Hei Ihanaiset,
mekin vietetään juhannusta kaksin mökillä. Tänne on luvattu perinteistä juhannusäätä, vettä vihmoo ja lämpötila on + 12 aina +16 asteeseen asti. Aina sama sää oli sitten joulu, vappu tai juhannus ?. Tanssimaankaan ei lähdetä, kun liput Esakalliolle tai Ämyrille maksavat maltaita ja kummassakin paikassa A-oikeudet eli liikaa humalaisia. Rullataan matot ja tanssitaan kahdestaan jos alkaa tanssijalkaa oikein kutittamaan.

Onneksi kuitenkin sateet tulivat, isäntä kasteli kerran puuntaimet tulevassa metsässä kastelukannuilla ja se on iso urakka! Hankittiin me pumppukin jolla saadaan kasteluvettä järvestä, minun ei tarvi enää kastelukannuilla raijata vettä, mutta letku ei yllä koko mäkeä kastelemaan. Koivuntaimet olivat niin onnettomia rittanoita, että surkeimmat laitettiin vanhoihin kukkalaatikoihin toipumaan . Ollaan varmaan suunnaton huvituksen aihe paikallisten keskuudessa, mutta mitä haittaa meidän tontti ja meidän puuntaimet tosin ilmaiseksi saadut eikä meillä ole muuta kuin aikaa.

Saatiin alkuviikosta mahdottoman iso hauki katiskalla, oli seurannut n. 20 senttistä sorvaria katiskaan ahmaissut kalan kitusiinsa ja jäänyt itse ansaan. Minun valitsema katiskan paikka josta isäntä ei uskonut mitään tulevan, suuaukkokin meni muka väärään suuntaan, kun viskasin katiskan järveen, en voinut olla hihkumatta, kun saalis paljastui . Isäntä esitti mutrusuuta ja nurisi, että saisin opetella kalojen perkuun, hoiti kuitenkin homman . Upotin kalan valkoviinin, sipulisilppuun, tomaattimurskaan, tillin ja mausteisiin, hautui uunissa 5 tuntia ja maukasta tuli. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kovin kehittyneet makuaistit joten hauki ei maistunut puulle vaan kalalle. Aiemmin keväällä saimme suutarin, se on särkikala ja maistuu kuulemma mudalle, ei kylläkään meidän mielestämme kuten ei lammaskaan ole koskaan maistunut villalle .

Naureskelin taas teidän jutuillenne, piti valittuja paloja lukea isännällekin ääneen. Mukavaa, kun Moottorisahakin kaiken kiireen keskellä jouti kirjoittamaan, mitä veljes kolmikolle kuuluu, vieläkö avaruudessa seikkaillaan?

Mukavaa juhannusta kaikille, ollaan ihmisiksi

Voi miten kivoja viestejä tänne oli tullut! En ole ehtinyt moneen päivään vilkaisemaankaan. Motsku tuli tiistaina kahden vanhimman pojanpojan kanssa "poikaleirille" ja härdelliä on riittänyt! Pojat ystävystyivät meidän kiljukaulojen kanssa noin minuutissa, 9-vuotiaat olivat keskenään jo bestiksiä, 7-vuotias perässä minkä osasi ja 12-vuotiaskin suvaitsi välillä muuntua lapseksi pelleilemään.

Motsku lähti poikineen pari tuntia sitten ja vävy juuri äsken haki omansa. Mikä ihana hiljaisuus!

Pojat olivat järvessä aina kun mahdollista. Eilen sauna oli lämpimänä monta tuntia, paljaat pojanpeput vaan vilkkuivat, kun juoksivat järveen, saunaan, järveen, saunaan... Ja pakko on kertoa heidän tieteellisistä kokeiluistaan: halusivat saunoa neljistään. Menin kuitenkin välillä kurkkaamaan. Hammasmukeihin oli laitettu vettä ja pippelit olivat mukeissa. Halusivat tietää, miltä se tuntuu. No toki me ymmärsimme Motskun kanssa, että täytyyhän sellaista kokeilla. En ehkä voi enää ikinä katsoa niitä hammasmukeja nauramatta muistolle.

