Ihana uutinen. Onnea, halauksia, kaikenlaisia hyvien asioiden toivotuksia ja siunausta elämäänne.

Juu onnittelinkin jo toisaalla, mutta kerran vielä onnea!

Ja se on sitten IL ja NM! Et oo leski enää, vaan kihloissa ja mies ei oo enää naapurin mies vaan ihan kihlattu! Vai?

Oi, ihania uutisia IL&NM Niin, meneeköhän nyt nimimerkki uusiksi?
Meillä oli tällä viikolla miehen kanssa 7-vuotis kihlajaispäivä ja sitten syksyllä on 4- vuotis hääpäivä. Tehän olette varmaan nopeampia, mehän seurusteltiinkin 7 vuotta ennen kihlausta

Ihana uutinen täällä, iso sylillinen onnea IL JA NM kyllä minua nauratti IL:n pitkät kalsarit mutta nykyäänhän kaikki kulkee trikoissa ja legginseissä joten mitä välii. Kilistellään teidän kunniaksenne kunhan isäntä tulee pihalta sisälle.
Meille tuli isännän kanssa alkukuusta 30v tuttavuutta täyteen joista ollaan oltu 25v kihloissa. H-hetki meni kyllä huomaamatta ohitse, kun ei kumpikaan ihan tarkkaan enää muisteta päivää, näkishän sen sormuksista kait, mun sormukseni on aika kulunut ja isännän sormus on kerran jouduttu katkaisemaan ja päivämäärä taisi siinä tuhoutua. Vuosiluku ja kuukausi on kuitenkin muistissa päivästä viis .

Ollaan elelty aikamoista hiljaiseloa, onneksi on piha ja kevät näin aikaisessa, että siellä voi jotain puuhastella. Sauvakävelemässä ollaan käyty ja harvakseltaan ruokakaupassa. Tänään käytiin Jumbossa, kun piti enemmän ostaa, parkkihallissa oli vain muutama auto, aika epätodellisen oloista. Hyllyissä oli yllinkyllin tavaraa jopa säilykeosastolla joka viimekerralla oli melkein tyhjä. Hieman on ollut opettelemista, kun jumpat ovat loppuneet eikä muita ihmisiä pahemmin näy vaikka ruuhkasuomessa asutaan . Tein meille hiit-treeniohjelman mutta vain yhden kerran ollaan se läpikäyty. Eilen olisi ollut tanssitreenit netin välityksellä mutta meidän yhteys ei toiminut. Pitäisi kuulemma kokeilla toista selainta , olen kuullut kyllä sanan selain mutta muuta en sitten siitä tiedäkkään, ehkä poika pystyy meitä etänä auttamaan .

Isäntä tuli just viluissaan sisälle, nyt syödään ja kilistellään maljoja. Voikaa kaikki hyvin!

Olen nähnyt jo kaksi perhosta, ison keltaisen ja pienen oranssimustan, lisäksi kukkivia valkovuokkoja maaliskuussa. Olivat kyllä etelärinteessä, kuusiaidan edessä eikä varsissa ollut nimeksikään pituutta. Niitä piti ihan pysähtyä ihailemaan.

Sydämmelliset onnittelut IL ja Naapurinmies. Meidän iässä on hyvä toimia nopeasti kun kihloista on kyse, on sitten housut jalassa tai ei. Tosin housut ne on kalsaritkin, mutta saitpa taas hymyn huulille lukijoille.

Heippa,

minäkin onnittelen sydämestäni vielä IL ja NM. Tämä on tosin kolmas kerta.

Olimme eilen kohtalaisen aikaisin saunassa. Lauteilla kerroin huoleni siipalleni, kun IL ei ollut vastannut viestiini. On ollut niin helpottavaa aina kuulla, että kaikki on kunnossa. Rakas siippani lähti hieman minua ennen ja siinä saunan terassilla avasin puhelimen. Siellä oli whatappiviesti ja kuva Enpä meinannut tajuta mitään, kun IL kirjoitteli kihlajaiskahveista... Itketti tietty tapani mukaan - ilosta tällä kertaa. Meni hetki, ennen kuin tajusin, että se olikin jo nyt eikä sit tulevaisuudessa. Niinpä mekin saimme hyvän syyn laittaa pikkolopullo skumppaa kylmään ja myöhemmin kilisteltiin. Aivan ihania uutisia kaiken tämän kauheuden keskellä. sydän, sydän. Nyt kun luin koko tarinan, niin puhkesin nauruun, kun kuvittelin IL:n mustissa kalsareissa

Kiitos jokaiselle kirjoituksistanne. En kauheasti nyt kommentoi, kun yritän "säästää" kättäni. Näppäriä nuo juhlimiset yhdessä netin välityksellä. Ja onneksi voi kokoustaakin niin.

