^Totta kyllä tuo juoksun helppous: sitä voi tehdä missä vaan. Itselläni se kuitenkin tyssää heti alkuunsa tylsyyteen. Jalat jaksaisi juosta, keuhkotkin jaksaisivat, mutta tuntuu, että pää ei jaksa. En ole ikinä ollut mikään musiikinkuuntelija, joten siitäkään en ole saanut apua juoksuun. Mietin, pitäisiköhän kokeilla jotain e-kirjaa, josko sellainen auttaisi Vaikka ei kai se mikään pakko ole ruveta juoksemaan, onhan noita lajeja. Juoksussa olisi vain todella helppo seurata kehitystä, mikä saattaisi motivoida jatkamaan. Jos sitä vaikka sitten ensi vuonna naisten kympille…

Mullakin on melkein pakko olla jotain tavoitteita juoksussa, muuten se on tylsää. Oon kerran juossut puolimaratonin, nyt kymppi olisi ehkä realistisempi tavoite.

Kiitos onnitteluista! Viikko 4+2 tänään menossa, joten ihan alussa vasta ollaan.

Meillä oli iso muutto, joka tulikin eteen nopeammalla aikataululla kuin suunniteltiin, ja nyt kaikki on vielä yhtä kaaosta. Syömisetkin menivät viikon ajan penkin alle, nyt olen vähän saanut hännästä kiinni.

Kirjoittelen aktiivisemmin sitten, kun on muutakin jutusteltavaa kuin iänikuisrt pakkauslaatikot ja niiden purku. Saakohan raskaana laihtua yhtään, jos ylipainoa on se 30 kiloa. Mulla alkaa olla suunniteltu "saa tulla raskaaksi" -hetki liian lähellä mihinkään järkevään painonpudotukseen nähden, ja mä olen ainakin tähän mennessä ollut hyvin hedelmällinen. Tiedä sitten muuttaako 15 kiloa enemmän asioita.

Kovasti jaksamista ja iloa kaikille, juoksu on minusta ihanaa, mutta enpä ole sitäkään painon takia harrastanut pariin vuoteen, noloa. Jos pää ja persaus kestää, niin matkaan vain.

^Kannattaa varmaan kysyä asiaa neuvolasta, mutta siihen asti kunnes testi näyttää plussaa, kannattaa ainakin jatkaa. Vaikka totesit, että “saa tulla raskaaksi” -aika on jo liian lähellä mihinkään järkevään painonpudotukseen nähden, ei kannata heittää hanskoja tiskiin Kyllähän kaikki kilot alaspäin ovat järkeviä painonpudotuksia! Vaikka ehtisitkin vain kilon tai parin ennen plussausta, niin se olisi kuitenkin kaikki oikeaan suuntaan. Ja eihän sitä tosiaan tiedä, kauanko kestää ennen kuin tärppää. Tsemppiä kuitenkin niin muuttoon, laihdutukseen kuin plussan odotteluunkin!

Täällä ei oikein lähtenyt hyvin käyntiin painonpudottamisen ensimmäinen viikko :/ Katsoin alkuviikosta innoissani, että jee, jo -0,8kg parin ekan päivän aikana. Mutta kun viikko tuli täyteen ja koitti “virallinen punnituspäivä” niin saldo oli ±0. Harmittaa siis, mutta eipähän ainakaan ollut ylöspäin. Ensi viikolla sitten toivottavasti jo alaspäin.

Onnittelut plussanneille! Entisenä ryhmäläisenä tuun huutelemaan, vaikka hoikaksi en vielä tullut, raskaaksi vain.

Muskatelli: Mulle neuvolassa sanottiin, ettei painon tarvitsisi nousta raskausaikana, koska ylipainoa jo on. Mutta mulla nousi silti reippaasti, koska olin vuotta ennen raskautta jo syönyt suht terveellisesti ja laihduttanut 18kg, niin ei tietenkään paino pysynyt samana ku ei ollut korjattavaa ruokavaliossa. Samoin kilot kyllä putosivat kolmessa viikossa synnytyksestä itsellää eli kaikki olivat kyllä raskauskiloja . Mutta laihduttaminen on varmasti kiellettyä eli liian tiukka ruokavalio ym itsensä rasittaminen ym. Se, että jos paino putoaa itsellään/pysyy samana terveellisen ruokavalion missä tarpeeksi kaloreita ja ravintoaineita kanssa on eriasia. Tsemppiä jokatapauksessa tulevaan!

Jospa täältä kodin kaaoksen pyörteistä vähitellen kömpisi ihmisten ilmoille.

Tokihan tuo olis hyvä ajatus, että muutamakin kilo on voitti. Tunnustan laihtuneeni sen muutaman kilon kuluneen kolmem vuoden aikana monta kertaa. Sitten se on kahdessa viikossa takaisin, kun elämässä tulee joku raskaampi kausi, enkä jaksa keskittyä syömiseen. Siksi ei pari kiloa tunnu jotenkin miltään.

Mua suoraan sanoen pelottaa, miten polvet kestävät raskauden näissä kiloissa. Nyt mennään vielä porskuttaen, mutta huomaan eron 15 kilon takaiseen kyllä, täytyy varoa, etteivät kipeydy.

Toisaalta, mitäs tässä valittelen, kaksi vuotta jo olen tiennyt, milloin seuraava raskaus saa luvan alkaa. Nyt on vaan sitten kannettava oman tekemättömyytensä seuraukset.

Noni, nyt määrättiin miehen kanssa oikea vihreän valon syttymispäivä. Sait mut vakuutettua, että joulu olis vielä kiva järjestää ilman väsymystä ja pahoinvointia, jos vaikka tärppäiskin nopsaan.

Joten joulukuun kierrosta. Eli mulla olis nyt kolme kuukautta suunnilleen. Siinä jo ehtis ihan hyvän määrän kiloja. Kun vaan sais jostain sinnikkyyttä ja keskittymiskykyä.

Mietintämyssy pöhisee päässä, nyt tai ei koskaan (eli seuraavan imetyksen loputtua).

Muskatelli, kuulostaa fiksulta päätökseltä. Varmasti ihan hyvä, että saa vetää joulun kiireet ilman pahoinvointeja ja väsymystä. Ja kolmessa kuukaudessa ehtii tosiaan ihan hyvin pudottamaan painoaan pienilläkin muutoksilla. Ei siis tarvitse mitään ylitsepääsemättömän kovaa sinnikkyyttä ja ihmedieettejä, vaan rauhassa pikku hiljaa kohti kevyempää elämää

Täällä kirjoittelu on viime aikoina hieman jäänyt työn jalkoihin, mutta olen kyllä käynyt lukemassa kuulumisianne. Aloitin uudessa työssä pari viikkoa sitten ja on ollut ihan mahdotonta härdelliä, uusien asioiden ja tapojen opettelua, mutta nyt alkaa jo suuret linjat olla hallussa, niin ehtii miettiä tätäkin projektia taas Ensimmäinen viikko töissä ja toinen viikko elämäntapamuutoksia meni jälleen ±0kg, mutta olin ihan tyytyväinen, kun ei tullut lisää, vaikken juuri mitään kirjaillut ylös enkä jaksanut liikkuakaan ihmeemmin.

Nyt kolmannella “laihdutusviikolla” suunta ekaa kertaa laskuun, -0,8kg. Edelleenkään en töiden ohessa kirjannut ruokapäiväkirjaan juuri mitään eikä koiran ulkoiluttamisen lisäksi tullut liikuttuakaan. Töissä tulee kuitenkin liikuttua jonkin verran ja nyt kun on koko päivän töissä, ei ehdi syömään herkkuja koko ajan Kunhan tässä piakkoin rytmit tasaantuu ja uusi työ alkaa sujua hieman enemmän rutiinilla, eikä vaadi jatkuvaa uuden opetettelua, niin jaksaa varmasti taas liikkuakin enemmän. Nyt lähinnä keskityn terveelliseen ruokailuun töissä ja töiden jälkeen ja lisäilen liikuntaa myöhemmin takaisin arkeen.

Hyvältä kuulostaa, Önnö, tosi hyvin on sujunut! Liikunnan osuus painonpudotuksessa on loppujen lopuksi pieni, vaikka toki päälle ja keholle se tekee oikein hyvää. Kuulostaa just sopivalta määrältä tuo koiran kanssa ulkoilu.

Mä aloitin ruokapäiväkirjan pidon, tehdään tää nyt sitten kunnolla.