Aloin tässä laskemaan... a-p-u-a. Lähes 60 kiloa neljässä vuodessa. Aika saavutus. Tuota ennen kylläkin laihdutin ensimmäistä kertaa sitten teini-iän itseni lähes normaalipainoon. Painonvartijoissa. Ja sitten räjähti takaisin, potenssiin tuhat

Jos nyt syitä aletaan etsimään, ei sieltä yhtä tai kahta löydy vaan ihan varmasti ne kaikki: vakiintuminen, työt, arkiliikunnan väheneminen auton hankkimisen myötä, sitten miehen kanssa yhtäaikainen töiden menetys ja köyhyys ja sitä myöten köyhä ruokavalio, stressi... Eipä mikään ihme, etten moneen vuoteen uskaltanut aloittaa laihduttamista uudelleen.

Siitä syömishäiriöpuolesta tuli vielä mieleen, että uskoisin, että niin lihavilla kuin anorektikoillakin on samanlainen ongelma: suhde ruokaan on jotain ihan muuta kuin se normaali, kehon viestien mukaan syöminen. Ja vaikka laihduttaisi, ongelma saattaa säilyä jos esim. laihduttaa hyvin nopeasti ja rajoittavalla ruokavaliolla. Lopulta voidaan olla joko jo anorektisessa tilassa tai sitten aletaan syömään hirveästi lisää ja lihotaan taas.

Vaikka tiedän, että olen vielä matkalla, olen mielestäni saanut viime kuukausina "maistaa" ensimmäistä kertaa elämässäni tuota tilaa, jossa minun tulisi olla. Eli syödä riittävästi ja oikein murehtimatta asioita sen suuremmin. Jos noita kahta tilaa lähdetään vertaamaan, niin mielestäni ne eivät edes osu samalle skaalalle, vaan toinen, se rajoittunut tapa, seilaa sillä painoskaalalla ja toinen ajatusmaailma ihan ristikkäin tuohon nähden. Meniköhän nyt hieman liian korkealentoiseksi... Pointti kuitenkin siis se, että tuota helppoa tasapainotilaa tässä tavoittelen, nyt kun viimein tiedän mitä se on. Yksi oivallus on myös, että sen tasapainon voi löytää oli sitä painoa kuinka paljon tahansa. Eli ei tarvitse ensin laihduttaa normipainoon ja sitten alkaa miettimään miten se tasapaino löytyykään. Tasapaino ei siis ole painosta kiinni, siksi se ajatusmaailma seilaa ihan eri skaalalla.

Juuri tuota tasapainoa mäkin tässä havittelen - kesäkuusta asti paino ruokavalioni myönteisen muutoksen myötä pudonnut täysin yli odotusteni ja tämä on myös tuonut tasapainoa muille elämänalueilleni

Tällä hetkellä hyvä vire päällä - toivon että näin jatkuu esim. talvesta huolimatta.

Avicii oletko pudottanut 25 kg kesäkuusta?

Olen samaa mieltä L68 kanssa siitä, että liian lihavien ja laihojen suhde ruokaan on yleensä melkoisen vääristynyt. Poislukien sellaiset, joilla on jokin fyysinen sairaus. Muistelin tässä sitä aikaa, jolloin tuli syötyä mitä tahansa, koska tahansa ja paino nousi. En ajatellut lainkaan että jokin ruoka olisi lihottavaa tai että minä siitä lihoisin.

Mutta sen lisäksi pääkopan sisällä oli jotain pahasti vikana. Kun katselen kuva samalta ajalta, on selkeästi nähtävissä nopea muutos. En ole koskaan ollut laiha, mutta olin kuitenkin normaalin näköinen vielä 6-7 vuotta sitten. Siinä samalla alkoi tiedostamaton valokuvien välttely, ja jos niitä joku otti niin niitä ei yleensä halunnut nähdä. Peilissä kaikki näytti olevan hyvin. Vaatekoot kasvoivat, mutta se johtui ainoastaan siitä että vaatekokojen standardit olivat muuttuneet.

