Tervetuloa sjhallis!! Kaikki mahtuu tänne kööriin... On kai täältä matkan varrelta jo pudonnutkin porukkaa eli the more the merrier!
mirriäinen jos ei padot oo jo auennut hae apteekista Microlax. Se auttaa vartissa laxoberon-kuulat on aika kovaa kamaa, samasta tuotteesta löytyy myös tipat joita on helpompi annostella. Jatkossa sun kannattaa pitää aina kotona vatsanpehmikettä siis jotain noita lääkkeitä. Ummetuksen hoito pitää aina kestää väh. 3 kertaa taudin kesto, eli jos oot ollu 3 pv ummella, ota lääkettä 9 pv. Suolisto ei "totu" tossa ajassa mut pää ( ja myös peräpää ) oppii säännöllisyyteen. Sitten myöhemmin kuitua ja runsaasti nestettä kehiin eli kunnon ruisleipää, leseitä puuroon, raakoja vihanneksia esim. porkkanaa ja kaalia, siemenellisiä marjoja kuten lakkaa, vadelmaa, punaherukkaa... Nimimerkillä kokemusta on, aikoinaan olin kusessa... Eiku lirissä... Eiku siis ummella kun jouduin syyä Panacoddia polven takia. Ummetus voi pahimmillaan aiheuttaa jopa repeämiä suolistoon, joten kyseessä ei oo vain "vähän massu kovalla".

Herkkupee toi kommunikaatio on tosiaan mielenkiintoinen, meilläkin parisuhteessa on ollut alkuun sen kanssa suuria ongelmia. Minä olen tottunut lapsuudenperheessä, että jos suututaan, voidaan huutaa/riidellä asiat selviksi ja asia on sillä selvä, mutta kun rupesin asumaan mieheni kanssa yhdessä...No mies oli tottunut, että jos on riitaa niin mökötetään monta tuntia, jopa koko päivä.No nyt reilun 10 vuoden jälkeen mies on oppinut joissakin tilanteissa riitelemään,puhumaan ja jos huomaan että mies mököttää, annan sen tunnin mököttää rauhassa, niin riita on nopeammin ohi. Muistan elävästi kun hän oli käymässä ensimmäistä kertaa vanhempieni luona ja heille tuli riitaa, rupesivat huutamaan, mieheni katsoi silmät suurina ja mietti että pitäsiikö lähteä karkuun, kysyi vain että onko teillä aina tämmöistä?

Shjallis tervetuloa joukkoon!
Kahdenpojanäiti86 sen nyt pitää itsesi miettiä mikä on sinulle ja lapsille parempi, niin kuin joku kirjoitti aiemmin, että hyvinvoiva äiti jne... Itse tiedät mikä on parasta.

Lotta5 toi on niin meiltä!! Onkohan meidän miehet salaa veljiä a me siskoja
Ollaan todettu miehen kaa, et toista ei voi muuttaa, joten keskitytään omaan käytökseen. Oon oppinu (hyvällä tavalla) pureen hammasta enkä aina heti etupeltoon tuo omaa mielipidettäni. Oon myös huomannut, että hieman rauhoituttuani pystyn riitelemään "tehokkaammin" eli pysymään asiassa kun en ihan raivokymppinä huuda. Mies taas on huomannu, et asiat selviää paljon nopsempaan, kun päästään siihen todelliseen asiaan heti. Olispas aina noin aikuinen ja kypsä ku millasen kuvan taas annoin ittestäni...

Joo Gourmand, eri ihmisiä ollaan mä ja Herkkupee Piti oikein käydä selaamassa ketjua taaksepäin yhtäläisyyksiä tutkailemassa. Onhan niitä jotain sinnepäin. Mut mä oon vähän isompi (174cm) ja lähtöpaino vähän enemmän, ja nytkin painoa vähän enemmän. Ja olihan mulla vähän pidempi etelänmaan syyslomareissukin

Mut oon minäkin, nykyisin rouvashenkilö, ihan mielenkiinnolla lueskellut ketjussa olleita sinkkujuttuja. Ja viimeisten viikkojen aikana pitkästä aikaa myös ajatellut omia sinkku- ja juoksuaikojani Mä olin lähes 3-kymppiseksi aika sitoutumiskammoinen, joku pakkomielle olla ja pärjätä omillaan ja yksin. Vähänkin jos suhde oli muuttumassa vakavammaksi tai pysyvämmäksi niin tujum potku persuksiin ja uutta miestä kehiin Mutta voi niitä aikoja, joskus jos ne vaikka viikoksi sais takaisin

Heipä hei!

