Ai kauheaa, minulle ei nyt sopinut tilanteen kuvittelu laulun sanoin ilmeisesti omaan härskin mielikuvituksen Puolustuksekseni sanon että se on mieheltäni opittu

Japena, sun mielikuvitus on aivan oikeassa!

Tytöt, tytöt! Nyt jotain rotia. Tällaisten just kohta 70 vuotiaiden sydän ei enää kestä ylenmääräistä nauramista

Jouduin tänään elämäni ensimmäiselle joogatunnille Jumpan vetäjäämme tuurasi meille entuudesta uppo-outo naisihminen, joka osoittautui joogaohjaajaksi. Kun olimme tehneet selvää rajoituksistamme (ei polvillaan eikä mahallaan), aloitimme alaspäin katsovalla koiralla, jossa piti tietenkin käydä polvillaan! No, onnistuin jotenkin keplottelemaan, mutta ranteeni eivät kestä painoa, joten ei se kovin hyvin alkanut. Jotkin liikkeet sujuivat kohtalaisen hyvin, mutta syy miksi en ole koskan ollut innostunut menemään joogaan piilee hengittämisessä. Ku-ka jak-saa hen-git-tää hi-das-tet-tu-jen liik-kei-den tah-dis-sa? En minä ainakaan ja olen kohta hengittänyt 70 vuotta, joten olen siinä aika hyvä! Lopullisesti meinasin revetä siinä vaiheessa, kun istuimme risti-istunnassa peukalot ja etusormet napakasti yhdessä, hengitimme syvään ja rauhallisesti katse nenässä. Näin meidät meirämmiähen kanssa istumassa kyseisellä tavalla ja nauroin melkein ääneen Loppurentoutus (kuolleen miehen asento) olikin sitten juuri minun juttuni, joten jos vielä joudun vastaavaan tilanteeseen, niin ehdotan ohjaajalle, että voisin hoidella koko homman kuolleen miehen asennossa

Meillä on nyt sitten ilmalämpöpumppu, vai pitäisikö sanoa ilmaviilennyspumppu, sillä siinä ei ole lämmitystoimintoa. Leikimme sillä koko eilisen iltapäivän ja kyllä se toimii. Minulla oli välillä oikein kylmä, kun nyt mitään varsinaista hellettä ei ollut Mutta tämän jälkeen saa tulla vaikka minkälainen ilmastonmuutos, meillä ei ainakaan enää tuskailla kuumuutta!

Pumpun asennuksesta tuli hieman roskaa tuulikaappiin ja eteiseen, joten siivosin ne heti eilen illalla. Tänään emme tietenkään ehtineet/jaksaneet/viitsineet siivota, joten huomisen olemme päättäneet uhrata. Aiomme samalla hävittää eteisen matot, kun niiden liukumista estävä kumimainen pohja on alkanut muuttua kumipölyksi ja mattojen reunatkin alkavat jo rispaantua. Työ/vierashuoneen maton pohja on samanlainen, joten sekin pitää uusia. Lisäksi viihdehuoneen plyyshimatonkin reunat rispaantuvat. Sen voisi kyllä korjauttaa, mutta se pitäisi ensin pesettää ja luulen ettei se oikein enää kestä pesemistä. Siis uusi matto sinnekin. Tuntuu ihan joululta

Tiinuliinun kertomukset ihanista pienistä paikoista erikoisine kauppoineen, ruokapaikkoineen, kirkkoineen ja hautausmaineen ovat olleet kerrassaan ihastuttavia. Tahtoo ehdottomasti lisää!

EIpä tässä muuta tällä kertaa. Pitäkää lystiä

Kiitos kirjoituksistanne

Japena voimia sinulle äitisi sairauden suhteen. Tuon rintojen riippumisen suhteen sinulla on varmasti paljon "kohtalotovereita" täällä. Kyllähän ne "lätkät" jotenkin tyhjenee ajan mittaan. Onneksi on rintsikat, jonne ne saa piiloon. Tänä kesänä on vaan käynyt muutama kerta niin, että kun kumartelen pihahommissa tai jossain sisähommissa, niin toinen tissi saattaa osittain "plumpsahtaa" ulos liivistä Pitää olla tarkkana, jos paikalla on muita kuin me kaksi....

