Sotanorsulle tsemppiä, toivottavasti olis raskausoireita. Ei oo enää montaa päivää jännättävänä.

Musta tuntuu, että sitten kun mä ehkä joskus raskaudun, niin ei kauheesti tee mieli seksiä. Varsinkaan, jos tässä yrittämisessä vielä kauan menee (ihan kun oltais kauankin yritetty ).Nytkin jäi toi ovis sit hyödyntämättä. Odotin miestä eilen lätkäpelistä kotiin ja tulikin suihkun kautta mun "moikkaa" sänkyyn ennen kun meni iltapalalle, mut vissiin hänellä oli vain ruoka mielessä, kun ei aikonut ees olla kiinnostunut hommailee mitään. Olin niin pettyny. Kun vielä aattelin, että jos olis eilen ollu ovis aamulla, kun oli sellasia outoja tuntemuksia vasemmalla puolella (tai sit kuvittelin ne), niin jos illalla talletettu olis vielä ehtinyt. Mut ei niin ei. Nyt on sellanen olo, että tekis mieli vetää perseet, vaikka käytän tosi vähän alkoo muutenkin. En sit tiiä mistä tollanen "himo".

Noista unista vielä. Mä oon monesti nähny unta että oon raskaana, siis jo ennen kun ollaan alettu yrittää. Mut sit näin myös enneunen siitä ystävästäni, joka on raskaana. Oltiin siis lähdössä tyttöjen kesken pikkujouluristeilylle marraskuussa ja sillä viikolla, kun viikonloppuna lähettiin, niin näin unta, että hän kertoo siellä laivalla meille, että ei voi juoda, koska on raskaana. Ja niihän siinä sitten kävi. Sanoin ystävälleni, kylläkin vasta seuraavana päivänä, että mä taisin nähä tästä unen. Onneksi olin kertonu unesta yhelle työkaverille, jolta pystyin varmistamaan asian. Toinen asia, josta näin vähän myös enneuneksi laskettavan unen oli ennen joulua. Näin unta, että saan siskoltani uuden kuvan kummitytöstäni kehyksiin, kun edellinen on jo aika vanha. Sitten sain oikesti kummitytöstä teetetyn kalenterin. <3 Ja se oli ehkä paras joululahjani. En tiedä miksi se mua niin kosketti, mut on tosi ihana. Ja kun kummityttöni on vielä syntynyt viime tammikuussa, niin joka kuukausi on siinä kuussa otettu kuva, eli hän kasvaa kalenterin mennessä eteen päin. Saa vähän niin kun elää uudestaan viime vuoden, kun hän oli vielä vauva. Ehkä tähänkin vaikuttaa tämä oman vauvan kaipuu. Kummityttöni syntymän jälkeenhän itselleni on varmistunut se, että nyt on meillekin vauva tervetullut. Jotenkin kun vuoden seuraillut heidän elämää niin läheltä. Viikottain nähdään, kun asutaan samassa kaupungissa. Ehkä ensi kierrosta..

Moikka!

Taidan liittyä kans tähän ketjuun, vauvakuume kun pikkuhiljaa rupee nostaan päätänsä. Nyt kun vihdosta viimein on löytynyt mies, kenen kans oikeesti haluan perheen perustaa..
Kävin tänään hakemassa reseptin viimeisen satsin ehkäisyä, eli tuonne huhtikuulle asti olis aikaa tipauttaa painoa, että mahikset raskautumiseen paranis. Ikää kun on jo 35 ja ylipainoa aika paljon, niin se ei välttämättä käy kauheen nopeesti. Toivottavasti kumminkin ihan luomuna, tai edes jollain keinolla. Mulla kun on vähän endometrioosia ja pco-munasarjat..
Eli siinäpä motivaatiota tähän jo pitkään junnanneeseen painonpudotukseen!

Tervetuloa uudet! Pullomahadelfiini, hauska nimimerkki sinulla Oletteko siis yrittämässä vauvaa, ja oisko raskaus toivottu ja mahdollinen?

