TLH, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.

Ihmettelen välillä tosissani sitä miten suuresti kaipaamme auktoriteetteja sanomaan mitä meidän tulee ja mitä saamme tehdä. Koronaan liittyvät ohjeet ovat mielestäni olleet hyvin selvät ja ainakin minun ystäväni ja tuttavani, jotka ovat ulkomailta Suomeen palanneet ovat ne tienneet ja osanneet niitä noudattaa.

Kaikilla ei tietenkään vain ole ollut yksityiskyytiä kotipaikkakunnalleen ja varmasti eristys heti lentoaseman lähellä olisi ollut paikallaan. Ihan niin kuin kaikilla yli 70-vuotiailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä itse apteekissa ja kaupassa, kun ihan kaikkialla ei netin kautta ruokaa (puhumattakaan lääkkeistä) voi kotiin tilata eikä läheisiä tai naapureita ole, jotka auttaisivat.

Hallitus on ollut todella tiukassa tilaneessa ja se on mielestäni selvinnyt kaikesta hämmästyttävän hyvin ja lain sallimissa rajoissa- nopeasti. Hallitus ei ole tartuntatautien asiantuntijoita täynnä vaan ministerit ovat perustaneet päätöksensä niiden asiantuntijoiden ohjeisiin, jotka niitä ovat.

Varmasti virheitä on tehty. Liian moni mahdollinen viruksenkantaja pääsi Suomeen tautia levittämään. Toisaalta monet hallituksen päätöksistä ovat vuorostaan taudin leviämistä ehkäisseet. Aina on iltapäivälehtiä, someuutisia ja muita besservissereitä, jotka jälkikäteen tietävät mitä olisi pitänyt tehdä ja missä kohden tulipalo on väärin sammutettu.

En tosiaan kadehdi tässä kurjassa tilanteessa hallitusvastuussa olevia. Onneksi eduskunnan enemmistö tukee hallitusta ja varmaan moni huokaisee helpotuksesta, ettei oma puolue nyt hallituksessa ole.

Tauti leviää, pinna itse kullakin kiristyy, syyllisiä olisi mukava löytää tähän kurjuuteen. Minä nostan kuitenkin hattua koko meidän eduskunnallemme, hallitukselle ja presidentille ja toivon että he edelleen jaksavat tähän kaaokseen tuoda vakautta ja toivoa.

Sillä ilman toivoa päivät ovat pimeitä eikä huomiseen jaksa uskoa kukaan.

Moi mimmit! Kymmenes päivä terveenä! Silloin tosiaan, kun tultiin Espanjasta, ihmettelimme mekin Helsingin lentokentän olemattomia toimia. Matkalaukkuja odoteltiin tungoksessa, vain jossain pienellä screenilla oli englanniksi toivomus kahden viikon karanteenista, suomeksi ei mitään. Passit kyllä tarkistettiin kahdessa eri kohdassa, kun rajat olivat sulkeutuneet 10 minuuttia aikaisemmin. Mutta jos yhtään Espanjassa oli uutisia seurannut, ei kenellekään voinut olla epäselvää toimintatavat.

En ymmärrä pullikoimista sääntöjä vastaan. Jo nyt jotkut miettivät, miten pääsisivät jotain kärrypolkua käyttämällä Uudeltamaalta pois, ihan urheilumielessä. On se sitten niin reteetä kehuskella sellaisella.

Me elämme Naapurinmiehen kanssa oikein mukavasti mökillä. Täällähän on kaikki mukavuudet, joten pyykkiä pestään, ruokaa laitetaan, ulkoillaan ja pihatöitä tehdään mitä viitsitään. Jutellaan paljon, eikä toisen naama kyllä yhtään ärsytä, päinvastoin. Mökkikin on tarpeeksi iso, ettei törmäillä koko ajan ja keittiöstä pysyn poissa silloin, kun Mies kokkaa.

Lähipellolla viihtyvät peurat, jänikset ja joutsenet, leivonen liversi lenkkipolulla. Narsissit puskevat esiin.

