Meillä satoi eilen iltapäivällä, illalla ja viime yönä yhteensä 6.5 milliä Voi miten ihanalta se tuntui. Hauvavauva, joka yleensä suorastaan inhoaa sadetta, käveli iltalenkin oikein reippaasti ja sisään päästyään oli riehakkaan onnellinen

En ole moneen päivään "ehtinyt" nettiin. Mallis, toivottavasti kaikki meni hyvin? Et nyt sitten saa nostella mitään. Suosittelen olemaan kuuliainen. Isännällä on kyseinen tulppu korjattu jo kolme kertaa. Viimeisimmällä taisivat laittaa teräsverkkoa...

Palju on edelleen kiva kotijärvi, tosin uidut matkat eivät huimaa päätä. Kesäkukat ovat kuolleet kukkapenkeissä, kasvihuoneita olen uskaltautunut kastelemaan, mutta perunaa ja porkkanaa ei tule eikä sipulia. Lähde ei pulppuile yli. Pitää varoa, ettei pitkään putkeen pääse hiekkaa, joka sitten rikkoisi pesukoneet. Laskin mielessäni, mikä kannattaa ja mikä. tunneasialle kuten luomukasviksille en laittanut lisäarvoa.

Tänään vasta haen poikasia yökylään, kun sisän kolmessakymmenessä minusta ei olisi ollut ohjelmamestariksi. Nyt hiki valuen olen tyhjentänyt ja putsannut leikkimökkiä. Testaan, mahtuuko sinne mitenkään kolme patjaa vierekkäin.

Eilen sain kupruilevasta suomaastosta ämpärillisen mustikoita ja selän julmetun kipeäksi. Se siitä. Puolet lähtee poikien pakkaseen.

Odotan mielenkiinnolla Motskun kokemuksia leikkimökkiyöstä!

Minä kävin eilen tervehtimässä kiljukauloja, taas on halipulat vähäksi aikaa hoideltu puolin ja toisin! Isompi opettelee kulkemaan kaverinsa kanssa junalla ja vanhemmat opettelevat olemaan hermoilematta liikaa.

Tajusin yhtenä päivänä, että juhla-astiastoni on lepäillyt ihan rauhassa kaupungissa yläkaapissa kaikki ne 11 vuotta, jotka olen kodissani asunut. Eihän minulla käy ikinä kaupungissa ruokavieraita. Niinpä päätin roudata astiat maalle, saisin lisää ulottuvuuksia kattauksiini.

Mutta...mistä astioille tilaa? Mietinnän tuloksena pakkasin kaksi laatikollista kippoja ja kuppeja vietäväksi kirpparille jossain vaiheessa. Sitten piti pestä hyllyt, voisinhan samalla siivota muutaman muunkin kaapin. Ja pian keittiö oli mullin mallin ja minä ihmettelin, miksi minulla on neljä pakkausta leivinpaperia, kuusi aerosilipulloa muurahaismyrkkyä, kaksi talousvaakaa, neljä wokkipannua ja kasapäin muita, outoja tavaroita. Kuten kaikki tarvikkeet monitoimikoneeseen, jota ei enää ole. Ja kaksi sauvasekoitinta, en ole ehkä muistanut minulla sellaisen jo olevan, kun olen ostanut uuden jonkun keiton tekoa varten. Eniten nauratti muovinen prässi, jolla voisi tehdä täydellisiä jauhelihapihvejä. Minäkö - en ikinä!

Nyt pari wokkipannua ja paistinpannuja odottelee, josko bonuslastenlapset tarvitsisivat. Pesin ja jynssäsin kaiken, mikä eteen osui. Nyt voin salaisesti toivoa, että jotkut vieraani kurkistelisivat kaappeihin ja häikäistyisivät vaikkapa roskiskaapin puhtaudesta! Kyllä tällainen pienikin konmaritus tekee hyvää!

Leikkimökkiyö sai niin suuren suosion, että se otetaan uusiksi ensi yönä yhdellä lisäpatjalla ja kahdella lisäpeitolla. Pojat väittivät muka palelleensa ja minun toinen lonkkani oli aamulla kivettynyt. Yöllä oli kiva kuunnella hetken kestäneen sadekuuron ropinaa peltikatossa.

