Mie käyn joka aamu vaa'alla, paremmin näkis tuloksen kun kävis vaikka kerran viikossa mut jotenkin pysyy tsemppi yllä kun jos tekee jotain mieli - ei voi kun aamulla punnitus. 31.5 paino oli 106 ja siitä lähtien oon syöny kunnolla, siihen asti jojoilin, nopeesti ne nesteet kyllä lähtee.. Tämän aamun paino 101,5.

jenni_88, pistit minut miettimään….
On se vaan niin kummaa, että tuntuu että jotain on opittua ja siten vaan havahtuu ettei ihan näin ollutkaan. Jopa pitkä aika on voinut mennä ns nätisti, mutta sitten se hieno rutiini jää vaan pois. Noin vaan. Siis vaikka kuinka toimiva se rutiini olisi ollutkin. Tämä on se minkä ymmärrän vähiten!! Että jos kerran toimii, miksi palata vanhaan mikä ei toimi? En vaan ymmärrä.


Minä olen ihmetellyt tätä jo niin monta kertaa, että milloin rutiini OIKEASTI on uusi perusrutiini. Söin vuoden leipä raejuustolla, siis oivariinin tilalle. Koin että tämä oli ok. En voi sanoa että olisin kokenut että olisin tarvinnut sitä oivariinia leivälle.
Tämän vuoden alusta löysin yhtäkkiä itseäni nauttimasta paahdetusta leivästä oivariinilla, ja siitä se sitten menikin. Olen tänä vuonna kuluttanut jo kaksi pakettia oivariinia. Itse olen niitä ostanut kotiin. Samaa maailmaa kuin toi jäätelökin. Oma valintani tämä on ollut. En voi syyttää ketään. Nyt kun taas yritän tottua siihen ettei minun jääkaapistani löydy oivariinia, mietin samalla, että oliko se sitten ikään kuin väärä paikka säästä kaloreita. Jos kerran ns vuoden harjoittelun jälkeen se noin vaan häviää.

Ei ollutkaan muutos minkä pystyn pitämään loppuelämään. Eli tuliko vaan P.Borgin puhuma ”syömisen katkeamispiste”? Vai oliko tämä nyt vaan tällainen vaihe, ja palaan taas takaisin siihen etten tarvitse leivälle sitä ns voita. Ollaanko me loppujen lopuksi niin kiinni niissä vanhoissa rutiineissa, että on ihan tuomittua uskoa että niitä voisi muuttaa. Heti kun tulee rankempi vaihe, stressikäyrä pysyy pidempi aika korkealla ja väsymys lähentelee uupumisasteen…. kaikki se vanha palaa takaisin. Vai pitääkö vain hyväksyä tätä, ja keskittyä siihen että pystyy sitten taas ottamaan uudestaan ne uudet rutiinit käyttöön, ja ehkä viiden vuoden päästä ne oikeasti ovat ne oikeat rutiini.
P. Borg, puhuu siitä että kun syömisrutiinit ja nälkävelka-ahmimiset jne ollut kunnolla vingsahtaneet, se kestää about kolme vuotta päästä terveeseen, aidosti rentoon rytmiin. Uskon tähän enemmän kun koskaan. Pelkään samalla että se kolme vuotta on positiivisesti arvioitua. Pelkään enemmän ja enemmän että se 3-5 vuotta mistä olen puhunut alusta asti (mutta en ehkä oikein kuitenkaan ole halunnut hyväksyä, siis oikeasti) on se mikä minun kohdallani pitää paikkaansa. Että kaikki nämä kompuroimiset, ja ns epäonnistumiset ovat vain osa tätä matkaa. Että siinä sitten on idea että löydän sisältäni sen minkä se vaatii että löydän takaisin. Että vasta tämä on se, kun oppiminen oikeasti alkaa.
Huh, tänään olen kyllä vähän kateellinen kaikille jotka ikään kuin vaan luonnostaan osaavat painonhallintaa. Elämästähän menee hurjasti aikaa ja energia tähän. En kestä ajatusta siitä että mitä jos käykin niin että viiden vuoden päästä en vieläkään hallitse tätä. Noh, pakko uskoa että vielä opin hallitsemaan tätä, muuten en jaksa, muuten voin yhtä hyvin lopettaa homma tähän.
Ja ehkä olen ottanut uuden askeleen. Sillä mieli on vielä tänään seesteisen tyyni. Siis siitä huolimatta että eilen kehitin sellaista jumbo nälkävelkaa, ja ilta meni kuten menikin. Niin ei tunnu että olisin epäonnistunut, ja voin luovuttaa. Se ei kuitenkaan, ihme kyllä ole vaikuttanut minun mielenrauhaan ja tähän päivään. Eilinen oli eilinen. Tänään minulla on taas mahdollisuus tehdä hyviä valintoja ja syödä järkevästi. Myös mahdollisuus oppia rentoudesta jotain. Sillä illalla on tulossa vieraita. Tiedän että he käyvät syömässä ennen kun he tulevat, joten on sovittua että leivon jotain makeata. Huomaan että tämä taitaa olla aika ok. Ei niin ok kun toivon että se olisi minulle, mutta silti ok.

