Kivikasa. Punariisin teho perustuu siinä olevaan statiiniin eli lääkettä sekin on, mutta sitä määrää ei kukaan kontrolloi mitenkään. Statiinia parempi on etzetimibi, jos sivuvaikutuksia haluaa välttää. Tänään nielaisin Atorvastatiinia ja ezetimibiä kumpaakin 10mg. Punariisissä on hometta tai hiivaa, josta tulee sitä väriä ja statiinia. En niele homeita ja hiivoja ihan innolla. Tabletti on tutkittu ja kytätty juttu. En usko, että punariisi kovin haitallista on, mutta itse en syö. En yhtään.

Kiitos vinkistä Koshkoi. Minäkin lopetan tuon punariisin kunhan oon tuon kuurin loppuun kokeillut. Kohta on kolmen kuukauden satsi syöty. Sitten verikoe ja lääkkeet, jos ei mitään ole tapahtunut.

(pitkähkö päivitys mutta hypätkää tarvittaessa yli)

Tere,
ja tervitusi Tallinnast
jossa vietimme Ukkokullan kanssa pidennetyn viikonlopun. Tai no itse asiassa perjantai meni merellä, sillä UK joka kuuluu kaikenlaisiin kiintoisiin yhdistyksiin, oli varannut meille höyrylaivamatkan.

Satamajäänsärkijä Turso on ainoa Suomeen palanneista yli sadasta sotakorvauslaivasta; ne luovutettiin Neuvostoliittoon 1944–1952. Turso ostettiin takaisin 2004 ja kaupan rahoitti pääasiassa Sanoma Oy:n pääomistaja Aatos Erkko. Yksityinen yhdistys kunnosti aluksen (se on entisöity tosi hienosti) ja nyt sillä tehdään vapaaehtoisen miehistön voimin lyhempiä ja pitempiä risteilyjä.

Tällä matkalla oli mukana kolmisenkymmentä ihmistä. Valtaosa ns. kypsissä kymmenissä, mutta mukana myös pari lapsiperhettä. Niistä toinen voi koko perheen voimin tosi huonosti, sillä keli oli ns. kuoppainen. Vastatuuli, iso aallokko joka laimeni vasta kun oltiin ihan Tallinnan edustalla, Naissaaren suojassa. Eteneminen oli siis tavallistakin hitaampaa.

Välillä satoikin, ja kun Tallinnan merimuseon laituriin ei saatu heti takseja, oltiin ihan likomärkiä kun saavuttiin hotelliin. Oli hyvä, ettei suunniteltu mitään konserttia tms iltaohjelmaa; laivalla oli saatu ruokaa (tosin vasta sitten kun suurin merimyräkkä oli ohi ja soppa alkoi pysyä lautasella).

Kuulostaako kidutukselta? Ei meistä: istuttiin takakannella tuulitakkeihin kietoutuneina ja seurailtiin meriliikennettä. Se on melko vilkasta, ja yksi hyljekin vilahti aluksen taka-aalloissa.

Lauantaina käveltiin kymmenkunta kilometriä: Balti jaama turg jossa tarjolla kaikki Itämeren kalat plus eksoottiset tuontieläimet, virolaisten maatilojen liha-, kasvis- ja juustoantimet ja ihan käsittämätön määrä käsitöitä ja vaatetavaraa. Virossahan on edelleen voimissaan tuo ilmeisesti idän suunnalta omaksuttu tapa myydä vaatteita toreilla ja halleissa. Ostettiin omppuja, mentiin museoon jos toiseenkin, syötiin hyvin ja paljon, kuunneltiin illan ratoksi laulajaa joka kitaransa säestyksellä veti vanhankaupungin kujasella meidän ikkunan alla ainakin kuusi kertaa Tumma on yö, ja välissä muutaman muun venäläisen romanssin. Onneksi sentään kutakuinkin nuotilleen.

