No aluksi täytyy kertoa, että vastasinkohan nyt oikeaa kohtaan sillä olen esittäytymässä ensimmäistä kertaa. Mistään en löytänyt kohtaa aloita uusi viesti vaan kohdan vastaa..

No niin.. Olen 38 vuotias nainen ja useita vuosia käyttänyt reilulla kädellä kortisonia. Paino on siinä kohinalla noussut niin, että mittari näytti eilen 96 kg ja pituutta tässä naisessa on vain 168 cm. Nyt on pakko tehdä jo todellakin jotakin, sillä kohta ollaan kolmenumeroisessa luvussa. Sairastan selkärankareumaa, joten kipujen vuoksi liikuntakin jäänyt tosi vähiin. Nyt olen aloittanut kävely lenkit, mutta kyllä se on vaikeaa. Kunto päässyt niin alas, ettei millään jaksa edes muutamasta kilometristä enenpää. katselin tässä entisiä kuvia niin kyllä meinasi melkein itku päästä. Vuonna 2005 painoin vielä 62 kg eli nopeasti ovat kilot tulleet. Tiedän, että osa on tuota nestettä kortisonin aiheuttamana ja lääkäri kertoi, että kortisoni varastoi rasvaakin, että suurin osa siihen miksi olen lihonut on siinä. Niin ja tietenkin se, että liikunta on jäänyt minimiin ja syönyt epäsäännöllisesti. Kortisonia en edelleenkään voi vielä lopettaa, mutta voinhan yrittää saada painoa alemmas ja oloa kevyemmäksi.
Varastossa olisisi tuo orbitrek askelluslaite pitääköhän se kaivaa esille pölyttymästä? Onko teistä kukaan hyötynyt tuosta liikunta muodosta. Itse aikoinani kokeilin, niin jalat väsyivät ennenkuin edes hengästyin.

Hyvää sunnintai päivän jatkoa kaikille.

Heissan!

Nyt alko laihari kun vaatekaappi on kutistanu kaikki mun vaatteeni

Oon 28 -vuotias pienen pojan, 11kk, äiti. Tällä hetkellä vielä kotosalla mutta työt alkavat parin viikon kuluttua, joten tervetuloa vielä epäsäännöllisempi elämä vuorotyön myötä. Paino on päässyt kipuamaan neljän vuoden aikan lievästä alipainosta lievään ylipainoon, mutta miten?! No kyllähän mä sen tiedän, neljä vuotta sitten aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa (+10kg) ja raskaus toi toisen kympin, tällähetkellä siis olen 170/77 ja koska suurinosa painosta on kertynyt tuohon vyötärölle niin se on 95cm

Nyt olis tavoitteena saada pois 15 kiloa ja saada aikaan uusi ruokarytmi ja -valio. Liikuntaakin lisää kiitos

Näillä eväillä kohti kevyempää elämää

Hei kaikille
Olen 52 vuotias sairaseläkeläinen. Sairastan etenevää neurologista sairautta Parkinsonintautia. Painoa on kertynyt 75 kg ja mittaa 168 cm. Kilot on tulleet salakavalasti hiipien. Olen aikaisemmin ollut hyvinkin laiha, nuorena jopa alipainoinen, joten en ole kiinnittänyt niin huomiota kiloihini vaan ollut tyytyväinen muutamaan kiloon. Mutta nyt kiloja on kertynyt vyötärölle. Olisin suht tyytyväinen jos kilot olisivat tasaisesti muuallakin eikä vain mahassa sillä olen muuten aika sutjakkaassa kunnossa.
Syöjänä olen selkeästi tunnesyöppö ja syön ajankuluksi, sillä päivät ovat pitkiä yksin kotona. Mieheni on vielä työelämässä ja lapset ovat jo muuttaneet pois omaan elämäänsä. Sairaudestani johtuen en jaksa harastaa liikuntaa niin paljon kuin ilmeisesti olisi tarpeen.
Käymme mieheni kanssa kävelylenkillä melkein joka ilta, mutta siitä ei painon kannalta ole hyötyä, sillä minä en jaksa kävellä kuin muutaman kilometrin. Takaisin tullessa olen jo aivan naatti.
Harrastan ohjattua jumppaa neljä kertaa viikossa. Liikuntaani kuuluu Pilates tunti, kaksi kehonhuoltotuntia ja joko yksilö- tai ryhmäterapiaa. Sen lisäksi yritän tehdä vatsalihasliikkeitä muulloinkin. Kuulostaako paljolta? Niin minustakin, mutta tuloksia ei näy.
Kaiken sen liikkumisen luulisi jossain näkyvän, mutta ei vaan näy. Siispä tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että liikuntaa ei voi paljonkaan lisätä.
Joten päädymme ruokaan.
Minusta on mukava laittaa ruokaa ja leipoa. Samalla se on mukavaa ajankuluketta. Varmaan jotakin tapahtuisi jos malttaisi olla syömättä niitä leipomuksia ja keitoksia, mutta kun ei oikein malta. No nyt aion jättä lepomiset vähemmälle.
Ja sitten tavoitteeseen. Tavoitteena olisi sellainen yksi kilo kuukaudessa. Voi tuntua hullulta, mutta tarkoituksena olisi se, että sen kilon saisi myös pysymään lopullisesti poissa. Ja ajatteleppa että se tekee 12kg vuodessa. Kesällä olis jo kuusikiloa pois, se jo jossain näkyiskin. Ajattele vain kilo kuukaudessa, eihän kuulosta paljolta?? Mutta takaan ettei se ole helppoa sillä ongelmana on se pois pysyminen ei se pois saaminen. Mutta yritetään...