Tiinuliinun savolaistervehdys "illanköllykkee" saa ainakin minut jotenkin hyvällä tuulelle.

Kauheita nuo painajaiset - eipä ihme. Siniliini, muistini pätkii - olimmekohan joskus samanaikaisesti viisikymppisissä tai jossain muussa ketjussa. Ihanaa, että pääsitte turvallisesti Suomeen.

Täällä ollut hyviä hetkiä ja välillä vähemmän hyviä hetkiä. Sauna ja vihta - mahtavaa. Hajuaisti ainakin toimii vielä hyvin Eilen näin sitruunaperhosen ollessani lenkillä. Siippani kaatoi ja pilkkoi eilen ison männyn. Nyt se on klapeina ja pinottu. Tottelettoman isäni kanssa taistelut jatkuvat. Perjantaina a.p poikamme soitti. Isäni oli taas ollut torstaina karkumatkalla Lidlissä. En edes voinut heti soittaa isälleni, piti ensin vähän rauhoittua. Poikamme teki reilut pari tuntia "töitä" puhelimen kanssa ja sai hoidettua (tai ensi tiistaina varsinaisesti hoituu) että äitini lääkkeet toimitetaan nyt suoraan kotiin. Kun sain tammikuussa isäni ylipuhuttua tähän hommaan, niin sekin oli aika urakka. Nyt tämän poikkeustilanteen vuoksi antavat vielä onneksi neljän viikon satsin kahden viikon sijaan. Poikani sai myös puhuttua, että äidin ruusun estolääkityspiikki mennään antamaan kotiin sen sijaan, että äidin tarvitsisi raahautua kahden viikon välein terveyskeskukseen. Siihen auttoi osaltaan, että onneksi lähteissäni pikavisiitiltä kaupunkikodista nappasin mukaani vielä pienen mapin, jossa minulla on äidin terveyteen liittyviä papereita.

Nyt illasta vielä puhelu isäni kanssa sai verenpaineet nousemaan. Hän stressaa siitä, että jonkun on mentävä hänen S-korttinsa kanssa Prismaan, kun puuttuu niin pieni summa, että saa 10 €:n bonukset. Eikä ole kyllä heille välttämätöntä. On vaan tottunut säästämään kaikesta. Sanoi lähtevänsä itse, jos lapsemme eivät käy Yritin puhua järkeä, että et saa rahojasi hautaan - mutta ei tunnu menevän perille. Jotenkin aivan toivoton olo isäni suhteen. Iloa on tuottanut se, että olen nyt parina iltana onnistunut puhumaan äitini kanssa. Hänen kanssaan on vaikeaa puhua kännykän kautta, kun ei osaa asettaa sitä oikein kuulokojeen kera.

Olen saanut myös varmistettua, että onnistumme tilaamaan ruuat (ja tietty leikkokukat ja vähän lisää narsisseja ) kätevästi netin kautta ja sitten menemme autolla vain hakemaan valmiit kassit. Tilaukseen voi vielä lisätä kaikkea aina toimitusta edeltävään päivään asti.

Ranta on sulana, siippani riisui eilen villasukat (siis kahlasi rantavedessä). Minä en nyt uskaltanut (normaalisti menen heti veteen, kun ranta aukeaa). Olemme molemmat edelleen vähän nuhaisia, sitä on jo jatkunut useamman viikon. Varmaan tavallista kevättalven nuhaani. Aurinko on paistanut, eilen oli lasitetulla terassilla tosi lämmintä istua. Tänään näin ulkona ensimmäisen kärpäsen tai jonkun pörriäisen. Pientä vihreää yrittää sitkeästi puskea mullan alta. Täällähän ei ole luonnostaan valkovuokkoja, edesmennyt mökkinaapurirouva sai aikanaan tyttäreltään Turusta taimia ja istutti niitä. Minä toin viime keväänä vanhempieni luota muutaman alun - saa nähdä ovatko säilyneet hengissä.

Joutsenet lentävät järven yllä, linnut visertävät siihen malliin, että kevät on tulossa - kaikesta huolimatta.

