Onnea, kesanna! Tällaiset ihanat plussauutiset antaa itsellekin toivoa.

Piti muuten vielä mainita kesanna, et tämä raskaus on meillä kanssa alkanut aivan samoina päivinä kun ensimmäisen raskauden laskettu aika olisi ollut! Ehkä kroppa ajattelee olevansa valmis uuteen raskauteen sitten kun edellinen olisi hyvin mennessään loppuun saatettu.

Paljon onnea kesanna! On muuten kiva odottaa yhtä aikaa jonkun kanssa.

Paljon onnea Adalmiinanhelmi ja kesanna! Antaa tosiaan itsellekin taas toivoa, kun jollain onnistuu

Valonkantajalle myös onnittelut, vaikkakin toisesta syystä Toivottavasti nyt kierto alkais tulla jotenkin järkevän mittaisena, ja pääsisitte sitten oikeasti myös yrittämään taas...

Kiva kuulla myös, että Sotanorsullakin on kaikki hyvin, kiitos tiedosta tytteli!

Positiivisuushaasteeseen lähden toki mukaan, toivotaan että viikosta löytyy jotain positiivista. Omaksi kuukauden tavoitteekseni voisin ottaa yrittää saada painon 77 kiloon. Olen nyt koko syksyn keikkunut 78 kieppeillä, joulun aikana käytiin myös ihan lähellä 80, joten nyt voisi taas yrittää kääntää suunnan toiseen.

Huvitti kyllä itseä aika paljon, kun miehellä oli perjantai-iltana firman pippalot ja oli siis illan poissa, niin mitä minä tein? Päädyin surffailemaan lapsettomuusblogien sivuille ja vietin siis illan koneella lukien ja itkien. Vitsi, mitkä bileet

Onnea kesanna!!!

Mun paino oli tänään 113,2 kiloa ja tavoite on, että helmikuun lopussa se on alle 105. Tavoite on kova, mutta mä luotan siihen, että aluksi poistuu nesteitä useampi kilo.

Paljon onnea kesanna

Kiitos paljon onnitteluista kaikille <3 ja onnea myös sinulle Adalmiinanhelmi. Kiva mennä samaa tahtia

En uskalla ihan vielä siirtyä raskaana olevien ryhmään, ehkä hetken päästä. Nyt on kyllä jotenkin paljon luottavaisempi olo kuin ensimmäisessä raskaudessa, en tiedä, mistä se johtuu. Joku joskus neuvoi, että turha surra etukäteen, kun se ei poista surua pahimman tapahduttua, ja jos kaikki meneekin hyvin, niin on surrut turhaan.

maanantaina, 2. helmikuuta 2015 klo 07:47 kesanna kirjoitti::
Joku joskus neuvoi, että turha surra etukäteen, kun se ei poista surua pahimman tapahduttua, ja jos kaikki meneekin hyvin, niin on surrut turhaan.

Hyvin sanottu! Oon melkein ihmeissäni, miten rennosti mä oon tän ottanut, kun aina murehdin kaikesta etukäteen. Siis tiedän, että riskit on vielä melko suuret, mutta ei se auta niitä koko ajan murehtia. Sanoin miehellekin, että en halua koko aikaa jossitella, että jos tää vauva syntyy ja jos kaikki menee hyvin.

Onnea Kesannalle!
Täällä sitä vastoin menkat alkoivat ja oon täysin lamaantunut. Istun sohvalla ja itken. Ensimmäinen hoito kuuden vuoden yrittämisen jälkeen nosti kuitenkin toiveet pintaan ja kuitenkin todennäköisin vaihtoehto tapahtui. Annan itselleni luvan olla lamaantunut ja surullinen tämän päivän.
Miten kauhean surullista, vaikeaa ja raskasta tämä onkaan.

Voi ei happy Anna todellakin itsellesi lupa surra rauhassa! Suruun ei kannata jäädä liiallisesti vellomaan, mutta ei se johda mihinkään muuhun kuin surun pitkittymiseen, jos vaan päättää purra hammasta ja ajatella, että eipä tässä mitään. Nimim kokemusta on viime keväältä, kun tajusin keskenmenon surun ja lamaannuksen monen kuukauden viiveellä. Suru väistyy kun sen aika on Mutta muista kuitenkin, että tämä oli ensimmäinen etappi, ja nyt kohti seuraavaa, toivo ei ole kuopattu!