Tiinuliinu kiitos kuvauksistasi. Kun niitä saa täydentää vielä naamakirjan autentisilla valokuvilla, saa hyvän kokonaiskäsityksen saariston elämästä. Näkyipä hyvin helikopterin vesisuihkukin. Tosin täytyy myöntää, että olen ehtinyt olla toooodella vähän naamakirjan sivuilla. Ehkä joka toinen/kolmas päivä käyn kurkkaamassa siellä. Joskus tosi pikaisesti, joskus pidemmin.

IL, Kiitos taas nauruista En yhtään ihmettele, että matkanne sujui niin hyvin. 9-vuotiaalla tuntuu jotenkin oleva huoli, että et vaan katoa maisemista, kun jo yrittää häitä teille järjestää Joka tapauksessa ihanaa, että yhteiselo tyttären perheen kanssa sujuu noin hyvin.

Menna luin Pirkko Lahden jutun jo ennen kuin Tiinuliinu vinkkasi siitä täällä. Mielestäni oli myös tosi hyvä.

En luopuisi mistään hinnasta ilmalämpöpumpusta. Siippani varmaankin ajattelee lämmityksen suhteen saatavia säästöjä sen kanssa, mutta minä nimenomaan viilennysmahdollisuutta. Vaikka ei tämän helteisempää ole ollut, niin kyllä se oli päällä toissayönä ja eilen iltapäivälläkin.

Tännehän oli luvattu sadetta ja ukkosta tiistaille - ei tullut. Yöllä alkoi vihdoin sitten tulla vettä taivaalta ja eilen tihuutti pitkin päivää iltapäivään asti. Kokonaista 8 milliä tuli, vaikka oli luvattu paljon enemmän. Pääseepä ainakin tältä päivältä kastelulta Sadetta on kyllä luvattu tämän päivän jälkeen taas lisää. Jotenkin kummasti on nyt ainakin parina viime vuonna kiertäneet meidän seudun, vaikka lähistöllä sataisi kuinka paljon.

Tytär ja paras ystävättärensä lähtivät eilen alkuillasta kotiin. Kävimme sitten siippani kanssa vielä yhden naapurin luona hakemassa mansikoita. Niitä minä vielä pakastin jonkin verran illalla. Onneksi oli ruokaa valmiina edellisiltä päiviltä. Hauvavauvan karvanlähtöä edelleen ihmettelen... tyttärellä oli mustat housut jalassaan ja olivat heti aiiivan karvan peitossa. Hauveli on ollut nyt täällä kuusi viikkoa ja karvanlähtöaika alkoi ainakin kaksi viikkoa ennen tänne tuloa. En muista, että olisi milloinkaan lähtenyt noin paljon karvaa. Minä siivousneurootikkona olen sitten imurin varressa vähän väliä kiinni.... selkä jo esittää vastaväitteitä. Hauvavauva jäi tänne vielä... Vävyllä alkaa loma huomisen jälkeen ja nuoret lähtevät sitten Italiaan vajaaksi viikoksi. Matkan jälkeen tulevat tänne joiksikin päiviksi (kesto varmaan riippuu remonttitilanteesta, joka onneksi alkaa olla voiton puolella). Täältä sitten ottavat hauvavauvan mukaansa ja lähtevät vävyn vanhempien luokse muutamaksi päiväksi. Muutto häämöttää.

Olipa ihanaa eilen saunoa kahdestaan siippani kanssa ilman mitään kiirettä. Siippanihan lähti reilu viikko ennen jussia remonttihommiin ja tuli tänne sitten keskiviikkona jussia ennen. Poika ja miniä olivat jo silloin täällä ja juhannuksen jälkeen taas isäni sen pari päivää. Meillä on tarkoitus käydä heinäkuussa loppupuolella kotona yhden mökkireissun yhteydessä ja sitten siippani käy vielä kiinnittämässä yhteen "pikkuvessaan" lavuaarin ja allaskaapin.

