Ihanat ystävät!

Minäkin teen nyt vihdoin paluuta.
Oli ihana huomata että tosi moni tuttu on vielä täällä, ja moni on jopa palannut pidemmän hiljaiselon jälkeen. Tästä syystä rakastan tätä meidän ketjua. Tänne voi aina palata ja jatkaa oppimista ja taistelua. Myönnän myös että oli helpottava huomata että on muitakin kenellä on edessä samojen kilojen tiputtaminen…. En toivo sitä kellekään, mutta helpottaa jotenkin tätä minun omaa tuskaani. En ole ainut…. Oli myös mukava huomata että on tullut uutta vertaa, sitäkin tarvitaan jotta ketju pysyy hengissä.

Lotta5 muisteli ihan oikein, gradua on väsätty veitsi kurkulla koko syksyn, ja menin ikään kuin maan alle. Vastoin kaikki järki olen kuin ihme kaupalla valmistunut. Olen siitä äärettömän tyytyväinen, mutta maksoin siitä kyllä kovan hinnan. Tietoinen hinta tosin. Vedin itseäni ihan viimeiseen pisaraan asti, ja valmistuttuani sairastuin tosi kovaan poskiontelotulehdukseen, mikä taas laukaisi vanhaa allergiareaktiota, mihin olen nyt vetänyt karseat kortisoni- ja allergialääkkeitä. Nyt onneksi alasajo on jo aloitettu ja vastustuskyky palautunut.
Mutta se paino… on siis palannut kokonaisuudessaan. Ei ole paljon vaatteita mitkä mahtuvat päälle, ja vielä vähemmän missä viihtyisin tai unohtaisin tätä minun ulkonäköäni. Vaatteiden perusteella painon on aikalailla samaa kuin silloin 2 vuotta sitten. Eli minun elämäni suurin lukema.
Tosin vaa’alle en ole noussut, haluan päästä pienempiin kortisoni-annoksiin ennen sitä. Sekin taas kerran itsensä huijaamista, mutta en vaan kerta kaikkea kestä nähdä mahdollisesti jopa vähän isompaa lukemaa kuin koskaan aiemmin. Eli pelkään tosissani että numeroa olisi kolminumeroinen!! Tällä hetkellä nestelastia on kortisonista niin paljon että saan jopa matalista sukista painaumia, vaikka en normaalista arjessa sellaista nestemäärä kerää.

Olen tässä tammikuussa tavannut vertaistukiryhmääni, mutta tänne meidän KK-sivuille paluuta on ollut raskasta, niin kuin rutiinien löytäminen, ruuan laittaminen, liikkuminen, väsymysasteen ja painon hyväksyminen jne…. Eli kaikki!
Onnistuin jo about 5 pv putkeen tehdä ja suunnitella tasapainosta ruokaa, mutta sitten syöksyin uudestaan ahmimiskierteeseen.

En jaksa vielä miettiä laihtumista, mutta nyt haluan saada arjen ja elämäni perusrutiinit kuntoon. Aloitin tossa viikko sitten 4 viikon kesäloman (joo, viime vuoden lomat kaikki pitämättä ). Haluan nyt saada elämäni takaisin raiteille ja vahvistavaa rutiinia uudestaan tavaksi.
Eka lomaviikko meni tosin kyllä pääosin nukkumiseen. Mutta huushollin suursiivous on aloitettu. Unelmana että joka ikisellä tavaralla, on se sitten kuinka pieni vaan, olisi oma määrätty paikka…. well, voi olla liikaa vaadittua.
Mutta tällä tulevalla viikolla toivon että saan ruoka-asiat kuntoon. Siis rutiinit, laatu ja tekeminen, ei muuta. Olen myös hankkinut meditaatio-opetus dvd:n ja yoga dvd:t. Tarkoitus on saada meditaatiota päivittäisiin rutiineihin ja yoga vähintään niihin päiviin milloin minulla ei ole vakio treeni päivä.
Saas nähdä, minun listani on niin pitkä, mitä kaikkea haluan saada hallintaan, tehtyä ja järjestettyä sekä opetettua että menee ikuisuus, mutta pikku hiljaa…

