkin jossain vaiheessa alkuvuodesta taas suklaan pariin.
Sitten menin muissa asioissa lääkäriin ja todettiinkin 2diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Ruokavaliolla sokerit laski melkein normaaliin. Eli ei mitään lääkityksiä, mutta nyt pitää tarkkailla syömisiä ja sokereita kuitenkin.
No nyt oli kolestrolit kohollaan. Eli pitää tarkkailla syömisiä.

Mulla on vihko pöydällä mihin merkkaan syömiset ja teen välillä pistokokeita että tiedän missä mennään. Ruokailu on nyt kuitenkin säännöllistä. Syön normaalia kotiruokaa, varsinaista ruokaa vähemmän ja salaattia enemmän.
Paino keikkuu samoissa pitkään ja sitten nytkähtää joskus alemmas.

Eilen kävin ostamassa puseroa, mutta höh, sovituskopin peilissä oli tosi lihavavatsainen tyyppi. Vaateostokset jäi.
Tänään uskaltauduin uudelleen ja nyt tarttui yksi toppi mukaan.

Mullahan on suht ohuet jalat, mutta tosi suuri vatsa ja vatsasta ei tunnu mitään lähtevän. Selästä on kaikki rasva kohta sulanut.

Ollaan tai asutaan mökillä vuodenvaihteeseen saakka, yleensä.
Nyt kävin kotona ja tutkin vaatehyllyni. Siellä oli vaan mustia vähän ylisuuria vaatteita. Päätin sitten, että enään en osta yhtään väljää vaatetta enkä todellakaan mustaa.

Liikuntaa on saanut huonoselkäinen kun huhtikuun lopulla aloitettiin maalausurakka. Iso varasto ensin maalattiin miehen kanssa ja siitä jatkettiin mökin maalausta. Nyt ollaan loppusuoralla. Pitää keksiä uutta liikuntaa, mutta tuleehan sitä täällä ihan ilmaiseksi.

Tsemppiä kaikille. Toivottavasti ollaan kaikki pian seuraavassa ryhmässä.

Joo miten meni taas..... Töiden jälkeen kaupasta tarttu mukaan juustokakku ja siideriä. Älä mene kauppaan nälkäisenä, taas se huomattiin! Noh onneksi huomenna on uusi päivä

Huh, kuinkahan paljon oon syöny taas ennen sitä, kun kolme päivää sitten aloitin ruokapäiväkirjan pitämisen...

Nyt paino nimittäin enää 99,4 kg, vyötäröltä sentti myös pois. Muissa mitoissa ei kauheasti muutoksia.

Jospa jatkossa kävisin vaakalla ja mittailisin vain perjantaisin.

Voi että kyllä hymyilytti tänä aamuna! Ostin eilen uuden mekon, ihan tavallisen mustan t-paitamallisen. Puin sen ylleni tänä aamuna ja mieheltä loksahti suu auki ja silmät toljottivat lautasen kokoisina! Kehui kuinka hyvältä näytän, eikä meinannut laskea irti ollenkaan! Sanoi, että näytän liian hyvältä mennäkseni vain töihin ja ettei työkaverit saa silmiään irti minusta! Kyllä tuli hyvä mieli! Ja pakko myöntää, että itsekin olin aivan yllättynyt kuinka hyvin mekko istui ja näytin siinä paljon hoikemmalta kuin olen.