Moi mimmit! Ihana aamu, lehdet hiirenkorvilla, linnut sirkuttavat.

Ensin kerron fanaattisesta lajittelu- ja kierrätysintoisesta Justuksesta. Hänhän on äärimmäisen pikkutarkka kaikessa tällaisesssa. Oli kysynyt, voisiko purkaa metalliosat mökin takana olevista, tiikkisistä ikivanhoista kalusteista ja annoin luvan. Siellä oli pieni pöytä ja tuoli. Illalla leikilläni kysäisin, että ethän sitä isoa pöytää hajoittanut? Syvä hiljaisuus. - no olihan sen pinta jo hilseillyt. Mies oli ehtinyt irrottaa jalat, mutterin ja helat olivat siististi pusseissaan odottamassa poisvientiä.

Minä sain hillittömän kikatuskohtauksen ja väitin, että hänen sukunsa on pöydänhajoittajaporukkaa. Lastenlapsensa nimittäin viime kesänä (meidän poikien avustamana) kantoivat parhaimman terassipöydän majaleikkeihinsä sillä seurauksella, että kaksi jalkaa meni poikki. No niihin Justus on tehnyt uudet jalat. Kohta mennään katsomaan, kiinnitetäänkö jalat takaisin vai annetaanko olla. Justus on kuin robotti-imuri, joka kerää kaiken roskiksi luokittelemansa pinoihin ja kasoihin ja vie pois. Hän on muuttanut meidän saunankuistin lajittelukeskukseksi, jossa on laatikot eri roskille. Muuten hyvä, muta klapit eivät mahdu enää mihinkään ja ne on haettava joka kerta literistä.

Minä puolestani aloin siivota lasikuistia. Verhokapat koneeseen ja ikkunanpesuun. Ikkunoita on neljätoista isoa pintaa ja kaksi pienempää, kärpäsenkakkimat pokat ja hämähäkkien kansoittamat muut osat veivät aikaa. Justus kiinnitti pari koristenaulakkoa mun antiikkisaksikokoelmalle äidiltä perittyn poljettavan ompelukoneen seuraksi. Koko päivä meni pestessä. Vihdoin hain narulta kapat ja silitin ja aloin kiinnittää verhotankoihin. Kiipeä keittiöjakkaralle, yritä levittää tankoa oikean pituiseksi, kiipeä alas etsimään pudonnutta tangon koristenuppia jne. Kun kolmatta kertaa se nuppi tipahti, päästelin kamalimpia osaamiani manauksia. Sitten vasta huomasin Justuksen nojailevan oven pieleen ja seuraavan tilannetta mielenkiinnolla: "Alkaa paljastua morsmaikun todellinen luonne", totesi mies.

Tänä aamuna nautittiin ekat aamukaffeet aamiaishuoneessa, jollaiseksi lasikuisti sisustettiin Justuksen ehdotuksesta. Sinivalkea ristipistoliina pöydällä, vaaleansiniset lautasliinat, valkoinen helmililja. Ja oli meillä ruokaakin!

Tästä se päivä taas lähtee.

<3 <3 <3

Kiitos IL, kuvittelin itseni kärpäseksi katossa seuraamaan teidän touhuja ja nauraa hihittelin. Sitten tuli mieleen teidän vasta pestyt ikkunat ja kärpäslätkä joten lensin kiireesti ulos mutta hihittelen vieläkin matkan päästä

Nyt täytyy vähän kehua. Vedin äsken elämäni ensimmäisen etäkokouksen jossa oli läsnä 12 henkilöä ja pitkä esityslista. Lisäksi suurin osa osallistujista erittäin puheliaita johtuen osin heimoluonteesta. Vaikka täytyy sanoa että kokouksen ainoa turkulainen oli eniten äänessä. Oli hänellä kyllä eniten oikeaa asiaakin.
Vähän yhteys välillä tökki, mutta onnistuin saamaan yhteyden heti uudelleen.
Nyt koen että olen ottanut melkein digiloikan. Täytyy olla niin kauan ylpeä itsestään ??‍♂️?kunnes joku palauttaa maan pinnalle.

Nyt pakkaamaan ja huomenna laittamaan etämiehen mökkiä kesäkuntoon.

Heippa

Voin hyvin samaistaa tunteeni Mustikkaposken kanssa kärpäsenä olosta IL:n luona. Oli taas ILn teksti niin hauskasti kirjoitettu, että nauratti sitä lukiessa. En eilen jaksanut hymiöitä enenpää laittaa.