Sitten alkoi hiljalleen asian tiedostaminen. Ajattelin, että jos nyt pikkuisen koittaisi laittaa itseään kuntoon (vaikka edelleenkään vaa'alla ei käyty katsomassa totuutta)... "Laihdutuskuurit" kestivät tasan sen päivän tai jopa ehkä kaksi. Sitten syömätottumukset palasivat välittömästi entiselleen ja liikunnasta ei ollut puhettakaan. Autoa pidemmät matkat kuljettiin autolla.

Lopulta tuli SE PÄIVÄ jolloin katsoin itseäni peilistä alusvaatteillani ja tajusin totuuden. Minusta on tullut lihava. Marssin puntarille ja pakotin itseni katsomaan lukemaa: 130 kg. Jokainen, joka on kokenut saman tilanteen tietää millainen isku päin kasvoja sellainen on. Useita päiviä meni masennuksessa, kunnes löysin itsestäni sen Suomalaisen sisun. Hel***ti minä teen asialle jotain. Silloin putosi se reilut 10 kg, mutta joulu palautti taas vanhat tavat.

Nyt palautui jälleen halu saada itsensä kuntoon ja kohta olenkin jälleen siinä mihin viime jouluna jäin. Motivaatio on jälleen kohdallaan. Hyvä näin, mutta kyllä sitä jatkuvasti kysyy itseltään, että mikä ihme ajoi minut tähän tilanteeseen? Miksi en nähnyt tätä aikaisemmin?

Pahoittelut kauheasta romaanista

nappi: kesäkuun 3. päivä muutin ruokavalioni täysin (koska nilkkani murtui silloin ja tiesin että olisin lähes liikkumatta seuraavat 6 viikkoa) ja tällä hetkellä paino n. 80 kg

Viimeinen kerta kun kävin vaa'alla oli joskus ennen kesäkuuta - silloin se näytti huimat & reilut 105 kg


Itsekin oon yllättynyt tästä pudotusvauhdista sillä tiedän kyllä että suositus on laihtua hitaammin jottei liikaa lihasmassaa katoaisi. Tästä syystä olen arkiliikunnan lisäämisen (ulkoilua koirieni kaa n. 3 h päivässä + jonkin verran pyöräilyä) lisäksi ruvennut käymään 2 kertaa viikossa kuntosalilla.

Seuraava punnitus vasta 23.10 (reilun 6 viikon väli) - saa nähdä onko vaaka silloin edelleen ystäväni...

Aivan mieletön pudotusvauhti! Kateeksi oikein käy. Mutta empä tuota ihmettele, kun kerta noin paljon liikut. Miten muutit ruokavaliosi? Onko kroppa pysynyt tahdissa ettei iho roiku? ( pahoittelut kauheasta kysymystulvasta )

Itse olen pyrkinyt että 3h viikossa vesijuoksua, iltaisin puoli tuntia joko kuntopyörällä kotona tai reipas kävelylenkki. Tällä on nyt tämä viikko menty, katsoo sitten miten tämän saa vakiinnutettua. Nyt ainakin tuntuu hyvältä. En viitsi liikaa rykästä kerralla ettei innostus häviä. Kuntosalillekkin pitäisi palata ettei mene aivan hukkaan se sijoitus. Mutta kaikki aikanaan.

Onnea Avicii, ihan mieletön suoritus!