Kesä on ollut harvinaisen "rikkinäinen" mökilläolon suhteen. Katsotaan, jos nyt sitten loppukesä menisi vähän "stabiilimmin". Sateita kyllä toivon kohtuudella - mieluummin yöaikaan, jos minusta on kiinni Söimme eilen suussa sulavaa kanttarellikeittoa ja tuota metsien keltaista herkkua toivoisin nousevan maan uumenista tänäkin vuonna.

Yksi tämän päivän urakoista on kauppalapun teko huomista "kauppaurakkaa" varten . Se vaatii todella keskittymistä ja eilen olisin ollut aivan liian väsynyt tuohon hommaan. Toivotan mukavaa loppuviikkoa itse kullekin.

Terveiset ulapalta,

nyt kun on jo käännytty kotiinpäin, on mukava muistella taakse jääneitä käyntisatamia. Osa niistä oli hyvinkin tuttuja edelliskesiltä. Yksi uusi, tänä kesänä avautunut Gullkrona bongattiin omalla veneellä ja viimevuotinen uutuus Örö yhteysveneellä; 12–14 m/s tuuleen ei meidän pikkupaatilla tohtinut lähteä. Jätettiin vene päivätorkuille Kasnäsiin ja tultiin samalla tukeneeksi erästä saariston tärkeää nykyelinkeinoa eli yhteysveneliikennettä. Kunnat ja valtiokin tukevat sitä hiukkasen, mutta kyllä se pitkälti yksityisten yrittäjien varassa pyörii.

Hattuani nostan näille saariston asukkaille, jotka tienaavat euron sieltä toisen täältä, perunalla tomaatilla taksiveneellä villasukilla savukalalla kotipullalla, just name it.

Maininnan arvoisia ovat myös vierassatamien omistajat, ja nyt en tarkoita Kone Oy:n ja eräiden muiden firmojen miljonääriä Ilkka Herliniä, joka osti kokonaisen saaren ja perusti sinne vierassataman. Pelkästään rakkaudesta mereen, sillä paikka ei taatusti tuota killinkiäkään vielä vuosiin, jos koskaan.

Kasnäsissä satamanpitäjä lienee palkannut kesätöihin kai kaikki paikkakunnan teini-ikäiset pojat. Kun vene lähestyy laituria, satamakonttorista syöksyy poika tai parikin huutamaan Hej och välkommen ja kiinnittämään köysiä. Joskus avustustoimet tapahtuvat kännykkä hampaissa - pojat näyttävät saaneen ohjeen että laiturilla on oltava heti vieraan saapuessa tai vaikka vähän aikaisemminkin.

Entäs sitten Hangonkylän iloinen rouva, joka pystykorvakoirineen autoilee satamaan muutaman kerran päivässä (satama on kaupungin hoidossa, satamakahvila tarjoilee savukalaa ja lohisoppaa siinä sivussa)! Rouva kun ojentaa veneilijälle sellaisen matkaesitenipun, että niiden turvin tutustuisi kaupunkiin ja lähialueisiin vaikka viikon. Tai Gullkronan kokki, joka kiitteli kovasti kun näki FB:n satamaryhmässä sinne postaamani kuvan tekemästään peurahampurilaisesta!

Totuuden nimessä on sanottava, että päinvastaisiakin esimerkkejä on. Kun eilen illalla halusimme paistaa pari makkaraa, se kävi päinsä vain läheisen kongressihotellin grillikodassa, jonka pöydän ympärille olisi mahtunut parikymmentä henkeä. Tuntivuokra oli kolme kertaa kalliimpi kuin meidän makkarat (jotka eivät nekään olleet tarjouskorista).

Ei valitettu. Ymmärrettiin, että näiden yritysten on tehtävä jokseenkin koko vuoden tili kahtena kolmena kesäkuukautena. (Jotkut, kuten mulle valkeat farkut myynyt korppoolaisen muoti- ja sisustusputiikin omistaja, ovat keksineet pidentää sesonkia nettikaupalla. Mutta perunoiden postimyynti ei ehkä onnistuisi.) Yöpymismaksuthan saariston vierassatamissa ovat noin 25–35 euroa per yö; hintaan sisältyy aina sauna ja/tai suihku, veneen tankkiin saa makeaa vettä maksutta (kukapa suolaista merivettä joisi?), siellä täällä on pesukone vapaassa käytössä ym.