Landia, voin kertoa että täällä porukassa vauvakuume saa varmasti lisää pökköä pesään vaan! Mutta toivottavasti se sitten motivoi sinua myös laihdutuksessa ja saat painoa alaspäin ennen huhtikuuta! Tsemppiä, varmasti on hyötyä pienestäkin pudotuksesta sitten raskautumista ajatellen

Tytteli, ikävä että olet pahoin mielin kun ovis jäi nyt "käyttämättä". Miehet on semmoisia, ettei niistä ikinä tiedä milloin ovat "sillä" tuulella Älä ota itseesi kuitenkaan, ja ajattele ettei tämä kierto hukkaan mennyt ollenkaan, opit paljon oviksestasi ja ens kierrossa on jo paljon helpompaa osua kohdille! Ja toisaalta nyt on hyvin aikaa ennen seuraavaa h-hetkeä ottaa miehen kanssa puheeksikin pikkuhiljaa asia, jos se sinua vaivaa. Eli kun kuitenkin kumpikin lasta paljon haluatte, niin keinoja ja tapoja onnistuneeseen talletukseen on varmasti yhtä monia kuin voi vain keksiä! Miehille toki kuppi-tekniikka tai muut vastaavat voi olla vähän arkoja aiheita aluksi, mutta mitä sillä tavalla on väliä jos se vie haluttuun lopputukseen? Ei mitään Älä siis murehdi, varmasti onnistuu vielä kunhan löydätte teille sopivan tavan!

nelli, söpösiili täällä vaan kyllästyi siileilemään. Eläinteema jatkukoon! Ja vaikka vauva toivottu ja yritetty oliski, niin tuli hetkellinen paniikki, että apua, mitä jos paisun valaaksi ja raskausaikana ei voi laihduttaa jajajaja.. Heh. Kai näitä sattuu. Nyt on jo innokas fiilis ja vähän jo toiveita tärpistä.

Tytteli, kyllä teillä on vielä aikaa onnistua. Toisaalta ymmärrän sen kuumeen ja halun just nyt heti vauva meille. Mutta loppuviimein esim. parin kuukauden viivästyminen on aika mitätön, vaikka se juuri nyt tuntuukin pitkältä ajalta. Niin kuin nelli jo sanoi, niin nyt on hyvin aikaa ennakoida tulevaa h-hetkeä. Rennosti ottakaa, luultavasti kovat paineet onnistumisesta ja vauvantehtailusta ei ainakaan helpota yritystä. Toivotaan, että seuraavasta nappaa.

Tytteli, edellisten pointteihin lisäisin vielä sen että kun se oma vauva lopulta syntyy, tajuaa että kaiken oli tarkoitus mennä just näin ja juuri tämän ihmisen oli tarkoitus syntyä. Itselle tuli joskus ihan kauhea järkytys kun tajusin että jos olisin tullut raskaaksi silloin kun sitä epätoivoisesti halusin, mun ihana pikkuvauvani ei ehkä olisikaan syntynyt... Jokainen ohi mennyt kierto on yksi kierto lähemmäs juuri sitä teidän lasta.

Tervetuloa joukkoon Landia Mulla kans pco...

Ahaa, söpösiili siis delfiininä nyt, mulla vissiin vähän hidas sytytys mutta en sitä tajunnut, ja siksi ihmettelin että olipa erikoisesti kirjoitettu viesti jos uutena joku on liittymässä mukaan Mutta joo, nyt siis ymmärrän! Laitetaan raskaustaantuman piikkiin Varmasti jokaisella yrittäjällä tulee noita paniikki-hetkiä, vaikka siis vauva onkin tosi toivottu ja odotettu! Ja viimeistään siinä vaiheessa kun plussa tulee, on ilon ja riemun mukana kauhea määrä myös paniikkia ja kysymyksiä miten nyt pärjätään jne, vaikka vauvaa on tahkottu ja odotettukin kuukausi tolkulla. Ihan luonnollista sanoisin

Valonkantaja, toki päätös lapsesta on aina iso, ja kaikilla on aina epäilyjä sen suhteen. Riittääkö rahat/jaksaminen, miten autot/talot jne jne. Toisaalta tokihan koulutus ja työpaikka tuo tiettyä vakautta elämään, mutta ei mikään sano sitä että niitä ei voisi hankkia myös lapsen jälkeen, mikäli aika muuten tuntuu nyt sopivalle. Ja jos oikein alkaa kaikkia asioita punnitsemaan, niin ikinä ei varmaan ole oikeasti se sopiva hetki lapsille Miettikää siis asiaa rauhassa, pillerithän voit jättää pois nyt jos haluat ja jatkatte esim kondomiehkäisyllä kunnes olette täysin varmoja että lapselle on sopiva aika just nyt. Toki omat rahkeesi/jaksamisesi täytyy ottaa huomioon miettimisessä, sanoit että miehesi on sairauden takia kohta eläkkeellä, minkälainen ennuste sairaudella on ja voiko se kenties jatkossa tarkoittaa sitä että sinä hoitaisit lasta (ja miestä?) yksin? Jos sairaus ei ole noin paha, niin sittehän taas sen voi kääntää "eduksi" niin, että mies voi hoitaa lasta kotona ja sinä voit opiskella ja olla töissä lapsen jälkeen Olet vielä niin nuori, että sinänsä kiire teillä ei kyllä ole eli käyttäkää rauhassa aikaa miettimiseen!

