Tukasta lähti suurin osa värjijäämistä. Nyt saa harmaa tulla vapaasti, en enää värjää. Samalla tuli tehtyä kävelylenkki.

MERELLE,
kyllä on muinoin olutkonstikin kokeiltu, muistaakseni tukka jopa kiilsi.

maanantaina, 29. marraskuuta 2021 klo 15:01 Tulirumpu kirjoitti:
Olisiko yhteenveto ko. keskusteluun, että rakkaus on tasapuolista mutta materiaan liittyvät osoitukset tilanteista riippuvaisia?

Minä tulin lisäksi siihen lopputulokseen, että lakkaan haikailemasta siskoja ja veljiä, joita en koskaan saanut.  En edes vanhempien perunkirjoituksissa, enkä jokunen vuosi sitten My Heritage geenitestin tehtyäni 😁

Ainoana lapsena olemisessakin on puolensa.

Mutta oikeudenmukaisuuden mukaan minunkin pitää päästä kampaajalle, kun *Kaijiskin pääsi.  Täytyy tilata taas, ennekuin uuden variantin Lockdownit alkavat.  Makaroonia ja vessapaperia en osta!

Asics, kyllä minäkin olen usein toivonut olevani orpo ja ainoa lapsi.

Valvoin koko yön. Seitsemältä otin aamulääkkeet ja sitten sain nukuttua. Heräsin kolmelta ja panin päiväkahvin tippumaan. Kahvin kanssa söin aamuplaleivät.

Ylämyllyllä on taas koulualtistumisia.  Viikonlopun aikana noin 1000 tartuntaa alle 10-vuotiailla. Ei hyvältä näytä.

Moi.

Tämä päivä oli talviautoilupäivä.  Reilut 150 km rekkoja väistellen.  En kyllä tykkää talviautoilusta yhtään!!  
Tulipa nähtyä sukua, kiva juttu.

Meillä oli aamulla -15 ja huljakka tuuli, samanverran nytkin.  Olenkin palellut koko päivän.
Polvikin on ollut suakelin kipeä tänään, pitänee kokeilla pääseekö huomenna lääkäriin.  Huoh!

 On tässä päivässä ihan hyvää muutenkin: näin Scorpion työntouhussa - 😍

Muuten olen sitä mieltä, että itseään saa syyttää jos lähtee ulkomaanmatkalle tähän maaliman aikaan.

UGH!

MERELLE, lämmin kiitos puhuttelevasta kirjoituksestasi. Se laittoi miettimään, monellakin tapaa. 

Mielenkiintoisia keskusteluja. Erityisen mielenkiintoisiksi ne mielessä muokkautuvat, kun vaihtaa näkökulmaa. Lisää tuonnempana. Katsoin hiljattain Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmasta mm. laulaja Einin haastattelun (seuraan muutenkin sitä ohjelmaa, on kiinnostava, tulee tv-ykköseltä la klo 17.10 ja su-aamuna uusintana noin klo 9). Eini sanoi, että lapsena hän tavallaan kadehti (muistankohan sanamuodon oikein) niitä perheitä, joissa oli esim. vain 3 lasta. (Heillä lapsia oli paljon.) Hän sanoi, että näillä lapsilla oli polkupyöriäkin ym. (siis heillä, joissa oli vähän lapsia).  Samaistuin häneen. Ajattelin lapsena - myönnän kyllä, että myös kadehdin - perheitä, joissa oli vain yksi, kaksi tai enintään kolme lasta. En kadehtinut pelkästään taloudellista puolta, vaan myös henkistä. Ajattelin jotenkin niin, että kun lapsia on vähän, vanhemmilla on aikaa ja monenlaisia voimavaroja enemmän lapsille. En moiti vanhempiani; he tekivät ihan hirvittävän paljon töitä, epäilemättä koko ajan viikonloput mukaan lukien vähintään 16-tuntista työpäivää. Lapset työskentelivät siinä mukana, heti kun vain kynnelle kykenivät. Eikä ollut hyviä ehkäisymenetelmiä, kuten nykyisin jo on. Taisin lapsena miettiäkin, kuinka ihmeen kaupalla jotkut perheet pystyivätkin rajaamaan lapsiluvun vain pariin kolmeen... 🤔 Ihailin valtavasti mm. lapsetonta tätiäni kun hän tuli käymään, oli tyylikkäät vaatteet ja elegantti solakka olemus kuten filmitähdellä (lapsen silmin katsottuna). 