Yrmeätä yrittäjää en ole tällä(kään) matkalla tavannut. Kivoja ovat myös kanssaveneilijät; laitureilla moikkaillaan ja jutellaan. Puheenaiheet vain tahtovat olla aika yksipuolisia: Mistä tulette? Mihin menette? Tiedätkö onko satamassa X palvelua Y? Mitä tykkäsit paikkakunnasta Ö?

(Ai niin, Ö kuten Örö. Paikka jonka rakennukset henkivät historiaa - tsaarin armeija rakensi kasarmit ennen ensimmäistä maailmansotaa - ja kedot tulvivat harvinaisia kasveja ja lähes yhtä harvinaisia metsämansikoita. Syötiin eilen niitä useampi kourallinen, ja käveltiinkin melkoinen matka.)

Voi, nyt vatsa kurnii kuten retkellä usein. Ruokalistallamme on uusia perunoita ja savukalaa kuten veneellä usein.

Hyvää viikonloppua! Eikös se jo huomenna ala?

Olipa taas hauskaa päästä ajantasalle kirjoituksistanne, äsken palattiin serkkutapaamisesta kotiin.
Villa Miestamo oli upea paikka, jonne kaikki neljätoista mahduimme hyvin. Naapurinmies tutustui pian sekä serkkuihini että heidän puolisoihinsa, viihtyi miesten porukassa saunassa ja paljussa. Minä katselin ikkunasta, että nyt se menee uimaan, mikä ihme ja ryntäsin terassille hurraamaan. Hypin ja heiluttelin käsivarsiani kannustushuutoja kiljuen, kunnes ihan eri suunnalta paljusta kuului, että minä olen kylläkin täällä! Järvessä oli serkkuni puoliso, niinikään valkotukkainen, joka otti iloisesti kehumishuutoni vastaan.

Vietimme samalla yhden serkkuni 50-vuotispäivää, lauloimme sankarittarelle, puheitakin pidettiin, joskaan ei kovin vakavia. Kummastusta herätti sisareni, joka löysi paikalle vasta seitsemän tunnin eksyilyn jälkeen (norm. 2,5 tuntia). Soitteli ohjeita kyselläkseen vähän väliä, oli nukkunut välillä pari tuntia autossaan ja ajanut sitten ojaan. Selvin päin ollut sankarittaren poika lähti isänsä kanssa tämän Land Roverilla apuun, mutta eivät löytäneet sisartani koko sen tien pätkältä, missä tämä oli ilmoittanut olevansa. Vihdoin sisareni ajeli paikalle ja auton takaosassa tosiaan oli iso lommo, jotkut ohiajaneet olivat auttaneet hänet ojasta, jonka jälkeen hän oli taas eksynyt.

Lääkäriserkku tutki sisareni ja totesi, ettei tämä ollut päissään, olimme jo ehtineet sitäkin pelätä. Vaan pian oli,sillä tarjolla oli niin paljon juotavaa kuin ikinä halusi. Ja hän alkoholistina halusi. Olen jo aika päiviä sitten päättänyt, monien ikävien kokemusten jälkeen, että eläköön elämänsä kuten haluaa. Mutta on sydäntä särkevää katsella, kuinka hän ei pysty seuraamaan normaalia keskustelua, kuinka hän umpipäissään uhoilee ja kehuu asioilla vailla minkäänlaista todellisuuden häivää. Oli siellä pari muutakin serkkua melkoisessa tuiskeessa, mutta me vanhimmat (kolme pariskuntaa) istuimme mukavati sisätiloissa rupattelemassa. Rakas "keramiikkaserkkuni" (hänellä on astiatehdas) sanoikin kahden keske, että hyvä on tuo miehesi, onnea!

Nyt ollaan kotona, pitäisi purkaa laukut ja pakata uudet. Huomen aamulla haemme taas Ikerin, viikonlopuksi omalle mökille ja maanantaina Naapurinmiehen paikkaan, on paljon pakattavaa. Iloista viikonloppua toivottelen teille kaikille!