Hei!

Minäkin liityn joukkoon! Olen 35 vuotias yrittäjä, perheeseen kuuluu mies ja 7- ja 4 vuotiaat lapset. Olen ollut ylipainoinen koko aikuisikäni, lihoin ensin vähän jo yläasteen lopulla ja mitä vanhemmaksi olen tullut olen aina lihonut vähän lisää. Raskaudet tietysti toivat painoa lisää, mutta olihan sitä jo ennestäänkin. Suurin heikkouteni on suklaa ja yletön laiskuus: en pidä ruuanlaitosta enkä vaivannäkemisestä - ehkä siksi paino on juuri noussutkin kun olen yrittänyt päästä kaikesa mahdollisimman helpolla. Olen tunnesyöppö ja mikä tahansa tunne, mutta erityisesti turhautuminen, kiukku ja masennus johtavat askeleeni herkkukaapille.

Nyt tavoitteeni on laihtua 27 kg pitkällä aikavälillä, mutta ensi kesäksi haluan pudottaa painoa 10-15 kg. Liikunta on minulle vastenmielistä, mutta yritän saada siitäkin itselleni säännöllisen tavan.

Tästä tämä nyt sitten lähtee, toivotan kaikille hyvää ja onnistumisia vuodelle 2009! Tavataan

Täytyypä minunkin esittäytyä, kun olen täällä jo muutaman viikon pyörinyt, joten heippa vaan kaikille!

Olen 32-vuotias toimistotyöläinen, 162cm, 64kg. Tavoitepaino pyörii jossain 57 kg:n kieppeillä, mutta ei sen kanssa niin tarkkaa ole. Tärkeintä on, että on ite tyytyväinen kokoon/ulkonäköön.