Voimia ja iloa kaikille, kiva kun kirjoitukset ovat lisääntyneet!

Aurinkoista lauantaipäivää kaikille.
Hiljaiselo jatkuu. Kotihommia vaan hiljakseen. Tosin en vieläkään oman reissun jälkeen ole oikein pystynyt keskittymään paljon mihinkään, vaikka huomenna paluustakin on jo neljä viikkoa
Onneksi meillä on sentään nuo puuhommat, joiden aikana ei tule liikaa seurattua uutisia.

Tyttäreni ehdottivat whatsapp-videopuhelua meidän "kotiväki"-ryhmässä ja testattiin sitä torstai-iltana. Olipas ihanaa nähdä kaikki kerralla ja jutustella kuulumisia. Juteltiin, kunnes parilta meistä loppui akku

Minulla on whatsapp ryhmä sisarusteni kanssa. Meitä on ryhmässä neljä, vanhimmalla siskolla ei ole älykännykkää, joten hän ei valitettavasti ole tässä ryhmässä. Eilen sitten mainitsin tästä lasteni kanssa käydystä videopuhelusta ja heti nuorempi veljeni käynnisti videopuhelun ja siinä me sitten neljästään juteltiin ja naurettiin. Olipas ihanaa pitkästä aikaa nähdä heitäkin. Velipojat asuvat etelä-Suomessa, siskot enemmänkin täällä päin lähempänä. Ja sisarukset päättivät ottaa konstin käyttöön omien lastensa kanssa. Vanhemmalla veljällä ja vaimollaan varsinkin oli kova ikävä lastenlapsiaan, tietenkin lapsiaankin. Näin se hyvä lähti kiertämään.
Ehkäpä täälläkin on vielä sellaisia, jotka eivät ole hoksanneet näitä videopuheluita. No, varmasti moni käyttää skypeä, mutta mainitsinpa vaan varmuuden vuoksi.

Eilen leivoin rahkapiirakan. Tämän viikonlopun aikana jossain vaiheessa kahvittelemme lasten kanssa videoteitse. Saas nähdä, mitä toiset ovat leiponeet

Ulkoilemaan pitäisi tästä lähteä kun aurinkokin paistaa. Ei kovin lämmintä ole, mutta ei haittaa. Talvi kai tässä vielä pitäisikin olla.

Mukavaa päivää kaikille rajoittuneista olosuhteista riippumatta.

Hyvää lavvantaita tilanteesta huolimatta.

Hoitajien ja lääkäreiden työn tärkeys on korostunut näinä vaikeina aikoina.
Toivottavasti arvostus jatkuu jos ja kun tilanne joskus normalisoituu.
Tosin ihmettlin vähän lukemaani, mikäli se pitää paikkansa, että Hus:iin oli menty töihin ilman karanteenia heti ulkomaanreissun jälkeen ja vielä johdon siunauksella. Mietin päissäni että suojaavatko suojavarusteet niin hyvin että tämä on turvallista. Eihän henkilökuntakaan kai ole suojavarusteissa jo töihin tullessaan vaan pukkarissa ollaan vuoron vaihtuessa ilman suojaimia mahdollisesti hyvinkin lähekkäin. En ole alan ihmisiä mutta kunhan pähkäilen. Nythän hoitoalan ammattilaisille on määrätty työvelvoite, mikä on mielestäni hyvä asia. Tuttavapiirissäni on jonkin verran hoitoalan ammattilaisia jotka ovat tällä hetkellä muissa vähemmän stressaavissa töissä.

Valvonta rajoilla puhuttaa tänään joka puolella. Olen jutellut viime aikoina kotiin palanneiden matkalaisten kanssa puhelimessa.
Henkilöt jotka ovat olleet pakettimatkoilla kertovat että matkatoimisto on pitänyt heidät hyvin ajan tasalla rajoitteista, karanteenista ja hoitanut erikoisjärjestelyitä kentältä kotiin. Omatoimimatkailijoiden ohjeistaminen on ilmeisesti jäänyt vähän puutteelliseksi. Onneksi siihenkin on nyt herätty.Niin kuin täällä on jo moneen kertaan todettu myös minä olen sitä mieltä että valtaosa matkailijoista tuintee vastuunsa, mutta aina joukkoon mahtuu joku itsekäs joka viis veisaa säännöistä.