Motskun pojat ovat aivan ihania! Minä kai liikaa jututin ja kehun heitä, kun pienemmälle kiljukaulalle tuli hurjia mustiskohtauksia, pylläsi syliin (mitä ei muutoin ikinä tee) ja kun puhuin kai liian nätisti, kiljui että hiljaa, haluan kuunnella säätiedotuksen.

Pojat ihastuivat Ikeriin, jolle tehtiin makkararatoja. Osa makkaroista meni tekijöiden suuhun. Talutusvuoroista nahisteltiin. Sanomalehtiä kaikki pojat halusivat hakemaan, koska kun veivät lehden mökkibestikselleni, tiedossa oli karkkeja ja kampanisuja.

Ja kun Motsku oli täällä, tiedätte, että joka paikka oli täynnä ruokaa. Ja kyllä me syötiinkin! Mikael halusi grillata samanlaisia broilerivartaita kuin Kipankin täällä ollessa. Käytännössä se tällä kertaa tarkoitti sitä, että minä nostelin marinaditarvikkeet esiin, pilkoin ja paloittelin, työntelin grillitikkuihin. Maestro tuli sekoittamaan marinadin ja viskeli kiireissään vartaat grilliin ja poistui. Minä grillasin, Motsku teki muussia. Kiitokseksi Motskun pojat ilmoittivat, että Mikael tekee kyllä parempaa ruokaa kuin se sun tekemä lohisoppa.

Grillitaso on edelleen likoamassa, enkä taida enää ikinä grillata.

Keskiviikkona oli muutaman tunnin sähkökatko ja pojat jo ihan kauhuissaan, kun netti ei toiminut. Ruvettiin pelaamaan lautapeliä, missä piti kasvattaa oman norsun kärsää ja estää toisten kasvu. Melkein ansaitsisin pikkunobelin huijatessani poikia tasapeliin sen jälkeen, kun kaksi jo väänsi itkua ja yksi pyyhki pelipalaset laudalta pois. Iloitsimme kovasti sähköjen palaamisesta.

Minä ja Motsku saimme ruokapöydässä hysteerisen naurukohtauksen jostain mistä lie ja kaikki pojat tuijottivat meitä ihmeissään. Ja onneksi Motskun pojat eivät säikkyneet minua, joka huusin välillä pää punaisena omilleni, kun sieltä netin saloista on tosi vaikea havahtua mihinkään.

Eilen illalla kuuntelimme, kun pojat vaihtoivat puhelinnumeroita ja nyökyttelimme tyytyväisenä toisillemme.

Tytär tulee vasta huomenillalla Cannesista viikon työreissulta ja vävy tuumi, että viettävät juhannuksen ihan kotonaan. Minä hurrasin salaa ja tyydyin sanomaan, että voi voi sentään, kyllä te voisitte tännekin tulla. Menen vasta huomenaamulla kauppaan ja ostan herkkuja ihan vaan itselleni. Tai kyllä yhdet naapurit tulevat skumpalle. Ja toisten luo menen itse lasilliselle. Ja...

Ai sen vielä kerron, ettei Saksassa asuvan ystäväni ja minun Karibian risteilystä tulekaan mitään. Hänen lääkärinsä oli ehdottomasti kieltänyt niiin pitkän lennon ja matkan. Hänellähän luusyöpäsolut ovat jatkaneet kasvuaan ja keuhkoista löydetty etäispesäke. Koetamme miettiä jonkun lähempänä Saksaa olevan kohteen, jossa on lämmintä marraskuussa eikä tarvitse paljon kävellä.

Mutta nyt toivotan kaikille hyvää ja iloista juhannusta!

Kihelmöivä onnellisuus. Se aivan kuin leijui kaiken yllä salaperäisellä voimalla.

Olisi ollut täysin mahdollista jopa ihan luonnollistakin, että poikien kemiat eivät olisi kohdanneet. Omani lähtivät varsin avomielisesti matkaan, mutta olin varma, että muutama ensimmäinen tunti kuluisi kuitenkin mummun helmassa kyräillessä.