Kokonaisuudessaan tavoitteet ja menetelmät ovat samat kuin aiemminkin. Myönnän kyllä että kun tossa jouluna rättiväsyneenä katselin itseäni peilistä ja itkin hiljaista mutta lohduttamatonta itkua ajattelin jo ENE-diettiä. Mutta ei, se ei edelleenkään ole sitä minun juttuani tai menee yhteen minun elämänfilosofian kanssa. Vaikeata vaan löytää se oikesati rento, mutta toimivaa tapaa.
Osuit AaMm-76 niin ongelman ytimeen kun kirjoitit ”Mikä kumma siinä ihmisluonnossa on, ettei tätä jojoilua saa loppumaan, vaikka yrittää ajatella elämäntapana, mutta dieetiksi tuppaa menemään.”
Vaikka minäkin olen aina yrittänyt tosi pienillä vajeella ja tosi hitaasti, ns loppuelämää ajatellen, niin silti aivot ovat nähnyt sen projektina ja dieettinä. Ei kuin uusi yritys ja toivottavasti taas kerran viisaampana! I hope! Rentous työstän edelleen, saa nähdä milloin se aito rento-ote syömiseen oikeasti puhkee kukkaan …. siis ilman että se tarkoittaa amiminen toisessa ääripäässä.

Viime viikolla treenikin tuntui taas hyvältä ja palkitsevalta. Silmäpussit ovat jo viikon loman jälkeen laskeneet. Halu päästä tasapainoiseen terveeseen elämään on heräämässä. Suunta on siis oikea. Kyllä tämä tästä.
Enkä voi kyllin korostaa, että kaikesta huolimatta olen psyykkisesti paremmassa tilassa kuin silloin 2 vuotta sitten kun tulin tänne meidän ketjuun. Voin paremmin itseäni kanssa. Eli kaikkea saavutettua en ole menettänyt. Koko prosessista on kuitenkin jäänyt käteen jotain valtavan hyvää, ja olen vissin aidosti kehittynyt. Kuten alusta asti olen sanonut, niin ilman henkistä kehitystä, itsetunnon kohoamista jne en koskaan tule pysymään hoikkana, jos joskus sellaiseksi onnistun itseäni muokkaamaan.
Syksyn lamauttavan ahdistuksen ja väsymyksen hallitseminen ahmimalla kertoo sen minulle selkeämmin kuin koskaan! Sen takia tämä meditaatio ja yoga on nyt niin etusijalla. Vaikeiden tunteiden hyväksyminen ja hallitseminen on minulla ihan retuperällä. Mieluummin tukahdutan ne tunteen ahmimalla, kun kohtaan ne, tai tuotan itselleni tai toiselle pettymystä tai negatiivisia tunteita. Pitää aina vaan olla se kiltti tyttö. Joku päivä vielä pystyn ne rauhallisesti tiedostamaan ja päästämään vapaaksi.

Ehkä yksi tärkein seikka tässä on se, että noin 7 vuoden, työn ohella opiskeleminen (tämä tutkinto tuli lähes heti erikoistumisen perään) minulla ei ole niin vaativaa ja huonoa omatuntoa ylläpitävää projektia päällä enää sivulla. Olen tässä hartaasti miettinyt ja päättänyt että minun kohdallani ”eläminen” on nyt tärkeintä. Minun uusi mantrani on MEMENTO VIVERE (muista elää), ja hyvin minun ajatukseni ovat jo alkanut muuttumaan.
Rinnalle on myös noussut uusi mantra, DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY. Ja olen jo tämän vuoden puolella tehnyt enemmän ”hauskaa” ja tavannut enemmän ystäviä kuin piiiiiiiitkästä aikaa.
Vanha mantraani SOMEDAY I WILL FEEL BEAUTIFUL pysyy jatkossakin.
Näillä on hyvää suunnata katse eteenpäin. Eikö vaan?

Et voi edes arvata Minttu_84 miten hyvään hetkeen huhuilit. Satuin silloin seuraavana päivänä taas selata meidän ketjua toivoen että saisin taas inspiraatiota siinä määrin että jaksaisin ponnistaa väsymyksestä huolimatta. Ja vaikka en vielä silloin jaksanut kirjoittaa, se lämmitti todella paljon, ja antoi voimia edes yrittää. Kiitos kovasti! Olet rakas!
Ja onnea omalle projektillesi! Olen sitkesäti pysynyt tavoitteessasi. Kuvassasi näytit tosi hyvältä ja vahvalta! Meillä taitaa olla aika lailla samanlainen naisvartaloihanne!