Kipalle, IL:lle ja muille mökkikaranteenissa oleville terveiseni ovat että teitte täysin oikean ratkaisun eristäytyessänne omaan rauhaan pois tartuntojen ääreltä. Meille kaikille tilanne on ennenkokematon ja pelottavakin, mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Me kävimme keskiviikkona etämiehen mökillä kaatamassa koivun. Etämies pätki ja minä kuskasin pöllit rannasta ylemmäs pilkottavaksi.
Risutkin saatiin siivottua ja vähän aloittelin haravointia. Viime syksynä koivut pitivät lehtensä niin pitkään että haravointia riittää kevääksi yllin kyllin. Mehän suljimme mökin talveksi jo ajoissa syksyllä.
Kiitos varoituksistanne selän suhteen. Taisin inostua vähän liikaa pöllien ja risujen kanssa kun seuraavana päivänä selkä vähän vihoitteli. Talttui kuienkin kun otin kunton tropit nukkumaan käydessä

Eilen kotiuduin savosta enkä saanut etämiestä mukaani. Taisi kyllästyä minun tohellukseeni ja haluaa olla rauhassa vähän aikaa.
Minulla on täällä kotona autettavana muutamia täysi-ikäisiä yli 70 vuotiaita monisairaita. Eilen kävin kauppa- ja apteekkiasioilla heidän puolestaan.

Järjestöjen asioitakin täytyy hoitaa, vaikka kokoontumisia ei voidakkaan järjestää. Meillä on mm. huoli ensi kesän kulttuuritapahtumasta jonka pitäisi alkaa heinäkuun lopulla. Vielä ei olla tehty päätöstä sen peruuttamisesta. Hallitus olisi saatava kokoon lähiaikoina ja nyt mietitään mikä etäyhteys olisi paras kokouksen hoitamiseen etänä. Itsehän en ole asiantutija näissäkään jutuissa joten vinkkejä otan mielhyvin vastaan.

Lenkillä olen käynyt joka päivä, vähintään tunnin lenkki päivässä on tavoitteena ja toteutunutkin viime aikoina. Vaikka asun kirkonkylässä on täällä hyvät ja rauhalliset ulkoilualueet heti kotiovelta. Kotijumppa vaan tahtoo suunnitelmista huolimatta jäädä toteuttamatta.

Läppärini vetelee viimeisiään ja käyttöjärjestelmää ei enää tueta, mutta en millään viitsisi lähteä kiertelemään kauppoja tässä tilanteessa. Netistäkin voisi ehkä tilata koneen, mutta kun vaan tietäisi mitä tilaa, apuva.

Näkö tuottaa oman ongelmansa asioiden seuraamiseen lukemalla kirjoittamalla. Jos tilanne pahenee tätä vauhtia joudun luopumaan kohta autoilusta.

Nyt täytyy lopettaa tämä vuodatus ja kaivaa imuri esille että ehdin suorittamaan vielä sen tämän päivän ulkoilun.

Hyvää viikonloppua

Mustikkaposki, minun mökkinihän on Uudellamaalla, joten voin vapaasti siirtyä Hesan kotiin ja takaisin mökille tarvittaessa.