Viherpeukku, kun sanoit tuosta että sitten kun se oma lapsi syntyy, tietää että oli juuri oikea aika saada hänet. Samaa olen miettinyt nyt, niinkuin olen aiemmin teille kertonut niin kärsin vauvakuumeesta jo ennen kuin mieheni, ja vähän suostuttelua/aivopesua sai siihen käyttää kunnes oltiin samoilla linjoilla Mutta onneksi näin, nyt olen aivan varma että mies on yhtä paljon tässä mukana kuin minä ja yhtä innoissaan on vauvasta, olisi kamalaa ajatella että esim vuosi sitten olisin tullut raskaaksi vain siksi että mies olisi suostunut koska minä halusin (eikä itse sitten olisi näin innokkaana mukana). Eli onneksi asia meni näin, vaikka vähän jouduinkin odottelemaan

Täällähän on aktiivisia keskustelijoita, kun on ehtinyt vaikka kuinka paljon tulla viestejä ja uusia kirjoittelijoita viikon sisällä. Kiitos kaikille viestiäni kommentoineille, vastaan kaikille yhtä aikaa.

Häät ja raskaus: Olen kyllä miettinyt mahdollista pahoinvointia tai väsymystä ensimmäisten raskauskuukausien aikana ja tästä vaikeutuvaa häiden järjestelemistä. En tiedä, kuinka yleistä erittäin runsas pahoinvointi on alkuraskauden aikana, lähipiirin kokemusten mukaan pahoinvointi on ollut siedettävissä ja ehkä jotenkin hallittavissakin. Näin sanoessani tietenkin varmaan itse oksentelen sitten yötä päivää.

Vauvahaaveista on ensimmäistä kertaa mieheni kanssa jo puhuttu yli vuosi sitten, mutta oman työtilanteeni takia ajattelimme, että paras hetki voisi olla nyt, kun määräaikainen työsopimukseni on loppumassa tämän vuoden loppuun ja jatkon suhteen olen kyllä hyvin epäileväinen (ja ehkä kaipaisin välillä jotain muuta). Mieluummin siis jäisin äitiyslomalle heti töiden loppuessa kuin työttömänä. Uuttakin työpaikkaa voisi olla (ainakin oman omatuntoni kanssa) vaikea hakea, koska tietäisi, että koko ajan on vauvahaaveet taustalla ja parempi olisi hetken totutella uuden työpaikan tapoihin ja vakiinnuttaa asemaa (vielä hyvin miesvaltaisella alalla), eikä jäädä suoraan äitiyslomalle. Itse vielä epäilen sitäkin, että onko se raskautuminen edes niin helppoa, joten mahdollisesti en vielä ole edes raskaana noin kolmen kk:n yrittämisen jälkeen (häiden aikaan). Kuukautiskiertoni on aina ollut epäsäännöllinen ja pitkähkö ja toisessa munasarjassakin on todettu rakkulaisuutta, joten voi olla että vauvaa joutuukin sitten oikein yrittämällä yrittää. Eipä sitä voi oikein tietää etukäteen. Muutenkin olen aika tietämätön kaikkien ovulaatioiden, parhaimpien raskautumishetkien, limojen yms tuntemusten kanssa, joten en osaa oikein tässäkään keskustelussa ottaa kantaa näihin asioihin. Ehkä ne tulevat tutuiksi sitten, jos raskautumisessa kestää pidempään.