En nyt sen kummemmin kommentoi postauksia, on minulle muuten tähän alkuun liikaa. Mutta pitää vielä sanoa, että oli ihana palata, ikään kuin kotiin. Kyllä tämä taas lähtee rullamaan, vaikka sitten mukulakivien, kuoppien ja kantojen yli…. Niin ehkä vähän ojassakin välillä… mutta silti! Olette minulle tässä matkassa todella tärkeitä!

Hei pupuraiset!

I'm back!

Alkusyksystä mun laihtumisvauhtini putosi nollaan, ja niinpä tämä touhu lopahti. Söin yksinkertaisesti enemmän kuin olisi pitänyt. Tekosyynä lisäksi se, että sivusto muuttui ja ruokia oli "ihan mahdottoman vaikea" etsiä ja lisätä ruokapäiväkirjaan. Yrittelin kyllä paluuta jossain vaiheessa, mutta lopulta tuli taas potkaistua vaaka syvälle kaapin alle.

Nyt on takana on puolentoista kuukauden kakkupullapipariputki. Tänään tein perheen juniorin pyynnöstä jälkiruuaksi supermakeita täytettyjä lettuja, ja nyt yököttää. Ei sokeria enää ikinä! Huomisaamuna kaivan vaa'an esiin, putsaan sen pölystä ja kohtaan todellisuuden.

Gourmand, vanha tuttu, olet näköjään sinäkin ollut tauolla ja nyt palaamassa takaisin. Toi että olet työn ohella tehnyt gradun ja valmistunut, on aivan huikea juttu. Onnittelut ja kunnioitukset, semmoinen vaatii niin paljon voimia ja niin kovaa itsekuria, ettei ihme jos laihdutus on jäänyt. Ihminen on vain ihminen, kaikkea ei pysty kontrolloimaan koko ajan. Tsemppiä sulle tähän projektiin!

Muitakin ennestään tuttuja nimiä vilahtelee, olette tosi sinnikkäitä, kun jaksatte jatkaa tätä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Otan oppia teistä ja yritän tällä kertaa pysyä täällä ja edistyä.

Tavoitteena olisi heinäkuussa mennä kevyempänä ja sen myötä paremmin kävelevänä upouuteen mummojen huvipuistoon Tanskaan.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Ihanaa että olette palanneet takaisin. On ollu ikävä Gourmand sun analyyttisiä phdintoja elämästä. Onnittelut valmistumisesta!
Itse olen oppinut että elä hetkessä ja toteuta unelmia,kun huomisesta ei tiedä. (Piti oppia se hankalimman kautta,siskon miehen kuolema yllättäen ja systerin jääminen yksinhuoltajaksi). Jos elän,ja kaikki suunnitelmat menee niin kuin olen haaveillut monta vuotta. Olen ensi kesän kokonaan Ivalossa. Suunnitteilla,että olen virkavapaalla kesä-syyskuun ja menen töihin Ivaloon hakemaan uusia tuulia ja näkemnmään mitä muualla on. Pienempiä haaveita olen jo pari toteuttanut aiemmin.

Näköjään oli tullut pari kiloa lisää, onneksi ei sen enempää. Tämän päivän ruokailusuunnitelma on nyt tehty ja se myös pidetään! Vain noin tuhat kaloria. Aion saada tämän laihdutusrupeaman reippaaseen alkuun, ja sitten lisään kalorit 1500:aan.

Lotta5, onnittelut hienosta laihtumishistoriasta! Ja onnittelut myös muista päätöksistä, jotka vaikuttavat sinuun elämänlaatuusi. Usein on niin, että jokin suuri mullistus, kuten juuri läheisen kuolema, avioero tai vastaava, tuo mukanaan muitakin mullistuksia. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Alunperin olin ajatellut että aloitan liikkumisen kun paino alle 100 mutta luovutin ja tänään kävin piiitkästä aikaan kävelylenkillä, huomaa että kunto on romahtanut. Tein lähes tunnin lenkin ja yritän alkuun 3 krt/vk kuntoilla.

Ruokailuiden kanssa menee hyvin, kunhan aamulla(aamupäivällä) täytän ko.pv ruokapäiväkirjan ja sitten kirjaimellisesti sitä noudatan. Kolmas viikko menossa ja tuloksia on tullut. Usein käy mielessä että kuinka kauan jaksaa, koska tulee stoppi. Haaveena reilut 30kg pois ja aikarajaksi olen asettanut tämän vuoden.

Pe virallinen punnituspv ja silloin merkkaan edistymisen. Tänään otin mittanauhankin käteen ja lukuja kalenteriin merkkailin...no joo, en ole ikinä ollut näin iso kuin nyt. Toivottavasti pääsee pienempiä lukuja mittailemaan jo ennen kesää.

Itsehillintä ollut tarpeen ja totaalikieltäytyminen jatkuu. Olen jo aika lähellä 2 numeroista painoa eli silloin kyllä suklaalla palkitsen itseni. Ehkä jo ensi viikolla pääsen herkuttelemaan, hetkeksi. Siihen asti porkkanoita ja pähkinöitä popsin.

Täällä mennään naistenvaivoilla ja hirveillä semmosilla. Aamulla piti syödä 2 panacodia, että yleensä kykenin töihin kipujen takia. On tämä naisen elämä mukavaa. Nyt on niin kamala olo, että tekisi mieli vaan oksentaa.

Tänään ajattelin syödä mustikkapiirakkaa ihan vaan sillä verukkeella, että selvisin tästä päivästä. Ärsyttää, kun on tuommoinen rönttäkelikin niin ei paljon lenkkeilemään huvita lähteä. Illalla voisi vähän hulavannetta hetkutella jos tämä olo olisi illalla jo vähän parempi.

Hei !

Täällä olisi yksi niskastaan kiinni ottanut joka vihdoin sai aikaiseksi aloittaa elämänmuutoksen. Pari viikkoa pitänyt ruokapäiväkirjaa ja päässyt hyvälle alulle. Tähän asti olen vain lueskellut näitä foorumeita mutta nyt päätin itse tänne kirjoittaa vertaistuen toivossa !

Alkupainosta minulla on lähtenyt 2,5 kg ja pudotettavaa on todella paljon, yli 30 kiloa lopputavoitteeseeni.
Tänään on vapaapäivä ja kelikin näyttää aika hyvältä joten lähdenpä tästä koiran kanssa hieman ulkoilemaan !

Hyvää Runebergin päivää kaikille ja tsemppä loppuviikkoon !

Ou jeeeeee, -1,3 kg viime viikkoon!! Hyvä viikko muutenkin, tosin yksi syömiskohtaus (leipää ja suklaatakin) tähänkin sisältyy. Eilen tein vain kevyen liikkuvuusreenin ja sen päälle istuin puoltuntia infrapunasaunassa. Liekkö tuossa sit taika?!
Toivottavasti teilläkin on menny hyvin!

Onnittelut uups yli kilon pudotukset todella motivoivat jatkamaan

Täällä aloitellaan taas viikon vaikeinta jaksoa eli pe-su jaksoa, nyt taas uudella otteella, jotta syömiset pysyisivät paremmin kurissa! Perjantai-illalle vain paljon liikuntamenoja niin ei ehdi, relaamaan ja lauantaille vasta se pari lasia viiniä ja joku pikku herkuttelu!

Viikon pudotus -900g mihin olen todella tyytyväinen, koska viime viikonloppuun sisältyi hotellilomaa, ravintolaruokailua yms.

Toivottelen koko porukalle hurjan paljon tsemppiä uuden elämäntavan omaksumisessa ja hyvää viikonloppua

Tsemppiä kaikille, ja erityisesti lopultakin?!
Kyllä se ulkoilu ihan hyvä juttu on ja loppujen lopuksi siitä vasta hyvä olo tulee, parasta tekemistä itsensä hyväksi.

Odotan niin viikonloppua. Ei oikeastaan ruokapuolen vuoksi, sen jatkan ihan samanlaisena kuin nyt viikollakin. Mutta ihan päivärytmin vuoksi: saa nukkua ainakin puol tuntia kauemmin aamulla, ei tarvitse elää minuutilleen kellon mukaan. Ja pääsee saunaan rentoutumaan. Ah.

Tekemistä on rästissä niin paljon, että täytyy varmaan kirjoittaa lista ja valikoida. En yritäkään tehdä kaikkea, se alkaisi vain stressata liikaa.