Sunnuntain taidepläjäys sisälsi taidemuseo Kumun jossa on toki käyty muutaman kerran aiemminkin, mutta joko virolaisten ystävien opastuksella tai sitten vilkaisemassa vaihtuvat näyttelyt. Nyt saatiin ihan rauhassa katsella miten Viron taide seuraili 1940-lukuun asti eurooppalaisia trendejä, mutta omaksui sitten stalinistisen impressionismin. Tässä tyylisuunnassa taivas on sininen, silmänkantamattomat viljapellot kullankeltaisia ja reippaat kolhoosityöläiset ahertavat laulaen. (No juu, mua on kyllä huvittanut aina suunnattomasti se, miten näppärästi virolaiset taiteilijat onnistuivat ujuttamaan piilokuvia ja salattuja merkityksiä kuviinsa. Niitäkin Kumussa näkee paljon.)

Kadriorgin palatsi on nähtävyys jo sinänsä, mutta ollakseen pikkuruinen tasavalta, on Viro kyennyt kokoamaan ulkomaisen taiteen museoonsa kaikenlaista kuuluisaa. Ihan Pieter Brueghelista ja Lucas Cranachista (jonka näyttely tulossa syyskuussa Sinebrychoffille Helsinkiin) alkaen. No selitys on tietysti nämä ns. vieraat vallanpitäjät: samalla kun Venäjän tsaari rakennutti rakkaalle vaimolleen kesäpalatsin, hän hankki muutaman taulun Kadriorgin stukkokoristeisille seinille. Eivätkä Baltian paronitkaan, jotka omistivat Viron lukuisat, nyt jo osaksi raunioituneet kartanot, ihan pennittömiä heppuja olleet.

Kiinnostavaa on myös, miten Telliskiven entisestä teollisuusalueesta on muodostunut uuden kaupunkikulttuurin keskus. Vetonaulana tietysti muhkea valokuvamuseo, Tukholman Fotografiskan filiaali, mutta aukiot täynnä terasseja ja terassit täynnä hipsterinnäköistä nuorta ja vähän vanhempaakin porukkaa. Kiva olisi ollut jäädä sinne istuskelemaan kun oli lämmintä ja aurinkoista, mutta viimeiselle iltalaivalle piti ehtiä.

Ai että ehdittiinkö shoppailla? Ihan hivenen. Tallinnassahan on nykyisin kaikkien mahdollisten vaatemerkkien myymälät, joko itsellisinä vanhankaupungin kujilla tai tavaratalo Kaubamajassa. Tai sitten ostoskeskuksissa, joita nousee vuosittain uusia eri puolille kaupunkia. Tarkistin lemmikkimerkkieni Gerry Weberin ja Betty Barclayn valikoimat, mutta jätin viidennen punaisen palaverijakun ostamatta.

Nyt sitten vain odotellaan IL:n johtaman matkailijaryhmän kertomusta omasta reissustaan!

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!

PS. Eilenkin tuli tehtyä kympin lenkki. Plus tietysti taidemuseomaleksinnat. Tänään taidan vain istuskella työpöydän ääressä, ettei tule ylikuntoa

Ei istunut Tiinuliinu pelkästään koneensa ääressä, vaan tavattiin kaupungilla mun hammaslääkärin jälkeen. Lohjennut paikka korjattiin väliaikaisesti, että pärjään Espanjassa, mutta lokakuussa hampaan tilalle tehdään keramiikkakruunu. Nyt oli puudutusta niin paljon, että imin vain pillillä smoothieta, kun mitään ei saanut pariin tuntiin pureskella. Sain Tiinuliinulta kolmannen osan Elena Ferranten kirjasarjaan ja nyt polttelee, pitäisi päästä lukemaan.

Mun matkakertomus poikkeaa aika lailla Tiinuliinun elämyksistä. Museot maanantaisin kiinni, KGB:n museoon Viru-hotellissa olisimme kovasti halunneet mennä. Tämä oli Fraun ensimmäinen kerta Tallinnassa ja hän ihastui kaupunkiin saman tien. Asiaa ehkä auttoivat lukuisat
virkistyspisteet, joissa nautittiin niin viinejä kuin oluitakin. Vahingossa osuimme hiljaiselle aukiolle pois turistivilinästä ja olutkin oli siellä pari euroa edullisempaa kuin Raatihuoneen lähistöllä.