Muori yritån olla stressaamasta niin paljon kuin vaan kykenen... Hyvä, että sait hammaslääkärinkin samaan putkeen. Meillähän jäi siippani kanssa molemmilta hammashoito kesken, kun tämä korona tuli.... Onneksi sain tarkastuksen tehtyä Kyselit yhdessä viestissäsi varpaastani. Se on pitkä juttu... Lyhyesti (meikeläisen vahvuuksia) vasemman jalan ukkovarpaan kynsi vaurioitui ehkä noin 4 - 5 vuotta sitten liian pitkän lenkin vuoksi. Jalassa oli "töppöset", ihan hyvänhintaiset ja kotimaiset Kuomat, mutta lenkin kestäessä isovarpaan kynnen pää osui töppösseen niin, että kynsi pikkuhiljaa mustui ja lopulta lähti kokonaan pois. Alkoi kasvamaan, mutta vauhtihan ei ole nopea. Oiskohan 4 vuotta sitten, kun kävin useaan otteeseen jalkahoitajalla (nimenomaan täällä) ja lopulta syksyn tullen sanoi, että ei varmaan auta muu kuin kynsi exiitio??.... en muista oikeaa sanaa, mutta lopulta kynsi sitten leikattiin talvella kunnassa, missä olemme kirjoila. Viime kesänä alkoi mokoma taas ärhentyä ja päädyin lekurin käynnin jälkeen kynsihoitajaan, joka osa tehdä n. jousitus/jousihoitoa. Oiskohan ehkä ollut lokakuun loppupuolella tai marraskuussa, kun sovimme, että tapaamme tänä keväänä. Nyt isitten reilu viikko sitten maanantaina tein kynsienhoidon ja leikkasin vahingossa kynnet liian lyhyiksi... Tiistaina tunsin jo kipua, mutta vasta ke illasta tajusin, että kaikki ei ole todellakaan kunnossa. Varvas tulehtui; turposi, kirveli ja sattui entistä enemmän. tuli ihan punaiseksi ja lopulta kuumaksi ja sitten alkoi tykyttävä kipu. Olin jo tiistai-illasta käyttänyt siihen Basiact voidetta. Nyt piti sitten ottaa yhteyttä jalkahoitajaan. Sain alustavan ajan perjantaille, mutta onnekseni pahin vaihe näytti menevän ohi ja peruin ajan. Samanaikaisesti minulla oli varaus sinne Terveystaloon ja sen jälkeen jalkahoitajalle.

Eilinen oli sitten painajainen minulle.... Ensin olin Terveystalossa otattamassa sen kortisonipiikin uä-ohjattuna ja sitten haimme ruokatilauksen Citymarketin noutopisteestä... Taas uusi maski naamaan, kun saavuimme jalkahoitolaan.... Ovat nyt kuivumassa ja tuulettumassa autokatoksessa. Näillä näkymin tarvitsemme seuraavan kerran vasta toukokuun 6. päivä niitä... Yritin kyllä koko ajan tiedostaa, mitä naamallani oli. Jossain vaiheessa tuli pieni kutina, mutta ei onneksi "jäänyt päälle".

Minulle päivä oli hirvitys, kun edellisestä "lähikontaktista" oli yli 4 viikkoa. Rakkaan siippani kanssa lähikontaktia on kyllä päivittäin useaankin kertaan, että vaikea luvitella itse'ään yhtään huonommassa kunnoss kuij .

Jos nyt eilisen jälkeen saisin koronan, niin sitten olisin (ehkä) sitä mieltä, että siltä ei pysty mitenkään suojautumaan...

Tänään pelasimme taas netin välityksellä poikamme ja tyttöystävänsa kanssa Trivial Pursuittia. Hyvin onnistui

On tehty yhdessä paaaaljon ruokaa. Nyt sauna kutsuu, rakas siippani on jo hetken aikaa odottanut minua sinne.

Iloa päiväänne pienistäkin asioirata.

Tervehdys pitkästä aikaa

Eiliseen kiireessä kirjoittamaani viestiin jäikin koko joukko kirjoitusvirheitä. Sorry. Sauna kutsui ja siippani odotti.

Halusin vielä kertoa toissa-aamuisesta hauskasta havainnosta, jonka teimme. Rannassa aivan ikkunamme kohdalla katselimme, kun joutsenpariskunta ui. Meillähän on todella kirkas vesi järvessämme. Ensin toinen joutsen upotti päänsä veteen ja oli pyrstö pystyssä, sitten saman teki vieressä oleva. Näky oli jotenkin hullunkurisen näköinen ja nauroimme sitä katsellessa. Siitä ikkunan lävitse näimme myös joutsenten pohjassa olevat päät, kun vesi oli niin kirkas ja aivan tyyni. Vetelivät jotain ruohoa sieltä järven pohjasta.

Tänään on sitten tarkoitus laskea kevään ensimmäiset verkot. Nyt todella toivotaan saalista, kun kauppakäynnit ovat harvakseltaan eikä voi "juosta" kalatarjousten perässä. Saa nähdä, kiukustuuko olkapää soutamisesta. Ei kyllä tulee pitkää soutumatkaa.

Tänään aamulla lensi kurki rantamme tuntumassa. Siippani laittoi eilen siikaongen veteen. Kellarissa oli säilynyt talven yli eläviä kastematoja . Ei tullut siikaa, tuli pieni kiiski. Nyt se on syöttinä minkkiloukussa.