Shjallis tervetuloa ihmeessä joukkoon! Niin kuin Herkkupee tuossa jo sanoikin, niin täällä porukkaa tulee ja menee. Onhan sinullakin ihan realistinen se -30 kg yhteensä tuosta aloituspainosta. Ei se tarkoita että tällä hetkellä pitää olla sen 30 kg pudotettavaa. Olet tehnyt jo mahtavan homman kun olet saanut 17 kg pudotettua!

Voimia kahdenpojanäidille! Todella kurjaa kun ihminen johon luottaa pettää tuollai luottamuksen.. Vaikka tämä ei nyt paljoa lohdutakaan, niin ajattele että teet tämän vain ja ainoastaan itseäsi varten. Hitot siitä mitä muut ajatelee. Minulla ainakin tulee itselle hyvä olo, kun huomaa kasvojen kaventuneen tai vanhojen vaatteiden mahtuvan päälle.

Minulla tuon 100 kg ylitys meni niin "huomaamatta" ja reippaasti yli, että sitä ei ajatellut sellaisena kaameutena mikä se oikeasti on. Nyt se on sellainen virstapylväs (kaukainen tosin vielä) että kun sen saavuttaa ja pääsee takaisin kaksinumeroisiin lukuihin niin olen onnesta soikeana.

Kaivoin tänää tuon pykkitelineen (lue: kuntopyörä) esiin pyykkikasan alta. Tarkoitus olisi ajella sillä vähintän 20 min päivittäin. Ei ole päivästä iso osa, mutta pitkässä juoksussa se tuo hyvän lisän viikon liikuntaan

Ajattelin aloittaa tutun suosituksesta vesikuurin. En tarkoita mitään vesipaastoa vaan sitä, että alan päivittäin juomaan noin 3l vettä. Sillä on kuulemma todella positiivinen vaikutus painonpudotukseen ja aineenvaihduntaan. Hirvittää vaan se vessassa juoksu. Mutta kaikki keinot käyttöön, jotta saisi painon nyt ennen joulua lähelle 110 kg.

On se jännä miten tämä motivaatio vetää vuoristorataa. Välillä on kausia, kun mikään ei kiinnosta. Mitän ei jaksa. Mässäily hiipii takaisin. Mutta sitten palaa se motivaatio. Nyt on taas draivi päällä ja koitan parhaani mukaan ottaa kiinni menetettyjä viikkoja.

Elämäntilanteesta sen verran, että olen tosiaan vakituisessa parisuhteessa. Se onkin ollut yksi suuri syy aikoinaan painonnousuun. Miehellä on niin hyvä aineenvaihdunta, että se perkule ei liho vaikka mässäileekin Itse on tullut sitten syötyä samalla tahdilla ja minä kun lihon pelästä ruoan haistamisesta

Joo.. Tällainen romaani tänää.. Hyvää torstaita kaikille!

Rosenttilaskua rupesin harrastamaan. Nyt on mänt 20 % ihroista harakoille eli laihtumista kolmessa kuukaudessa 6 kg. Vauhti ei hurja mutta tasaista alamäkeä kuitenkin. BMI on 34. Ei siis vieläkään hyvä. Jäljellä on siis 20-24 kg. Jos vauhti pysyy samana, niin ensi syksynä sitten olen tavoitteen saavuttanut eli numerolla 5 alkavan elopainon. Kumma kyllä, en ole retkahtanut ja äitynyt mässäilemään. Ihmettelen itsekin.