Eräällä sukulaisellani sen sijaan oli pitkälle toistakymmentä synnytystä, osa lapsista kuoli jo pienenä. He olivat köyhiä, ja epäilemättä niukkuus ja ahtaus vain lisääntyi lapsiluvun kasvaessa. Silti kuulin lapsena käytetyn hyvinkin usein sanontaa "lapsi syntyy leipä suussa". En ymmärtänyt sitä silloin, enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään. Eihän silloin ollut juuri sosiaaliturvaakaan, jonka myötä olisi saanut lisäavustusta lapsiluvun kasvaessa. 

Kirjoitustenne myötä tulin miettineeksi vielä tuota tasapuolisuuttakin aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Ehkä itse olenkin epätasapuolinen, kun huomioin eri tavoin lapsettomia tai vähälapsisia sukulaisiani (anteeksi kömpelö ilmaus)... Rintaperillisestä ei ole kyse, mutta huomioin nk. viimeisessä tahdossanikin tietyt tahot, jotta eivät jää "mopen osalle" kuten niin monessa muussa... Myös aikaani huomaan antavani enemmän heille, jos he sitä toivovat. Ja aikahan se lopulta on sitä arvokkainta pääomaa. En kuvaile tätä kaikkea sen tarkemmin, on niin henkilökohtaista. Mutta rintaperillisestä voin sanoa kylläkin sen, että hän suorastaan kannustaa käyttämään rahaa "itsensä hyvinvointiin". Hän mm. sanoo, että käytä yksityisiä lääkäripalveluja. Yksityislääkärikäynti maksaa täällä päin noin 500 euroa per kerta oheistutkimuksineen. En kehu olevani varakas, mutta työssäolovuosina kertyi säästöjä, kuten uskoakseni useimmille muillekin, jotka vaatimattomasti (vai nuukasti?) ovat eläneet ja käyneet koko ikänsä työssä ja osan ajasta kohtalaisen hyväpalkkaisestikin.

Mutta siis - summa summarum, verkkikselle kirjoittelu antaa yhä uutta näkökulmaa ja pohdittavaa, vaikkakin tämä nykyaika on aivan toinen kuin lapsuudessani 😊

Tulis: hmm.. muuten ihan ok, mutta mun kohdalla ei siis edes rakkaus ole ns. tasan vaan minulla on lämpöisemmät välit osaan sisarusten lapsista jne. Lisäksi mielestäni on hurjan vaikeaa määritellä, mikä olisi samanarvoista missäkin asiassa, koska, kuten kirjoitin, eri ihmisiä rakastaa eri tavalla koska eri ihmisten kanssa on erilainen suhde ja erilaiset tarpeet. Mikä sitten on enemmän tai vähemmän tai samanverran, kun mittarit eivät ole samat, on aika vaikea arvioida. Eli juuri tasapuolinen kohtelu on minusta mielenkiintoinen keskustelun aihe - koska ihmiset arvostavat samoja asioita, tekoja, juttuja jne. eri tavalla.
ps.. en edes lukenut A-K:n  kirjoituksesta muuta kuin että sekin oli jotain tasapuolisuudesta 😁 En mitenkään viitannut kenenkään kirjoitukseen, kunhan pohdin itsekseni -- lähden taas pohtimaan muualle, josko nyt pohtisin keskenäni vähän pidempään.

Mansis, minä en ollenkaan ajatellut niin laajasti. Tarkoitin omia lapsia ja lapsenlapsia. Minulle on aika vahvasti sanottu että rakastan sisaruksen tai serkun lapsia. Johtunee kai sukuperinteistä ja viileistä väleistä.
Lapsuuden perheessä sekä isällä että äidillä oli selkeästi yksi suosikkilapsi. Sitä en halua toistaa.

