Moikka kaikille

Pientä galluppia ajattelin Miten/millä te herkuttelette? Ja miten usein? Vai herkutteletteko lainkaan?

Minä herkuttelen cashew pähkinöillä joka päivä ja tänään herkuttelin iltapalalla kuumalla kaakaolla. Lauantaina kun lapsilla on namihetki niin tämä mamma herkuttelee kohtuu määrällä (50-100g) karkilla, joskus vain joku turkinpippuritikkari tms. Tämä herkuttelu on mulle HYVIN vähäistä, koska aikaisemmin söin karkkia JOKA päivä! jonka vuoksi nämä läskit on kertyneetkin
Eka kymppi on ihan lähellä.

Kolmatta päivää syön Magnum-puikkoja. Herkut punaisella parin gramman takia, mutta kun tuli ostettua kolmen paketti Useimmiten pysyn salmiakissa, kun se kestää kauan suussa. Tai sitten pala tai kaksi tummaa suklaata sillon tällöin. Kertoja en laske, otan aina kun tekee mieli, ehkä pari kolme kertaa viikossa. Yleensä pidän herkkupallon vihreänä kuitenkin, joten en edes miellä näitä mitenkään hirveän pahoiksi herkutteluiksi

Heips kaikille!

Minä herkuttelen yleensä jollain makealla. Joskus suklaalla joskus pipareilla. Yritän pitää määrät järkevissä rajoissa. Mitään en kiellä itseltäni. Ihan sitä periaatteessa herkuttelen mitä tekee mieli

Pääsin eilen käymään kampaajalla oli ihana saada omaa aikaa. Paino on viime viikkoon nähden noussut. Luulen et olen syöny liian vähän. Aloitin taas tauon jälkeen kirjaamaan syömiset tänne kiloklubuin ja huomasin että opettelemista on vielä paljon että osaa koostaa tasapuolisen ruokavalion.

Ajattelin käydä tänään ylimääräisellä lyhyehköllä kävelyllä illalla jotta nukkuisin paremmin. Olin aamulla taas aikas väsynyt

Aurinkoista päivää kaikille!

Minä herkuttelen cashew- ja pistaasipähkinöillä, palalla tai kahdella tummaa suklaata kahvin kera, turkinpippureilla, kuivahedelmillä, marjoilla. Minäkään en ole itseltäni mitään kieltänyt, mutta nyt kun syön tasaisesti ja laadullisesti hyvin, ei kyllä tee mielikään paljon mitään herkkuja.

Juu apteekin salmiakki on ihan parasta, aski kestää kuukausia

Täytyy muistuttaa, että kirjoittelen täältä rapakon takaa, joten salmiakki on aika kortilla, vaikka tuliaiskaapit niitä pursuilevatkin

Oi voi, hyvä paha herkuttelu…. Hyvä kysymys Kohti Terveyttä!
Pisti minut miettimään omaa suhtautumistani herkkuihin, ja miten se on elänyt viime vuoden aikana. Olen viime puolivuosi ollut todella tiukkaa mitä tulee herkkuihin. Minun kohdallani se on myös tarkoittanut raffinoitua sokeria ylipäätänsä ja höttöhiilareita. On muuten todella mielenkiintoisaa keskustella mitä kukakin luokittelee herkuksi. Itse omien herkkulakkojen aikana, olen herättänyt työpaikallani suurta hämmennystä kun se minulle tarkoittaa ihan kaikkea missä on raffinoitua sokeria, kaikki alkoholia, kaikki suolaiset naposteltavat, kaikki mitä ei ole 100% täysjyvää jne, jne....

Kuten kaikki tiedätte minun tiukkapipoisuus on johtanut siihen että sohlaan tässä ojassa tällä hetkellä. Alkutaipaleella (eli kun aloitin helmikuussa 2013, niin otin P.Borgin herkuttelu linjaus oikeasti käyttöön, vaikka minusta tuntuikin hurjalta. Laitoin foliopapereihin 2 palaa suklaata. Ja sellainen paketti oli sallittua syödä joka päivä. En syönyt joka päivä, mutta se tärkein juttu siinä, miksi se toimisi, taisi olla juuri siinä että se oli sallittua. Sain syödä sitä jos siltä tuntui! Oli myös sallittua ikään kuin säästää kokonaiseksi riviksi, ja sitten syödä enemmän kerrallaan. Joka viikonloppu söin myös ravintolassa, olin illanistujaisissa tai viihteellä missä söin ja join vapaasti. Silti laihduin.
Ok, BMI liikkui siinä vaiheessa 34 ja 30 välillä. Laihtuminen onkin selkeästi muuttunut minun kohdallani vaikeampaan suntaan kuin tulin lähelle ja rikoin sen 30 BMI rajan (juuri nyt olen ehkä taas sen yläpuolella who knows!). Olen varmaan myös ikään kuin väsynyt tähän hommaan tässä vaiheessa, näin vuoden projektin jälkeen.
Eli ei nyt rento herkuttelu ole mitenkään ainut syy, mutta toisaalta taitaa olla painava sellainen kuitenkin. Eli nyt kun katson näin taaksepäin, niin se tuntuu olevan yllättävänkin tärkeässä roolissa minulle, toi aito salliminen.