Gourmand söin aikasemmin tänä keväällä jo melkein koko purkillisen vihree tee kapseleita, ja nyt olen jo jokusen viikon syönyt taas niitä. Olen huomannut sen, että kun niitä on ottanut niin täytyy juoda melkein heti sen jälkeen jo paljon vettä. Tavallas 'janottaa.' Ja saa juosta veskissä. Suosittelen kokeilemaan jos kiinostusta löytyy.
Ja te muut tsemppiä ja ei turhaa stressiä jos ei paino putoa toivottua nopeutta.

Niin, mulla on hyvät aikeet lähtee lenkille edelleen, mutta ne hyvät kengät on vieläkin jossain hyvässä piilossa.
Yritystä multa kyllä löytyy.

Tsemppejä viikonlopulle

Tervetuloa minunkin puolestani shjallis.

Nyt on mennyt taas pari päivää paremmin. Alkuviikon jälkeen teki mieli vetää ekstrakevyesti, mutta yritän kovasti sisäistää että sillä keinolla olen taas alta aikayksikön nälkä-nälkävelka-ahmimiskierteessä. Siispä olen vain koittanut palata takaisin oikeaan ruokarytmiin. No, sen verran annoin huonolle omatunnolleni periksi että kävin tekemässä ylimääräisen sauvakävelylenkin, kun aurinkokin paistoi. Parempi kai se kuin olla kitukaloreilla?

Huomenna menen miehen kanssa leffaan ja olen ajatellut syödä siellä karkkia, mutta muuten viikonlopusta on tulossa laihduttajaystävällinen.

Gourmand Perfektionismi on erittäin kettumainen luonteenpiirre, vaikka siinä tiettyjä myönteisiäkin puolia on. Olen yrittänyt vääränlaisesta perfektionismista eroon jo kauan, ja monelta osin onnistunutkin. Minulla siihen liittyy vielä tämä joko-tai ajattelumalli, eli jos en onnistu jossain asiassa täydellisesti, luovutan helposti kokonaan. Asiaa ei mitenkään paranna se että olen lahjakas tyyppi- sen johdosta olen oppinut vaatimaan itseltäni täydellisyyttä ihan kaikessa. Sillä saakin elämäänsä solmuja jos jonkinlaisia. Näkyvimpänä nyt tämä paino-ongelma, johon olen tähän mennessä suhtautunut varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, paitsi järkevästi. Että onkin vaikeaa ottaa se kasviskeittolusikka kauniiseen käteen ja myöntää, että tässä on projekti jota ei pääse karkuun mutta jossa onnistuminen vaatii työtä, sitkeyttä, aikaa ja sellaisten asioiden opettelemista jotka ovat useimmille ihmisille itsestäänselvyyksiä. Ja vielä vertaistukea. Eli nöyryytystä nöyryytyksen päälle sisäisen täydellisyydentavoittelijani näkökulmasta.

Ainakin minulla tuo "annan helposti nälälle ja mieliteoille periksi"- ongelma ei ole paha vain siksi että välillä on nälkää ja mielitekoja. Usein olen löytänyt itseni mutustamasta herkkuja joita ei ole tehnyt mitenkään hirveästi mieli, tai vielä senkin jälkeen kun varsinainen nälkä tai herkkunälkä on jo väistynyt. Nyt arvelen, että perfektionismihan se siellä taas nostaa päätään: kun en kerta pysty olemaan "hyveellisesti" herkuttelematta vaan käsi on karkkipussiin kerran eksynyt, luovutan henkisesti kokonaan ja herkuttelen sitten enemmän kuin oikeastaan edes tekisi mieli. Kohtuus ja terve sallivuus ovat minulta selvästi hukassa. Toivottavasti eivät kuitenkaan enää kauan, vaan päässä alkaisivat palikat vihdoin naksahdella siihen asentoon että pysyvä, iso painonpudotus muuttuisi unelmasta todellisuudeksi.

herkkupee jospa tosiaan ollaa oltu huomaamatta sukulaisia?!

pikkumanaatti toi perfektioinismi on hankala homma,minun systerillä on samaa "vikaa",mutta se asettaa itelleen rimoja eikä voi alittaaa ja se taas aiheuttaa muita ongelmia. Tsemppiä! Olet ite oivaltanu että asioita voi opetella pois,se on jo paljon!! Kaikilta se ei onnistu!