Viestittelin eilen erään tuttavan kanssa, joka oli myös viime tipassa päässyt pois Espanjasta. Kuulumisia vaihtaessamme huomasin, että meillä oli samantyyppisiä oireita, vaikken minä niistä ole täällä foorumilla kertonut. Nyt kerron. Nopea lähtö Espanjasta kaikkine vaikeuksineen on ollut ilmeisesti rankempaa kuin uskoisinkaan. Olen nähnyt monena yönä painajaisia, että yritämme kentälle, mutta emme ehdi koneeseen. Yhdessä unessa hain vanhempani mökille hoitaakseni heitä, ovat olleet mullan alla jo vuosikausia. Ehkä pahin painajainen oli viime yönä, kun olin sairastunut koronaan, kärsin vaikka mitä kipuja ja kun heräsin tuskaisena, meni kauan aikaa ymmärtää, että se oli unta ja että olen ihan terve.

Mieliala ja energiataso vaihtelee. Yhtenä päivänä saan vaikka mitä aikaiseksi ja toisena en viitsisi pukea päälle tai nousta sohvalta. Olemme rytmittäneet päivää niin, että käymme joka päivä kävelemässä, mutta juuri eilen jäsenet painoivat eikä kävely ollut yhtään kivaa.

Mies on rauhallinen ja vakaa ja ottaa syliin, jolloin minun mahani rentoutuu kipeästä pallosta tavalliseen malliinsa. Ja voiko siitäkin tuntea syyllisyyttä, että niin monilla perheillä on asiat huonossa jamassa, meillä eläkeläisillä tulot taatut ja terveys tällä hetkellä kunnossa?

Olin sopinut kynsihoitajani kanssa, että hän otti pelkästään minut tänään vastaan, kun uumoilee, että joutuu sulkemaan liikkensä ensi viikolla, jolloin minulla olisi ollut aika. Paikka oli kliinisen siisti. Maksaessani ehdotin, että maksaisin seuraavastakin kerrasta, olkoon se sitten vaikka milloin. Hoitaja purskahti itkuun, häkeltyi. Hänen on maksettava liikkeen vuokra ja muut menot, vaikka tuloja ei olisikaan. Ostamani lahjakortti ei ole määrältään suuren suuri, mutta sen henkinen merkitys voi olla. Olen itse ollut yrittäjä ja myötätuntoni on pienten yrittäjien puolella. Meille molemmille jäi hyvä mieli, vaikkei voitukaan halata.

Ja nyt sitten tyttären pihalta hakemaan viikon ruoat!

IL, ei mikään ihme, että tuollainen jälkishokki tulee.

Ja hyvä idea maksaa kynsihoito etukäteen. Minä taidan perua ensi viikon kampaajan, mutta taidan tehdä samalla tavalla eli maksaa seuraavan kerran etukäteen.

Eläkeläisillä ei tosiaan tulot vähene, ainakaan vielä. Eri asia mitä leikkauksia sitten on tehtävä kun tulevaa lamaa maksetaan.
Minullakaan ei ole pelkoa lomautuksesta ja mies on eläkkeellä, mutta varaudumme auttamaan tytön perhettä. Lomautetut saava varmaan odottaa pitkään ensimmäistä päivärahaansa. He laittoivat jo toisen auton seisomaan ja tyhjentävät pakastinta ahkerasti. Harrastuksiin nyt ei saakaan rahaa kulumaan.

IL ja Tulirumpu Minä olen miettinyt myös kampaaja-aikaani ja ajatellut ehkä perua sen kun se Japanin matkakin peruuntui, samoin yhdet toiset häär siirtyi . Mutta ajattelin juuri samaa, että ostan itselleni lahjakortin ja käytän sitten joskus. Toisaalta ajattelin, että jos uskaltaisin kuitenkin pikaisesti leikkauttaa vaan hiukset ja ostaa silti lahjakortin. Minun piti värjäyttääkin hiukseni, mutta nopea leikkaus tuntuisi paremmalta. Kampaajani on muutenkin nyt sulkenut liikkeensä ja ottaa vastaan vain tilattuja tai erikseen sovittuja aikoja.
Olen käynyt jo vuosia samalla ihanalla kampaajalla ja toivon, että hän pärjää tulevaisuudessakin. Sinne mennessä en koskaan edes mieti, mitä tukalle pitäisi tehdä. Annan suht vapaat kädet hänelle ja aina olen lähtenyt tyytyväisenä pois.