Huomenna taas uusi viikko. Mitäköhän se tuo tullessaan. Reilun kolmen viikon aikana tuntuu, että maailma on mennyt ja edelleen menossa aivan uusiksi. Tuokoon uusi viikko pieniä ja isoja iloja itse kullekin. Voimia jokaiselle

Voi IL ja NM miten vilpittömästi iloitsen puolestanne! Miten ihanaa, että varttuneella iällä löytää sen oman sielunkumppanin! Onnea ja kaikkea hyvää yhteiseen elämäänne!

Kiitos myös teille muille kuulumisistanne, joita on aina mukava lukea.

Kipa, voin hyvin kuvitella, miten ihanaa teidän on seurata kevään etenemistä ja lintujen muuttoa siellä ihanalla mökillänne. Samoin IL. En ole missään nähnyt sellaisia sinivuokkometsiä kuin silloin kerran mökillänne! Merelle*lle kiitos kulttuurivinkeistä

Täällä karanteenissa elämä sujuu yllättävän hyvin, vaikka alun perin pelkäsimme, miten saamme mieheni pysymään aloillaan. Meillä on naapurissa hyvä kontrolli, kun poika heti huomasi isänsä auton lähtevän pihasta. Hänen oli pakko mennä pankkiautomaatille, joten annoin suojaksi kertakäyttöiset kumikäsineet. - Onneksi se kansainvälinen auringonkukkakongressi Serbian Novi Sadissa on siirretty ensi vuoteen. En olisi välittänyt mennä sinne muutenkaan.

Huolto pelaa kaksi kertaa viikossa. Poika tai miniä käyvät Sellon Citymarketissa iltamyöhällä, jolloin tungosta ei ole, ja tuovat ruokakassillisen ostoslistamme mukaan. Joskus on hankalaa tehdä listaa, kun ei tiedä, mitä kaupasta löytyy, mutta hyvin selvitään näinkin.

Aika ei ole käynyt pitkäksi, vaikka kaikki harrastukset ovat tauolla. Käymme päivittäin kävelyllä ja kuntoni on selvästi noussut, koska lenkkireitin iso ylämäki ei enää hengästytä. Huomaan, että mieheni kunto on talven aikana huonontunut. Ennen en tahtonut sauvoineni pysyä hänen perässään, mutta nyt kävelen ilman sauvoja paljon ripeämmin kuin hän sauvojen kanssa. Pientä kremppaa on minullakin. Välillä lonkkia tai alaselkää kolottaa ja nyt lapaluun takana tuntuu pistosta. Lihasrelaksantti ja Burana auttavat, ja olen oppinut nukkumaan yöni.

Olen innostunut kokkailemaan uusia ruokia. Joskus täytyy olla luova, kun kaikkia aineita ei kaapissa aina ole. Loppu aika menee lukiessa ja telkkaristakin tulee aina välillä jotain kiinnostavaa tai hyviä elokuvia. (Suupaltti, selain aiheuttaa täälläkin ongelmia. Ennen näkyi Yle areena, nyt ei.)

Poikani on etätyössä, mutta miniä joutuu käymään töissä, kuten myös tyttäreni. Hiukan huolettaa heidän puolestaan. Kerran osuin Isoveljen (15-vuotias teini) kanssa samaan aikaan kävelylle. Pidimme kahden metrin turvavälin. Peijuli (13 v.) on innostunut leipomaan, ja mekin saamme silloin aina maistiaisia. Koulusta ei heidän mielestään tule liikaa tehtäviä.

Tyttären perhettä ja varsinkin Keijulia (11 v) on ikävä, mutta eilen ottivat kännykällä yhteyttä niin, että kaikki kolme perhettä voimme nähdä toisemme ja jutella.

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme. Kyllä tämä poikkeuksellinen aika joskus loppuu!

Kiitos viesteistänne.

Pikseli onneksi teidän "karanteeni" sujuu hyvin. Ymmärrän ikäväsi läheisiä kohtaan. Sitä podemme varmasti kaikki. Ihanaa, että saatte seurata kevään etenemistä omalla pihallanne ja apujoukot on niin lähellä. Varmaan upeaa huomata, että kunto kohenee.

Muori onnittelut täältäkin päin pitkästä liitosta <3<3

Merelle olet ihana, kun jaksat ilahduttaa meitä vinkeilläsi.