Poikien mielikuvituksella ei ole rajoja. Se on tietysti poikamaista. Saavissa mietimme, mitä jos hurrikaani tulisi vessanpönttöön...

Sen jälkeen tuli kysymys, mitä on ripuli. No tietysti märkää kakkaa.

Saavin reunalla on muki kloorin liotukseen. Jostain syystä keskimmäisellä silmissä välähti ja hän tunki pippelinsä mukiin... Siinä samassa muisteltiin reissua kiljukaulojen ja Iksun luokse. Iksu jätti lähtemättömät jäljet isoimman pojan mieleen.

Nämä kaikki ovat niitä kallisarvoisia isovanhemmuushetkiä, joita nuoret mielet kantavat mukanaan kenties vuosikymmeniä, kunnes itse ovat joidenkin ihastuttavien pienten isovanhempia. Läheisyyttä ja hellyyttä on niin ihana siirtää! Pojat eivät enää hevin tule syliin, mutta paljussa he mittaavat miltei sekunttikellolla, miten paljon toinen on ollut sylissä ja vaatii tasan saman ajan.

Prinssien ruokavalio muodostuu täällä usein savulohesta, suklaamuroista, lätyistä, jäätelöstä ja tuhdeistä voileivistä, jotka toteutetaan kummankin oman mieltymyksen mukaan. Perunan päälle tietysti voita kastikkeeksi, runsaasti.

Onneksi poikien vanhemmat ovat sitä mieltä, ettei isovanhempien tarvitse kasvattaa lapsenlapsia. Mummulassa saa olla eri säännöt kuin kotona. Tietysti kohtuulliset käytöstavat muistaen, kuten pienempi kiljukaula keskimmäistä opasti.

Isompi osoittautui varsinaiseksi Robin Hoodiksi jousipyssyn kanssa. Teimme aamulla maalin ja nyt muutamien lautasten reunat ovat punaisessa tussissa. Saa nähdä, pärjääkö tiskikonekaan tussille.

Joitain vuosia sitten naapurin isäntä toi jotain rakennuksilla käytettävää erikoispuhdistusainetta, kun heidän nuorimmaisensa värjäsi lattiaamme mustalla tussilla ja totesi niskojaan nakellen minulle, mitäs jätit sen tussin siihen. Ne mustat kuviot on aika kuluttanut paitsi mielen sopukoista, joissa muisto säilyy huvittavana.

Minun ei kannata paljon tuollaisista murjottaa, kun itse istuin ruskealle nahkasohvalle sata vuotta sitten maalisilla housuilla ja ne merkit on ollut pakko peittää lampaantaljalla.

Jestas sentään, muovinen jauhelihapihviprässi! Muurahaiskarkotteen toki ymmärrän, ja tunnustaa täytyy, että mullekin on sauvasekoittimia kertynyt kaksi tai kolmekin. Mutta onhan niitä hyvä olla jokunen varalla, kodin pienelektroniikka kun tuppaa tuolloin tällöin hajoamaan

Minäkin saan välillä näitä konmarituskohtauksia. Viimeksi tänään, kun lapoin vanhat silmälasini paperipussiin ja päätin viedä ne sopivan tilaisuuden tullen jollekin optikolle, joka osallistuisi näihin silmälasikeräyksiin. Googlaamalla ei sellaista liikettä pk-seudulta löytynyt, joten nyt lasipussi odottaa keittiön pöydällä joutumista johonkin muualle. Mutta onpahan juuri siinä makuuhuoneen kirjahyllykössä olleessa korissa (josta siis poistin parinkymmenen vuoden silmä- ja aurinkolasit) tilaa, johon voi laittaa jotakin muuta muka-tarpeellista tavaraa jostain muualta.