Hyvvee illanköllykkee
ja terveisiä etäsynttäreiltä!

Kuten kai olen aiemmin kertonutkin, Mikkelissä asuva veljeni alkoi täyttää vuosia ja heitti ilmoille ajatuksen etäsynttäreistä kun alkoi näyttää siltä, että isommat bileet kielletään ja etenkin meidän seitsemänkymppisten liikkuminen alkaa olla hieman riskaabelia. Reipas lähisuku, josta nyt siis osa on ikään kuin lukkojen takana Uudellamaalla, kävi tuumasta toimeen.

Nyt bileet on pidetty ja ne tosiaan järkättiin videoyhteydellä. Facebook Messenger-keskusteluun osallistui yksi pariskunta Kuopiosta ja toinen sen takaa, kaksi Helsingistä, yksi Lahdesta ja yksi Mikkelistä. Mikkeliläisseurueeseen kuului lisäksi pari juhlijan lasta.

Sisarussarjastamme jäi puuttumaan vain yksi oululaismies, mutta hän onkin suvun digiänkyrä. Toki yritimme, mutta jos nappi ei painu niin ei se sitten painu.

Yhteys toimi loistavasti. Runot, laulut ja puheet välittyivät koko seurueelle, jokainen juhlija näytti kameralleen mitä herkkuja oli oman olohuoneensa pöydälle varannut. Joillakin oli oikein juhlahatut päässä ja serpentiiniä kaulalla, toiset ottivat osaa arkisemmin. Mutta hauskaa meillä kaikilla oli ja parituntinen kului kuin siivillä!

Suosittelen menetelmää lämpimästi, jos kokoontumistarvetta on. (Mulle oli yllätys, että mesestä löytyi moisia ominaisuuksia – videopalavereita olen toki työ- ja järjestöhommissa harrastanut, mutta silloin on alustana ollut joku ns. hienompi härpäke.)

Videoyhteys on ollut ahkerassa käytössä muutenkin: tytär soittaa WhatsApp-puhelun joka ilta, ja useimmiten ruudussa on koko perhe koiraa myöten. Spanieliparka vain ei oikein ymmärrä, miks mamin ja vaarin ääni kuuluu vaikka käsi ei yllä rapsuttamaan.

Kiintoisaa on katsoa, mitä kaikkea uudenlaista toimeliaisuutta tällainen tilanne ihmisissä herättää. (Toki mukana ovat myös muutamat organisaatiot: museot ovat avanneet kokoelmiaan ja oopperatalot produktioitaan verkkoon, kirjastot muistuttavat e-kirjojen lainausmahdollisuudesta jne.)

Sen lisäksi, että ihan käytännön apua on saatavissa ostoksiin ym (meidänkin kerrostalon vapaaehtoisten kaupassakävijöiden lista täyttyi hetkessä) on selvästi nähtävissä pyrkimyksiä tarjota edes iloista mieltä, ellei konkreettisempaa apua ole annettavissa. Muusikot pitävät konsertteja netissä ja tuttu taidehistorioitsija, jolta koronavirus vei sekä jo sovitut kulttuurimatkojen opastukset että lukuisat luentokeikat, keksi ryhtyä esittelemään maailman kuvataiteen klassikkoja youtube-kanavalla.

En yhtään vähättele hoitoalan työntekijöiden urakkaa; heidän lisäkseen varsinaisia arjen sankareita ovat ne kaikki, jotka eivät pysty tekemään töitään etänä kotisohvalta tai keittiönpöydän äärestä. Mutta sanonpahan vain sen, että reipasta mieltä pystyy ylläpitämään kuka hyvänsä, milteipä millä hyvänsä keinolla!

Aurinkoista viikonloppua ja toivottavasti myös terveyttä teille kaikille!