Itsellänikin on yli 40 kiloa pudotettavaa. Ala-aste ikäisestä asti olen ollut ylipainoinen, ellen jopa nuorempanakin. Muistan kuinka ala-asteella terkkari kirjoitti vihkoon että painoa tarkkailtava. Aktiivinen olin kylläkin lapsena ja nuorena, mutta ylipainoa oli silti. Olen onnistunut muutaman kerran laihduttamisessa mutta viimeiset neljä-viisivuotta ovat kyllä olleet niin alamäkeä painon suhteen että oksat pois! 30 kiloa on tullut kuin tuosta noin vaan. Kyllähän sitä itsekin huomasi jossain vaiheessa että painoa on tullut lisää myutta kyllä se silti aika yllätyksenä tuli että kuinka paljon. Heinäkuun lopulla aloin miettimään painonpudotusta jälleen kerran toden teolla. Alkuun lähti se heti rullaamaan mutta sitten tuli kaksi ulkomaanmatkaa ja muutenkin syksy ollut hieman vaikea aikaa. Viime viikolla tulin sitten tänne vihdoin ja viimein päättäväisenä että NYT! Viikko tässä on mennyt ja melkoista alamäkeä se on ollut mutta luovuttanut en ole vielä. Annan itselleni aikaa tähän projektiin. Tänään on syömiset menneet mallikkaasti, tosin ruokailuvälit ovat jääneet turhan pitkiksi ja unohdin ottaa välipalan mukaan töihin, mutta ei ainakaan ole tullu syöytä mitään epäterveellistä ja aamupalankin sain syötyä, sen suhteen on viimeaikoina ollut ongelmia. Kyllä se tästä Ihanaa lukea täältä kuinka toista tsempataan ja eletään matkassa mukana!

nappi ja l68 ajatuksenne kuullostaa niin tutuilta ja tosilta,... taspainoa havitellaan. Itekki olen vältelly kuvissa olemista. Vuosi sitten olin häissä kaasona ja näin videon häistä tässä vastottain. luulin näyttäväni siedettävältä,mutta totuus iski vielä päin naamaa. Näytin edelleen pahalta. Häissä sulhasen isä vielä sanoi että oot tainnu ruoka-aikaan kotona kun oot noin lihonu,olis tehny mieli motata,mutta purin hammasta ja sanoin että olisitpa nähny minut 20kg sitten,oli sen jälkeen hiljaa.
kaverini on tosi laiha,syö terveellisesti,hänelle tulee tuntemattomat sanomaan,että söisit vähän enemmän. Se on jännä,että olipa "ongelma" kumminpäin tahansa,voivat tuntemattomat oikeudekseen tulla sanomaan mitä vain. Ymmärrän jos läheiset on huolissaan,mutta...

Heippa vaan. Täällä masentunut ja vittuuntunut*sori* muori. Tää viikko on mennyt mässätessä enkä oo liikkunut ku yhtenä päivänä.On märkää ja pimeetä ja lapset hankalia ja ukko on hankala jajaja...seliseli! Ei huvita eikä jaksa eikä oo motivaatiota ottaa itteä niskasta kiinni. Ehkä ens viikolla sitten! Nyt ei vaan kiinnosta! Ja piste.

Voi voi, kirjoitin henkeviä ajatuksia syömishäiriöstä ja salakavalasta lihomisesta, ja sitten tää kone tilttasi :angry: No, lyhennettynä, ihan samoja ajatuksia kuin teillä muilla. Syömishäiriö on. Lihottu on paljon, tajuttu se mutta laitettu silmät kiinni ;D

Täällä nyt opetellaan uusia elämäntapoja ja vähän on mutu, että menee pitkään ennenkuin riski lähteä liian pitkille sivuraiteille on ohitettu. Onhan tässä aikaa - koko elämä ;D

Minttu_84 :lle positiivisuussäteitä >>>>> heti kun oot valmis niitä vastaanottamaan >>>

Uimassa kävin aamulla pitkästä aikaa ennen duunia. Kurkkasin mitä hallin vaaka näyttää ja ei harmita vieläkin hymyilyttää

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua itse kullekin

Moi kaikki! Tulin kans just uimasta. Ostin eilen uuden uikkarin, vanha oli oikeasti levähtänyt (kuten omistajansa). No onneksi löysin Adidaksen koko 46 eli suurin mutta olihan jo yksi urheilusuoritus saada se k*rtonki tän ruhon päälle. No toivottavasti puku venyy / käyttäjä kutistuu...
Viikonloppuna tiedossa kahvikutsut su iltapäivästä. Olen päättänyt,että se on joko suolaista tai makeaa. Katson mitä on tarjolla ja sitten syön sitä himoittavinta herkkua hyvällä omallatunnolla. En usko kohtuuteen vielä omalla kohdallani.
Hyvää viikonloppua kaikille. Onnea niille joilla menee hyvin ja vielä enemmän tsemppiä niille jotka sitä eniten tarvii.