Vaatekaapit olen käynyt läpi keväällä. Seuraava kierros on vuorossa sitten, kun alan kaivata talvivaatteita. Luulen kyllä, että vaatteet jollakin kummallisella tavalla lisääntyvät itsekseen. Meneeköhän se niin, että farkut ja paitapusero pariutuvat ja suhteesta syntyy lyhythihainen t-paita? Jotenkin noin sen täytyy mennä, sillä tyhjyyttä (=tilanne, jossa kaappiin saat-taa mah-tua yhdet alushousut ilman että niitä tarvitsee sinne puoliväkisin tunkea) kestää vain hetkisen kaapin siivouksen jälkeen. Ehkä noin kahden päivän ajan.

Viikonloppu hujahti pikku spanielia hoivaillessa ja yksiä viisikymppisiä juhliessa. Pizzanpaloja, fuusiojazzia, veneilyjuttuja, uusiakin tuttuja. Virkistävää tulla kutsutuksi juhliin, joissa sankari ei ole eläkkeellä

Lauantai-iltana katselin Teemalta teini-iän lempileffaani Cherbourgin sateenvarjot ja muistin, miten lempiserkkuni kanssa kyynelehdimme kuopiolaisessa elokuvateatterissa yli puoli vuosisataa sitten. Miten kaikesta onkin niin kamalan pitkä aika?

Voi Motsku, kun olisit vähän lähempänä, olisin jo viime viikolla taluttanut sinut tuohon läheiseen vadelmaviidakkoon. Kolmella metsäkeikalla sain poimituksi alun toistakymmentä litraa, mutta käsivarretkin olivat kuin kissatappelun jäljiltä (vadelmanvarrethan ovat piikkisiä). Mustikoita en ole uskaltanut tähyillä, kun huhu kertoo niiden olevan valmiiksi kuivattuja. Onnekkaasti olet löytänyt kunnon marikon!

Sanotaanko muualla kuin savonmurteessa marjapaikkaa marikoksi?

PS. Onpas Motsku ehtinyt marjastuksen jälkeen mummoillakin. Juuh, isovanhempihetket ovat ihania! Mä odotan malttamattomana, että koulut alkavat ja pääsen taas laittamaan makaronilaatikkoa ja muuta mukavaa muksuille. Teinineitosen ja teinipojan lisäksi ruokittavana on italialainen vaihto-oppilastyttö. Nähtäväksi jää, mitä hän mahtaa makaronilaatikosta sanoa

Tiinuliinu, eikö Specsavers enää kerää vanhoja silmälaseja? Sinne minä olen vienyt vanhat lasini, mutta siitä taitaa olla jo ainakin 5 vuotta.

Olen ahkerasti seurannut teitä kaikkia foorumilla, mutta en ole itse saanut kirjoitetuksi mitään. Kesä on ollut melko tapahtumaköyhää enkä muutenkaan ole ollut parhaassa vireessä noilla helteillä. Aina ennen olen rakastanut lämpöä, mutta nyt ei elimistöni tunnu siitä pitävän.

Viikko sitten olin vävyni kanssa katsomassa mini tattoota tuomiokirkon terassilta. Unelmani olisi joskus päästä oikeaan Hamina tattooseen. Univormupukuiset miehet, marssi ja sotilasmusiikki vetoavat minuun. Olenhan vanha partiolainen ja osallistunut 6-vuotiaasta Yrjönpäivän paraatiin aina 16 vuotiaaksi asti.

Kolme vuotta sitten, jolloin muutimme tänne Espooseen, järjestin kaikki vaatteemme hulppeisiin komeroihin. Mies on kuitenkin vuosien varrella tehnyt niihin uuden järjestyksen. Silti hän yhä kyselee minulta vaatteittensa perään. Kyllähän minä muistan, mihin ne laitoin, mutta en voi tietää mihin hän on ne siirtänyt.

Viime viikolla kävin pojan perheen mukana Tallinnan päiväristeilyllä. Kiva, että pyysivät minut mukaan! Koska aamiaisesta oli jo aikaan, otimme laivalla pientä syötävää (teetä/kaakaota + croissantit). Tallinnaan päästyämme lapset ja minä aloimme valittaa nälkää, joten menimme uuden ostoskeskuksen Mäkkäriin. Tilasimme kaikki lasten ateriat, koska klo 18 odotti laivan buffet-pöytä. Aterioidessa kului kallista aikaa, joten ehdimme vain pikaisesti tarkastaa uuden ostoskeskuksen tarjonnan. Peijuli löysi itselleen muodikkaat housut harmaata liituraitaa, mutta ne olivat kuitenkin jonkinlaista college-kangasta.