Lukion jälkeen lihoin pikkuhiljaa ja salakavalasti 11 kg 7 vuodessa. 2005 joulun jälkeen huomasin painon hipovan jo 70 kg:n rajoja, joka on näin pätkälle ihan liikaa. Opiskeluaikana liikunta oli jäänyt pois tai ainakin reilusti vähentynyt. En harrastanut minkäänlaista liikuntaa, suorastaan inhosin lenkkeilyä ja huvittuneena seurasin ihmisiä, jotka sellaista vieläpä huvikseen jaksoivat harrastaa
Lisäsin viikoittaisen Bodypumpin ohjelmistooni ja sain painoa sillä pois n. 2kg kunnes iski jumi päälle. Sitten rajoitin karkkien ja muiden herkkujen syönnin yhdelle päivälle viikossa ja paino tippui 65 kg:aan.
"Opettelin" myös lenkkeilemään jostain naisten lehdestä löytämääni 12 viikon ohjelmaa seuraamalla. Aloitin ihan nollasta, jolloin jo 2 minuutin juoksu oli ihan tuskaa. Mutta lopulta jaksoin jo kipitellä puolen tunnin lenkkejä ja olen ihan kivasti saanut ylläpidettyä lenkkikuntoani ja jopa parannettua sitä hieman.
Kun kyllästyin 65 kg:n kohdalle osuneeseen jumitukseen liityin Keventäjiin, jossa 1300 kCal päiväsyömisellä tiputin painoani kolmessa kuukaudessa 4 kiloa.
Sen jälkeen painoni keikkui 61 ja 62:n välimaastossa pitkään vaikka lenkkeilin hulluna, vahdin syömisiäni, kävin salilla ja Bodycombatissa. Mikään ei tuntunut tiputtavan sitä alaspäin.
Avomieheni hermostui viime keväänä ikuiseen stressaamiseeni painostani ja kehotti ottamaan rennommin. No minäpä otin. Tiputin liikuntaharrastukseni kolmeen kertaan viikossa ja seurasin vähemmän syömisiäni. Oloni oli parempi, kun ei tarvinut jatkuvasti miettiä seuraavaa ateriaa tai koska ehtisin illalla lenkille. Marraskuussa kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja paino oli taas noussut 65:een. Itkuhan siinä tuli, kun ajattelin sitä hien ja tuskan (ja nälän) määrää, jolla olin ne viimeisimmät 4 kg pudottanut. Ja ihan turhaan...

Löysin sitten tämän sivuston ja koitan taas aloittaa alusta. Olen lueskellut keskustelupalstaa ja artikkeleita ja koittanut sisäistää rennon laihdutuksen periaatetta. Olen saanut painoni mahdollisesti taas putoamaan 1,5 kg siitä kun liityin. Sanon mahdollisesti, koska joulun aikaan se nousi taas kilolla, koska otin rennommin... Enkä edes syönyt kahmalokaupalla suklaata tai muita jouluherkkuja ja kävin jopa salilla rehkimässä...

Painon paikallaan pitäminen tuntuu olevan yhtä vaikeaa kuin sen pudottaminenkin. En kuitenkaan jaksaisi tällaista kalorien laskentaa ja hulluna liikkumista loppuelämääni. Enkä myöskään suostu elämään loppuelämäänikin pullukkana, koska olen koko elämäni ollut vähän pyöreähkö.

Olen kiinnostuneena seurannut Erihannan ja muiden keskustelua vhh-dieetistä. Hiilarien vähentäminen saataisi olla ratkaisu minullekin, koska riisin, pastan yms. tiputtaminen ruokavaliosta ei tuota tuskaa. Ongelma tässä on vain se, että kaipaisin välitöntä palautetta siitä, että olen oikealla tiellä. Jos tekemäni ruokavaliomuutokset eivät tunnu heti tuottavan tulosta, hermostun ja ajattelen, että ne eivät tehoa ja kokeilen jotain muuta. Tiedän, että normaalipainon sisällä painon laihduttaminen on hankalaa, mutta silti... Kuten jo mainitsin, haluaisin jossain vaiheessa takaisin normaalielämäni pariin, jossa kaloreja ei tarvi laskea ja liikunnasta ei tarvi ottaa stressiä.

Hmm, no olihan siinä jo tekstiä Katsotaan miten akan käy

Hei kaikille!
Mä olen niin onnellinen kun löysin tämän paikan Oikein ahmin näitä juttuja täällä, ihanaa etten ole ainoa painonsa kanssa kamppaileva.Mä olen aina ollut lihava.Musta pienenä otetut kuvatkin sen kertovat,aina porukan isoin...Se miksi en tosissani ole koskaan laihduttanut on se että mua aina kehutaan kauniiksi(siis kasvoista).Se on pitänyt itsetuntoani ylhäällä ja panostankin aina hiuksiini ja meikkaamiseen. 20vuotiaana paino oli alimmillaan 80kg ja kavereitten mielestä se oli sopiva?? Mutta nyt kahden lapsen jälkeen ja iän myötä(38v.)paino pompsahtanut 102kiloon Työterveyshoitaja sanoi minulle että 86kg on mulle sopiva paino.Kun nyt pääsisi alle sataan...
Olen herkkupeppu,ilman ruokaa voi olla mutta ei ilman makeeta.Katsotaan jos tämän kautta laihduttaminen onnistuisi.Tsemppiä meille kaikille,kiva kun olette olemassa!