Tasa-arvoisesta kohtelusta.  Palkka: En tunne kuin omaan ja mieheni työhistoriaan  liittyvä palkkapolitiikan. Vaikka omaan alallani on peruspalkka sama niin jokaiselle muodostuu yhdessä neuvoteltujen  kriteerein eri palkkataso. Ja kerran vuodessa on jokaisella  mahdollisuus  kirjallisesti perustella miksi minä tarvitsen kannustuslisän.  Niissäkin on jotain  alustavia vaihtelevia kriteereitä. Joskus on päätetty jakaa "voitto" koko tiimin kesken tasapuolisesti.  Tasapuolista tai ei, mutta käytäntö on tämä.   Luulen, että tämä käytäntö  yleinen? Tai sitten ei....

Lasten kesken olemme sopineet, että  neuvottelemme koko porukan kesken. Voivat  sitten perustella  miksi tänä vuonna tarvitsevat suuremman potin 
  Edellytyksenä tietysti  jos jotain jaettavaa on. Aina ei ole edes ollut.  Aikuiset ei nyt mitään odotakaan. . .  Lahja ei ole välttämättä raha. Se voi olla työpanos. Sitä he meillekin tarjoavat lahjaksi.  Lapsenlapsia on kohta  (!) 2. Ostakoon vanhemmat heille mitä haluavat.  Jokaisessa perheessä omat tavat ja käytännöt.  Kaikki me yritämme tehdä parhaamme lasten ja lastenlastemme eteen. 

Tulis, hurja mitä sinulle on lapsena sanottu!

Kohta laitan koneen kiinni, mutta vielä pikaisesti. Tottakai (ainakin minun) on myönnettävä, että jotkut sukulaiset ovat läheisempiä kuin jotkut toiset. Itse koen että erään sisarukseni lapsi ja hänen pienet lapsensa ovat minulle läheisiä kuten lapsenlapset. Jos ei johonkin aikaan nähdä, tulee ikävä ja lasten äiti lähettää videoita ja kuvia. Tosin tästäkin olen kuullut, ettei tätiyttä tai isotätiyttä "lasketa", mutta itse olen eri mieltä. Tuskin lapsella on koskaan liikaa välittäviä aikuisia. Taisin tänne joskus kirjoittaakin, että eräs ystäväni on ollut aina tosi paljon sisarustensa lasten elämässä ja auttanut heitä myös taloudellisesti ja tukenut henkisesti ja millä vaan on voinut ja mitä on toivottu. Hän on perheetön ja myös hyvissä (voima)varoissa niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Hän kertoi, että oli ollut illanistujaisissa, missä naiset olivat ottaneet heti puhelimet esiin ja alkaneet esitellä lastenlastensa kuvia. Kun hän oli näyttänyt tätitettäviensä ja heidän lastensa kuvia, hänelle oli sanottu, että tuota ei lasketa, ethän sinä ole isoäiti. Että on sitä vaikka minkälaista 😬

Suuressa sisarusparvessa kun on monenlaista väkeä, joku ei taas halua että hänen perheensä kanssa ollaan yhteyksissä. Onneksi nuoret ovat useimmiten jo erilaisia ja pitävät yhteyttä esim. sähköisien viestimien välityksellä. Myös erään tätini kanssa olemme hyvin läheisiä. Hän ei ole koskaan tehnyt isoa numeroa suuresta lapsiluvusta (yksi biologinen ja yksi bonuslapsi hänellä on, joista tietenkin iloitsee). Lienee hän saanut tietyiltä tahoilta ilkeitä huomautuksia osakseen, mutta jos hän nyt näkisi tai kuulisi nämä pohdintani hän saattaisi naurahtaa hyväntahoisesti. Jos jotain sanoisi, ehkä sen, että keskity sinä vaan omaan hyvään elämääsi: ihanaan kumppaniisi ja loppujen muuttojärjestelyjen (raivauksen) tekoon 🤣