Monet asiat siis vaikuttavat siihen, miksi haluasimme aloittaa raskauden yrittämisen jo tässä keväällä ennen häitä. Olenkin yrittänyt miettiä, mitä kaikkea voisin tehdä häiden järjestämisen suhteen jo etukäteen, että mahdollisimman vähän jäisi sitten viime hetkille tehtäväksi. Kaasojakin olen otannut useampia ja luulen, että omat vanhemmat ja sisarukset pystyisivät auttaa järjestelyissä paljonkin, jos tarvetta tulee. Varmasti sitä tekemistä riittää, vaikka tekisikin jo mahdollisia asioita pois alta tässä kevään aikana. Ainakin hääviikolla. Esim. koristeluaskartelut olen jo aloittanut ja ihan hyvällä mallilla nekin ovat jo ja hankintojakin on jo melko paljon tehtynä. Hääpäivän oloa onkin sitten vaikea ennustaa etukäteen, mutta ainakin vihkiminen on melko myöhään, jos pahoinvointi olisi enemmän aamupainotteista. Voihan sitä sattua häiden aikaan olla flunssassakin, joten aina on se riski, ettei hääpäivästä pysty nauttia täysin rinnoin. Tietenkin raskaus lisää tätä riskiä, mutta ehkä olen sen kuitenkin valmis ottamaan, niin toivottu tuo raskaus tällä hetkellä on, kun yli vuoden tätä tulevaa on vakavasti miettinyt. Raskaus kuitenkin on tärkeämpi asia kuin häät.

En näköjään osaa kirjoitella kuin maraton-viestejä. Mutta sitten muihin asioihin. Kuinka teidän painonpudotus/hallinta on sujunut? Itse huomasin ilokseni, että puoli vuotta siinä 85-86 kg:n välillä jumittanut paino on vihdoin tässä viikon sisällä vakiintunut alle 85 kg:n. Enää alle kilo siihen, kun oltaisiin BMI:n mukaan enää lievästi lihava. Heti kun olen saanut taas liikuttua sen 2-3 tuntia viikossa on painossakin tapahtunut taas jotain. Testiksi kokeilin vielä tällä viikolla vähentää perunaa/pastaa/riisiä osalla päivällisistä ja tämäkin on varmaan auttanut asiaa. Hyvin vähähiilariseksi minusta ei ole, joten lounaalla tulee nautittua yleensä keitto salaatilla ja parilla ruisleivällä ja aamupalalla tuttua puuroa raejuustolla ja pakastimen antimilla sekä puolikas maitorahka. Ihanaa huomata edes jotain pientä edistystä painossa, saa kyllä heti uutta motivaatiota.

Sotanorsu: Olen pudotellut painoa semmosella omintakeisella painonvartijat/kiloklubi-yhdistelmällä, eli kalorit pyrin jättämään ainakin arkisin jonkin verran pienemmiksi kuin mitä tämä kiloklubi suosittelee (painonvartijoiden pisteiden mukaan kaloreita ei kerry kuin 1000-1200 per päivä). Viikonloppuisin olen sit vähän löysäillyt. Hiilareita en sen kummemmin välttele, mutta pyrin pitämään ne hyvälaatuisina ja muutenkin ruokapäiväkirjan laatupallerot vihreinä. Liikuntaa harrastan 2-5 kertaa viikossa, riippuen muista kiireistä. Opiskelen työn ohessa, joten aina ei vaan ehdi vaikka huvittaiskin lähteä lenkille/uimaan/salille tms.

Nyt on paino junnannut jo pari kuukautta, ensin varmaan ihan normaalin jumivaiheen takia ja sit tulikin joulu... Joulusta tuli vajaa kilo takasin ja sitä kanniskelen edelleen. Nyt tosin on taas motivaatio kohdillaan, joten eiköhän se siitä taas lähde laskuun. I hope!

Ajoituksesta kun on täällä ollut puhetta, niin eipä se itselläkään paras mahdollinen nyt olisi, tuosta opiskelusta johtuen. Onneks näin aikuis-/monimuoto-opiskelijana aikataulut on vähän joustavampia kuin nuorisopuolella, jos vaikka sattuiskin tärppäämään suht nopeesti. Koulua kun on vielä pari vuotta jäljellä. Mut eiköhän ne asiat sit suttaannu jos niikseen tulee.

Aina on hyviä syitä olla tekemättä lapsi. Silti sitten kun se lapsi ilmoittaa tulostaan, sille löytyy kyllä tilaa ja asioilla on tapana järjestyä.

