Mites ihmisillä suhisee? Olisiko jollain mielessä uutta viikkohaastetta?

Mä olen nähnyt nyt jo niin monena päivänä vaa'alla 76kg, että vaikuttaisi oikeasti nytkähtäneen karvan alaspäin! Tuon mekaanisen vaa'an kanssa ei tule liikaa tuijoteltua, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Oon onnistunut pitämään leivät-pastat-riisit aika vähissä joten siitä varmaan johtuu, mutta johtukoon. Toisena pienenä onnistumisena, kuivahedelmiä en syönyt tälläkään viikolla, vaikka parina päivinä näin jo niistä päiväunia.. Tsempattavana liikunnat rajoittuneet edelleen aika laila kävelyyn, vaikka ihan tuntee että kroppa kaipais edes sitä venyttelyä rinnalle, eikä ole tekosyytäkään. Mutta edes sitä.

Beibsi, mulla kans on tehnyt tiukkaa noiden suklaiden ja muiden keskellä.. Viikonloppuna kyllä leivoin pullaa, kun on laskiainen... Mutta vain pienen 2,5 dl taikinan, ettei nyt ihan mahdottomaksi mene...

oona-orava, hienoa! Mulla paino laski viime viikolla ihan parissa päivässä reilun kilon (!), mutta sitten viikonloppuna söin sen verran suolaisia ruokia, että kaikki tuli takaisin. Katsotaan miten nyt tällä viikolla käy, kunhan alkaa taas tuo suola poistua...

Kasviksia sain syötyä hyvin, paitsi eilen, siinä jäin kyllä tavoitteesta. Onko kellään ideoita tämän viikon haasteeksi?

Miten haasteeseen olisi poistuminen mukavuusalueeltaan? On sitten kyse uudesta jumppatunnista, ruuasta tai jostain muusta... Itse ainakin kangistun helposti kaavoihin

pinke, hyvä idea. Mutta en tiedä saako tuota tehtyä joka päivä, mutta jos edes kerran tai pari...

Vai että rajojen rikkomista.. Hmm, osaiskohan sitä jotain kehittää. Kun en ryhmäliikunnoistakaan ole osannut innostua, ja nyt tuntuu ihan ylivoimaiselta niin isoa rajaa rikkoa.. Mutta lupaan pitää ajatella ennakkoluulottomasti jos jotain tulee eteen.

Kuivahedelmiin sorruin eilen.. Varmaan tänäänkin, mutta vähän niinkuin palkkioksi työjutuista. Huonoa ajattelua ehkä, mutta näin tämä nyt menee.

Ja joo, tunnustan että munkin ajatukset pörrää paljon ruuan ympärillä. Toisaalta pakkokin, koska jos en suunnittele syömisiä etukäteen niin pari päivää voi mennä ok ja sit sorrun. Joku siinä vaan on että nälkäsenä voileipä houkuttaa enemmän kun parsan höyryttäminen. Olishan se tietty helpompaa jos ruoka ei yleensäkään kiinnostais ja syöminen olis vaan turhauttavaa ajan hukkaanheittämistä, tunnen sellaisenkin ihmisen.. Mutta musta ruoka on hyvää eikä tässä onneksi tartte ruuanvihaajaksi alkaa, ajattelussa ei ole kaloreita.

Mukavuusalueelta on poistuttu tällä viikolla, kun maanantaina oli viimeisen viisauden hampaan poisto. Tämän jälkeen olenkin ollut hyvin kipeänä... Selkeästi olen sorttia, johon kipu iskee ja kovaa. Noh tänään poistun mukavuusalueelta ja teen kokeilen iltaruuaksi jotain uutta reseptiä Katsotaan mitä keksin..

Huh, on ollut ihan mahdotonta herkuttelua viime aikoina. Tuntuu, ettei saa millään "putkea" poikki Nyt kuitenkin ajattelin ottaa paastonajan avukseni. Eilen alkoi pääsiäistä edeltävä paastonaika. Päätin olla ilman suolaisia ja makeita herkkuja, pitsoja ja hampurilaisia. Kerroin tästä miehellekin. Kun on kertonut päätöksestä jollekin, siitä on helpompi pitää kiinni. Ehkä tästä saisi hyvän alun terveellisille elämäntavoille?

Mulla tuo mukavuusalueelta poistuminen tapahtuu joka ilta, kun koitan sinnitellä lankutushaasteessa mukana. Tänään 150s, huomenna 180s, saa nähdä kestänkö enää huomista, on nimittäin niin rajoilla jo nyt.

Tosin lankutushaasteet sun muut tyhjänpäiväisyydet menettivät tänä aamuna merkityksensä, kun eilisen suolakurkkuhimon vuoksi tekemäni raskaustesti näytti haaleaa viivaa. Olo on höpsö ja varovaisen innostunut ja enedestiedämitäkaikkea. Viime kesäkuinen keskenmeno hieman kummittelee mielessä, mutta toivon kovasti, että tällä kertaa pikkuinen pysyisi kyydissä loppuun saakka, niin että meidän esikoisestamme tulisi isoveli lokakuun lopulla. Huh, nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin!

Tsemppiä herkuttomuuteen hanimau! Pitkä paasto edessä, muista herkutella hedelmillä ja muilla sallituilla niin on helpompaa

Todella mielenkiintoista lukea beibsin ja pudrugin pohdintoja (käyn siis edelleen säännöllisesti lukemassa juttujanne, vaikka oma raskaus kääntyy jo kohta viimeiselle kolmannekselle sain niin hyvää vertaistukea täältä viime kesänä!). Itsekin olen miettinyt tuota mielenterveyden ja painon suhdetta, vaikka en ole painavimmillanikaan ollut kuin kuusi kiloa ylipainok puolella. Tämä oli viime keväänä keskenmenon jälkeen (ja vasta nyt rv 26 olen samoissa lukemissa!), ja säikähdin vaakalukemaa, ja tuosta hetkestä katson toipumiseni alkaneen. Tajusin, etten voi jatkaa näin (olin lihonut viisi kiloa parissa kuukaudessa!), ja tein pieniä muutoksia takaisin normaaliin. Oikeasti en toipunut keskenmenon aiheuttamasta masennuksesta ennen uutta raskautta, mutta silti tuo hetki oli käännekohta parempaan. Olin edes jollain tasolla kiinni elämässä. Jos silloin en olisi saanut kelkkaa käännettyä, voin hyvin kuvitella kuinka olisin jatkanut painon kerryttämistä ja uponnut vain syvemmälle masennukseen. Mielestäni onkin todella tärkeää varsinkin enemmän laihduttaessa miettiä myös niitä syitä ylipainoon, miksi on hyväksynyt itselleen elämän, jossa oma kroppa ei tunnu tarpeeksu tärkeältä ja hyvältä? Tsemppiä teille molemmille projektiin ja pohdintoihin!! Vertaistuki on varmasti aivan olennaisessa roolissa.

Ihanaa, lallerilli, täällä ainakin varpaat pystyssä.

hanimau, päivä kerrallaan!

beibsi Tuoretaatelit on hyvä vinkki, pitääkin kokeilla taas. Mutta en nyt ole hirveästi itseäni viitsinyt sättiä noista kuivahedelmistä, sentään onnistunut jogurttipäällysteet ja pähkinät karsimaan (napsuttelukäytöstä).. Joku kuivattu omena ei tuhoa päivän saldoa ihan niin totaalisesti. Mutta tulee niitä silti kiskottua yleensä just nälkään ja ei tuhottomasti niin enemmän kun se kourallinen. Tyhmä kun on.