Hei vaan,

Minäkin uusi ja tänään liittynyt.
20 kg pitäisi v. 2009 aikana karista.
Lukuisia yrityksiä takana, kuntosalikorttikin on mutta aika heikosti sitä olen käyttänyt vaikka maksaa maltaita.

Nyt jos ottaisi itseä niskasta kiinni ja tekisi mistä puhuu -liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja..sillähän ne kilot karisee
Niin, olen 42-vuotias nainen, 160 cm pitkä ja 74 kg...

Moi,

Esittäytymässä minäkin nyt, vaikka liityin jo vuosi sitten. Tosin silloin kävin vain tutstumassa paikkaan ja nyt "paluumuuttajana" olen parina päivänä kirjannut syömiset ylös. Olen 25-vuotias opiskelija, äiti ja vaimo Tampereelta.

Tavoite on päästä parin viime vuoden aikana kertyneistä vajaasta kymmenestä kilosta eroon, mieluusti kesään mennessä. Jos menee pitempään, ei haittaa, kunhan suunta on oikea ja oma vointi ja jaksaminen hyvä.

Tässä ollaan tosiaan opettelemassa uusia elämäntapoja, erityisesti liikkumiseen, kun näiden parin kilojenkeräysvuoden aikana olen saanut ensimmäisen lapseni ja sen myötä omat aikataulut ovat muuttuneet melkoisesti. Enää ei olekaan ihan niin helppoa vain lähteä jumppatunnille tai juoksulenkille. Vaikka mulle se ei koskaan mitään herkkua ole ollutkaan, oli se kuitenkin paljon yksinkertaisempaa, kun kotona ei ollut pientä tepastelijaa omine tarpeineen.

Lisäksi näiden parin päivän kirjausten perusteella ruokavaliossakin on jonkun verran korjattavaa: herkkujen karsimista (joulun jäljiltä on vielä suklaita kotona, ja piparkakkutalo... aijai ), hyvien rasvojen lisäämistä ja kasvisten reilua lisäämistä. Nämä varmaan onnistuvatkin suht kivuttomasti, mutta sitten se laihtumisen kannalta olennainen: ruokamäärien pienentäminen. Sen kanssa täytynee sitten työstää enemmän.

Mutta positiivisella asenteella mennään ja uskotaan, että homma lähtee sujumaan. Lisäksi äiti on haastettu mukaan pudotustalkoisiin, jotta on sitten vertaistukea.

Pieni esittely paikallaan.

Olen kohta 30v sairaanhoitaja, kolmen alle 6v lapsen äiti ja ihanan miehen vaimo.

Painoa sain jo viime vuonna kevään aikana hyvin pois. Olin kotiäitinä ja oli aikaa käydä urheilemassa aina kun miehellä oli vapaata. Elokuussa alotin työt, sairaanhoitajana. Kolmivuorotyö (myös miehellä) ja kolme lasta on melko vaativa yhdistelmä urheilun kannalta. Tai sitten vaan olen tehnyt siitä liian vaikeaa.

Töissä ei ehdi läheskään joka päivä kunnolla syömään ja sen on iltasin huomannut, herkkuja menee jos jonkinmoisia. Ja liikunta minimissään joten kiloja tullut takasinpäin.

Tavoitteena on 65kg. Pituutta löytyy 170cm. Tällä hetkellä painoa on 76kg joten 11kg olisi pudotettavaa.

Heipä hei.
Mukaan joukkoon tunkeutuu uuden vuoden lupauksen tehnyt kaksvitonen raksaduunari.
Kiloja ei ole ylimääräisiä pois annettavaksi, vaan tuosta pelastusrenkaasta, navan korkeudelta, voisin ilo mielin luopua. Työni on ruumiillisesti raskasta joten pieni lihasten kasvatus helpottaisi myös työntekoa.

Ruokatottumukset on vähän mitä on joten sillä osalla on myös paljon parannettavaa. Herkuista ja batterysta en suostu lopullisesti luopumaan, mutta jos yrittäisi edes vähän rajoittaa. Ne kun ovat se suurin syy tuohon pelastusrenkaaseen.

Ruokien ja liikkumisten kirjaaminen toivon mukaan hieman avittaisi miettimään tekemisiä ja syömisiä.