Ajatukset ovat taas jotenkin siinä pitkässä perspektiivissä. Js se on hyvä paikka olla. Yhden päivän kompuroimiset eivät vaikuta seuraavaan päivään. Hiljaa hyvää tulee, eikö se niin ollut.

Tervetuloa mukan larpukka,minunkin puolestani!

Moikka Larpukka . Sun lähtökohdat on melko samat ku mullakin oli. Aloitin painonpudotuksen vajaa vuosi sitten. tarkalleen 30.7.13, tytär oli tuolloin 3vk. inhosin peilikuvaani enkä ollut koskaan painanut niin paljon synnytyksen jälkeen. mulla siis kolme lasta. Aloin kirjaamaan syömisiä ja siellähän oli kaikki pielessä. teoriatietoa paljon mutta käytännöntoteutus ontui. lisäsin liikuntaa vaunulenkkien verran. onneksi tyttö viihtyy vaunuissa. meillä kertyy kilometrejä paljon. Välillä väsyttää ja vituttaa tää homma, mutta mää oon jo lähellä tavoitetta. lähes 25kg on lähtenyt. mieli ja motivaatio on korkealla ja koen olevani sata kertaa energisempi kuin ennen. Tsemppiä sulle kovasti! Ota pieniä välitavoitteita niin urakka ei tunnu niin suurelta. pystyt siihen

Kiitos minttu_84 ! Tuntuu hyvältä saada tsemppejä Eka tavoite mulla on ollut jo kauan .. alle sata, se taitaa olla ihan kulman takana vastassa! Pönttöä kun sitä eroa ei itse nää peiliin katsoessa! Onneksi on muutama tavoitevaate , kerta kerralta näyttävät paremmalta päällä!

Moi pitkästä aikaa! Käyn päivittämässä tickerin, hetki vaan...

Hyvää kesää! Tuttuja nimiä muutama, uusia paljon... Puolisen vuotta täällä laihduttelin syksystä kevättalveen, sitten ajattelin kokeilla jotain muuta. Juoksukoulun kävin Intersportin netissä, siitä tuonnenpana lisää.

Nyt sairauslomalla varpaan takia
Joten ajattelin elvyttää tätä painonpudotusta taas täällä Kiloklubissa. Lueskelin muutaman sivun, sama hyvä meininki täällä ryhmässä. Oma paino pudonnut kivasti, tosi epätasaisesti kuitenkin. Tuntuu, et on 1 hyvä ja sit 2 jumiviikkoa.
Mutta nyt könkkään terassille nauttimaan auringosta (eiku potemaan sairauslomaa )

Herkkupee Tervetuloa takaisin! Sinua on todella, todella ollut ikävää!
Tickerisi näyttää loistavalta!

KahdenPojanÄiti86, älä piiskaa itseäsi tolla tavalla. Uudet arkirytmit vaativat voimia. Olet aiemminkin löytänyt mallikasta rytmiä, miksi se ei nytkin onnistuisi sinulta! Tsemppiä!

Hei vaan kaikille täällä
On kiva lukea - toisten onnistumisesta - ja sitä myötä jatkaa tätä omaa ponnistelua.

Minun on ainakin pakko - siis ihan pakko - miettiä tätä säännöllistä ruokailurytmiä ja sen ylläpitoa, koska helposti menee 5-6 tuntia ruokailujen väliin....

Ja vaivoja kun on sen verran että liikkuminen on niin ja näin. Onneksi näin kesällä voi uida.

Ja kun tuo lääkedosettikin on niin täynnä, että hyvä kun kiinni mahtuu...

Ehtoota vaan.