Väärin, totisesti. 9-vuotiatten imeytymisvaikutus alkoi välittömästi samojen kännypelien ansioista. Ei kulunut kauaa, kun kaksi tai kolme olivat jollain kumman tavalla pelaamassa yhdessä kukin omilla tumpeloillaan. Kouluunmenijä on tottunut taistelemaan tiensä isompien luo, jos ei ole ikäistään seuraa. Isoin taas tuntui jättiläiseltä möreä-äänisenä ja paljon osaavana. Vaan jossain kohtaa alkuaikuisuuden verho putosi räpsähtäen alas ja yhteinen kisailu houkutti enemmän kuin metallimusiikki.

Minä en päässyt näkemään nuorten tutkijoiden testejä, mutta katselin pyörien hyppiviä valaita, jotka välillä juoksivat kahdella jalalla ja kiljuivat täyttä kurkkua: tee sama perässä. Vesi leimusi ja vaahtosi. Iker-parka oli kuolla hätään laiturilla ja oli viittä vailla, ettei se sittenkin hypännyt pelastamaan koko sakkia kuivalle maalle ja käyttäytymään ihmismäisemmin. Joka ei ole koskaan kuullut Iksun ulinaa, ei yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten sielua vihlovan hellyyttävää se on.

Aamuisin siitä saatiin näyte aina mamman hengityksen muuttuessa herätystilaan. Ainoastaan isoin kaveri pystyi nukkumaan siinä metelissä.

Iker ei kylläkään ollut ainoa, josta lähti karmaiseva ääni. Mamma karjahti kerran vanhimman nimen niin, että nuorempi hyppäsi kaksikymmentä senttiä ilmaan perin säikähtäneenä. Tilanne räjähti valtavaan naurunremakkaan. Vanhin ei ollut moksiskaan.

Olin rantavahtina, pienin meni pyytämään, mamma, tulisitko pesemään minut. Näin ollen olimme iso onnellinen perhe. Tosin vähemmän salaa totesimme, että pari yötä on ihan riittävästi kerrallaan. Siunatun hiljaisuuden kaipuu hiipi välillä väkisin mieleen.

Tänään kun sain auton ovet kiinni, pienin kysyi välittömästi, saako syödä keksiä. Olimme juuri nousseet ruokapöydästä, jossa alkuruokana oli kalakeittoa, pääruokana muusia ja makkarakastiketta ja jälkiruokana lehdenhakupalkkiot, josta mamma vaati ehdottomasti aikuisosuudet. Edes pienimmän vastaanrönkötys ei tepsinyt. Asia oli pihvi.

Seuraava kommentti oli 9-vuotiaalta, joka mietti, nähdäänkö koskaan uudestaan.

Menomatka sujui tiistaina sademuureja halkoessa, mutta paluumatkalla suihkuseinämät alkoivat vasta Hämeenlinnan jälkeen Tamperetta kohti ajettaessa. Sen sijaan koko leirin ajan oli sateetonta, joskin välillä tuuli kimakasti.

Nyt on se siunattu hiljaisuus. Mamma on juonut kahvinsa ja tarrannut imurin varteen. Minä heittelin pyykit koneeseen ja alan miettimään huomisaamun pakkauksia. Tyttö on pyytänyt pientä apukeikkaa. Tasapuolisuudenkin nimissä talkootyö kutsuu.

Isäntä pärjää kyllä. Oli suunnitellut juhannusretkeä isolla mopollaan, mutta sateen sattuessa tuskin sateella. Nyt sattuu, maahan liruaa pieniä ihania pisaroita, jotka uudistavat nurmen ja pistävät perunanvarret kasvamaan.

Mamma ja mummu olivat siis juuri vanhusten hoitolaitoksessa. Hoidon laatu oli taattu.

Kepeät kengät kaikille!

Olipa mukava lukea, että muillakin näitä pippelijuttuja. Olen välillä ollut niiden kanssa epätoivossa ja huumorin menettäneenä.

On ollut kiireinen viikko, kiinalaiset saapuivat ja kyyneliltä ei voinut välttyä kohtaamisessa.
Olipa pojat kasvaneet ja taapero tuntui puhuvan kiinaa kun mitään selvää sanaa ei höpöttelyssä ollut, minusta siinä oli oikeasti kiinalainen aksentti. Onhan heillä helpperi joka puhuu taaperolle kiinaa vanhempien luvalla vaikka muuten koko perhe puhuu hänen kanssaan englantia.