Tiinuliinu
Luin juttusi saaristosta. Sally Salmisen Katrina kertoo noista paikoista 1800-luvulta. Kyllä käsittääkseni noiltakin saarilta on lähdetty merelle ja siirtolaiseksi Amerikkaan. Kannattaa lukea tuo kirja, josta on uusi suomennos. Luin kirjan joskus talvella ja vieläkin mietin saaristolaiselämää.

Kiitos vinkistä Melluh, tuota Katrinan uutta suomennosta en ole (vielä) lukenut. Vanha teki vaikutuksen jo joskus teini-ikäisenä, ja suomentaja Juha Hurmeen tiedän mainioksi kirjoittajaksi. Taidan imuroida läppärilleni kun näkyy olevan HS Kirjaston Viikon kirjana - ja samaan aikaan HS Kuukausiliitteessä juttu Sally Salmisesta.

Saariston nykymeiningeistä taas on mainiosti sanaillut toinen Juha, eli Ruusuvuori, kirjassaan Muukalainen Muumilaaksossa. Siinä kerrotaan, miten suomenkielinen perhe muuttaa Dragsfjärdin Dalsbrukiin eli suomeksi sanottuna Taalintehtaalle. Joka siis on melko tarkoin ruotsinkielinen. Volter Kilven kirjoja on joskus kuljetettu kesälomareissuilla mukana, samoin Benedict Zilliacuksen 1960-luvulla ilmestynyttä ulkosaaristokuvausta, Myrskyluodon Maijasta nähty tv-sarjan lisäksi pari erilaista näyttämösovitusta.

Nytpä ollaan taas Hangossa, jossa elämänmeno on yhtä leppoisaa kuin toissaviikolla ja ties koska sitä ennen. Paikallinen satamakahvila avaa ovensa kello 08, ja viimeistään kello 08.10 terassilla on koossa arvovaltainen herraseurue: muutama huomioliivinen timpurinoloinen tyyppi läheiseltä rakennustyömaalta sekä puolenkymmentä ruotsiapuhuvaa eläkeläismiestä. Muna-anjovis- ja graavilohileivät ovat reilun kokoisia ja kohtuullisen hintaisia, korvapuustit uunikuumia, eikä nurkkapöytään pujahtavaa turistipariskuntaa katsota karsaasti.

Parhaillaan kaupungissa on Hangon Regatta, Suomen suurin purjehduskilpailu. Koska olemme rauhallisessa kyläsatamassa niemen takana, kisoihin liittyvä oheisrieha ei meitä häiritse millään tavalla. Pikku venosessamme on nyt kolmen hengen miehistö, sillä teinineitonen tuli eilen viettämään viikonloppua kanssamme.

On oltu melko reippaita: eilen kävelty sellainen seitsemän kilometrin lenkki ja tänään pyöräilty noin 15 km. Koska olimme kuulleet ns. hiilaritankkauksen parantavan urheilusuorituksia, päädyimme Neljän tuulen tuvan kahvilaan lyhyelle leivoshetkelle.

Päätänkin raporttini Suomen Etelästä (kuten Hangon matkailutoimisto kaupunkiaan kutsuu) tällä kertaa tähän.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa myös teille muille!

PS. Menna - onnea uudelle ilmanviilennyspumpulle! Meillä se on ollut kaksi tai kolme vuotta, ja tekee terää kyllä kesähelteillä kerrostalokämpässäkin. Lämpöä ei ole koskaan kaivattu, enkä usko että teilläkään tarvitaan, mutta mukava on nukahtaa kun tietää ettei yöllä herää hikilammikossa kuten ennen ko. härpäkkeen hankintaa.

Tervehdys

Kiitos kirjoituksistanne. Mukava kuulla Muoristakin .

IL meilläkin on puhuttu useaan otteeseen serkkujen tapaamisesta, mutta vielä ei kukaan ole ottanut hommaa vastuulleen. Minuakin yritettiin patistaa yhdessä kahden muun serkkuni kanssa, kun täytimme viimeksi tasavuosia ihan lyhyen ajan sisällä. Meillä "rajoituksena" voi olla niin suuri joukko. Isälläni oli paljon sisaruksia (nyt enää muutama elossa), joten meitä serkkuja taitaa olla 28. Nykyään heitä tapaa valitettavasti useimmiten hautajaisissa. Teillä oli kuitenkin varmasti mukava tapaaminen, kuten edellisinäkin vuosina. On Naapurinmiehen suku kasvanut sinun myötäsi

Tiinuliinulle ja ukkokullalle suotuisia tuulia.