Pienen juoksulenkin kävin tuossa heittämässä ja suorastaan vituttaa kun nyt jo toista kertaa peräkkäin alkaa kylkeen pistämään niin pirusti! Ruokailusta aikaa monta tuntia joten siitä ei voi johtua....ehkä vaatis pienen alkuvenyttelyn ennen lenkkiä..oon aika huono siinä

Herkkupee, Tervetuloa takaisin Mullakin ollut hiljaisempi kausi ja painokin junnannut toista kuukautta eestaas +- pari kiloa...Mut eipä huolta.Matka jatkuu ja positiivinen mieli on edelleen tästä hommasta

Kahdenpojanäiti älä lannistu. Plussaa tulee joskus ja se on vaan nieltävä.Sellastahan se on "oikeassa elämässä". Turha tuijotella liiaksi vaakaa.Kokonaisuus ratkaisee jatkakaamme samalla linjalla!

Jive, jos sulla liikunta on vähissä niin nimenomaa siihen ruokapuoleen kannattaakin kiinnittää huomiota. jos et muuten meinaa saada ruokarytmiä kohilleen niin laita vaikka kello soimaa kolmen tunnin välein. Se aika vaan on löydettävä ruokailulle. Välipalapatukkakin on oiva "apu" mikäli on oikeasti kiire.

Gourmand Sää pohdit paljon, ja sulla onkin hyviä ajatuksia Keltään ei käy painonhallinta luonnostaan. Joillekin asiat vaan loksahtaa kohdilleen helpommin ja muutos on iisimpää toteuttaa. Mää kadehdin eniten niitä jotka pysyy lujana kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ehkä niitä asioita ei tarvii enää miettiä? Mua haluttaa koko ajan syödä kaikkea hyvää, ihan kuin "ennenvanhaan"! nykyisin se repsahtaminen on paljon hallitumpaa ja annan ehkä itelleni anteeksi paremmin..Ennen se oli hanskat tiskiin ja pitsa naamariin heti kun eka kompastus tuli. Nyt mää vedän sen pitsan naamariin ja lähen seukki aamuna lenkille ihan normaalisti Ei se elämä kaatunutkaan enkä mää ookkaan yhtään "läskimpi" ku eilen

Nyt pesulle. hikihän tuola pihala tuli. huomenna olis pt:n kans tapaaminen. käyn ottamassa ittestä loppumitat. ekat otettiin helmikuun alussa. ihan mielenkiintosta et kuinka paljon lähtenyt senttejä

Heippa pitkästä aikaa!

Innolla (ja vähän kateudellakin) luen teidän viestejä
Mullakin on lähtenyt painoa viimeisten 3kk:n aikana, mutta voi taivas kun on tiukassa taas.. Jos syön yhtenä päivänä epäterveellisemmin, niin kärsin siitä seuraavat puolitoista viikkoa. Eli esim. hampurilaisateria kerää nestettä ihan tolkuttomasti eikä ne lähde minnekään, menee viikkojen työ hukkaan. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en minä koko aikaa vedä hampurilaisia
Vaan jos joskus repsahdan hiukankin (ja vaikka kalorit eivät edes pahemmin ylittyisi), niin mun ruho vaan ei kestä yhtään mitään suolaista..

Kuten oon tainnut sanoa aiemminkin niin mulla ei ole kyse laihdutuskuurista vaan loppuelämästä. Joten tähän en kompastu. Mutta kiukuttaa silti. Sitten vielä nupiksi parin viikon korkeakuume-flunssa-yhdistelmä, jonka ansiosta liikkuminen oli täysin jäissä.. Liikkumattomuuskaan ei varmaan vauhdita aineenvaihduntaa

Noh, ei auta kun räpiköidä eteenpäin.. Kertokaahan jooko onnistujat, että millainen tahti pudotuksessa teillä keskimäärin on? Mulla tuntuu että parisataa grammaa per viikko on jo saavutus

Sisu, Kiva kuulla taas sinunki kuulumisia mun pudotustahti tätä nykyä on keskimäärin -300g/vk. Nyt on ollu paha jumikausi ja tuli jopa pari kiloa plussaa kovan treeniviikon jäkeen. Seukki viikolla putos kyllä siitä 1,5kg. Mut eipä mulla hätiä kun suunta on alaspäin joka tapauksessa Viis kiloa tavoitteeseen! Sitten se työ vasta alkaakin että saa painon pysymään aisoissa...