Mulla on paino jumitellut joulukuun alusta asti. Ihan oma vika. Vielä olis sellainen vajaa 9kg matkaa tavoitteeseen. Alunperin oli tarkoitus saada homma pois alta ennen kesää mutta pahalta näyttää kun niskaotteen saaminen on niin vietävän hankalaa. Nyt siis paino hitusen alle 74kg. Mun ruokavaliota vois kuvailla vaika millä tavalla... Pco:n takia yritän vältellä huonoja hiilareita, en rajoita hiilareiden määrää vaan syön ihan perusruokaa mutta pyrin aina valitsemaan sen paremman vaihtoehdon ja otan riisiä/pastaa/perunaa niin vähän kuin mahdollista ilman että menee joku jauhelihakastikkeen syöminen ihan pelleilyksi. Käytännössä mun ruokavalio lienee ihan sellainen perusterveellinen. Kevyttuotteista en perusta. Nykysellään ruokavalio on muuttumassa enempi kasvispainotteiseksi. Teen kaiken ruoan itse niin pitkälti kuin mahdollista. Leipä tulee useimmiten ostettua kaupasta kun sitä menee koko nelihenkiselle perheelle pari palaa päivässä.

Sotanorsu, vielä pikainen paluu niihin himoihin Mulla meni loppuraskaudessa jo aika tukalaksi kun vauva laskeutui TOSI alas ja alapää oli koko ajan turvoksissa, kuin äärimmilleen viritettynä. Koko ajan oli tavallaan valmiustilassa mutta vaikka mitä teki, ei helpottanut edes hetkeksi!

Tänne on tullut niin hirveesti teksiä elisen oman kirjoittelunu jälkeen. Tervetuloa uusille

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista <3. Tän takia kirjottelen ajatuksiani tänne, kun aina te ymmärrätte ja osaatte auttaa. Kiitos. Tuli jo paljon parempi mieli. SIlti aion kyllä vetää lärvit reilusti ennen seuraavaa ovulaatiota, koska muuten käy niin ettei pian ainakaan vuoteen saa juoda. Ja mä oon sit sellanen etten ote tippaakaan, jos tiiän että oon raskaana. Sama pätee autolla ajamiseen. Vaikka tietäisin, että istutaan iltaa vielä monta tuntia, niin en ees sitä yhtä ota.

Ei jäänyt kun muutama ovistikku seuraavaan kiertoon, mut en varmaan niitä käytä. Tai jos tulee sellanen olo, että tunnen oviksen, niin sit vois varmistaa. Mut nää mun kierrot on heitelly sen verran, ettei muutama tikku riitä, niin että vois varmasti alottaa tarpeeksi ajoissa tikuttelun. Luin jostan palstalta, että joku on syöny niitä gelee royaleja, joita söin edellis kierrossa, niin kierron tasaantumisen vuoksi. Tuli sitten vaan mieleeni, että olisko mulla sen takia ollu viime kierto niin lyhyt. Tästä kierrosta meinaa tulee selvästi pidempi, jos ovikseen on uskominen ja menkat tulee n 14 päivän päästä siitä. Sen takia tässä nyt mietin, että pitäiskö niitä alkaa kuitenkin taas ens kierrossa syömään. Ovat vaan aika kalliita, mut jos tällä kertaa ei syöttäis niitä miehelle ollenkaan, niin kestäis kaks kiertoo yks purkki. Sitten myös mietin, kun nyt syön pelkkää foolihappoa, että olisko parempi vaihtaa johkin raskausajan vitamiiniin? Sais sit muitakin vitamiineja, kun foolihappoa.

Valonkantajalle sanoisin omasta kokemuksesta, että kannattaa lopettaa pillerit ennen kun alkaa yrittämään vauvaa. Koska sillon saat tasattua kierron hormoonien jälkeen (jos se on tasaantuakseen) ja voit tutustua omaan kehoosi, kuten ovulatiotuntemuksiin etukäteen. Tietenkin huono puolena on se, että joutuu käyttää kumia, mut jos se ei menoo haittaa, niin kannatan. Tai sit voi tehä niin kun me, ettei olla yhdynnässä, vaan nautiskellaan muuten toisistamme. Ei vaan sitä en kyllä suosittele. Paitsi jos tietää, että se sujuu sitten kun vauvaa halutaan. Luulen myös, että laihduttaminen on helpompaa, kun ei oo hormoonit sekottamassa kroppaa. En kylläkään tiedä.

Pitäis nyt vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja saada tää laihdutus ees onnistumaan. (Turha toivo, just vedin laskiaispullan ) Olis niin paljon kivempi saada ne kilot sit takas, kun että tähän tulis lisäksi vielä raskauskilot. Siskoista päätellen niitä tulee, eivätkä helposti lähde nekään. Ja varmasti jaksais raskausajan paremmin, kun ei olis valmiiksi ylipainoinen.