Tuo meidän pikkupoika ja vesseli saman ikäisinä ja henkisinä lyöttäytyivät yhteen ja siinä oli sitten pikkutytöllä ja junnulla kestämistä ja meillä aikuisilla.

Yhtenä päivänä junnu tuli silmälasit solmussa kun oli kuullut uuden kivan sanan eli märkäpierun ja sitä toisteli toisille. toiset hermoistuivat ja pikkupoika oli käskenyt vesselin ja siskonsa käydä tyynyn kanssa junnun päälle ja siksi silmälasit kärsi.
Junnulle muutenkin kova pala kun vaatii ympärilleen lähes metrin elintilan.

Toisena päivänä junnu tuli närkästyneenä sanomaan että toiset pojat kirjoittivat ruman kirjeen pikkutytölle ja vielä laittoivat siihen junnunkin nimen, vaikka hän ei siihen osallistunut.
Kirjeessä luki : Olet tyhmä ja homo sekä poikien nimet allekirjoituksena. Pikkupoika yritti vetäytyä vastuusta kun hän ei sitä kirjoittanut, mitä nyt saneli.
Pikkutyttö ei tiennyt mitä siinä luki ja oli sitten että ei hän ole tyhmä vaan kiva tyttö. Nuohan ovat lasten kielessä vastakohtia. Keskustelimme myös että kuka ja mikä on homo, ja että moiseksi haukkuminen ei sovi.

Pyllyjä on esitelty ja pippeleitäkin ilmeisesti verrattu kun nekin esillä ovat olleet. Pimppa on sentään piilossa pysynyt, kai.

Nyt on viikon rauha mutta sitten tulee taapero ja vesseli neljäksi yöksi hoitoon kun vanhemmat käväisevät Venetsiassa. Mikähän hulabaloo silloin.

Yhtenä päivänä altaalla oli mies, tytär ja teinilikka lasten kanssa. Pikkutyttö oli tullut altaasta ja sanonut ottavansa kellukkeet pois. Toiset luulivat hänen tulevan pois uimasta. Tyttö olikin kääntynyt ja rapuilta pompannut veteen. Oli räpiköinyt, mennyt pinnan alle, räpiköinyt ja taas pinnan alle johon sitten oli teinilikka kerennyt reagoida ja hyppäsi vaatteet päälle altaaseen. Sai pärskivän lapsen altaasta. Pikkutyttö tuumasi että oli luullut jo osaavan uida. No ei sitten osannut.
Siis saa olla silmät selässäkin noiden kanssa.
Vesseli tuumasi pikkutytölle ettei silleen voi kokeilla osaako uida vaan pitää olla matalaa että ylettyy pohjaan.

Täytyy tunnustaa että nyt väsyttää pikkulapsiarki kun vapaita ei ole, eikä isommin tulossa ennen elokuun loppua. Miehen kanssa kyllä sovimme että pitää nyt vuorotellen irrottautua päiväksi pariksi, kun ihan oikeasti on pinna kummallakin hieman kireällä.

Nukun surkeasti mutta kai se ikäänkin kuuluu vaikka hormoneita syönkin.

Juhannus menee pienellä porukalla ihan vain kotosalla. Kokkoa käydään kylällä katsomassa iltaselle. Kuopus tulee kohta avokkinsa kanssa syömään.
Kahville tein pienen mansikkakakun ja ruuaksi erilaisia vartaita.

Mukavaa juhannusta kaikille!

Onpa ollut kivoja kirjoituksia! IL:n ja Motskun kesäleiri poikien kanssa oli hupaisaa ja vahdikasta, ja onnistui hyvin, vaikka hieman pelkäsitte, että jospa kemiat eivät kohtaa.

Tiinuliinu ja ukkokulta veneilevät tuolla tuulessa, vaikka Juhannuksen ajan olette tainneet olla Suvisaariston laiturissa parempia kelejä odottelemassa.

Ihailen edelleen mielessäni miten Japena ja miehensä jaksavat arkea noiden sijoituslasten kanssa. Ei ihme, että kaipaatte välillä pientä irrottautumista.
Kyselit kokemuksia robottiruohonleikkurista. Nyt on. Skeptinen mieheni on nyt sitä mieltä, että maalle (hänen entinen kotitilansa) on hankittava sellainen. 83-vuotias pahasti polvivaivainen kälyni asuu siellä keväästä syksyyn, muttei pysty leikkaamaan ruohoa. Ajettava leikkuri siellä on, mutta kälyltä sen käyttö on kielletty, koska hän on kaikin tavoin onnettomuusaltis ja oikein mestari rikkomaan laitteita.

Nätisti tuo kone surffailee nurmikolla tiistaisin ja torstaisin - ajat saa itse ohjelmoida. Ruoho pysyy kauniin samettimaisena. Leikkauksesta ei synny rajoja, eikä leikattua ruohoa tarvitse haravoida. Kerran se raukka kyyhötti aivan väärässä nurkassa. Näyttö ilmoitti, ettei se löydä latausasemaa. Leikkuualue on rajattu maan tasalla olevilla ohjauslangoilla, ja jostakin syystä osa oli irronnut niin, ettei "poika" (tai "renki") löytänytkään "kotiin". Olemme persofonoineet robotin.

Nyt kun olin saanut tietää omistaman museokortin, oli ihan pakko lähteä Ateneumiin katsomaan niitä italialaisia 1930-luvun taiteilijoiden maalauksia. Täytyy sanoa, että pidin kyllä useimmista. Vielä enemmän pidin museon vakiokokoelman teoksista. Viivyin kierroksella liki 3 tuntia, ja sitten raahauduin vastapäätä sijaitsevaan kahvilaan nauttimaan ihanasta cafe moccasta. Sen voimalla jaksoin taas jatkaa matkaa.

Nyt kun koulut loppuivat, olemme lähes joka päivä valmistaneet lapsille lounaan, käyttäneet hammaslääkärissä ym. pientä apua. Olisin halunnut vierailla lasten kanssa esim. Kansallismuseossa tms., mutta nyt heille on vapaa-aika kavereiden kanssa kaikkein tärkeintä.

Keijuli on ollut vanhempineen 3 viikkoa Kreikassa. Viime yönä palasivat kotiin. Mallis, ensimmäisen viikon he olivat käsittääkseni samassa hotellissa, jonne te tulitte viikkoa myöhemmin. Voi miten hauskoja ne pienet villikkokoirat olivatkaan siinä fb kuvassa ! Keijuli ja Peijuli ottavat aina osan ugly dolleja matkoille mukaan.

Ollaan miehen kanssa vietetty juhannusta ihan kahdestaan. Pojan perhe meni Joensuuhun juhannukseksi, mutta tulevat kai tänään takaisin, koska vanhemmilla on vielä muutama työpäivä ennen kesälomaa. Olemme syöneet uusia perunoita ja lohta erilaisine lisukkeineen.

Ja juu, tapaaminen 17.10. sopii minullekin. Olisi kiva nähdä teitä uusiakin k-klubilaisia! Menna ei ole uusi, mutta häntäkin haluaisin nähdä, pitkästä aikaa!

Hyvää juhannusta ja alkavaa viikkoa!

Heippa toverit! olen 62v eläkeläinen jo monen vuoden takaa kiloklubissa hengaillu 2008 alusta olin tuonne 2016 asti pieni vapaa väliin nyt taas alan todella tän vanhan taiston,sitä välillä väsyy omaan saamattomuuten,olen liikuntarajoitteinen rollaatorilla ja kävelysauvat kulkee aina mukana,epäilevät diabetesta,no sitä ei vielä ole testattu siinä raja-arvoilla olen menny 15vuotta olen gluteeniton sokeriton lakktoositon käytän kiloklubin ruokasuosituksia sekä ruokarytmiä mikä on todella tärkeä apu proteiiniä lääkäri lisäsi ihan 120g päivässä,mä kyllä 100g jo ennen söin mutta lisäsin sen 20,laktoositonta maitotuotteita juon ja syön ja talkkuna on yksi mitä syön piimän seassa ja iltaviili! Liikunta oli tähän aamun mennessa todellinen haaste koiran omistan 3v Valkoisenpaimenkoiran joka oli rasavilli mutta yllättäen rauhoittunu hommasin kävelyttäjän en päässy neitosen tahtiin ollenkaa,tänään käveltiin vanhan koirani lenkki hyvin meni hiukan jalat väsy mutta koira kulki kuin unelma,hienoa huomenna uskaltaa lähteä ilman tuskanhikeä,tää on hyvä ketju,muulla ei ole väljä kun saa kirjoittaa mitä millonkin tapahtunu,asun mieskaverini kans 17vuotta aviossa olin 16vuotta erosin ja menin pohjalaisen juntin kans avioon ,mutta emme viihtyneet kun 6-vuotta mies oli sairas eläkkeellä myös!psyykelääkkeitten varassa eli.

Tervehdys

Kiitos taas ihanista viesteistä ja nauruista IL ja Motsku, voin vain kuvitella teidän poikaleiriä. Olisi voinut olla hauskaa kärpäsenä katossa Pakko oli lukea siipalleni otteita...

Suupaltti, jopa saitte ison hauen. Meillä oli viikon verran kolme verkkoa vedessä, mutta saalista emme saaneet lainkaan. Viime maanantaina otimme ne pois. Tänään taidamme laskea...

Japena, taas nostan kuvitteellista hattua sinulle ja miehellesi. Teette kyllä uskomattoman arvokasta työtä. Ei ihme, jos tuntuu välillä voimien olevan vähissä. Minusta ei olisi moiseen.

JJ, olipa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Kauniisti kirjoitit Äkäslompolosta.

Pikseli, tuo ruohonleikkuri kuulostaa mahtavalta. Meidän postimerkin kokoisille plänteille tosin ei tuollaista tarvita. Makitan akuilla toimiva leikkuri riittää.

Meillä oli tohinaa juhannuksena. Tuuli oli aivan mieletön Sähkökatkokset alkoivat noin puoli 12 aikaan. Onneksi olin aloittanut hommat hyvissä ajoin jo edellisilta sekä aattoaamuna. Ruuanlaitto ja tiskaus olivat ajoittain haasteellisia, mutta yhdessä kaikesta selvittiin. Sähkökatkoksia oli varmaan lähelle 10 kertaa. Pisin kesti useamman tunnin. Ei kuitenkaan tahtia haitannut. Saunoimme ja söimme ruhtinaallisesti kesäkeittiössä. Kyllä oli lasitus todella tarpeen sekä terassilla että kesäkeittiössä. Sadetta tuli lopulta niin, että eilen aamusta oli 10 milliä sademittarissa. Suurin osa tuli yöllä.

Ruokailun jälkeen istuimme sisällä ja lauloimme kitarasäestyksen kanssa. Mukavaa oli, että nuoretkin lauloivat innokkaasti mukana. Vaikka ei aina ole kovin lämmintä ollut jussina, niin harvoin olemme sisällä istuneet.

Ystävämme lähtivät jo eilen, nuoriso on vielä täällä. Illalla ennen ruokailua pelasimme mölkkyä, kun tuuli oli vihdoin laantunut. Piha on kauheassa kunnossa, kun oksia ja lehtiä on tippunut niin kauheasti. Keräiltykin niitä on jo aikamoinen nippu.

Tuntuu ihmeelliseltä, kun monta päivää kestänyt tuuli on tyyntynyt. Sateista huolimatta on pakko tänään kastella. Kova viima kuivattaa kukat, pensaat ja yrtit.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille

No niin, Australian vieras pakattiin eilen iltapäivällä junaan ja tänään hän lähti varhain aamulla takaisin Irlantiin, josta sitten loppuviikosta on paluu kotiin. Oli todella mielenkiintoista ja mukavaa viettää hänen kanssaan nämä muutamat päivät, kun emme olleet tavanneet noin 50 vuoteen! Hän muuten tunnisti minut juna-asemalla ennen kuin minä tunnistin hänet. Kuulemma sukuni nenä paljasti minut

Hän on syntyjään Valkeakoskelta, joten ajelimme torstaina sinne katselemaan paikkoja. Hän tunnisti kyllä vanhan kotikatunsa, mutta yksikään talo ei enää näyttänyt tutulta. Heidän kotitalonsakin paikalla oli uusi talo. Aikoinaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kuulu patruuna Juuso Walden rakennutti työntekijöilleen taloja, jotta he sitoutuivat työhönsä. Hän myös avusti lasten koulutuksessa ja sai siten uusia työntekijöitä! 50 vuodessa kaikki on kuitenkin muuttunut ja vaikka siellä yhä on metsä- ja paperiteollisuutta, ne kuuluvat UPM:lle kuten lähes kaikki vastaava Suomessa tätä nykyä. Ei siis ihme, että talotkin on jo aikaa purettu ja tilalle rakennettu uusia.

Kävimme myös hautausmaalla, mutta hän ei enää löytänyt perheensä hautoja. Hänen isänsä kuoli 1990, mutta sitäkään hautaa emme löytäneet. Olisimme tietenkin voineet etsiä hieman systemaattisemminkin, mutta hän ei pitänyt sitä tarpeellisena. Käynti Valkeakoskella ei siis onnistunut ihan suunnitellusti, mutta ajelimme mennen tullen pieniä teitä ja ihastelimme kauniita maisemia, jotka olivat jo hyvinkin vehreitä parin päivän sateiden jälkeen. Paluumatkalla kiersimme Pälkäneen kautta ja löysimme pienen kievarin, jossa söimme maukkaan kesäkeittolounaan salaatteineen ja jälkiruokineen. Liikennettä kyllä oli, mutta se ei meitä haitannut, kun se oli pääsääntöisesti vastaantulevaa.

Perjantaina kävimme kirkolla ostamassa hänelle junalipun ja kiertelimme hieman kauppoja, kun hän halusi etsiä jotain tuliaisia tyttärelleen. Kaupat kuitenkin menivät kiinni aikaisin, joten sekin jäi vähän tyngäksi. Sanoinkin hänelle, että mikäli olisimme tienneet hänen haluavan kaupoille, olisimme voineen mennä Valkeakoskelle vasta perjantaina, niin torstaina olisi ollut enemmän aikaa. No, jotain hän löysikin ja sanoi sitten etsivänsä jotain lisää Belfastista.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli onnistunut. Söimme hyvin (hän oli ihailtavan pieniruokainen ) ja juttelimme todella paljon. Hänen suomenkielensä oli erinomaista ottaen huomioon, että hän on ollut poissa Suomesta jo vuodesta 1956, mutta hieman hän ihmetteli miten vaikea hänen oli ymmärtää ihmisten puhetta, kun hänen mielestään kieli oli niin muuttunut. Ja kyllähän se varmaan onkin, kun kieli elää koko ajan. Hänelle uusia sanoja oli mm. laturi, vaikka hänellä oli kännykkä, jota hän latasi, mutta hänelle se oli tietenkin charger!

Saa nähdä oliko tämä viimeinen kerta, kun tapasimme, sillä hän täyttää ensi vuonna 80 v ja sanoi, että tuskin enää tulee Eurooppaan tai Suomeenkaan enää, kun matka on niin pitkä ja maksaakin paljon. Me kyllä meirämmiähen kanssa olisimme hyvinkin kiinnostuneita Australiasta, mutta minuakin hieman pitkät lennot hirvittävät siitäkin huolimatta, että välillä voi pysähtyä vaikkapa Hongkongissa tai Singaporessa.

Tänään olen sitten tiskannut, pessyt pyykkiä ja muuten vain lojunut. Ajattelimme syödä silliä ja uutta perunaa ja klo 17 tulee sitten F1-kisa Ranskasta. Huomenna pitäisi piiskata itsensä jumpalle kaiken laiskottelun jälkeen, vaikka sanoin kyllä meirämmiähelle, ette perusteellinen suursiivous kyllä hyvinkin käy jumpasta

Kiva kun niin moni on ilmoittanut tulevansa tapaamiseen lokakuussa. Edellisen kerran olin mukana silloin täällä Tampereella ja siitä tulee seuraavaan tapaamiseen lähes vuosi, joten on mukava tavata teitä kaikkia "vanhoja" sekä toivon mukaan myös lukuisia uusia.