Torstaina mainitsemani sateen jälkeen tuli parina yönä milli - kaksi. Tänään piti sateen alkaa vasta illan suussa, mutta äsken oli toooosi kova kuuro. Hiljalleen tuleva sade on kyllä parempi - ei vie maa-ainesta poluilta mennessään.

Perjantaina olimme kaupoilla - selvisimme ennätysnopeasti - minulla oli sitten aika tuossa kylällä lääkärille varpaani vuoksi. Kynsi yrittää kasvaa sisään ja voi että, kun tuollainen pieni, mitätön juttu haittaa arkea Ensi keskiviikkona minulla on sitten aika jalkahoitajalle. Toivottavasti saan sieltä apua. Illan suussa olimme sitten yhden naapuripariskunnan luona kyläilemässä.

Siippani aloitti eilen ahkeroinnin vanhan mökin tupakeittiössä. On "maalaamassa" siellä kattoa ja seiniä. Makkari laitettiin jo viime syksynä. Vedämme siis jo kellastuneen mäntypanelin päälle sellaista vaaleaa, josta kuultaa puu läpi. Tulee vähän päivitystä vanhaan mökkiin . Kohta minuakin tarvitaan siellä, kun tavaroita pitää alkaa laittaa paikoilleen. Tällä viikollahan siellä ei yövy kukaan - tytär ja vävy tulevat vasta lauantaina. "Maali" on vesiohenteinen, niin että ei haise kyllä juuri lainkaan.

Minun eilisestä päivästäni kului monta tuntia, kun tein lohisoppaa. Ostimme edellispäivänä kokonaisen lohen, jota sitten yritin tylsällä veitsellä fileoida. (Siippani lupasi kyllä pikapuolin ? teroittaa sekä rannassa olevan fileerausveitsen että täällä mökissä olevan. Liemeen keitin ensin pään ja muut roippeet, joista sitten nyhdin kaiken syötävissä olevan lohen keittoa varten. Toinen file meni myös keittoon - toisesta fileestä tein graavilohta . Keitto oli kyllä herkullista, mutta en ihan heti meinaa kaupasta ostetusta kalasta tehdä noin suuritöistä hommaa. Että en vaan olisi päässyt liian helpolla, niin tietysti kattila kiehui yli (keitin sitä terassilla olevassa "yksinäisessä" levyssä). Ylikiehumisessa harmitti tietysti lisätyö, mutta ennen kaikkea se, että olin muistanut laittaa levyn pienemmälle, että juuri noin ei kävisi. En sitten kuitenkaan tarpeeksi pienelle.... Tulipahan pestyä hellakin kunnolla samoin kuin jääkaapin päällinen, jonka yllä sitä säilytän.

Täällä on ihanan rauhallista, kuten voi päätellä siitä, että kirjoitin tuollaisen pätkän lohisopan teosta . Sateita on luvassa seuraavillekin päiville, mikä lupaa hyvää kanttarellien ja tattien suhteen.... tosin ilmeisesti lämpöäkin hieman tarvittaisi. Toivon kyllä, että sääennusteet ovat tällä hetkellä pielessä ensi viikonlopun sään suhteen. Kun tytär ja vävy tulevat olisi mukava pelata lautapelien lisäksi ulkopelejä - kuten koronaa ja mölkkyä. Onneksi täällä on kuitenkin riittävät tilat, vaikka sataisikin. Kesäkeittiökin sateella ihan käyttökelpoinen, vaikka ei täysin ummessa olekaan.

