Hyvvee illanköllykkee
ja terveisiä etäsynttäreiltä!

Kuten kai olen aiemmin kertonutkin, Mikkelissä asuva veljeni alkoi täyttää vuosia ja heitti ilmoille ajatuksen etäsynttäreistä kun alkoi näyttää siltä, että isommat bileet kielletään ja etenkin meidän seitsemänkymppisten liikkuminen alkaa olla hieman riskaabelia. Reipas lähisuku, josta nyt siis osa on ikään kuin lukkojen takana Uudellamaalla, kävi tuumasta toimeen.

Nyt bileet on pidetty ja ne tosiaan järkättiin videoyhteydellä. Facebook Messenger-keskusteluun osallistui yksi pariskunta Kuopiosta ja toinen sen takaa, kaksi Helsingistä, yksi Lahdesta ja yksi Mikkelistä. Mikkeliläisseurueeseen kuului lisäksi pari juhlijan lasta.

Sisarussarjastamme jäi puuttumaan vain yksi oululaismies, mutta hän onkin suvun digiänkyrä. Toki yritimme, mutta jos nappi ei painu niin ei se sitten painu.

Yhteys toimi loistavasti. Runot, laulut ja puheet välittyivät koko seurueelle, jokainen juhlija näytti kameralleen mitä herkkuja oli oman olohuoneensa pöydälle varannut. Joillakin oli oikein juhlahatut päässä ja serpentiiniä kaulalla, toiset ottivat osaa arkisemmin. Mutta hauskaa meillä kaikilla oli ja parituntinen kului kuin siivillä!

Suosittelen menetelmää lämpimästi, jos kokoontumistarvetta on. (Mulle oli yllätys, että mesestä löytyi moisia ominaisuuksia – videopalavereita olen toki työ- ja järjestöhommissa harrastanut, mutta silloin on alustana ollut joku ns. hienompi härpäke.)

Videoyhteys on ollut ahkerassa käytössä muutenkin: tytär soittaa WhatsApp-puhelun joka ilta, ja useimmiten ruudussa on koko perhe koiraa myöten. Spanieliparka vain ei oikein ymmärrä, miks mamin ja vaarin ääni kuuluu vaikka käsi ei yllä rapsuttamaan.

Kiintoisaa on katsoa, mitä kaikkea uudenlaista toimeliaisuutta tällainen tilanne ihmisissä herättää. (Toki mukana ovat myös muutamat organisaatiot: museot ovat avanneet kokoelmiaan ja oopperatalot produktioitaan verkkoon, kirjastot muistuttavat e-kirjojen lainausmahdollisuudesta jne.)

Sen lisäksi, että ihan käytännön apua on saatavissa ostoksiin ym (meidänkin kerrostalon vapaaehtoisten kaupassakävijöiden lista täyttyi hetkessä) on selvästi nähtävissä pyrkimyksiä tarjota edes iloista mieltä, ellei konkreettisempaa apua ole annettavissa. Muusikot pitävät konsertteja netissä ja tuttu taidehistorioitsija, jolta koronavirus vei sekä jo sovitut kulttuurimatkojen opastukset että lukuisat luentokeikat, keksi ryhtyä esittelemään maailman kuvataiteen klassikkoja youtube-kanavalla.

En yhtään vähättele hoitoalan työntekijöiden urakkaa; heidän lisäkseen varsinaisia arjen sankareita ovat ne kaikki, jotka eivät pysty tekemään töitään etänä kotisohvalta tai keittiönpöydän äärestä. Mutta sanonpahan vain sen, että reipasta mieltä pystyy ylläpitämään kuka hyvänsä, milteipä millä hyvänsä keinolla!

Aurinkoista viikonloppua ja toivottavasti myös terveyttä teille kaikille!

PS. Nyt lukaisin päivän mittaan tulleet viestit ja samaan hengenvetoon myös eiliset. IL:n painajaiset eivät kyllä ole mikään ihme; on sulla aikamoinen hermopaine ollut. Ja hienoja ideoita nuo pienyrittäjien tukemiset. Konkreettista jos mikä! Islawislalle kiitokset vinkeistä; aivopähkinöitä on aina kiva pähkäillä.

No niin, virtuaalikaffittelut iltapäivällä on suoritettu Olipas taas hauskaa. Ainakin tunti siinä vierähti. Samalla seurattiin kevään etenemistä Kemijärveltä Helsinkiin asti kameroiden välityksellä. Tyttärellä jo Vantaalla krookukset kukki, minun penkissäni vasta näkyi pieniä vihreitä piikkejä ja Kemijärvellä oli metriset hanget

Mies halusi lähteä metsästämään auringonlaskua. Hän on innostunut tekemään timelaps-videoita. Autoilimme sitten naapurikunnan autiolle hiekkarannalle. Siellä olikin melkoinen mylläkkä merellä ja kylmä tuuli. Mutta kaunista oli. Minulle tuli kylmä ja lähdin edeltä autolle. Mies jäi vielä filmailemaan. Kamerakin oli kaksi kertaa tuulessa kaatunut jalustoineen. Onneksi säilyi ehjänä sentään.

Kotona piti heti juoda kuumaa juomaa, ettei vaan flunssa iske.

Nyt alkaakin jo uni painaa silmissä. Tänään tuli ulkoiltua reippaasti. Ensin toista tuntia sauvakävelyä ja sitten vielä ainakin puoli tuntia pitkin meren rantaa hiekassa talsien.

Hyvät yöt ja muistakaa kääntää kelloja kesään päin.

Tässä tulee Tiinuliinun peräänkuuluttamaa iloista mieltä: me pujotimme kihlasormukset eilen sormiimme Naapurinmiehen kanssa. Tämän uutisen kuvineen moni teistä on facesta jo lukenutkin, joten samalla kiitän lukuisista ihanista onnitteluista!

Haluatteko kuulla kosinnasta? Ei se mitään, kerron silti:

Mies teki elämäntyönsä gemmologina Lapponialla ja oli 70-luvulla lunastanut Lapin Kihla -sormuksia kolme kappaletta joutumasta sulattamoon. Oli säilyttänyt niitä vastaisen varalle, kun ovat 18 karaatin kultaa. Eräänä helmikuun iltana hän toi ne isossa kourassaan näytille ja ehkei kovin romanttisesti kysyi, että teetättetäisiinkö näistä yksi pienentämällä ja mulle kahdesta suurentamalla yksi?

Seuraavana päivänä mentiin Kalevalakoruun ja suunniteltiin homma, sellaisia design-sormuksiahan ei saa uudelleen tehdä kuin Lapponian kultaseppä. Espanjassa ollessamme tuli viesti, että valmiit ovat, mutta eihän me pidetty kiirettä. Sitten, kun lähdettiin matkan jälkeen karanteeniin, sovittiin, että tytär hakee ne. Mutta liike olikin jo suljettu toistaiseksi. Mies soitti entiselle työkaverilleen, joka meni varta vasten hakemaan sormukset ja postitti ne meille.

Perjantai-iltapäivällä Miehen kännyyn tuli läheisestä K-kaupasta ilmoitus, että täällä on paketti. Minähän innostuin, että nyt mennään heti paikalla hakemaan ja niin lähdettiin. Olisin voinut hieman rauhallisemmin toimia, sillä autosta noustessani huomasin, että ulkohousut olivat jääneet mökille ja jalassa vain mustat pitkät kalsarit! Tyynen eleettömästi (lue: kikatellen) marssin Miehen mukanaa tärkeää pakettia noutamaan.

Olin saanut lahjaksi joskus aikaisemmin 60 euron sampanjapullon, se jäähdytettiin ja korkattiin asian kunniaksi. Niin että ryppyisissä käsissä kiiltelee nyt kauniit Lapin Kihlat ja nuoripari säteilee onnea!

Voi miten ihanaa IL ja NM. Ihan tuli kyyneleet silmiin. Täydellinen aika kihlautumiselle ja niin romanttisesti vielä.

(Ja saahan morsio olla niin innokas että lähtee ilman housuja )

Paljon onnea kihlaparille ja kiitos kun jaoit tämän kaikkien iloksi.

Hääperinne on ollutkin niin kauan samoihin uomiin juuttunutta, että kaipaakin uudistusta. Kihlasilkkien tilalle sopii hyvin morsiamen kihlakalsarit, muistakaa ne sitten häissäkin ottaa mukaan vaikka sen sinisen sukkanauhan tilalle

Onnea ja iloa IL ja Naapurin Mies! Ja ihanaa kun kerroit kihlauksen "kulun"
Tällaiset tarinat antavat uskoa tulevaisuuteen!

Onnea IL ja Naapurinmies! Paras aika mennä kihloihin! Tämä uutinen antaa uutta toivoa kaiken keskellä. Elämä jatkuu! Istun juuri ison Päijänteen rannalla omassa yksinäisyydessäni, karanteenissa, ja kuuntelen jään soittoa. Siinä olisi teillekin upeaa kihlajaismusiikkia. Tuo kumea, välillä vinkuva musiikki kertoo kevään ja kesän tulosta. Se on iloista musiikkia. Onnittelut!
P.S. Kiitän vielä saamastamme henkisestä tuesta Espanjan "myrskyissä".

Sydämelliset onnittelut, IL ja NM!

Mikä ihana uutinen!

Kihlauksenne (ja sen vaiheista lukeminen kosintoineen kalsareineen kaikkineen) tuo varmasti iloa monen foorumilaisen sunnuntaiaamuun. Omista lähipiireistänne puhumattakaan.

Rakkautta koronan aikaan! Ja pitkälti sen jälkeenkin! <3 <3 (sydän sydän)

Onnittelut tätäkin kautta IL ja NM?

Paljonpaljon Onnea IL ja NM! Ihania uutisia!!