Tuliksen "tämä on ainoa elämäni eikä sitä ole vuosikymmeniä jäljellä" kyllä osui ja upposi. Tästähän minullakin on ollut kyse.  Olen roikkunut pitkään avioliitossa, jossa mies ei ole ollut läsnä. Nyt vain tuli tunne ettei hän ole odottamisen arvoinen. Vaikka kuolisin heti eron virallistumisen  jälkeen niin tulipa tehtyä. Jos elän vielä edes muutaman vuoden, elän ne vuodet sitä rauhallista ja harmoonista vanhuutta mitä olen itselleni toivonut. Ei tarvitse välittää hänen tulemisistaan eikä menemisistään.  Eikä tarvitse ärsyyntyä hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään tai puheistaan tai puhumatta jättämisistään. Syiden joukossa myös arkirealismia. En kuvitellut häntä hoitavani  tai että hän hoitaisi minua, ei vain olisi toiminut, kumminkaan päin ei olisi rakkaus riittänyt. Ja jos minä tarvitsisin aiemmin esim kotiapua, olisin joutunut maksamaan kolminkertaiset hinnat kun hänellä on niin paljon parempi eläke.  Lisäksi apua saa helpommin kun asuu yksin. Jos hushollissa on toinen aikuinen, yhteiskunta jokseenkin pakottaa omaisen hoitamaan.  

Asunnon hinnasta olemme päässeet sopimukseen, mutta mies ei hyväksy tarjoamaani hintaa irtaimistosta.  Se jää vielä roikkumaan, katsotaan sitten kun muuton ajankohta tulee käsille.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ❤️ 

Mummana, allekirjoitan nuo kaikki syyt. Olisinpa tajunnut parikymmentä vuotta aiemmin. Miehen sairaus ja edellinen sairaus reilut 10 vuotta sitten tulivat pahaan paikkaan.
Ja jos minä olisin se sairastunut, olisin täysin heitteillä. Lisäksi sama juttu mahdollisen kotiavun maksujen kanssa. 
Teillä kuitenkin pikkuhiljaa asiat edistyvät, äkkiä nimet paperiin!


.

Tulis. Virallisesti 6 kk harkinta-aikaa alkoi 11.3. ja päättyy 12.9. Sen jälkeen pitää vielä lähettää vahvistusilmoitus jolla ero vahvistuu.  Miehellä oli muualla asumisen takia tarpeellista saada tuo 6kk. Minä olisin halunnut ilman eli ero heti, mutta minun oli aika tarpeellista joustaa. Etenkin kun en halua riitaa. 

Noin olisi ollut täälläkin jos sairastava olisin ollut minä, ulos olisin lentänyt heti alkumetreillä.
Ja nyt pitäisi jaksaa sitten elää - todellakin Elää- tätä hetkeä ja nauttia viisaudesta jne. mutta kun ei vaan irtoa nautintoja.. 

Eilen ja tänään minusta on tuntunut, että kuolema lähestyy tätä taloa tai ainakin yhtä sen asukasta. Mies on tosi huonossa kunnossa. Ei syö, nukkuu, laihtuu ja on ärtynyt.

Minä ajattelin n. 26 vuotta sitten, että jos halvaannun ensimmäisessä selkäleikkauksessa, niin miehestä ei ole minun hoitajaksi. Tein silloin kirjallisen hoitotahdon, jonka veljeni ja hänen avovaimonsa todistivat, että halvaantuneena haluan palvelutaloon. En halvaantunut kuin osittain ja kuntouduin. Ihmeen hyvin mies on jaksanut kaikki selkäleikkaukset, haimatulehdukset ja kortisolivajaukset näiden vuosien aikana. Hän on ollut palkaton omaishoitaja.

Nyt on minun vuoroni olla hänen "hoitajansa". Hänen hoitonsa minulle on lähinnä jalkojen ja selän rasvaamista, ruuan ja kahvin ja teen tuputtamista ja nyt vuorostaan sitten enemmän kotitöitä. Henkisesti on rankkaa katsoa toisen hiljaista hiipumista.

Äsken kävin saunasta pussittamassa vanhoja joululahjapapereita muovikassillisen. Ajattelin, että jos suihkuttajalla on huomenna aikaa, niin voisi litistää pahvilaatikoita ja jopa viedä niitä kierrätykseen. Lauteilla on nyt enimmäkseen niitä pahvilaatikoita ja lämpimässä varastossa vielä enemmän. Tulisi helposti ja nopeasti tyhjää tilaa. Toisessa autotallissa on vielä jonkun vuotisia joululahjapapereita. Ne voidaan avustajan kanssa käydä joku päivä pussittamassa. 

Tytöt siirsivät samaan autotallin aitasta punaiset vauvanvaunut. Nyt aitassakin on tilaa ja siellä pystyy käymään laatikoita läpi. Vuosikausia aitan sängyissä olleet peitot ja tyynyt ja joku makuusäkki menevät varmaan jätteeseen. Ovat varmaan välillä imeneet kosteutta ilmasta niin, ettei niitä kannata edes pestä.

Huomenta
Olen valvonut jo pitkään, laitoin liian jännän äänikirjan, Uumajan murhia. Kohta loppuu.

Huomenta
Minä järkytyin illalla, kun katsoin, mitä Kanta.fi:hin oli kirjoitettu. Naapurikunnan terveyskeskuksen lääkäri oli kieltäytynyt uusimasta hydrokortisonireseptiä. Hänen mielestään apteekkijakelussa olevan lääkkeen pitää riittää. Eli ettei minulla voi olla kotona tarvittaessa  otettavia tabletteja. Ilmeisesti kotisairaanhoitaja oli sitten opastanut lääkäriä, että minulla on kotona hätäkortisoniohje, jossa käsketään tuplamaan määrä ja tarvittaessa ottamaan vielä enemmän. Sain lisälääkkeen. 

Vaikka kyseessä on harvinainen sairaus, niin luulisi lääkärin tarkistavan, miten sitä hoidetaan. Jos en saa tarvittaessa lisälääkitystä, niin se voi johtaa kuolemaan.  

Nyt on ensimmäinen aamulääke otettu ja jatkan unia.

Mukavaa viikkoa teille kaikille, vaikka viikohan alkoi jo eilen.



 

Nukahdin vielä kun kirja loppui. Mutta sietämättömän jännittävään kohtaan ja seuraava osa ilmestyy vasta 20.7.
Mutta nyt ulos koiran kanssa ilmaa haistelemaan.

Huomenta.

Koillistuulta, yksi plusaste ja pilvistä.  Taitaa vettäkin sataa.

Jäät lähtivät eilen järvestä ja vieraat talosta.  Vein heidät kaupunkiin.  Systerin poika ajoi puolet matkoista.  Mulle meinaa koko ajan tulla vaiva, joka on jo molemmilla siskoilla ollut eli asentohuimaus.  
Saattaapa johtua niskastakin kun se paukkuu aika paljon.
Taisin tehdä liikaa raskaita töitä.  Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Huoh.

Nyt on tarpeeksi puita ensi talvelle, lisääkin voin tehdä jos tää niska paranee.
Salille pitää mennä, mutta ulkonakin on hyvät työkelit.  Osa pihasta on vielä ihan rimlei.

Ärh, nyt olen kateellinen tuosta Tuliksen dekkarista.  Kenen kirjoittama se on ja  mikä nimeltään?
Hyvää päivää kaikille tai ees jonniimoista.

Tinkki, Anki Edvisson, Vedenneito. Edellinen osa oli Lumienkeli. Voivat olla jo sinulle tuttuja.