Moi.

Eilen ajelin systerin luokse ja olin siellä yötä.  Oikein kiva käydä välillä kaupungissa ( ja vielä kivempi tulla takaisin kotiin).

Mulla olikin pitkä lista asioita ja aika paljon sain niitä tehtyäkin.  Passi jäi hommaamatta kun oli systeemit muuttuneet tän päivän osalta.  Well, there´s always next week!

GALLUP: tapahtuiko sinun kohdallasi edellä kuvattua muutosta, kun siirryit työelämästä eläkkeelle?
No, mulla ei tainnu tapahtua juuri mitään muutoksia.  No, sentäs lopetin karjankutsuhuutojen huutamisen.  Se olikin mielipuuhaani - ❤️  Oli kiva kun lehmät vastasivat minulle.
  Kaikkein paskaisimmat navettahaalarit taisin polttaa.  Mutta vieläkin liikuskelen omalla pihalla ja tiellä hyvinnii huonoissa rytkyissä.  Oma tupa/piha/tie - oma lupa.

Satuttiin tänään systerin kanssa kauppaan jossa oli kaikki -20 %.  Oi onnea.  Ostin tomaateille ruukkuja yms.

huh, nyt oon kyllä ihan poikki.

Kävin röntgenissä. Hammaskuvat eivät täysin onnistuneet, mutta kuulemma vältävät. Olkapääkuva otettiin saman tien.

Käytiin sitten avustajan kanssa asioilla. Ostin uudet lenkkikengät ja toisesta kaupasta ison olkalaukun joka on melkein kuin kassa. Entisestä oli pinta kesinyt. Tuohon laukkuun mahtuu nyt kukkaro, puhelin, silmälasikotelo, kuululaitteiden kotelot, vesipullo ja kirjakin ja sudokuvehkeet. Jos pääsemme syksyllä etelään, niin siihen mahtuu myös kesäiset vaihtovaatteet, jotka voi sitten vaihtaa lentokoneessa.

Avustaja työnteli minua pyörätuolissa. Onneksi hänellä on kokemusta, kun on äitiään aikoinaan työnnellyt.

Sairaalasta tuli ilmoitus, että on kahden viikon sisällä uusi kuvaus, kai magneettikuvaus. Pitää ottaa Panacodia ja jotain ennakkolääkitystä, että jalat ei liikkuisi kuvauksen aikana.

Kun pääsin eläkkeelle, käytin vanhat työvaatteet loppuun. Kirjastossa en käyttänyt meikkiä ja muutenkin olin samettihousuissa ja trikoopaidassa. Kun olin aiemmin johtavassa asemassa, piti vaatteiden olla toisenlaiset ja meikkiäkin piti käyttää ja suikussa piti käydä joka aamu ja föönata tukka.

Eläkkeellä ollessa sauvakävelin lähes joka päivä ja laihduin. Olinkin lihonut ja kävely oli huonoa, kasvaimen takia.

Kävin pitkästä aikaa  tanssitunnilla.  Tunti on iham tarpeeksi meikäläisen jäsenille. 

Mulla ei ole yhtään paria sopivia juhlakenkiä. Joskus ennen koronaa ostin matalakantaiset kotimaiset kengät. Eivät mahdu enää jalkaan. Jalkapäytä on levinnyt.

Kipupistos autoi hyvin. Tulomatkalla alko pakaraan koskea ja oikea jalka alkoi nykiä.

Nyt on jotenkin väsynyt olo, mutta nukkumaan en osaa nyt mennä. Ehkä siitä nukkumisesta on tullut joku pelko, kun aina kivut vaan pahenee jalassa.

Huomenta.

Aurinko paistaa ja aikaisin aamulla oli -7.  Kyllä se tästä päivän mittaan räntä- ja lumisateeksi muuttuu.
Tänään taidan ennen sateita tehdä puuhommia.  Niitä on kaikenlaisia.

plaah

Huomenta tupaan. Uusi aurinkoinen pakkasaamu ja kotirantaan oli tullut riitettä ihan laajalle alueelle. 

Kaijis minä ikävöin joka kevät niitä sini-ja valkovuokkometsiä Hämeessä asumisen ajoilta. Edelleenkin tunnen tiettyä kaipuuta sinne vaikka olen asunut täällä jo kohta 30 vuotta.
Melluh hyvä että sait ostokset tehtyä avustajan kanssa. Tsempit täältä. Oletko pystynyt istuskelemaan ulkona silloin kun on lämmintä. 
Merelle komppaan sinua noissa vaatteiden väreissä. Syksyllä ja talvella tarvitsee väriä vaatteisiin. 

Tänään töitä ja pikasiivous kotona. Ehkä vähän pihapuuhia.

Voikaa hyvin.

Creta, missä päin asut nykyään? Äitini suku on kotoisin Hämeenlinnasta Hattelmalan harjun vierestä. Lapsena ihastelin sinivuokkojen määrää harjulla.

Paino 67,8. Hyvä. Suunta oikea.

Tänään on ruokailujen suhteen haastepäivä, sillä illalla on ent. työkavereiden tapaaminen ravintolassa ruokailun merkeissä. Täytyy koettaa valita jotain kevyttä kalaa ja vihanneksia. En jätä sitä väliin, sillä eräskin ihana työkaveri tulee vartavasten länsirannikolta saakka. Ennen ruokailua käymme hänen kanssaan hautausmaalla hänen läheistensä ja läheisteni haudoilla. 

Aurinko paistaa. Toivottavasti ei tule illemmalla sadetta. Hautausmaalle ei ehkä tule lähdettyä, jos sää muuttuu kamalaksi.

Muutapa tänään ei olekaan ohjelmassa kuin Memoryn harjoittelua laulutuntia silmälläpitäen. 

Kiitos vastuksistanne GALLUPPIIN, niitä oli kiva lukea 🥰 

Kaijis: Ei minuakaan kukaan katso, tai jos katsoo, niin inhoten ja siunailee, miten siinäkin on nainen päästänyt ittensä lihomaan tuommoiseksi (Sitä katsetta sinä et saa 💓💓). Mutta käyn parturissa, värjään hiukset, meikkaan, yritän löytää jotain kivaa päälle laitettavaa ihan itseni vuoksi. Kaikki tuommoinen silloin tällöin piristää, vaikka olisikin vain kotona. 🧡

Mansis, ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä oot vastannut näille siunailijoille?
Ja ehkä noin päin naamaa siunailijat sais itse katsoa peiliin. Sillä tuskin sä edes olet mikään ylipainoinen, kuten esim minä yli satakiloinen. Kukaan ei oo koskaan tullut sanomaan mulle mitään painosta.
Jokainen on mitä on. Kaikki on kuitenkin siitä kiinni miten itse suhtautuu itseensä.

Jäin oikein miettimään asiaa. Olen nimittäin ollut vielä kymmenen kiloa isompikin. Enkä kyllä muista että kukaan olis tullut siunailemaan päin naamaa? 
Mut enpä oo hävennyt kilojanikaan ikinä, päinvastoin niitä esitellyt muille😁
Jos häpeisin itteäni, niin varmaan ripeästi tarttuisin toimeen. Tai siis häpeisin ylipainoani.
Mulla nyt varmaan tuo ylipaino istuu tiukassa kun se ei häiritse muita eikä varsinkaan itseä😁

No niin, mutta toivottavasti arvostat itseäsi etkä kuuntele muiden siunailuja?