Eli nyt vaikeampana vaiheena olen ollut siinä tilanteessa, että en pysy niissä minun sallituissa 2palaa suklaata ja lähdin sitten kieltämään sitä syömistä kokonaan arjessa. Noh, sallisinhan minä maksimissaan 1-2tl sokeria (mutta siihen laskin kaikki ns piilosokeriakin ja jopa sen mukaan lukien meni herkästi päiviä etten syö raffinoitua sokeria missään muodossa. Eli puhtaassa herkkumuodossa sitä ei tullut ollenkaan, vaan oli just soijamaidon mukaan tai ketsupin mukaan tullutta sokeria. Valmiita eineksiä kun en syö, niin sitä kautta ei tule.
Huh, siinä sitten lopputuloksena ollut se, että se aina sitten kun syön menee lapasesta. Kaksi palaa suklaata on nopeasti kaksiriviä ad 8 palaa suklaata, tai pahimmillaan vedän koko levyn. Tai ostan kunnon pussin suklaapähkinöitä ja vedän ns vanhan tapaan, eli koko pussillisen. En pysty lopettamaan ennen kun pussi on tyhjä, vaikka kuinka olisi jo puolessa välissä huono olo. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ruven vielä sen jälkeen penkomaan kaappejani jos vaikkapa löytyisi jotain epäterveellistä jossain. Mihin sitten jo kelpaa ihan mitä vaan mistä saa kehitettyä jotain epäterveellistä, eli lapioin vaikkapa ns kielletyllä listalla olevaa sokeria suoraan kermaviilipurkkiin, ja lusikoin sen vaikkapa seisaallaan, samalla kun kiron etten pidä kotona oikeastaan mitään epäterveellistä ja vielä käyn uudestaan jääkapin ja varastot läpi, jos sittenkin olisi jäänyt jotain pahaa viime illanistujaisten jälkeen.
Toisaalta, tämä ei enää oikein voi sanoa herkutteluksi, vaan ahmin, enkä edes nauti siitä. Niin, tai muuta kuin se turtana olo mitä siitä syntyy. Siitä valitettavasti vielä tykkään, kun se edelleen vaan toimii minulle vastapainoksi kun olen työasioista rättiväsynyt ja pettynyt.

Kiitos herätyksestä Kohti Terveyttä! Taitaapa nyt olla paikallaan myös se, että otan noin päivittäiset sallitut herkut mukaan kuvioon uudestaan. Voi olla että alkuun ei ihan onnistu. Mutta eiköhän kun pääsen takaisin rutiineihin se sitten jo tasaantuu. Minulla kun edelleen on ongelmia päästä takaisin hyvään ruokarutiiniin kellon mukaan. Enkä herkkuja ole uskaltanut ostaa kotiin, kun esim ruokakaupassa olen jo sortunut ostamaan jotain mitä olen vetänyt jo parkkihallissa Fancy, I know! Joten anteeksi vaan, mutta minusta tuntuu että teidän kaikkien herkuttelut on mallikkaasti hallussa!

Eli nyt jos tulee jotain ”väärää” syötyä, niin pitää syödä ne ruuat ja välipalat normaalisti silti. Taidan myös ostaa sitä minun mukaan ihanaa maitosuklaata. Eli valitsen just sitä herkuksi mitä haluan, eikä joku ns parempi vaihtoehto. Olen nimittäin pakottanut itseäni ostamaan kunnon 80% tummasuklaata jo pidempi aikaa, vaikka se mistä minua aidosti tykkään on se ihan perus fazerin sininen sokerikamaa. Ja se loppujen lopuksi on se joka tyydyttää paljon pienemmällä sitä herkkupeikkoa sisälläni.

Minun pitää myös oikeasti työstää ne ajatukset mitä herkuttelussa syntyy, eli ymmärtää ettei se pahaa ole. Eikä se tee minusta huonoa ihmistä. Pitää nyt oikeasti pitää ajatuksessa siinä viime vuoden puolella kun asiat vielä rullasi ihan nätisti minun kohdallani. Ja oikeasti oli sellainen tunne, että pystyn herkuttelemaan järkevästi, ja että se on sellaisessa kuosissa, että voin elää niin loppu elämää.
Tämän hetkinen tilanne, on juuri se mistä alunperinkin halusin päästä eroon. Niin, montako kertaa minun pitääkään toistaa näitä asioita ennen kun ne oikeasti jäävät elämän rutiineiksi?