PS. Nyt lukaisin päivän mittaan tulleet viestit ja samaan hengenvetoon myös eiliset. IL:n painajaiset eivät kyllä ole mikään ihme; on sulla aikamoinen hermopaine ollut. Ja hienoja ideoita nuo pienyrittäjien tukemiset. Konkreettista jos mikä! Islawislalle kiitokset vinkeistä; aivopähkinöitä on aina kiva pähkäillä.

No niin, virtuaalikaffittelut iltapäivällä on suoritettu Olipas taas hauskaa. Ainakin tunti siinä vierähti. Samalla seurattiin kevään etenemistä Kemijärveltä Helsinkiin asti kameroiden välityksellä. Tyttärellä jo Vantaalla krookukset kukki, minun penkissäni vasta näkyi pieniä vihreitä piikkejä ja Kemijärvellä oli metriset hanget

Mies halusi lähteä metsästämään auringonlaskua. Hän on innostunut tekemään timelaps-videoita. Autoilimme sitten naapurikunnan autiolle hiekkarannalle. Siellä olikin melkoinen mylläkkä merellä ja kylmä tuuli. Mutta kaunista oli. Minulle tuli kylmä ja lähdin edeltä autolle. Mies jäi vielä filmailemaan. Kamerakin oli kaksi kertaa tuulessa kaatunut jalustoineen. Onneksi säilyi ehjänä sentään.

Kotona piti heti juoda kuumaa juomaa, ettei vaan flunssa iske.

Nyt alkaakin jo uni painaa silmissä. Tänään tuli ulkoiltua reippaasti. Ensin toista tuntia sauvakävelyä ja sitten vielä ainakin puoli tuntia pitkin meren rantaa hiekassa talsien.

Hyvät yöt ja muistakaa kääntää kelloja kesään päin.

Tässä tulee Tiinuliinun peräänkuuluttamaa iloista mieltä: me pujotimme kihlasormukset eilen sormiimme Naapurinmiehen kanssa. Tämän uutisen kuvineen moni teistä on facesta jo lukenutkin, joten samalla kiitän lukuisista ihanista onnitteluista!

Haluatteko kuulla kosinnasta? Ei se mitään, kerron silti:

Mies teki elämäntyönsä gemmologina Lapponialla ja oli 70-luvulla lunastanut Lapin Kihla -sormuksia kolme kappaletta joutumasta sulattamoon. Oli säilyttänyt niitä vastaisen varalle, kun ovat 18 karaatin kultaa. Eräänä helmikuun iltana hän toi ne isossa kourassaan näytille ja ehkei kovin romanttisesti kysyi, että teetättetäisiinkö näistä yksi pienentämällä ja mulle kahdesta suurentamalla yksi?

Seuraavana päivänä mentiin Kalevalakoruun ja suunniteltiin homma, sellaisia design-sormuksiahan ei saa uudelleen tehdä kuin Lapponian kultaseppä. Espanjassa ollessamme tuli viesti, että valmiit ovat, mutta eihän me pidetty kiirettä. Sitten, kun lähdettiin matkan jälkeen karanteeniin, sovittiin, että tytär hakee ne. Mutta liike olikin jo suljettu toistaiseksi. Mies soitti entiselle työkaverilleen, joka meni varta vasten hakemaan sormukset ja postitti ne meille.

Perjantai-iltapäivällä Miehen kännyyn tuli läheisestä K-kaupasta ilmoitus, että täällä on paketti. Minähän innostuin, että nyt mennään heti paikalla hakemaan ja niin lähdettiin. Olisin voinut hieman rauhallisemmin toimia, sillä autosta noustessani huomasin, että ulkohousut olivat jääneet mökille ja jalassa vain mustat pitkät kalsarit! Tyynen eleettömästi (lue: kikatellen) marssin Miehen mukanaa tärkeää pakettia noutamaan.

Olin saanut lahjaksi joskus aikaisemmin 60 euron sampanjapullon, se jäähdytettiin ja korkattiin asian kunniaksi. Niin että ryppyisissä käsissä kiiltelee nyt kauniit Lapin Kihlat ja nuoripari säteilee onnea!