torstaina, 20. kesäkuuta 2019 klo 17:40 Merelle* kirjoitti::
MENNA, siis miinus kahdeksan? Mitä tapahtui? Seurasit siis syrjästä tuota grillaamista. Hyvä meininki, hauskaa juhannusta!

Merelle, tuo 8 kilon pudotus on ollut tekeillä melkein kahden vuoden ajan! Viitisen vuotta sitten pudotin pois 10 kg tasan vuodessa. Painonhallinta toimi kaikesta leväperäisestä elämästäni huolimatta pientä edestakaista liikettä lukuunottamatta, kunnes viime vuoden alussa päätin pudottaa toiset 10 kg. Siitä on nyt jäljellä enää 2 kg, mutta toisaalta tämä vuosi on ollut melkoista pysähtyneisyyden aikaa. Mitä nyt pari kertaa on tullut kilo pari takaisin ja niitä on sitten pitänyt vain rauhassa pudotella uudelleen. Mitään erityistä ruokavaliota minulla ei nytkään ole, vaan yritän vain säännöstellä annoskokoa ja iltapuputtamista. Jäätelöstä en kuitenkaan ole luopunut ja aina silloin tällöin mussutan perunalastujakin, mutta suklaata ei juurikaan mieleni tee - onneksi!

Tänään söimme juhannuksen kunniaksi makkaraa ja perunasalaattia, mutta huomiseksi on tilauksessa kalaa. Punaviiniä on mennyt (toistaiseksi) vasta lasillinen, mutta ehtiipä tässä vielä. Muuten olemme olleet kuin yleensäkin, sillä me kumpikaan emme ole koskaan pitäneet juhannusta muuta kuin pitkitettynä viikonloppuna. Meidän perhe viipotti yleensä näihin aikoihin autolla pitkin poikin Eurooppaa ja meirämmiähen perhe taas oli mökillä ilman kokkoja tms. Minä ainakin pidän juhannusta jonkinlaisena suomalaisena pakkojuhlana, joka "oikeuttaa" ryyppäämään normaalia enemmän ja aiheuttaa sitten perheriitoja, avioeroja sekä hukkumisia sepalus auki!

En tietenkään tarkoita teitä, ystävät kalliit ja senpä takia toivotankin hilpeää juhannuksen jatkoa kaikille

Iloista juhannusta kaikille ja Japenalle onnea minultakin.
Hirveän huono kenttä täällä, ei voi juuri mitään kirjoitella.
Mutta kaikki hyvin kanavilla. Tässä istutaan takakannella tyynessä illassa roseeta nautiskellen. Ei täällä muut mitään juhannusta vietä

Moi mimmit ja hyvää keskikesän juhlan jatkoa! Nauratti Tiinuliinun juhannusjuoma, eipä tarvitse kokeilla!

Me olemme puuhastelleen voimiemme mukaan, minä kävelykepin kera könkkäilen. Naapurinmiehellä on muutama oma saari ja yhdessä pikkusaaressa on täysin kunnostettu pikkumökki, jonka rannassa säilytetään talven yli laiturin viimeistä osaa, etteivät jäät vie sitä mennessään. Teimme hauskan retken, kun haimme sen laiturin osan. Pikkumökki oli suloinen ja sinne haluaisin mennä joskus yöretkelle. Mies seisoi lautalla ja meloi, minä istuin ja vaadin gondolieerilta laulua, mutta runoja vaan tuli tyyliin: minä sontaista tietä astelin... ja jalkani siinä kastelin.

Sain painepesurin letkun käsiini ja pesin soutuveneen ja sen laiturinpätkän. Mies asensi rappuset ja minä menin uimaan. Torstaina katselimme Itävallasta Schönbrunnin linnanpihalta kesäkonsertin ja tanssimme hitaasti valssia. Mies oli naama peruslukemilla kertonut, ettei osaa ollenkaan tanssia, mutta kas vain, siinä minä liitelin hänen vahvoilla käsivarsillaan ja totesin, että oli huijannut tanssiasiassa.

Eilen istuimme keskiyöllä saunassa lempeissä löylyissä ja juttelimme syntyjä syviä. Tänään olen jo leiponut kakkupohjan ja tehnyt siitä upean mansikkakun, miehen pojan perhe ja heidän juhannusvieraansa tulevat omalta mökiltään viettämään iltapäivää kanssamme.

Voi mimmit että mä nautin tästä odottamattomasta onnesta! On niin valtavan hyvä olla.

Hei Ihanaiset,

Jussi on sitten taputeltu, pitkästä aikaa oli hyvä sää. Pojan perhe tuli aattona tänne mökille juhannuksen viettoon, oltiin vähän , kun kysyivät voivatko tulla ... no ilman muuta. Mökkimme kun ei ole ollut miniän eikä esiteinin suuressa suosiossa mutta viime kesä muutti etenkin miniän mieltä. Meillä kun ei ole mukavuuksia mutta hyvä sää, puhdas ja kalaisa järvi, muurinpohja letut ja paahdetut vaahtokarkit nuotiolla voittavat puutteet. huussikaan ei ole paha, kun saa ripotella kuiviketta jota kyllä kuluikin ja lutrata käsiä huussin ulkopuolella säiliöistä jota myös kului mutta vettä saa lisää kaivosta. Lapsilla oli suunnaton määrä vesileluja mukana, poika niitä hiki päässä täytti pumpulla ja souti karanneita kiinni järveltä . Lapsia ei meinannut saada pois järvestä ja minäkin heitin talviturkin ... vihdoinkin, kun saatiin vimpan päälle petsattu laituri paikoilleen.

Laiturista tulikin mieleeni kysyä: onko teistä kellään tietoa voiko kuparia mitenkään suojata tummumiselta. Jynssäsin nimittäin mökin huuvan joka on minusta aika iso, sen kiillottamiseen meni tovi jos toinenkin ja allit saivat kunnon kyydit . Enkä saanut sitä vielä minua tyydyttävään kiiltoon eli vielä pitää hinkata. Ei kiva os se tummuu heti uudelleen.

Pojan perhe lähti jo eilen illalla kotiin, kun sää oli enemmän perinteinen juhannus sellainen. Aurinko paistoi aina välillä mutta tuuli oli kylmä ja puuskainen, vettäkin ripsotteli vähän väliä. Me ei pistetty hanttiin, kun sortin sakki lähti.....miten ihmeessä IL ja Naapurinmies pärjäsivät viiden poikalapsen kanssa , meitä oli neljä aikuista ja vain kolme lasta. Kaikkia aikuisia tarvittiin jatkuvasti ja välillä tuntui ettei meitä ollut edes tarpeeksi . Kaikilla, jopa esiteinillä, oli hauskaa. Tänään ollaan isännän kanssa nautittu rauhasta ja hiljaisuudesta pois lukien linnunlaulu.

Onnea Japenan perheelle pikku rinsessasta ja tervetuloa kotimaahan. Tiinuliinulle ja ulkokullallensa pulleita purjeita. Kaikille mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa eli joulun odotusta .

Suupaltti, minä olen kiillottanut ja sen jälkeen lakannut kuparipannuja, ovat pysyneet kuparinvärisinä parikymmentä vuotta ja on helppo pesaista pölyt pois.

Olimme tänään Naapurinmiehen kanssa veneretkellä. Hiljalleen putputeltiin Längelmävedeltä Kaivannonjoelle, jossa puut kaartuivat joen yli. Joki vei meidät Aurikkojärvelle, jossa ihmeteltiin valtavaa kalliota luonnonleikkauksineen. Jatkettiin pienen joentapaisen kautta Laasojärvelle ja katselin ihastuneena lumpeita, joita harvoin enää näkee missään, ulpukoita on kaikkialla. Mies melkein pysäytti veneen ja ohjasi isoimman lummeryhmän viereen, jotta sain ottaa kuvan.

Päädyttiin kiviselle koskelle, jossa vene piti kääntää ja lähteä takaisinpäin. Isolla Längelmävedellä hurautettiin ihmettelemään taidekeskus Purnun rantapatsaita, tarkoitus on mennä sinne myöhemmin käymään.

Mökillä grillattiin kasviksia Kipan ohjeen mukaan ja syötyämme päätettiin ottaa pienet päikkärit. No jaa, pienet ja pienet, heräiltiin kahden ja puolen tunnin päästä iltakahdeksalta! Mutta eikös se ole sama, milloin eläkeläinen nukkuu, kivahan se on kesäyötä valvoakin!

Heippa
ja kiitoksia kirjoituksistanne.

Juhannus meni mukavasti. Olen kyllä aivat naatti. Hölmöläinen, kun eilen vielä "ryömin" puskissa, kun oli sellainen viima, että pystyi pitkähihaisia pitämään. Selkä on muutenkin ollut huonona, mutta nyt oli aivan hirveä yö... ja olo on sen mukainen, että ei ole nukkunut.

Ennen juhannussaunaa aattona istuimme rantakalliolla ja lauloimme iki-ihania suomalaisia lauluja. Yksi ystävämme on loistava musikantti ja säesti meitä kitaralla. Siippani pesi perunoita....

Illallispöytä notkui kala- ja lihaherkuista. Siippani savustamat (minun suolaamani) kaksi lohta kruunasivat tuoksullaan ruokailun.

Pitää myöntää, että kun iltapäivästä eilen poikamme ystävineen suuntasi kohti kotia, niin oli hieman helpottunut olo Taitaa ikä painaa. Huomasin, että olen jotenkin paljon hitaampi kaikessa (siis, kun on paljon porukkaa) ja jotkut asiat, mitä olen aina tehnyt juhannukseksi, jäivät tekemättä.

Poikamme ja miniäkokelas menevät tänään kahdeksi yöksi äitiäni "hoitamaan" ja isäni tulee tänne pariksi päiväksi. Menemme häntä i.p. Mikkeliin junalle vastaan.

Rakas siippani lähtee sitten keskiviikkona taas urakoimaan tyttären ja vävyn remonttia ja isäni menee hänen kyydissään kotiin päin. Jotenkin pitäisi tänään saada revittyä sen verran päästä ajatuksia, että osaisi taas suunnitella noin viikon ostokset - minähän jään ilman autoa.

Ensi maanantaina tytär tulee parhaan ystävättarensä kanssa pariksi päiväksi - meinaa nääntyä ikävään, kun hauvavauva on ollut täällä niin kauan.

Puput käyvät röyhkeämmiksi. Syövät salaattini ja basilikat... Nyt haluaisin niistä eroon.

Mukavaa kesäpäivien jatkoa kaikille

maanantaina, 24. kesäkuuta 2019 klo 09:13 Kipa 2 kirjoitti::

Puput käyvät röyhkeämmiksi. Syövät salaattini ja basilikat... Nyt haluaisin niistä eroon.

Voin lähettää täältä kettuja, montako haluat? Tuhannen neliön tontilla on tänä kesänä ollut jo kolme sulkakasaa viedystä harakasta alapihalla ja yksi villatupsukasa jäniseläimestä yläpihalla. Jos jollakin on ylimääräisiä räkätinpoikasia, ne voi lähettää tänne lehtokotiloita syömään.

Minä voisin niitä räkättejä lähettää. Meillä ei ole lehtokotiloita, niin syövät marjani.

Meillä nuo kaksi koiraa pitää puput ja kauriit loitolla.

Loistavaa, näin se kierrätys toimii

Heipat Hangosta,

jossa valitsimme totuttuun tapaan ns. bailauslaiturin asemesta hiljaisen ja juuri siksi niin suloisen Hangonkylän. Rannassa on kahvila, josta saa noin sadan metrin päässä savustettua kalaa ja jonka sillisortimentista on varaa valita. Valittiinkin.

Koska täältä on kaupungin keskustaan matkaa ehkä 4 km, vuokrattiin polkupyörät, Hangossa tehdyt Jopot joilla paikallisetkin näyttävät aika tavalla ajelevan. Innostuttiin asiasta niin että tehtiin peräti kaksi pyöräretkeä keskustaan, ensimmäinen muonatäydennysten vuoksi ja toinen muuten huvikseen.

Huviretkellä löytyi pikku kahvila, jonka liitutaululle kirjoitetun listan halusin kuvata, ja sainkin luvan. Siinä nimittäin luki "Luisevat ihmiset on paljon helpompi kidnapata. Pysyttele turvassa, syö kylliksi kakkua!" (englanniksi, jotta turistitkin tajuavat)

No me noudatimme neuvoa ja maistellessa muistelimme korppoolaiskahvilaa, joka julisti: "Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä!" (Tämä siis viime kesänä, ensi viikolla käymme tarkistamassa ovatko edelleen samaa mieltä.)

Hangossa on hulppea vesitorni, jonka huipulla olevalla näköalatasanteella piti tietysti käväistä. Muuten retki sujui ikkunaostosten merkeissä. Hangossa, kuten naapurikaupunki Tammisaaressakin, on yksi kävelykatu jonka varret ovat täynnä mitä ihanimpia sisustus- ja muotiputiikkeja. (En ole kyllä koskaan oikein ymmärtänyt, miten nuo kaikki sulopuodit pysyvät pystyssä. Toisilleenko ne niitä sisustustyynyjä ja kahvimukeja myyvät?)

Nyt köllötellään venosessa, vatsat savukalasalaatista ja mansikoista pullollaan. Huomenna matka jatkuu, jos sää sallii (iltapäivälehdet pelottelevat mitä hirveimmällä vesisateella. Semmoiseen me ei tietenkään mennä!).

Muutenkin tää veneily on, sanoisinko vaikka "mahdollisen taidetta". Paitsi että kulkeminen on tosiaan tuulista kiinni, pikkuisessa paatissa oppii elämään melko vaatimattomasti. Oppii tiskaamaan aamukahvimukit ja lounaslautaset muutaman desilitran vesimäärällä (on veneilty kohta neljännesvuosisata eikä ikinä vielä ole saatu puutteellisesta keittiöhygieniasta johtuvia tauteja!), laittamaan ruokaa keittokirjatta (kun ei niitä kaikkia reseptissä mainittuja aineita kuitenkaan olisi saatavilla), nukkumaan vaikka peti keinuu (itse asiassa nukun veneellä paremmin ja sikeämmin kuin kotona).

Merkitystä vailla ei ole sekään seikka, että veneilijäpariskunnan suhde on erittäin tiivis. Kun etäisyyttä on vuorokaudet ympäriinsä korkeintaan kaksi metriä, se luo läheisyyttä.

Ilontäyteisiä kesäpäiviä myös teille muille!

PS. Kaikilla kivoja kuulumisia, mutta erityisen iloinen olen IL:n puolesta. Ja juu tietysti myös Naapurinmiehen.