Laivan buffet oli pettymys, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Nirso Peijuli söi yhden parsan varren ja 5 voileipäkeksiä. Lasten pöydästä valitsemansa wieninleike oli kuin kengänpohja, ilmeisesti vain uunissa lämmitetty. Perunamuusi oli loppu ja tarjolla vain bataattiranskalaisia. Jälkiruoka maistui sitten vähän paremmin, vaikka jäätelöastiat olivat varmaan jo edellisellä kattauksella päässeet vähän sulamaan ja jäädytetty nyt uudelleen. Macaron-leivokset olivat ihania!

Sää oli mitä parhain. Kannella tarkeni. Tallinnassa oli väliin kovia ukkoskuuroja, mutta lämmin kesäsade ei haitannut. Ensi kerralla valitsemme toisen laivan, jolla jää enemmän aikaa olla maissa.

Tänään oli melkeinpä kylmä. Tuuli oli hyytävää, mutta ei ole vieläkään satanut kuin muutama pisara. Kovin ovat sateet olleet paikallisia.

Kipa, toivottavasti jaksat taas paremmin, kun helteet ovat hellittäneet.

Malliksen toipuminen taitaa sujua hyvin. Ole kuitenkin vielä varovainen.

Motsku, ihana kuulla sinusta ja pikkupojista! Samoin tietysti IL:stä poikineen!

Meillä Isoveli on kavereineen jo vuoden verran käyttänyt julkisia kulkuneuvoja. Ovat käyneet Verkkokauppa comissa, ja nyt olivat Assembly -tapahtumassa pe-su oikein yötä. Sieltä tuli onnellinen, mutta väsynyt poika, joka oli valvonut 32 tuntia. Makuupussi oli mukana, mutta se oli ollut liian lämmin eikä uni tullut. Pelaaminen ei kuulema ollut niin tärkeää, vaan tutustuminen uusiin samanhenkisiin kavereihin.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

Olipa hauskaa lueskella kuulumisianne! Peijulin ruokavaliota pitäisi minunkin noudattaa, kun maha vaan paisuu. Parsanvarsi lautasella olisi just sopiva!

Tiinuliinu, jauhelihaprässi on edelleen mökillä, haluatko? Kävi nimittäin niin, että hain autosta pois (oli roskiin menossa) sen muovipussin, jossa oli prässi ja monitoimikoneen lisäosat. Siivosin keittiön yläkaapin ja siellä oli se konekin, täytyy tutkia, toimiiko se, näyttää käyttämättömältä. Yläkaapista löytyi myös höyrystämislaite, jolla muistaakseni on höyrystetty kasviksia jotain 15 vuotta sitten. Minun mieheni rakasti ruoanlaittoa, mikä oli tietenkin minusta hauskaa. Sen sijaan hauskaa ei ollut se, että hän antoi kerran minulle synttärilahjaksi friteerauskeittimen. Hyvä ettei saanut sitä päähänsä, kun kiljuin, että keittiötavaroita mulle ei tartte lahjaksi antaa. Oppi kerrasta ja sitten alkoikin koruvarastoni karttua.

Tänään olin kasvohoidossa. Varsinaisena syynä siihen oli poskessani törröttävä milium eli pieni, valkoinen rasvamato. Nyt se on poissa ja sen tilalla tulipunainen ympyrä, toivottavasti siitä rauhoittuu. Nukahdin hoitopöydälle kasvonaamion aikana ja heräsin omaan kuorsaukseeni. Yritä siinä olla sitten leidiä! Kotona olen huuhdellut silmiäni ja laittanut tippojakin, silti jokin silmänympäryshoitovoide on tainnut mennä pysyvästi silmiin. Naamaan tehtiin timanttihionta, mutta rypyt näyttävät silti jääneen. Taidan ottaa vanhat silmälasit käyttöön, enkä viedä niitä pois kuten Tiinuliinu.