Fraun kanssa sovittelimme pienessä hattukaupassa myssyjä, hän ostikin yhden, mutta minä jätin kirkkaankeltaisen hatun kauppaan, modistin suosituksista huolimatta. Keramiikkapuodista lähti kaupunkikodin kylppäriin pieni kippo sormuksia varten.

Sunnuntai-itana olimme Elitessä illastamassa ystäväpariskunnan kanssa ja heiltä olimme saaneet suosituksen italialaisesta ravintolasta, Controventosta, jossa nautimme herkullisen lounaan. Minä söin kantarellirisoton, aaah. Kannattaa kiivetä ravintolan yläkertaan, eikä jäädä alas. Kolmen ruokailut runsaine viineineen ja alkudrinkkeineen yhdeksänkymppiä.

Tietenkin istahdimme myös Beer housen terassille maistelemaan erilaisia oluita. Samaan pöytään saimme saksalaisten nuorten seurueen, he olivat risteilyllä ja kiinnostuneina ottivat kartan esiin ja kyselivät, missä on Stockmann ja missä kannattaa Helsingissä kävellä, kun Pietarin jälkeen ovat päivän pääkaupungissamme. Oluet virvoittivat kielemme ja rupateltiin mukava tovi nuorten kanssa.

Frau jaksoi kävellä yhteensä kuusi kilometriä, kun välillä levähdettiin jossakin. Me päätimme Naapurinmiehen kanssa tehdä ihan eri retken, yöpyä pari päivää ja käydä museoissa.

Ja tähän loppuun hieman pusipusia: eilen nostimme kuohuvaa ensimmäisen suudelmamme puolivuotispäivän kunniaksi!

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne ja erilaisista matkakertomuksista. IL vai puoli vuotta ensimmäisestä suukosta Voi, kuinka herttaista.

Lauantai-iltana hautajaisten jälkeen tulimme taas takaisin mökille. Täällä oli satanut perjantaina ja perjantain ja lauantain välisenä yönä oli ukkosmyräkkä osunut kohdalle. Vettä oli riemastuttavat 17 milliä Tiistaina lähdimme toiveikkaina sieneen ja katsastamaan puolukkatilannetta. Valitettavasti sateet toivottaman pitkän kuivan kauden jälkeen ei ole saanut sieniä nousemaan täällä. Muutama kanttarelli löytyi ja hiukan puolukoita.

Pientä puuhastelua ja kauniista säästä nauttimista. Eilen olimme reilun kahden tunnin veneajelulla akkumoottorin voimin. Siippani veti uistinta perässä, mutta ei tullut tärppiä. Verkotkin ovat olleet tyhjiä, joten harvinaisen vähän omavaraisuutta täällä.

Toissapäivänä saimme seurata läheltä joutsenten reviiritaistelua. Pupujusseja ei ole onneksi näkynyt, joten vähäiset salaattiviljelmäni ovat saaneet olla rauhassa. Supi sen sijaan käy usein öiseen aikaan pihallamme. On myös tallentunut riistakameraan. Siippani lainasi yhdeltä naapurilta supiloukkua, joka on viritettynä. Ei kyllä hevin mene ansaan.

Eilen illalla söimme melko myöhään paellaa merellisten herkkujen kera. Tämä oli toinen paellayrityksemme ja onnistui kyllä loistavasti . Ensimmäinen oli broileripainoitteinen ja jäi liian kuivaksi.

Mustikkaposki onko etämiehesi mökin läheisyydessä sieniä? Ehkä meidän pitäisi siirtyä lähemmäs kirkonkylää sienestämään, koska ilmeisesti siellä on kuitenkin satanut enemmän kuin täällä.