Toivotan hyvää sunnuntain jatkoa kaikille

Minulla ei ole mitään ongelmia serkkutapaamisten suhteen, kun on vain yksi serkku Viimeksi hän oli meillä jouluna ja seuraavaksi hän tulee 10.8. kesäteatteriin. Yritän saada hänet jäämään maanantaihin saakka, jotta voisimme mennä sunnuntaina syömään syntymäpäiväni kunniaksi. Meirämmiäs on luvannut kustantaa Mikäli serkkulikka ei ehdi jäämään, niin käymme sitten meirämmiähen kanssa kahdestaan joskus viikolla. Serkkuni jää eläkkeelle ensi vuodenvaihteessa, joten sitten uskon ja toivon hänen käyvän useamminkin, vaikka hänellä kyllä tuntuu aina olevan jotain meneillään

Meillä ei yleensä tehdä itse lohisoppaa, vaan käymme sitä syömässä jossain muualla. Herkkuamme on nimenomaan kermainen lohisoppa enkä erityisemmin muutenkaan pidä kirkkaasta kalakeitosta, paitsi kauppahallin ranskalaislähtöisessä Neljä vuodenaikaa-ravintolassa, jossa on erinomainen kalakeitto simpukoineen kaikkineen. Muutama viikko sitten tein kylläkin pakastetuista lohikuutioista keiton samalla reseptillä millä teen myös siskonmakkarakeiton. Siihen tulee kerman sijaan kokonainen paketti voimakasta Koskenlaskijajuustoa ja kyllä se lohen kanssakin oli ihan suun makuinen

Olemme nyt testanneet ilmanviilennyspumppua (kiitos, Tiinuliinu, toivotteluista!), vaikkei ole hirveän lämmintä ollutkaan. Se on laitettu päälle illalla siinä klo 10 maissa ja se on kyllä pitänyt makuuhuoneen(kin) sopivan viileänä. Odotan kiihkeästi helteitä, jotta pääsemme kokemaan sen oikeissa olosuhteissa.

Makuuhuoneesta tuli mieleen tekemäni oivallinen hankinta. Ostin sellaiset lakananpitimet, joilla kiinnitetään aluslakana alapuolelta sellaisilla henkselien kiinnikkeiden tapaisilla klipseillä, joissa on kuminauha välissä eikä lakanan reunat enää pääse karkuun patjan alta. Pakkauksessa on 3 kpl, joka juuri riittää yhteen lakanaan ja hyvin ovat lakanat pysyneet paikallaan. Olen kyllä ollut niistä tietoinen, muttei ole tullut hankituksi aikaisemmin. Kaikkea ne keksii

Luin Hesarin Kuukausiliitteestä kirjoituksen Sally Salmisesta ja se oli erittäin mielenkiintoinen. Hänen kirjansa Katrina oli HS:n kirjaston viikon kirjana ja latasin sen sieltä luettavaksi, kun minulla on nyt vielä viikko jäljellä ilmaista digilehteä. Viikon kirjaahan saa lukea kuukauden ajan, mutten tiedä mitä sitten tapahtuu, kun kokeilujaksoni viikon päästä päättyy. Voi olla, että kirjakin katoaa taivaan tuuliin, mutta ehkäpä saan sen sitten jostain myöhemmin uudestaan, mikäli en ehdi sitä lukea viikossa. En nykyään jaksa lukea kovin pitkään kerrallaan ja telkkarikin hieman häiritsee. Nuorena kyllä saatoin lukea tuntikausia.

Eilen oli kaunis ilma eikä tänäänkään ole ainakaan näkyvästi satanut, mutta kovasti epävakaista alkavalle viikolle ennustettiin. Sade tekee kuitenkin luonnolle hyvää, kunhan ei olisi kovin viileää. Ei silti, ei meillä mitään ihmeitä pihalla ole. Pelargoniat kukoistavat ja samettikukatkin ovat hyväkuntoisen näköisiä ja liljojen nuput alkavat pullistua silminnähden. Luulisin niiden puhkeavan kukkaan kuun loppupuolella. Emme ole laittaneet yrttilaatikkoon mitään kasvamaan, kun viime kesänäkin valtaosa jäi käyttämättä. Mikäli tarvitsemme yrttejä johonkin tiettyyn ruokaan, niin ostamme sitten kaupasta. Sieltähän saa hyvin kaikkea.

Jospa vetäytyisin nyt lukemaan Katrinaa. Leppoisaa sunnuntaiehtoota ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille