SweetToothille ja kesannalle voimia, ja kaikille muillekin tietysti. Happylle varpaat pystyssä. Adalmiinanhelmen mietteet tuosta järjestelystä on mullekin hyvin tuttuja.. Optimistisella tuulella tässä ketjussa kuitenkin tunnutaan olevan.

Täälläkin alkoi vuosi sairastelulla. Jos tässä kierrossa tärppäisi, se ei olisi kaukana lääketieteellisestä ihmeestä.. Pitkästä aikaa kävi diabetesmörkökin säikäyttämässä, mutta onneksi tuli kuitenkin terveen paperit. Ketutti kyllä, kun viime vuonna oli niin hyvin onnistunut laihduttamaan, että oliko tämä nyt too little too late.. Ehkä sen kannustamana onnistunut hiukan taas tsemppaamaan ja joulukilot taitaa olla sulatettu. Vaan olisi se vaan niin mahtavaa saada edes se pari kiloa vielä pois.. Jotenkin hankalaa päästä vauhtiin taas.

Tämä mun kevyempi vuosi 2015 ei nyt meinaa päästä ollenkaan alkuun. Ne mun tammikuun tavoitteet ovat jo saavuttamattomissa. Miten sais hukassa olevan motivaation takaisin. Yritin metsästää motivaatiota lukemalla täältä vanhoja viestejäni parin vuoden takaa. Siis siltä ajalta jolloin olen elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran onnistunut pudottamaan painoa enemmän kuin 5 kiloa.

Täällä on menossa kp 22, joten ens viikolla saapi sitten taas jännäillä menkkoja.

Ihanaa Happy, että ovis osui viikolle! Mulla on peukut pystyssä inssin onnistumisesta

Mulla on kp23 menossa ja ja eilen tuli vähän tuhrua, hmm onkohan kierto taas jotenkin sekasin.. viime kierrostakin tuhrutteli monta päivää, mutta alko kai kp26 ja menkat kp 30... noh, seurataan

Kiitos tsempeistä! On kyllä ihanaa, että täällä voi anonyymisti kertoa tilannekatsauksia kun en näistä kaikista halua puhua muille kuin miehelle.
Kun kuitenkin pahin vaihtoehto on se todennäköisin..
Fiilikset vaihtelee toivosta epätoivoon viiden minuutin välein ja kurjinta tässä on se, että mun mies on työmatkalla sen viikon kun tämän hoidon tulos selviää. Tuntuu ihan kauhealta olla yksin kotona ja kohdata se mahdollinen suuri pettymys.
No, nyt on odotettava seuraavat viikot ja yritettävä elää normaalisti ja olla stressaamatta..

Täällä kp 24 eli ensi viikolla on tosi monella jännät paikat.

Anskutti, onnittelut nopeasta tavoitteeseen pääsystä!

Kiitoksia <3 on tässä totuttelemista, mut kai se tästä. Jotain käsitreeniä pitäis tehdä, et sais vahvistettua..

Pahoinvointi pikkuhiljaa helpottaa ni ruoka alkaa maistumaan.

Ihania uutisia täällä monella ja ja tsempit kaikille tavoitteisiin.

Tuota tammikuun 'haastetta' viikko aikaa ja ajattelin tulla kertomaan että aika lailla näyttää mulla mahdolliseslta tuo tavoitteen toteutus, eli nyt painoa on 63,8 eli tavoitteeseen on 600g matkaa

Tervetuloa Beibsi mukaan ja onnea painonpudotukseen ja vauvantekoon! Itselläkin pudotettavaa on lähtöpainosta yli 20kg, mutta ei tietysti kannata tuijottaa vain sitä lopullista tavoitetta, koska muuten tuntuu, ettei ikinä saavuta sitä. Pienet välitavoitteet motivoi tosi hyvin, esim. 5kg tai seuraavan kymmenluvun alittaminen jne. Ja mulla ainakin tämä itsestäni huolehtiminen ja parempaan kuntoon työskentely vie kivasti ajatuksia pois vauvansaantipaineista. Vaikka joka kuukausi tulee pettymys vauvansaannin suhteen, voi tsempata itseään, että ehtiipähän taas pudottaa painoa ja kohottaa kuntoa ennen seuraavaa raskauden mahdollisuutta.

Mustakin on hyvä olla tää keventymisprojekti tässä vauvahaaveiden ohella. Ainakin kun menkat alkaa niin löytää siitä jotain positiivista heti, kun tosiaan on kuukausi aikaa saada painoa alemmaks. Oon jo miettinyt pitäiskö mun kiriä vähän tahtia, mutta ehkä on parempi että otan nyt rauhallisesti, kun kaikki marraskuun häihin pudotetut kilot tuli tosiaan aika vauhdilla takas.

Kannattaa kyllä todella panostaa painontiputukseen ja ennen kaikkea kunnon kohotukseen ennen raskautta! Ehdin juuri päästä eroon keskenmenokiloista ennen uutta tärppiä, ja oikeastaan pääsemään myös vähän parempaan kuntoon, mitä olen tässä moneen kertaan kiitellyt. Kuntoon ja erityisesti lihaskuntoon (eritoten keskivartalo!) olisi kyllä ehdottomasti kannattanut panostaa enemmän! Raskauteni on siis ollut jonkinverran haastava tähän asti, ensin rajua pahoinvointia, joka piti sohvalla, ja melkein heti perään liitoskivut, jotka estää kaiken vähänkään pidemmän kävelynkin. Kovasti toivon, että lähtökunto olisi ollut parempi, kun se on tässä vauhdilla romahtanut. Laskettu aikakin on siis vasta toukokuussa, eli aika pohjamutiin päästään, jos olo ei salli liikuntaa loppuraskauden aikana! Eli kaikille hirmupaljon tsemppiä terveellisyysprojekteihin ennen raskautta ja panostakaa tosiaan siihen lihaskuntoon! Epäilen, että liitoskivutkin olisi nyt pienemmät, jos lähtökunto tukilihastossa olisi ollut parempi (tai jos alkuraskaus olisi sallinut liikunnan, mutta kun sille en itse mitään voinut..).