Huomenna tulevat hauvavauva, tytär ja vävy käymään . Käsittämätöntä, että sunnuntaina alkaa jo syyskuu. Miten aika voi mennä näin nopeasti.

Sitä ihmetellessä toivotan mukavaa viikon jatketta kaikille

Kiitos matkakertomuksista

Kiirettä taas pitää kun koulut alkoivat. Kolmella muksulla yhteensä viisi terapiaa viikossa, joten saa autokuskina sahata sinne sun tänne. Lisäksi kaikki koulu-, sossu- sun muut palaverit.

Tänään tulee 3/4 lapsista viikonlopuksi perheineen. Tai ei heillä ole kuin puolisot kahdella ja yhdellä lapsi mutta ei puolisoa, eli siis kuusi henkeä. Eilen teinilikan kanssa käytiin kaupassa illalla ja huh olipa tavaraa.
Lupaili muutama bonuslapsikin poiketa viikonlopun aikana päiväseltään.
Teinilikka lupasi tehdä popia eli porkkanapiirakkaan.

Tänään olisi tutustuminen uuteen työnohjaajan. Toivottavasti kemiat kohtaavat, sitten haemme tyttären ja vilperin asemalta ja sitten onkin kiire kotiin kun koululaiset pääsevät.

Uusimman lapsen kanssa menee vaihtelevasti, on aika levoton. Eskarista jo kahteen kertaan karannut sukkasillaan ulos kun on hermostunut jostain.
Meillä kotona sujuu hieman rauhallisemmin mutta ilmeisesti on jotain adhd tyyppistä.

Eilen siivosin vierastiloja, on reilu 70 neliön kolmio. Pesin ikkunat, pyyhin pölyt ja imuroin oikein kunnolla, en vaan jaksanut pestä lattioita.
Milloinkohan saisi loput ikkunat pestyä. Olisi 20 isoa ikkuna. Niin tai niistä 14 on oikeasti neljä ikkunaa per aukko. Eli avattavia ikkunoita on siis paljon, siksi niiden pesu on meillä retuperällä ja pakko alkaa kun ei enää läpi näy kuten nyt.

Puolen tunnin päästä lähtö, olen yöpuvussa ja aamiainenkin syömättä.

Mukavaa viikonloppua.

Heipsan!

Meiltä ei lopu tyrnit eikä luumut puusta, vaikka kuinka poimittais! En oikein ilkeis jättää keräämättäkään.
Nyt on luumuhilloa ja tyrnihyytelöä yli omien tarpeitten ja suurin osa vielä puussa.
Tosi monta ämpärillistä kerätty luumujakin, ja viety kavereillekin vaikka kuinka paljon, mutta mitään ehtymisen merkkejä ei näy.

Tyrnejä ei huoli kukaan. Viimevuonna laitoin ilmoituksia että saa tulla poimimaan kuka haluaa. Kukaan ei halunnut. Yleensä olen yli kolmekymmentä litraa poiminut. Nyt en oo laskenut.

Tehtiin työnjako, isäntä keräilee luumuja ja siivoaa kivet niistä ja minä sitten keittelen hälle hilloja. Itse en makeaa syö enään. Luumutkin alkoi nostaan sokruja.
Minä nypin tyrnejä ja keittelen hyytelöä. Pakkaset on täynnä, joten pitää kotona laittaa vielä yksi pakastin päälle.

Me ja meidän hyötypuutarha. Joskus se tuntui niin kivalta. Nyt kun koivet kipeinä, niin ei jaksa innostaa.

Koitetaan nyt kuitenkin saada luumut ja tyrnit pois ennenkuin tilhet saapuu.
Meillä koko rantaviiva punaisenaan pihlajanmarjoja ja tilhet kyllä muistaa sen.

Sori, nyt tuli tällainen päivitys tää on meen syksyä.

Ai niin, en muista kerroinko että miniä lähti avustustyöntekijäksi. Pari kuukautta reissussa tuolla sodan keskellä. Käydään vähän poitsua kaitsemassa viikolla kun isänsä tekee välillä pitkää päivää.

Harrastuksetkin painaa päälle. Kalligrafia alkaa syyskuun puolessa välissä ja isännän soitot.
En oo yhtään kirjoitellut koko kesänä. Mahtaa olla kankea käsi

Keittelen pikku hyytelöannoksen vielä.

Piti jotain kommentoida jollekin, mutta unohdin.

Mukavaa viikonloppua.

Hei Ihanaiset,
hih, mukavia juttuja täällä taas, etenkin Karmale paran luumupuu nauratti. En voinut mielikuvalleni mitään, luumupuu on ihan hiljaa kun Karmale tai miehensä kerää luumuja mutta ans'olla kun selkänsä kääntävät niin luumupuu pullauttaa oksansa täyteen uusia luumuja . Ymmärrän kyllä tuskan, kun ravitsevaa, hyvää ruokaa pitää heittää kompostiin.

Minä olen hihkunut riemusta luonnon antimien kanssa. Koskaan, ei siis ikinä, ole minun eteeni tullut näin paljon herkkutatteja kuin tänä vuonna. Suurin osa löydöksistä oli kylläkin taas naapurin puolella mutta, kun heitä ei ole näkynyt mökillään koko kesänä päätin kerätä saaliin vaikka koko ajan oli pelko puserossa, että varmaan tulevat juuri nyt käymään, kun tulen syli täynnä tatteja heidän vajan nurkalta . Osa tateista oli jo parhaat päivänsä nähneet, ukkoetanat syöneet jalat ja kärpäset munineet lakit jälkikasvuaan täyteen mutta sain minäkin aimo annoksen itselleni isäntä ei hölmöyttään niihin koske . Kanttarelleja ei ole löydetty juuri yhtään, mökin tontilta nekin vähät sienet joita joskus oli katosivat saman tien kun isäntäpuut kaadettiin jopa mustat torvisienet ottivat nokkaansa, kun niiden kodin yli metsäkoneellä jyrättiin.

Tiinuliinun pulleita ahvensaaliita olen vesi kielellä lueskellut, meidän katiskoihin ei ole eksynyt tänä kesänä sintin sinttiä. Ei niitä veteenkään ole kamalan usein saatu .

Pitää mennäottamaan mustikkapiirakka ( ostomarjat) uunista. Hyvää viikonloppua Ihanaiset !

Onneksi ei ole minkäänlaisia viljelyksiä, niin ei tarvitse rehkiä! Sain siitä tarpeekseni meidän perheen kesämökillä. Pari viikkoa sitten haimme yhden kastikkeen verran kantarelleja torilta ja nyt odotellaan suppiksia. Varmaan niitä jossain vaiheessa ilmestyy, mutta ellei ilmesty, niin ollaan ilman. Selasin pakastimen läpi ja totesin, että puolukkaa taitaa olla meirämiehen tarpeiksi eikä muita marjoja osteta. Varsinkaan kun mustikkaa tullee sen verran nirkosesti, että hinta on turhan korkea. Mansikoita saimme syödyksi melko paljon, joten varmaan jaksamme odottaa ensi kesää.

Kävimme ostamassa liput Tampere-talon ensi vuoden oopperaan eli Carmeniin. Meirämmiäs ei ole sitä koskaan nähnyt, vaikka tunteekin siitä tärppikappaleet. Itse olen nähnyt sen muutamankin kerran, mutta kestäähän se useammankin kuuntelun. Tarinahan on mielestäni äärimmäisen ärsyttävä! En vaan oikein kestä sellaisia juttuja, joissa aikuinen mies ja tässä tapauksessa vielä sotilas, antaa naisen pompotella itseään mielin määrin ja lopputulema on sitten se, että mies tuhoaa totaalisti elämänsä!

Nyt kun pitkästä aikaa kävimme Savonlinnan oopperajuhlilla, niin olisin mieluusti jatkanut sitä jo heti ensi vuonna. Omin päin sinne ei kuitenkaan viitsi lähteä ja siihen Elohopeakerhon vuotuinen kolmipäiväinen matka on oiva ratkaisu. Ensi vuonna siellä on ohjelmistossa La Traviata, Sevillan parturi ja Carmen sekä Händelin Julius Caesar ja Massenet'in Werther, joka perustuu Goethen romaaniin Nuoren Wertherin kärsimykset. Jotenkin barokkiooppera tai Sturm und Drang ei nyt jaksa houkuttaa ja Carmeninhan me näemme helmikuussa, mutta kumpi tahansa "kunnon" oopperoista olisi kyllä kiinnostanut. Ja minkä Elohopeakerho sitten on valinnut oopperajuhla-matkan kohokohdaksi? Karita Mattilan juhlakonsertin E(todellakaan)VVK! En tietenkään kiellä Mattilan menestystä maailman oopperalavoilla ja kyllähän hänellä on aina ollut komea ääni, mutta jotenkin en vain kestä häntä! No, täytyy vain rauhallisesti odottaa seuraavan vuoden ohjelmistoa.

Pitääpä kertoa positiivinen tarina VR:stä. Mehän olimme meirämmiähen opiskelijakaveritapaamisessa Isosaaressa 8.8. ja kotiinlähdön koittaessa tarkoitukseni oli ostaa meille junaliput lippuautomaatilla, kuten olen niin monesti tehnyt. Nytpä automaatit olivatkin täysin uudistuneet ja siinä sitten jouduin hieman pähkäilemään automaatin toimintaa. Olimme kävelleet Kauppatorilta, joten olin uupunut ja kuumissani eikä junan lähtöönkään ollut pitkä aika, joten siinä hötäkässä en huomannut, että automaatissa oli oletusvalintana yksi aikuisen lippu. Valitsin 2 eläkeläistä ja siirryin maksamaan eikä siinäkään vaiheessa varoituskellot soineet, vaan maksoin liput. Sitten ihmettelin, kun kone ilmoittaa tulostavansa kolme lippua Tampereelle ja niinhän se pahus vieköön tekikin. Eläkeläislippujen lisäksi saimme myös tavallisen aikuisen lipun (21 euroa) eli minun valintani ei ollutkaan korvannut oletusvalintaa Siinä ei ollut aikaa eikä mahdollisuuttakaan tehdä asialle mitään, joten painuimme niine hyvinemme junaan.

Samana iltana annoin VR:lle palautetta ja kerroin mitä oli tapahtunut. Myönsin tietenkin, että se oli minun mokani, kun en ollut lukenut tarpeeksi huolellisesti kaikkia tekstejä enkä siis edellyttänyt minkäänlaista korvausta. Kehotin kuitenkin heitä poistamaan oletusvalinnan, ettei kukaan muu lankeaisi samaan ansaan, sillä eihän oletusvalinta ole mitenkään tarpeellinen, kun lipun ostajahan lipputyypin valitsee.

Pari päivää sitten sain VR:ltä ystävällisen sähköpostin palautusten käsittelijältä. Hän pahoitteli kokemaani ja kertoi välittäneensä palautteeni automaateista vastaavalle yksikölle mahdollisia muutostoimenpiteitä varten. Hän myös lähetti minulle vuoden voimassa olevan 20 euron suuruisen korvaustositteen, jonka voin käyttää seuraavalla kerralla lippuja ostaessani. Olin todella iloisesti yllättynyt. Kaikista haukuista huolimatta tämä oli oivallista asiakaspalvelua, minkä vuoksi olen tätä jo laajasti kertonutkin!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille

Kiitos matkakertomuksista ja muistakin kirjoituksista.
Nyt tulee pitkä sepustus kuluvasta viikosta.

Minulla meni viime viikonloppu tiistaihin saakka etämiehen mökillä työleirillä.
Purettiin lauantaina vanha puusilta parkkipaikan ja mökin väliltä, asennettiin tilalle rumpu ja kärrättiin soraa ja savea peitteeksi. Onneksi tuli naapuri kutsumaan skumpalle kun saatiin polku melkein peittoon. Muuten oltaisiin raadettu varmaan ties kuinka kauan.Ehdittiin vielä lsauomaan ennen ruokailua.
Sunnuntaina homma jatkui viimeistelyllä ja sitten innostuin leventämään polkua parkkipaikan ja ojan väliltä. Sieltä nousi muutamia isoja kiviä joita yritettiin konstilla jos toisellakin saada siitymään pois kulkuväylältä. Jollain tapaa onnistuttiinkin. Raataminen vaati taas sauan lämmityksen ja pulikoinin järvessä.
Maanantaina työleiri jatkui verkkojen soston jälkeen, kun etämies alkoi korjaamaan toista siltaa ja minä siirryin rantaan raivaussahan kanssa niittämään heinää ja kaislikkoa kuivuneelta rannalta. Vesiraja on karannut kauas rantatöyräältä joten niitettävää oli melkoisesti. Kun vielä piti raahata leikattu tavara rantatöyräälle olin urakan jälkeen veltto kuin tapettu mato. Kalansaaliista vielä, verkoissa oli yksi yli kiloinen ja yksi puolikiloinen ahven. pienehköjä ovat olleet tämän kesän saaliit.
Tiistaiaamuna jatkoin vielä raivaamista rannalla sekä tontin reunamilla.
Sitten lähdin kotiin lepäämään ja etämies tuli myöhemmin perässä omalla autollaan.

Keskiviikkopäivä meni eläkeyhdistyksen tansseissa työpalvelussa ja vähän ehdin tanssiakkin. Paikallisella iltatorilla poikettiin ja tietenkin taas saunottiin. Eipä tuntuneet löylyt rivitalon saunassa niin makoisilta kuin kesämökin hirsisaunassa.

Torstaiaamuna oli herätys enen kuutta kun lähdettiin Kanavaristeilylle Viipuriin etämiehen kanssa. Olin voittanut kahden hengen risteilyn edellisellä reissulla ja nuuka kun olen niin pitihän matka käyttää. Sää suosi matkapäivää lämmin kesätuuli helli matkailijoita joita oli monesta maasta. Perillä Viipurissa ehdimme olla vain reilut kaksi tuntia, mutta siinä ajassa ehdin esitellä etämiehelle Espilän ulkoapäin, Aallon kirjaston, punaisenlähteen torin, Pyöreän tornin jossa nautimme virvokkeita ja kauppahallin sekä vanhan luterilaisen kirkon rauniot.
Tietysti valokuvat piti ottaa vanhaan ennen sotia olleeseen tapaan hirvipatsaalla.
Kotona oltiin illalla klo 23 tienoilla.

Rannan perkaus jatkui vielä eilen perjantaina minun veneranassani.
Niitettiin ja raahattiin rantaan melkoiset määrät kaislaa.

Kipalle tiedoksi että varmoissa entisissä sienipaikoissa ei ole ollut kuin muutama kanttarelli. Tatteja on harvakseen metsässä. En ole tosin ehtinyt riehumiseltani kovin paljon juoksemaan sienien perässä. Ehkä seuraavalla mökkimatkallani kierrän kaikki mahdolliset saalistuspaikat.
On lähellä kirjonkylää satanut enemmän kuin teilläpäin, mutta viime kesän kuivuus on saattanut tuhota jo osan sienirihmastosta ja tämä kesä viimeistelee työn.

Huh, huh, tuota Japenan menoa lasten kuljetusten ja ruokahuollon kanssa. Minä väsähdän jo lukiessa myötätunosta.

Karmalen tyrni- ja luumusaalis kuulostaa mahtavalta. Harmi kun taidetaan asua liian kaukana toisitamme, muuten tulisin helpottamaan poiminnassa kun pidän tyrnistä sekä luumuista. Luumuja minulla ei ollut kuin muutama tänä vuona.

Nyt täytyy lopettaa ja lähteä saunaan. hyvää pyhää.