Meillä oli tänä aamuna minkki joutunut vihdoin loukkuun. Niitä on ollut kaksi viritettyinä - toisen edessä on riistakamera ja juuri siihen loukkuun oli minkki mennyt. Nyt on yksi naapuri käynyt ampumassa sen ja siippani haudannut sen metsään. Säästyy useampi vesilintu minkin tuholta. "Luonnonsuojelijat", jotka ovat aikanaan päästäneet minkkejä tarhoista vapaaksi, eivät kyllä ole tienneet, mitä tekevät.

Tilanne isäni kanssa edelleen toivoton . Ajattelin, että tänään ei tule riitaa mistään, kun kerron vaan, että saimme minkkisaalista. Tänään on lopulta poikamme menossa vanhempieni luokse yhdessä veljeni kanssa, jolla on lomaviikko. Kälyni vielä eilen illalla soitteli ja varmisteli, että miten poikamme on liikkunut muiden kanssa. Ei ole - muuta kuin kaupassa käynyt ja nyt oli lauantaina siinä muutossa. Heitä oli neljä henkilöä mukana muuttohommissa. Kerroin tuosta kälyni "varmistussoitosta" myös isälleni eilen illalla, että ymmärtäisi muidenkin kuin minun kantavan huolta viruksen leviämisestä. Isäni alkoi sitten puhumaan, että kattaa pihalle kahvipöydän ja tekee voileipiä valmiiksi, että saavat syötyä kaupasta ja apteekista tultuaan. Puhelu katkesi siihen, kun aloitin, että eivät halua syödä mitään eikä ole varmuutta siitäkään, olisiko hänellä jo korona, kun karkailee kaupoille harva se päivä. Hetken päästä soitin uudestaan - ajattelin, että olisi jo rauhoittunut edellisen puhelun jäljiltä. Nyt sitten yritin selittää, että eivät voi syödä mitään kaupasta ja apteekista tultuaan ennen kuin ovat kotonaan pesseet kädet... Sanoi jättävänsä pesuhuoneen oven auki ja siihen kertakäyttöpyyhkeitä. Ei nyt vaan tajua, että eivät voi tulla siihen pesulle ja mahdollisesti siten taas altistuttaa häntä ja äitiäni. Sitten parkaisi jotain ja laittoi luurin korvaan... Tunnen itseni täydellisen voimattomaksi. Jollain tasolla tajuaa, että tauti on tappava, mutta ei oikeasti osaa enää ajatella sitä kaikilta näkökulmilta. Olen aina ollut isäni tyttö emmekä ole montaa kertaa elämäni aikana riidelleet. Tämä tuntuu todella raskaalta. Anteeksi valitus.

Nyt lähden lenkille. Eilen oli petivaatteiden siivouspäivä ja illasta taas nautittiin vihtalöylyistä.

Verenpaineeni nousi varmaan siinäkin, kun tänään luin 24/7 kuntosalista, miten ovat edelleen aukia ja käytössä. Sisään mennessään pitää laittaa sormi tunnisteeseen, että ovi aukeaa. Pelkkä kortti ei riitä. Tuo tunnistushommahan toimii huonosti ja varsinkin omista sormistani ei saanut kunnon jälkeä. Minulla on poikkeuksellisesti kortti, jolla pääsee sisään ilman sormitunnustusta. Ohjeissa kehotetaan hönkäisemään sormeen, jos tunniste ei toimi.... Täysin järjetöntä tällaisena aikana. Toiset hoitavat sairaita oman terveytensä ja henkensäkin kustannuksella, ihmisiltä menee työ ja elanto... miljoona asiaa voisi luetella ja yksi kuntosali oikein kehottaa asiakkaitaan levittämään virusta eteenpäin. TÖRKEÄÄ Pitäsikö taas pyytää anteeksi paasaamiseni...

Nyt lähden happihyppelylle. Askeleita on jo päivällä ehtinyt kertyä jonkin verran. Viime yönä unimäärä noin kolme tuntia, edellisenä kaksi - ei ihme, jos välillä pätkii.

Toivotan hyvää päivän jatkoa. Varokaa liukastumista, tänäänhän ilmeisesti tulee lunta/räntää moneen kolkkaan Suomessa.

Olisi mukava lukea arkisista kokemuksistanne ja "kuulla" mielipiteitänne polttavista kysymyksistä. Kaikkihan me tiedämme, että erilaiset mielipiteet rikastuttavat elämää, joten kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä.

Moi,

täällähän on tosivilkasta menoa! Ehkä tää meidän ryhmä on just sitä ”fyysistä etäisyyttä mutta henkistä läheisyyttä” mitä presidentti tässä taannoin toivoi kansalaisten esittävän?

Mulla on nyt aikamääritykset vähän tasolla ”tässä taannoin” sillä tyttäreni heitti haasteen ryhtyä pitämään koronapäiväkirjaa. Hetken mietittyäni totesin että idea ei ollut yhtään hullumpi esimerkiksi mahdollisia tulevia lapsenlapsenlapsia ajatellen. Minäkin olisin innoissani, jos joku esiäideistäni olisi pitänyt päiväkirjaa vaikka 1860-luvun suurten nälkävuosien tai Suomen sisällissodan aikana (jälkimmäiseltä ajanjaksolta on tosin suvussa säilynyt muutama silloisten serkkutyttöjen kirjoittama kirje, jossa pohdiskelevat poika-asioita ja tekevät treffejä Kuopion markkinoille).

Reilussa kahdessa viikossa, minkä tätä koronaepidemiaa on noin suomalaisnäkökulmasta tähän mennessä kestänyt, on kuitenkin ehtinyt tapahtua yhtä ja toista: kouluja ja kirjastoja, museoita ja uimahalleja suljettu, matkoja ja erilaisia tilaisuuksia peruutettu tai siirretty ties minne (hetki sitten lukaisin nettihesarista, että tämänkeväiset lakkiaiset saattavat siirtyä syyskaudelle eli elokuulle. Silloin pandemia lienee jo rauhoittunut).

Yritän nyt tavoittaa myös menneiden päivien tapahtumat ja tunnelmat. Osaltaan siinä auttaa kalenteri, jossa ensimmäisellä viikolla on muistiinpanojen, suunnitelmien ja sovittujen tapaamisten ylle vedelty henkseleitä ja seuraavilla viikoilla on jotakuinkin tyhjää. Ja kyllähän mä päiväkirjaa muutoinkin pidän, mutta siihen mahtuu vain viisi kuusi riviä per päivä eli kovin lavealti ei tuntojaan pysty mun päikkärille vuodattamaan.

Muutoin ei elämään kuulu mitään erityistä. Häivynkin tästä päikkärini pariin ja toivotan kaikille terveyttä ja iloista mieltä!

Hei Ihanaiset,

Pöh, edellinen viestini on torso, loppu lätinät joutuivat digimonstetin kitaan . No, mitään harvinaisen häikäisevää maailmanluokan kirjallista herkkua ette menettäneet .

Kamalan kylmää on ollut jo pari päivää. Eilen sauvisteltiin hautausmaalle siistimään isännän vanhempien leposijaa, heitettiin kanervat ja havut roskiin. Minun silmäni vuotavat jos vähänkin tuulee joten joudun niitä vähän väliä kuivaamaan. Kuljeskeltiin vähän ympäriinsä ja poislähtiessä kaivoin taas nenäliinan esiin ja otin silmälasit pois paitsi minulla ei ollut niitä nenällä eikä taskuissa eikä myöskään otsalla . Tarkastin kaikki paikat pariin kertaan ...... miten voi rillit hävitä päästä . Isäntä epäili tokko minulla niitä oli matkalla lähtiessäkään . Roskiksesta pengottiin, hautojen välit tsekkattiin, ei missään näkynyt rillejäni, pieni paniikki ehti jo iskeä mutta löytyihän ne viimein ruohikolta ... huh-huh. Tästäkö se dementia alkaa .

Kotina karsittiin vähän toista vanhaa omenapuuta ja otin oksia vaasiin jota isäntä taas jaksoi ihmetellä, tollasia risuja . Tänä vuonna ei varmaankaan tule virpojia niin minäpä teinkin tänään itselleni omenapuun oksista, höyhenistä ja pikku munista kauniita virpomisoksia, eipä ole enää risuja . Ulos en ehtinyt ollenkaan ja jumppakin tais taas jäädä väliin.

Minusta nämä rajoitukset ovat ihan ok, mitään maakuntamatkailua emme olleet suunnitelleetkaan tekevämme ja mökkikin on Uudenmaan läänissä joten ei haittaa. Mutta hiukan ihmetyttää varusmiesten vapaus kulkea kodin ja varuskunnan väliä, mitenkäs se koronavirus osaa varusmiehet blokata .
Ei tässä muuta, pysykäähän terveinä!