Pitää hyväksyä että vähän ”kiellettyä aineita” ihan oikeasti kuuluukin terveelliseen/järkevään ruokailuun. Että minä en ole se ihminen joka pystyy syömään 100% täydellisesti. Minä olen sellainen joka tarvitsen vähän herkkuja. Ja se pitää olla ok.
Edit... Niin kuin tämä mies minulle nyt viime viikkojen aikana on sanonut kun itku kurkussa olen ns sortunut syömään jotain "kiellettyä" niin hän on sanonut, että "kuules nainen, toi on ihan normaalia".... Taitaa kai siinäkin olla jotain perää...

Olen nyt viime viikkojen aikana sallinut itselleni laittamaan hunajaa luonnonjugurttiin stevian tilalle, ja kyllä se niin vaan on, että se jo tyydyttää herkuttelutarvettani ihan eri tavalla kuin toi stevia. Vielä kuitenkin määrät ovat hakusissa. Kun toi minun 1-2tl sokeria on ollut ihan vaan järjellä ”itseäni kanssa sovittua” sallittua määrää, mitä ei perustuu mihinkään muuhun, kuin se että se on turvallisesti alle viranomaisten suosittelema lisätyn sokerin määrää/vrk vaikka paras tilanne olisi 0g sokeria, kun sokerissa ei ole mitään mitä me tarvitaan. On siinäkin sitten perustelut

Oi L68, puhuit magnum jäätelöstä. Slurp . Kai minunkin pitäisi tehdä sen kanssa sovintoa. En ole viime helmikuusta mennyt lähellekään magnumia, mikä oli minun varma valinta ennen. En edes monta kertaa syönyt jäätelöä viime kesänä, taisi jäädä alle 5 kertaa koko viime vuosi... edellisenä kesänä söin monta kertaa viikossa.... Syötiin tän miehen kanssa viime viikonloppuna suklaakakkua ja vaniljajäätelöä, ja meinas sydän pysähtyä kun nautinto oli niin ihanaa. Taisi myös olla suuri syy siinä, että se oli täysin suunniteltua syömistä, ja olin jo käynyt sen huonon omantunnontuska-keskustelu itseäni kanssa läpi etukäteen. Eli siinä vaiheessa kuin söin, tuli vaan pieni piikki sydämeen, mutta muuten nautin siitä ihan oikeasti. Eikä yhtään tullut sellainen olo että olisi pitänyt syödä kipot tyhjäksi. Noh tulihan sitä kahteen otteeseen kuitenkin syötyä ja sitä kautta kipot tyhjäksi, kun sovittiin että vedetään toiset annokset seuraavana lauantaiaamuna. Mutta sekin oli suunniteltu synti, kun se oli pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, että kumpikaan ei tarvinnut herätä aikaisin. Saatiin vaan olla.

Nyt kun mietinkin tätä sallittua mässäilyä, niin tajuan paremmin sen valtavan eron siinä, kun ahmin väsymykseen, pettymykseen tai nälkävelkaan. H*lvettiä. Tällaista pitää saada oikeasti lisää!
Toisaalta, tuli tuosta sinun kampaamoreissusta mieleen jenni_88, että aiemmin ”hemmottelin” itseäni paljon enemmän juuri ihanilla luksus tuotteilla, hoidoilla jne. Otin myös aiemmin illasta minun vartalohoidot ja ns pitkät suihkureissut. Eli lähellä siitä kun väsyneenä tulin kotiin. Söin ensiksi järkevästi ja siitä sitten tekemään ihania vartalohoitoja tai jotain muuta. Mikä sitten herkästi katkaisi tarve jatkaa syömistä, tai hakea rentoutumista juuri syömisen kautta.
On muuten siinäkin valtava muutos viime vuoden hyvään jaksoon! Tätäkin pitää hiota uudestaan kuosiin. Ääneen ”ajatteleminen” on sitten vaan tehokasta! Pitää syynätä kaikki minun rutiinit tarkemmin! Mitä teki sen että ne toimisi viime keväänä, ja miksi osa mitkä vielä ovat tallessa eivät enää toimi?

Niin ja KahdenPojanÄiti86 – näyttää muuten toi sinun tickerin tosi hyvältä tällä hetkellä! Satasen alitus on pakko tuntua ihan mielettömän hyvältä!

Minulle megaherkkua on juustot! Oikeestaan kaikki, paitsi kevyt juustot, käy! Viikonloppuisin saatan ostaa jotain ihanaa juustoa, mut en läheskään joka viikonloppu. Arkena herkutteluun käy ihan tavallinen oltermanni tai gouda. Oijjoij namnam nyt iski himo...

Mun herkkua on suklaa Ennen sitä vedettiin puolta levyä kerrallaan illalla telkkaria kattellessa vaan nyt osaan tyytyä muutamaan palaan silloin tällöin, en aina edes ota vaikka mies ottaakin

Ja en ole minäkään mitään itseltäni kieltänyt, syön herkkuja jos sille tuntuu. Onneksi ei nykyään enää niin usein tunnu siltä

Oi niitä ihania juustoja
Ja kyllä, täysirasvaisena minäkin niitä syön