Leppoisaa niin sunnuntain kuin kesänkin jatkoa kaikille

Australia kuuluu niihin maihin jonne olisi joskus päästävä. Yhtenä jouluna oltiin lähdössä mutta sitten tulikin yllättävä sijoitus ja homma jäi. Kummityttö asuu siellä vanhempiensa kanssa, isänsä suomalaisen seurakunnan pappina.
Me miehen kanssa aikoinaan olimme muuttamassa Australiaan, paperit hommattu, ammatit kohdillaan. Mies on suomi-Australia seuran perustajaseuran jäsen. Tulinkin raskaaksi, joten se jäi. Joskus pohtinut millaista elämä olisi jos oltaisiin sinne päästy.

Eilinen päivä meni lapiodessa hiekkaa. Sitä läväytettiin 12 kuutioitua eli kuorma-auton lavallinen tuohon hiekkalaatikkoon ja kahdeksan kuutiota oli ollut lähempänä tarvetta.
Kasattiin sitä sitten toiseen paikkaan. Miehelle kyllä pari valittua tai ehkä ennemmin valisematonta sanaa tuli sanottua olisi keskeyttänyt kaadon ja käskenyt laittaa loput muualle, mutta kun ei tullut mieleen.

Tänään kauppareissu ja jätepaperin vienti.

Huomenna pidän vapaapäivän, käväsen äitiäni moikkaamassa, ostamassa synttärilahjan pikkutytölle ja mitä sitten muuta keksin, ehkä käyn pojan luona.

Mukavaa alkanutta viikkoa

Halitulijallaa, kotona ollaan!

Kuten Pikseli aivan oikein arvasikin, meidän juhannus sujui Suvisaaristossa suojaisessa satamassa, puuskaisessa tuulessa ja välillä pienessä sateenropinassa. Mutta mikäs on ollessa, kun vene pitää vettä, mukana on kirjoja sievoinen pino, tietsikkakin toimii tarvittaessa (en osaa veneelläkään olla ilman aamun sanomalehteä) ja ruokaa on riittävästi jollei liikaakin. Tämän aamun vaakalukema hätkähdytti - miten mä kykenen lihomaan niin paljon niin pienessä ajassa? (Olin edellisen kerran ollut puntarissa pari viikkoa sitten.) En silti siirtänyt tickeriä, vaan ajattelen lähteä kunnon kävelylle ja vähän järkiintyä. Ainakin raparperipiirakan ja vaniljakastikkeen suhteen. Ainakin sen vaniljakastikkeen.

Hauskaa oli lukea muidenkin juhannuskuulumiset. Ja Mennan Australian-serkun ohjelmista. Vaikka mulla ei matka lapsuudenmaisemiin ole kuin vajaat 500 km, niin vähän samanlaisia käyntikohteita sitä hamuaa. Etenkin hautausmaalla tulee poikettua aina kun Savoon ajellaan.

Ja Japenalle kommentoisin että juu, niin se elämä (ja rakkaus) naista heittelee. Vähän vastaava tapaus, tosin pienemmässä mittakaavassa, osui kohdalleni 1990-luvun alkuvuosina. Olin jäänyt työttömäksi kun silloinen työnantaja teki konkurssin. Tein kaikenlaista ammattiani sivuavaa pikkuhommaa josta jonkin lantin sai; viron opinnot olin aloittanut vähän aikaisemmin ihan silkasta mielenkiinnosta ja hiukan kapinahengessäkin kai kun kaikki kaverit lukivat espanjaa tai italiaa. Suunnittelin kovasti Viroon lähtöä, eihän se niin kovin kaukana olisi ollut eikä multa olisi kotimaahan jäänyt kuin opintojaan aloitteleva tytär (sinkku kun olin). No sittenpä törmäsin yhtenä ehtoona nykyiseen ukkokultaani; lopun arvaatte

Stadissa on just nyt puolipilvistä tai melkein pilvistä. Hyvä kävelyilma siis. Ei kun menoksi - ja mukavaa maanantaita kaikille!