Nyt pitäisi pukea kahluusaappaat ja lähteä sohimaan vesiviikatteella rantakaislikkoon. Tai ehkä jätän huomiseen...

IL oot sä hauska. Istun terassilla ja hörähtelin tässä ääneen Katsoin kuitenkin ympärilleni, josko joku olis huomaamatta pihaan hiipinyt
Sun seurassas ei varmaan ikävä tulis

Kiitos tarjouksesta IL, mutta en kyllä halua jauhelihaprässiä. Enkä friteerauskeitintäkään (jos nimittäin olit siitä luopumassa)

Itse asiassa tulin tänne elvistelemään omilla siivousaikaansaannoksillani. Paperitavaraa on kannettu tänään ulos kolme reilua kassillista; suurin osa siitä lehtiä joita oli säästetty "kun siinä on se mielenkiintoinen juttu jonka luen uudelleen kunhan ehdin" (jollei viidessä vuodessa ehdi, on kai turha toivoa joutilaan ajan lisääntymistä tulevaisuudessakaan? )

Ukkokultakin innostui kodinraivaustalkoisiin; luulen että illan mittaan olemme ansainneet sen kuohuviinin jonka kävin Alkosta noutamassa ja joka parhaillaan kylmenee jääkaapissa.

Huimin urakka oli ompelulipasto. Ei se iso ole; semmoinen kapea Ikeasta hankittu vanerilaatikosto vain, mutta yksikään viidestä laatikosta ei ollut enää aikoihin mennyt kunnolla kiinni. Tilkkua, nappia, lankarullaa ja erimittaista vetoketjua oli kertynyt aika tavalla, erilevyisistä ja -värisistä vetoketjuista puhumattakaan. Ihmiseksi, joka ei ompele omia vaatteitaan (eikä muidenkaan), mulla oli melko monipuolinen tarvikevarasto. Oli jopa olkatoppauksia, jotka muistaakseni olivat muodissa viimeksi joskus neljännesvuosisata sitten.

Roskiinhan niistä meni osa, mutta säästetyt ovat nyt sievästi lajiteltuina omiin laatikoihinsa. Ja niiden päällä jopa dymokirjoittimella tehdyt etiketit. Jos nimittäin joku muu saisi päähänsä vaihtaa vetoketjun tai paikata kalsarit tai muuten vaan askarrella, niin tietääpähän mistä mitäkin löytyy. (Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, ukkokullan en ole yhteisten vuosiemme aikana nähnyt ompelevan edes paidannappia. )

Neule- ja virkkauslankalaatikko mulla on erikseen; sekin pursuilee kun taannoin käväisin erään kaupunginkuulun käsityöliikkeen kesäalessa. Mutta se vajenee sillai sopivasti syksyn mittaan; martat keräävät sytomyssyjä ja eräs eteläsuomalainen synnytyssairaala saa pussillisen turvalonkeroita (semmoisia mustekalanmallisia virkattuja otuksia, joita vauva saa hamuilla pikku kätösillään. Näitä käytetään erityisesti keskosilla mutta kyllä niistä kuulemma täysaikaisetkin tykkäävät.)

Millä tään siivousinnostuksen saisi säilymään?

No oho,
luin oman eilispostaukseni ja totesin päivitelleeni vetoketjujen paljoutta pariinkin kertaan. Nähtäväksi jää, miten suu pannaan tänään, kun vähitellen alan siirtyä kirjahyllyjen kimppuun (kuten meillä käyneet ehkä ovat havainneet, niissä on mitä melkoisin urakka, eikä niitä raaski roskikseen kantaa. Ei ainakaan kaikkia.)

Hämmästyttävää kyllä, se siivousinnostus säilyi. Ainakin tähän aamuun asti. Sen sijaan tickerini pikkupaatti näyttää joutuneen heinäkuun aikana hienoiseen vastatuuleen. Puolen kilon painonlisäys ei liene liikaa, eihän vaan? Täytynee ruveta ryhtymään tuohonkin projektiin...

Mutta nyt mukavaa loppuviikkoa - tänään on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai!