Edelleen 80,2kg aamupaino. No, ei ainakaan ole ylöspäin lähtenyt. 😁 Täytyy koittaa syödä useammin, josko se auttaisi. Ja iltapalaa aikaistaa.

79,3 kg, jes! VIHDOINKIN pääsin 7-alkuisiin. Ja nyt on yli 20kg pudotettu viime syksystä! 🥂🤩
Yhdessä yössä hyppäsi reilummin alas. Katsotaan, vieläkö lähtisi jumeja lähipäivinä.

Mahtavaa enint! Hieno saavutus!

Itellä ei mee kauheen vahvasti. Tai siis muuten homma ihan ennallaan, mutta tulin perhana kipeäksi. Positiivista toki on se, että ruoka ei maistu lainkaan. Aamupaino 122,5 kg.

Onnea Enint ja pikaista paranemista Sansan!

Sisko oli kylässä reilun viikon. Olin sen aikaa tauolla kaikesta kontrollista ja paino nousi 700 grammaa. Yllätys oli, että niin vähän, sillä tuli puputettua yhtä ja toista ihan liikaa.

Sisko lähti kotiinsa ja alkaa normaalielämä. Paino nyt 95,6 kiloa. Eka tavoite on tuo 95. Jälleen kerran.

Ai että! Aamupaino 121,4 kg!  Ei ole siis seuraavan kympin alitus enää kaukana. Taas se paino hieman jumitteli ja vielä eilen 9 viikon haasteen päätteeksi oli 122,5 kg. On se kumma kun se sitten päivässä pudottaa kilon alaspäin 😅

Luulen että nyt tulee taas kunnon jumitus, kun alan tavoittelemaan 120 alitusta. Jotenkin nuo kymppien alitukset on aina niin samperin hankalia! Mistä mokoma johtuukaan 😆

Upeaa, Sansan! Tsemppiä kympin alitukseen!

Mulle ne ovat myös olleet vaikeita, painoin enimmillään 142 kg. Tuli välillä mieleen, että jos voisi säätää vaa'an näyttämään jotain muuta parin kilon ajaksi, se kymppiraja ei olisi siinä stressaamassa.

Katselin Janiella, että sulla tosiaan onkin melkonen urakka jo takana 🤩

Saako kysyä, kuinka nahka on pysynyt perässä, kun painoa on pudonnut noin paljon?

Itseä on alkanut mietityttää, että kuinkakohan paljon sitä iho tulee roikkumaan, jos KUN painoa on pudonnut kymmeniå kiloja...

Aamupaino oli mokoma hyppässyt taas 122 päälle. Mutta luulen, että turvotuksia ja suolisto lähtee liikkeelle, kun pääsen taudista eroon ja liikkumaan. Monen päivän makaaminen saa kyllä mahan aina totaalisen jumiin...

Sansan, löysä nahka ei 70-vuotiasta enää juuri sureta. Allit peittyvät hihojen ja reidet housunlahkeiden alle, ja rinnat käärin rullalle liiveihin. Heh heh. Mahassa tietysti on se suurin poimu, mutta mieluummin pidän sen kuin ne kilot. Jostain syystä kaula ei enää ole niin kalkkunamainen, tai sitten olen tottunut. Jos nyt tästä vielä pääsen alemmas, voi tilanne tietysti muuttua pahemmaksi.

Pikaista paranemista!

Aika kova suoritus muuten tuolla ikää pudottaa noin iso määrä painoa! Mahtavaa duunia Janiella!

No se on kyllä totta, että vaatteilla saa paljon peittoon. Luulen, että itsellä allit ja reidet tulee olemaan ne pahimmat. Toki toivon, että näin 35-vuotiaana olis vielä sen verran kimmosuutta jäljellä, että jonkin verran menee vielä kiinteytyen piiloon.

Mietin tässä tosiaan, että oma tavote olis siellä noin 90 tienoilla, jolloin nuo roikot ei olisi välttämättä vielä niin kauheen massiivisia. Toki voi olla, että silloin sitten kesällä topit vaihtuu t-paitoihin jos on kauheet lepattimet käsivarsissa 🫣

Housut ei olekaan mikään ongelma, koska en ole koskaan, edes hoikempana, ollut mikään hame tai shortsi-ihminen. 

Vatsasta ja sen kutistumisesta en ole sitten varma. Oon ollut aina lihoessani tosi tasapaksu, ja mitään isoa mahaa mulla ei ole koskaan ollut. Voi siis olla, että tuo mahamakkara voisi tuosta pienentyä niin, ettei siihen jää mitään roikkoa🤞🤞🤞

Hemmetti ei yhtään huvita mennä vielä huomenna töihin. Mutta kyllä tuo olo on jo sen verran parantunut, että kyllä se työmaa taitaa vaan aamulla kutsua 🙄

Kiitos vaan kehuista Sansan, mutten katso olevani mikään sankari, sillä olen nelikymppisestä saakka milloin milläkin lonstilla yrittänyt laihtua, ja pari kertaa päässyt melkein sataseenkin, mutta sitten taas pullahtanut takaisin "normaalipainoon", joka oli viime vuodet 133 kiloa. Sitten oli jo pakkotianne, kipeät polvet ja kunto ja veriarvot muutenkin huonot, joten sain lopulta diabetekseen semaglutidilääkkeen, jota ilman painonpudotus ei olisi onnistunut. Nyt puolentoista vuoden käytön jälkeen lääke ei enää vaikuta samalla tavalla ruokahaluun, joten tästä lähtien elämä tulee olemaan ankaraa taistelua suklaata vastaan!

Tsemppiä töihin, Sansan!