Sama karkotinmerkki on minullakin. Hyvin toimii.

Etämies houkuttelee saunaan, siis sinne.

Leppoisaa lauantai-iltaa

tällä kertaa Korppoosta josta huomenna jatketaan. Tänään on pesty pyykkiä ja harrastettu aikamatkailua. Eilen käväisin kirkonkylän lifestylepuodissa (muotia, sisustusta, ihania pikkulahjoja vaikka millä mitalla vaikka kenelle) ja löysin hyvinistuvat valkeat farkut. Just ne, joita olin jahdannut koko alkukesän ajan pääkaupungin isoista vaatekaupoista.

Kipa osui ihan naulan kantaan arvellessaan, että veneelle ei turhaa tavaraa mahdu. Ei niin - matkamuistojenkin on parasta olla sellaisia että ne voi syödä ennen kuin reissu on ohi. Onneksi saariston yrittäjät kauppaavat kaikenlaista kivaa: kotitekoisia hilloja, pienten myllyjen puurohiutaleita, paikallisen paakarin leipomaa leipää.

Ja yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttähän saaristosta löytyy. Yritteliäisyydestä esimerkkinä myös tuo lifestylepuoti joka on varsinainen runsaudensarvi. Se korppoolaiskahvila, joka vielä viime vuonna suositteli pulliaan pyllynpyöristykseen, oli sen sijaan muuttanut torille myyntivaunuun ja kadottanut kauniin mainostaulunsa.

Kekseliäisyydestä taas esimerkkinä tämän päivän aikamatkailu: vierassataman viereisessä ilmoitustaulussa kerrottiin sovelluksesta, joka avaisi tämän ja kolmen muunkin saaristopaikkakunnan historian. No minähän tietysti imuroin sen heti kännykkääni ja sitten lähdettiin vaeltamaan.

Näytölle tulevaan piirroskarttaan oli merkitty paikat, joissa piti pysähtyä (ellei turisti sitä virtuaaliversiosta hoksaisi, tienvarressa oli tolpat joissa tämä Merellinen menneisyys -symboli). Kun kännykkää näpäytti, sai eteensä videon tai puhe-esityksen, jossa esiintyivät milloin 1700-luvun venäläinen amiraali ja hänen turkulainen rakastettunsa, milloin taas pari pikkuvihan aikaista laivaston sotamiestä tai korppoolainen luotsi ja hänen poikansa. Tai joku muu aikalainen.

Tarinallistaminen oli onnistunut; en ole Suomessa tavannut vastaavaa ulkoilmaesitystä. Euroopan isoissa kirkoissa ja museoissa ne ovat aika tavallisia (ja Turun linnassakin on nyttemmin kuulemma tällainen virtuaaliviritys. En ole vielä itse ehtinyt nähdä mutta kaverit kertoneet).

Aurinko paistaa, kissankellot ja päivänkakkarat kukkivat, maksaruoho hehkuu keltaisina mättäinä kallioiden notkelmissa. Kovat vastatuulet ja sateetkin ovat toistaiseksi ohi, huomenna jatketaan matkaa.

Turkuun piti mennä ensi viikonlopuksi, näyttelyihin ja sukulaisia tapaamaan. Ruisrock sai meidät muuttamaan suunnitelmia (kaikki kaupungin venepaikat varattuja jo ennakkoon). Kierretään siis Saaristomerta pohjalta ”minne tuuli kuljettaa”. Nähtäväksi jää, mistä seuraavan päivityksen lähetän.

IL:lle ja Naapurinmiehelle riemukasta Riikan-risteilyä! Kaupunki on kiinnostava; ruoka-asioista kiinnostuneelle voisi vanhoihin lentokonehalleihin perustettu kauppahalli olla melkoinen elämys!

Tervehdys

Juu, tuon edellä mainitun karkotteen nimissä minäkin liputan

Olen nauttinut kaksinolosta hauvavauvan kanssa. Toki mökkinaapureihin tulee päivittäin pidettyä yhteyttä.

Olen tainnut valitella sateen vähyyttä useaan otteeseen. Torstaina tulleet kolme milliä eivät paljoa tilannetta helpottaneet. Jo perjantaina oli kasvulava, jossa on mm. tilliä, aivan rutikuiva. Saunalle johtava polku on osittain sellaista vanhaa metsänpohjaa. Nyt on kuin tuhkaa ja murenee reunoilta pois

Eilen sitten yritin kastella oikein urakalla. Melkein tuli itku, kun tutkailin rannassa olevaa tyrniä.... On varmaan kuivuuttaan tiputtanut suuren osan lehdistään eikä näytä marjojakaan tulevan. En nyt ollut hoksannut sitä käydä kastelemassa, kun ajattelin sen olevan luonnostaan kuivuuteen ja tuuleen tottunut. Siis pelkkä sateettomuus ei ole tehnyt kaikkea täällä niin kuivaksi, vaan sitä on lisännyt suurella kauhalla todella kovat tuulet useana päivänä. Se hyöty tuulista on, että hyttyset eivät inise korvan juuressa, mutta maasto kuivaa ihan totaalisesti. Yksi osa jyrkähköä kallion rinnettä on aivan ruskeana. Siinä on aina kasvanut paljon mm. metsämansikoita. Vieressä sentään kalliolla vihertää tai kellertää. Maksaruohot kukkivat oloonsa tyytyväisenä. Eilinen kastelu oli siis oikeasti kolmesta eri vesipisteestä..... jätin letkut vielä maahan, että jatkan hommaa tänään.

Erityisesti olin letkun kanssa eilen viinimarjapuskien kimpussa. Sieltä tosiaan vielä näyttää tulevan tähän asti paras sato (pensaat on muistaaksni istutettu 2015). Siippani on ostanut jo kaupungista rastasverkkoa, joka tulisi tyttäremme mukana huomenna tänne. Näyttää siltä, että siippanikin tulisi ehkä huomenna illasta tai sitten tiistaina

Viime kesän helteet ja kuivuus tekivät sen, että täällä ei juuri ollut mustikkaa. Puolukkaakin löytyi tosi vähän. Mustikan osalta ainakin näyttää nyt samalta Harmi, pitänee ostaa puuromustikat muualta.

Ensi viikolla tänne on luvattu reilusti sadetta. Ei taida enää siitä olla apua mustikkasatoon, mutta toivottavasti sienisatoon. Tosin viime kesänä ihmettelin sitä, että kuivuudesta huolimatta löysin herkkutatteja enemmän kuin koskaan aiemmin. Tulivat vaan melko myöhään esiin maan uumenista.

Mustikkaposki oletko pitkään etämiehen mökillä? Oletteko saaneet kalaa?

IL ihanaa risteilymatkaa teille

Japena voimia sinulle äitisi kanssa. Eihän tuo tilanne ole helppo anoppisi kanssakaan.

Tiinuliinu tuo Pirkko Lahden juttu oli hyvä. Luin sen jotenkin netistä jo ennen paperihesarin tuloa. Paperinen lehtihän tulee meille vasta i.p. postin mukana. Usein iso osa siitä jää luettavaksi vasta seuraavana päivänä. Meillä on kyllä myös digiversio - varsinkin viikonloppuisin yritän vähän vilkuilla niitä, että ei olisi maanantaisin ihan valtavaa luku-urakkaa, kun laatikkoon kolahtaa maanantain Hesarin lisäksi viikonlopun lehdet. Saatan ensi kesänä laittaa paperisen version tauolle....

Suotuisia tuulia ja makoisia kesäpäiviä kaikille

Terveisiä saimaasta. Juuri järvestä nousin, tosin sortseissa ja t-paidassa. Uittelin aikaisemmin päivällä niitettyjä järviheiniä rantaveteen ja siitä maihin. Meillä on käytössä kaksiteräinen viikate jota minä pidättelen vedessä ja etämies soutaa. Olemme saaneet putsattua aika ison alueen. Nyt etämies virittelee paahteen toivossa aurinkovarjoa laiturille ja minä huilaan.
Kalaa on tullut heikosti. Juhannuksen aikaan saatiin verkoista 3 ahventa, hauki ja kuha. Viihtyisin täällä pidempäänkin, mutta huomenna illalla on oltava taas kotona palaverissa. Huomenna täytyy käydä Mikkelissä tekemässä konehankintoja.

Oikein rattoisaa matkaa IL:lle ja naapurinmiehelle. Olen käynyt muutamia kertoja Riikassa ja suosittelen ottamaan mukaan kengät joilla on hyvä kävellä mukulakivikaduilla.

