Sarcina! Tervetuloa takaisin! Taisimme mekin taistella jo aiemmin yhtä aikaa näitä kiloja vastaan. Ja taas täällä minäkin... Pari viikkoa sitten aloin pohtia juuri samoja mietteitä ja koitan itseäni tsempata muutokseen. Mutta pakko sanoa, että vaikealta tuntuu. Toivottavasti tulee paljon onnistuneita kokemuksia kaikille, niin ne ehkä antaa motivaatiota taas itsellekin.

Yhdessä alaspäin!

Häntä koipien välissä täälläkin. ...
4 kuukautta jo paino samoissa lukemissa. Nyt alkoi 4 viikon loma ja pieni urakka. Jos saisi pari kiloa pois, niin tsemppaisi taas jatkamaan.
Jussit ja synttärit juhlittu. Tahdonvoimaa vain koetellaan, kun käydään lasten kanssa kivoissa paikoissa. ? Toisaalta ajattelin, että tässä on hyvin aikaa harrastaa liikuntaa ja kokkailla kevyemmin.

Aurinkoista kesää kaikille!

Heippa keiju-75! Todellakaan ei tartte olla häntä koipien välissä, jos paino on pysynyt samassa!!! Sehän on sitä tasapainoilua Mulla tuli tässä noin vuoden-puolentoista aikana näemmä taas 7kg lisää Eli ei homma tosiaan edelleenkään toimi.

Ja Sarcina: tuo vanhojen tapojen tiukassa pysyminen on NIIIIN totta. Äsken just otin välipalaksi leipää, vaikka tiedän, että just SE on mun pahin viholliseni painon suhteen. Rakastan leipää yli kaiken ja sitä voisin syödä vaikka kuinka paljon. Ainoat onnistuneet painonpudotukset on olleet silloin, kun oon syönyt leipää vain ja ainoastaan aamupalalla. Mutta mun psyyke ei oo vielä siihen oppinut. On niin vaikeaa. Ja nyt kun kaikki kaupat on täynnä ihania tuorepisteitä, tilanne on entistä pahempi . Jotenkin pitäisi päästä kohtuukäyttäjäksi tuon suhteen, mutta en vaan tiedä miten se onnistuu. Vinkkejä

Kiitos tsempistä! Äkkiä sitä lipsuu vanhoihin tottumuksiin.
Töissä lounaalla jälkkäri ja isommat annokset. Leipä myös paheeni.
Tänään taas, kun mentiin lasten kanssa ravintolaan lounaalle, niin eikös se pitsa tullut syötyä. Ja myöhemmin munkkipossu kahvin kanssa... ?

Huomenna kaivan vihdoin sen selkärangan taas kaapista!
?

Heti aamupäivästä salille ja lapset saa luvan kanssa pelata sen aikaa Kännykällä lapsiparkissa. Syödään kotona ja suunnittelen päivän sapuskat etukäteen. Nyt ei lipsuta. Välipalat myös taas kehiin. Sen kyllä huomaa, jos ruokailuväli on liian pitkä. Silloin käy käsi esim.cashewpähkinä pussilla ennen ja jälkeen ruoan....

Särmää kesäkuun loppua kaikille!

Viikko meni ruokien puolesta melko hyvin, vihreitä päiviäkin tuli ja vajettakin jäi melkein joka päivä. En usko että paino kuitenkaan on laskenut, sillä olen jotenkin pöhöttynyt. Olen ollut flunssassa, ja vieläkin on omituinen olo.

Jos syön kunnon ruokaa, ei ole ongelmaa. Kun taas tulee jokin poikkeama, vaikkapa täytetty patonki tai roskaruokaa (kuten nyt kipeänä ollessa, kun en ole joka päivä jaksanut laittaa mitään), jotenkin vaan aivot viestittävät että on saatava lisäksi muutakin epäterveellistä, vaikka maha on ihan täynnä. Jätskiä tai lakua tai keksejä tekee mieli, ja usein niitä meneekin. Loppupäivä ketuttaa, ja ruokapäiväkirjan täyttäminen hirvittää.

Hyvää viikkoa ja itsekuria teille!

Joo Sarcina, kuvat ovat kauheimpia! Aika hyvin olen niitä vältellytkin, mutta pääsiäisenä otettiin iso ryhmäkuva, kun oli paljon sukulaisia yhdessä, hauska tunnelma ja siistit vaatteet. Siinä on monta iloista ihmistä ja yksi, joka vie kolmen ihmisen tilan ison mahansa ja paksujen käsivarsiensa kanssa. Yäk. Ja olin silloin laihtunut jo 20 kiloa.

Tänään meni loppujen lopuksi se 25 kilon raja rikki kolmannen kerran, nyt siihen suuntaan kuin kuuluukin. Paino 114,6. Olin jo ihan varma, että jokin suurempi voima on päättänyt, että 115 on mun lukuni. Painovoima ehkä? Onneksi ei ollutkaan, nyt on parempi mieli.

Tsemmpiä! Kyllä se siitä lähtee, kun vähän potkii.

Älä sure Sarcina, ei se kuntoilu pakollista ole, ainakaan väkisin ei kannata aloittaa. Tulee vaan morkkis kun ei huvita, ja kuntosalikortti vanhenee taskussa. Kyllä sitä voi laihtua syömälläkin, kokemusta on.

Nostan hattua teille, jotka panostatte kuntoiluun ja personal traineriin, laskette askelia, mittaatte kehon koostumusta ja tähtäätte hyvään fyysiseen kuntoon ja timmiin olemukseen. Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ja mulle tuollainen tuntuu kovin vieraalta. Jos ja kun mun painoni putoaa tarpeeksi ja polvikivut sen myötä vähenevät, haluan lähteä ihan tavalliselle kävelylenkille. Se on haaveeni. Kuntopyörää aion jossain vaiheessa polkea kotona ilman vastusta polven kuntouttamiseksi, mutta en vielä, sillä kipu on liian kova.

Kun mulla on tätä painoa niin paljon, ja koska laihtumiseen tulee kulumaan vuosikausia, en tee tästä mitään yltiöpäistä suorittamista, johon väsyn nopeasti, vaan haluan, että tämä on tavallista elämää. Opettelen syömään säännöllisesti sopivia määriä tavallista ruokaa. Kaikkea ruokaa, myös roskaruokaa ja herkkuja. Joskus menee överiksi, mutta se pitää sitten vaan hyväksyä. Ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan, ateria kerrallaan.

Toistaiseksi tämä ei ole ollut aina helppoa, sillä pienikin takapakki ottaa tosi koville. Järki ei aina mene tunteiden edelle. Täällä sitten kaverit palauttavat maan pinnalle, kun paniikki ja itsesyytökset pääsevät liiaksi valloilleen.

Niin just pitää tehdä kuin itsestä tuntuu hyvältä!

Kesä on täällä! Ja sen myötä mm. jäätelö... Ei tää ole näemmä tosiaankaan helppoa, vaikka kuvittelin motivaatiota keränneeni. Uh, vieraita käy ja kyllä silloin tulee pöytään laitettua herkkua. Eikä musta ole itsestä olemaan silloin syömättä En ala.

Tuo valokuva ois kyllä NIIN hyvä. Näin kans itsestäni pari tosi karmeeta kuvaa viime ajoilta, mutta ei ollut mun kamerassa. Enkä taatusti pyydä niitä itselleni. Mutta mielikuva kuvasta on kyllä syvällä mielessä. Ehkä pitäis tosiaan joku todellisuudesta kertova kuva ottaa ja jääkaapin oveen laittaa. Mutta mitäs se muu perhe tuumailisi moisesta kuvasta...? Säikähtäisi ja jäisi muillakin syömättä

Mää en kestä katsoa kuvia, joissa olen mukana, enkä katso jos voin välttää. En kai koskaan oikein ole hyväksynyt, että olen niin paksu. Jotenkin varmaan luullut, että sitä ei ole kun en näe. Hah hah.

Nyt en oikein tiedä, miten kuuluisi edetä. Viime viikolla pääsin sen 115:n alle, mutta se oli vain ylimääräisen nesteen poistumisen ansiota, kun 600 grammaa putosi tunnin sisällä. Yleensä punnitsen vain tiistaisin, mutta nyt on tullut se 115-paniikki, ja tänäänkin vaaka näytti juuri sitä. Ehkä se on semmoinen raja, jonka alittamiseksi on tehtävä jotain toisin, enää ei kalorivaje riitä. Kaksi viimeistä kuukautta laihdutusta ja aina sama lukema, jotain on vinossa.