Tiinuliinun matkakertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Odotan jatkoa.

Hyvää alkavaa viikkoa.

Vielä kommentti kuivuuteen josta Kipa oli huolissaan. Täällä etämiehen mökillä oli satanut torstaina koko päivän ja maasto näyttää vehreältä, koska koko alkukesän on tullut sadetta viikoittain.
Aika jyrkkiä on sateen rajat koska mökkien väliä linnuntietä mitaten on tuskin 20 km.
Kotona minulla on palanut nurmikko eikä kukatkaan ole parhaimmillaan , koska en ehdi lentelimiseltäni niitä hoitamaan. Täällä etämihen kainalossa ja yhdessä puuhastellessa on vaan. Iin hyvä olla.

Mukavaa reissua IL

Minulle iski aamulla kriisi laihtumisesta. Ehkä vähän noloa kirjoittaa siitä mutta kun rinnoistani on tullut kärpäslätkät. Ne olivat vielä ennen tätä laihtumista ihan ok.
Niihin ei ole vaikuttanut ennen lihoaminen, laihtuminen, raskaus eikä imetys mutta nyt.
Toisaalta mitä väliä kun ovat kuitenkin piilossa, mutta jostain syystä kolahti.
Onneksi murheet tätä luokkaa

Lähdin äidilläni käymään ja kriisissäni piti kaivaa korvikset korviin, kaulakoru kaulaan ja vyötäröä imarteleva pusero päälle.

Äidilläni oli taasen kriisi elämän päättymisestä. Ilo siitä että kotihoito käy aamulla. Hänen suurin pelkonsa on että kuolee yöllä ja kukaan ei häntä toviin kaipaa.

Katselimme valokuvia hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan, meidän lapsuudesta. Kävimme läpi sukua yms.
Ei olisi halunnut minun lähtevän.
Tytär tuli vilperin kanssa ja jutut vaan jatkui. No pääsimme vihdoin lähtemään. Tunti sitten olin kotona.

No minun kriisiini rinnoista kutistui olemattomiin.

Japena, jokaiselle kriisille on aikansa. Helpottaa ehkä lopullista eroa kun ehditte käydä äitisi kanssa asioita läpi. Hienoa että tyttösi on mukana.

Sanotaan että rinnoista ja naamasta lähtee ensimmäisenä. Hyvät liivit auttavat paljon ja onhan laihtumisella enemmän hyviä puolia.

Japena, toivottavasti saat "kriisisi" pian käsitellyksi. Voin sanoa omasta kokemuksestani, että jossakin vaiheessa vain maan vetovoima alkaa vaikuttaa ja tissit vääjäämättä kääntyvät alaspäin! Omani ovat olleet roikkuvaista sorttia koko ikäni ja pienet painonpudotukset ovat vähitellen vähentäneet niistä rasvaa, jota ne pääsääntöisesti ovat, mutta kestettävä se vain on. Kauan, kauan sitten eräs miespuolinen työtoverini sanoi, että älä vain ala laihduttaa, jottei käy kuin hänen vaimolleen. Vaimon tisseistä oli kuulemma tullut kuin nahkarukkaset ilman peukaloa

Kävimme tänään viemässä kahdet meirämmiähen housut lyhennettäviksi ja minun kahdet housuni korjattavaksi, kun niiden takasauma oli hieman purkautunut. En minä tätä muuten kertoisi, mutta harvoin tapaa niin herttaista ja viehättävää nuortanaista kuin ko. ompelija oli. Luulenpa, että hänestä tulee meidän hoviompelijamme tästä eteenpäin!

Tiinuliinun linkittämä Hesarin artikkeli Pirkko Lahdesta oli tietenkin maksumuurin takana, mutta meillehän tulee Hesari, joten pengoin kaikki lukematomat lehden läpi, mutten oikeaa löytänyt. No, minähän näpsänä tyttönä otin kahden viikon ilmaisen digilehden ja pääsin lukemaan jutun.

Artikkeli oli hyvä ja ohjeet olivat oivallisia. Siinä neuvottiin esittämään kaikki väittämät itselle ja kun tein niin, totesin koko ikäni noudattaneeni niitä kaikkia. Useampikin pohjasi hyvään itsetuntoon (3, 4, 5, 7, 10), joka on mielestäni ihmisen tärkein ominaisuus. Tänä mielensäpahoittajien kultaisena aikana selviää paljon helpommalla eikä joudu pahoittamaan mieltään melkein mistään, kun omaa hyvän itsetunnon. Uuden oppimista ( 8 ) ei ehkä ihan päivittäin tai edes viikottain tapahdu, mutta varsinkin tämä paljon parjattu digiaika tuo usein eteen uusia asioita. Olen niin kauan jo hoidellut suvereenisti kaikenlaisia asioita netissä, etten osaa pitää digitalisoitumista lainkaan minään pahiksena. Neuvoja ja ohjeita saa vaikka kirjastosta, jos ei muuten osaa tai uskalla. Kohdan 2 väittämän allekirjoitin viipymättä, sillä ellen tekisi kaikkea niin hyvin kuin osaan, en pystyisi katsomaan itseäni peilistä. Siihen liittyy myös tuo arvostus kohta, sillä kyllä sellaista ihmistä arvostetaankin enemmän.

Innostun (9) kyllä edelleen asioista, minkä ansiosta koen minulla myös olevan mielekästä tekemistä (1). Mielekkääseen tekemiseen kuitenkin kuuluu myös se, että osaa hellittää välillä ja olla tekemättä mitään. Luulen, että minulta puuttuu se niin usein mainittu "luterilainen kasvatus", joka pakkoteettää monia asioita sekä myös estää meitä nauttimasta elämästä. Muistaakseni joku tälläkin foorumilla on sanonut, ettei oikein osaa keskellä päivää lojua sohvalla lukemassa, kun silloin pitäisi tehdä tärkeämpiä hommia. Lukeminenkin on tärkeä homma!

Mitä tulee ystäviin (6), niin minulta ei ehkä löydy kuutta arkunkantajaa, mutten sellaisia tarvitsekaan, kun minut polttohaudataan! Minulla on (meirämmiähen lisäksi) kaksi sydänystävää, muutama perusystävä sekä suuri määrä hyviä tuttavia ja olen kokenut sen riittäväksi. Olen aina ollut hieman kranttu ystävystymiseen, aivan kuten olin nuorempana kranttu miestenkin suhteen. Viihdyn erinomaisen hyvin itsekseni ja vaikka osaan kyllä asettua toisten asemaan, en kuitenkaan ole kovinkaan empaattinen. Ilmeisesti minua ohjaa enemmän järki kuin tunteet.

Yksi neuvo mikä Pirkko Lahden listasta puuttui on se, että opettele nauramaan itsellesi. Sekin luonnollisesti pohjaa syvästikin hyvään itsetuntoon, mutta on monille yllättävän vaikeaa. Tietenkään itsensä blaskaaminen ei ole kivaa, mutta se saa paljon vähäisemmän merkityksen, jos sen osaa kääntää oikealla tavalla itseensä. Monet naispuoliset stand up-koomikot, etenkin ylipainoiset ja keski-ikäiset , yrittävät sitä, mutta valtaosin se jää jotenkin alleviivatuksi vitsailuksi, joka on helppo tulkita kipeäksi kohdaksi. Kuten ironia, itselle nauraminenkin on vaikea laji!

Tänä aamuna taloyhtiössämme alettiin asentaa ilmalämpöpumppuja. Meilläkin on jo ulkoyksikkö kiinnitettynä ja huomenna klo 8 miehet tulevat poraamaan läpiviennit, tekemään koteloinnit ja asentamaan sisäyksikön. Sitten saavat helteet vapaasti tulla

Helteitä odotellessa mukavaa alkanutta heinäkuun ensimmäistä viikkoa kaikille

Hyvää heinäkuuta

jota on siis jo kokonainen päivä kulunut. Meillä se on mennyt pikku purtilossamme istuen, purjeita nostaen ja laskien, merikarttaa tutkiskellen, eväitä syöden, valokuvia napsien.

Mustikkaposki mainitsi odottavansa matkakertomukseni jatkoa, ja koska olen yllytyshullu niin tässä sitä tulee:

Eilen iltapäivällä venosemme laski houtskäriläiseen kyläsatamaan (Houtskär on suunnilleen Turun ja Ahvenanmaan puolessavälissä; saaristokunnassa on noin 500 asukasta ja noin 1650 saarta ja luotoa). Käytiin katselemassa tärkeimmät paikalliset nähtävyydet.

Kirkot, hautausmaat ja kauppahallit ovat suosikkikohteitani. Koska kyseisestä kylästä puuttui se halli eikä torikaan ollut helteisen sunnuntain illansuussa auki, piti tyytyä kahteen ensiksi mainittuun. 1700-luvun alussa rakennettu kirkko oli ihan viehättävä; kuuleman mukaan siellä on edelleen jumalanpalvelus joka sunnuntai. Kuvasin innostuneesti votiivilaivaa (laivan pienoismalli, joita riippuu rannikko- ja saaristopaikkakuntien kirkossa. Useimmiten ovat menneiden vuosisatojen purjelaivoja, mutta olen kyllä nähnyt yhdessä kirkossa modernin rahtilaivankin. Näitä ovat merenkulkijat lahjoittaneet kirkkoihin joko pelastuttuaaan merihädästä tai omien merkkipäiviensä tms. kunniaksi.)

Hautausmaalla tuijottelin hyvän aikaa Matssonien ja Johanssonien ja muiden paikallisten sukujen kiviä ja mietin, millaista elämää 1800-luvun lopun ja viime vuosisadan alun Andersit ja Mariat mahtoivat elää. Omavaraisia olivat: meri antoi kalaa, peltotilkut leipäviljan ja perunoita talven tarpeiksi. Pari lehmää kuljetettiin kevään koittaessa purjeveneen perässä kulkevalla proomulla lähisaaren heinämaille, jonne emännät illoin aamuin lypsyvehkeineen soutivat. Tuskin saariston asukkaat kävivät Turkua pitemmällä, sielläkin vain syksyisin silakkamarkkinoiden aikaan.

Mahtaisivat ihmetellä, jos näkisivät verkkovajojensa viereen kohonneen satamaravintolan (joka muuten tarjoilee tolkuttoman hyviä ja isoja kalahampurilaisia. Kala on grillattua lohta ja sitä on paljon!). Saati sen veneilijäjoukon, joka ravaa pitkin laituria saunaan suihkuun kauppaan kahville kävelylle ja istuu veneidensä sitloodissa skumppalaseja tai oluttuoppeja kallistellen.

Tänään oltiin jännän äärellä: ajeltiin kaikessa rauhassa kapeahkoa väylää, kun ohitse pyyhälsi merivartioston kumivene nasta laudassa (tai siis tässä tapauksessa pikemminkin pedaali syvällä pehmytosissa). Selvästi virantoimituksessa. Hetken päästä kuului takaa ison moottorin murina ja ohitse syöksyi pelastuslaitoksen punainen vene siniset valot vilkkuen (no ei niitä auringonpaisteessa paljon havainnut).

Sieppasin kiikarit ja havaitsin yhden saaren savuavan. Ennen kuin ehdimme palopaikan kohdalle, toinenkin palokunnan paatti oli ohittanut meidät ja lähistöllä lenteli ilmavoimien iso helikopteri, jonka mahan alla roikkui jättiläisämpäri eli vesipussi. Kopteri kävi täyttämässä pussin merestä ja kumosi sen sinne mistä savu nousi (ei nähty varsinaista tulipaloa mutta arvattiin että semmoinen siellä oli). Kiinnostavaa tuota touhua oli katsella.

Nyt on vaihdettu vierassatamaa, mutta ruokalista on eilisen kaltainen. Tämän paikan satamakahvilan erikoisuus on nyhtöpeurahampurilainen. Lienettekö sellaisesta kuulleet? Minä en ainakaan! (paitsi siis tänään, jolloin paitsi kuulin, myös näin ja ennen kaikkea SÖIN).

Kun iltapalaksi on vielä varattu kummallekin kookas savuahven, jaksaa taas huomenna jatkaa matkaa. Kaloreista en taida tälläkään kertaa mainita mitään.

Heleitä heinäkuun päiviä kaikille!

PS. Peurahampurilaisen muisto lämmittää, ilma on yöllä muuttunut viileäksi. Saattaa sataakin; toivottavasti teille kasvitarhureille kans! (Ja meille mustikanpoimijoille ?)

Moi mimmit, olipas hauskoja juttuja taas luettavana! Ja nyt tulee mun Riikan risteily:
Tallink Europa tekee vain kolme Riikan risteilyä ja niinpä tämäkin oli aivan täyteen bookattu, jopa autokannen allaolevan kakkoskerroksen hytit täynnä! Ja autokansi täynnä,koska on edullisempaa maksaa auto laivaan kuin satamassa olevan parkin maksu!

Asuimme kannella 11 de luxe -hyteissä, mitä nyt ei voi kovasti kehua, koska alkavat olla jo hieman nuhruisia. Meidän integroidun jääkaappimme ovi renksutti, Naapurinmies kutsui handymanin korjaamaan. Sen sijaan, että olisi tiukentanut saranoiden ruuveja, alkoi paasata, että lapset roikkuu oven päällä, ovi löystyy, hänellä olisi 120 samanlaista vikaa näissä hyteissä, jos alkaisi niitä korjaamaan, joten hei vaan. Ja häipyi.

Naapurinmiehen tytär oli varannut Tavolata-ravintolasta pöydän,mikä oli hyvä, koska joka paikkaan oli kauhean pitkät jonot. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli syötyä liikaa koko risteilyn ajan. Erikoisaamiaisellakin oli "tankattava, ettei kaupungilla tulisi heti nälkä". Meille oli varattu parin tunnin opastettu kierros, se oli hyvä ja antoi kattavan kuvan sekä Riikan että Latvian historiasta. Tosin oppaan suomenkielen ymmärtäminen vaati hieman mielikuvitusta. Kierroksen jälkeen oli aikaa kuljeskella vanhassakaupungissa ja löysimme itsemme herkuttelemasta tapaksilla!

Illalla söimme grilliravintolassa, jossa oli mieletön jälkiruokapöytä. 9-vuotias neuvoi minua valuvan suklaatornin käytössä ja kun masut olivat täynnä, siirryimme tanssiravintolaan. Nuori herra on käynyt tanssitunneilla monta vuotta ja hän vei minut parketille. Hienosti sujuivat niin askeleet kuin pyöritykset, monet seurasivat hymyillen, kun hänen vaarinsa hyppi seassa kuvaamassa. Nuori kavaljeerini lähti vanhempiensa kanssa nukkumaan ja vaari pääsi pyörähtelemään. Entinen tangokuningas Marko Maunuksela lauloi ja totesimme, että tanssiminenkin meiltä käy kuin olisimme ikämme sitä tehneet.

Yritimme hiipiä hiljaa hyttiimme, mutta sekunnissa nuori herra ampaisi sisään ja kutsui meidät vanhempiensa luo yömyssylle. Ja pienessä päässä oli taas monta asiaa, joita piti kysyä:
- voiko ihmiset mennä toisen kerran naimisiin?
- totta kai voi, montakin kertaa.
- menettekö te naimisiin ja pääsenkö mä sulhaspojaksi?
- ei me olla edes puhuttu sellaisesta, mutta jos mennään, niin kyllä sä pääset.
- no muutattekos te kai yhteen?
- ei me olla ajateltu muuttaa, kun on hyvä asua näinkin ihan lähellä.
- no menkää edes kihloihin?
- lupaamme miettiä sitä.

Kun päästiin omaan hyttiimme, äskeisestä kyselytunnista sukeutui hauska keskustelu, joka päättyi mun hysteeriseen kikatukseen, kun vakavana ja rauhallisena tunnettu Naapurinmies lauloi hytkyen kuningaskobraa: Kobra vanha valkoinen, nousee esiin hoippuen.. (tilanteen saa jokainen kuvitella itsekseen)

Tänään oli vielä koko päivä merellä, osallistuimme Heurekan järjestämään lasten seminaariin sekä myöhemmin lennokkikurssiin, josta tosin hieman myöhästyimme. Risteily oli kaikkinensa tosi hauska juttu, nyt tunnemme tyttärenperheen kanssa taas entistä paremmmin toisiamme ja totesimme, että tullaan niin hyvin juttuun, että viikon päästä vietämme yhteistä lomaa Naapurinmiehen mökillä.

Vaan huomenaamulla lähdemme Ruovedelle serkkuni 50-vuotisjuhliin ja samalla serkkutapaamiseen!