Aurinkoista päivän jatketta. Täällä ainakin paistaa.

Yes! Vaaka näyttää uutta kymmenlukua, alaspäin. Hitaasti ja heilahdelleen mennään eteenpäin. Onneksi pääasiassa alaspäin. Ja nyt olen löytänyt itselleni aika hyvän rytmin, jolloin minkäänlainen nälkä ei pääse yllättämään. Ja kahvin kanssa nautin silloin tällöin leipomuksiani.
Itseni tuntien, mun on kyllä parasta vaan merkkailla näitä syömisiä tarkasti.

Aurinkoinen aamu täällä, ainakin melkein. Mies kävi aamulla filmailemassa auringonnousua. Minä jäin nukkumaan. Eilen illalla oltiin meren rannalla auringonlaskua ihailemassa. Nyt kun on aikaa miehelläkin lomautuksen takia, ollaan melkein joka päivä jossain lähistöllä retkeilty.

Eilen tilasin terassin tuoleihin uudet pehmusteet. Toivottavasti ehtivät tulla Vapuksi. Ja tulis nyt sen verran lämmintäkin, että tarkenisi terassilla istuksia. Pari kertaa vasta olen ulkokahvit nauttinut. Juuri ja juuri sen verran tarkeni toppatakki päällä istua

Eilen tein tarkistuskierroksen kukkapenkkien ympäri. Krookuksia on alkanut nousta, mutta ei vielä kukkia. Sinililjat aloittavat kukintaa ruusupensaiden alla. Kiva seurata kevään etenemistä.

Eilen sitten uutisoitiin, että festivaalit ym. isot kokoontumiset peruuntuu kesältä. Ei minua niin se haittaa, mutta varmasti meidän rippikoulutapaaminenkin peruuntuu. Ja nyt kun minäkin olisin ollut Suomessa kesän! 50 vuotta on rippikoulusta. Olisi ollut kiva tavata tuon aikaisia kavereita. Joidenkin kanssa kyllä pidetään yhteyttä nykyisinkin.
Mutta ehkä se tapaaminen siirretään, ettei kokonaan luovuttaisi. Toivon niin.

Mukavaa ja terveellistä torstaita kaikille.

Tervehdys

Onnittelut Kivikasa ja muori painonpudotuksesta

Aikaisin aamulla, kun oli vielä aivan tyyntä, lähdimme verkoille. Saimme mukavan saaliin: 2 lohta (ei hirveän isoja), 1 iso ahven, 1 pieni hauki ja 1 siika. Hauki ois päästetty vapauteen, jos sen olisi saanut helposti verkosta pois, mutta ei onnistunut. Se on nyt minkkiloukussa houkuttimena. Lohet on siivottu ja laitettu paloiksi lohikeittoa varten, graavisiikaa saamme huomenna ja ahven odottaa grilliin tai nuotiolle pääsyä

Tänne on luvattu pakkasia kolmeksi seuraavaksi yöksi, niin että ei nyt sitten muutamaan päivään verkkoja lasketa.

Minä tein eilen todella varovaisesti ja pikkuisen pihahommia. Olkapään kanssa varsinkin pitää nyt vielä ottaa iisisti. Muori meilläkin on yksi vaahtera ja sen lehdet ovat tosi isoja. Pitää yrittää haravoida huolellisesti aina pois. Koivuja on kyllä paljon, mutta ne kuuluvat maisemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille

Terveisiä taas pitkästä aikaa. Olen tarkoin seurannut kuulumisianne, mutta en ole jaksanut kirjoitella. Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa!

On ollut niin hauska seurata IL:n ja Justuksensa touhuja mökillä!

Karanteeni toimii ihan hyvin. Poikani käy pari kertaa viikossa meille kaupassa. Pian pitäisi uskaltautua apteekkiin, sillä lääkkeet alkavat loppua. Viihdyn ihan hyvin kotona.Tekisi kyllä mieli välillä ostoksille, sillä olen reippaasti karsinut vaatevarastoani, ja tilalle pitäisi saada jotain uutta kesäksi. Teen virtuaaliostoksia netissä, mutta tyhjennän sitten kuitenkin ostoskorin. Aina ei voi nimittäin tietää, toimitetaanko paketti kotiin vai postiin/lokeroon. En viitsi altistaa nuorempia turhamaisuuteni takia.

Olen löytänyt ihanan metsäreitin, 5.4 km ja valtavia nousuja ja laskuja. iPhone laskee korkeudet ja saa jopa 23 kerrosta. Reitti ei ole ihan jokaisen sunnuntaikäveljiän kuntotasoa (mieheni kunto ei vielä riitä), joten useimmiten saan taivaltaa yksin vaaran rinteillä (Leppävaara-Lintuvaara, nyt ymmärrän merkityksen). Maltan tuskin odottaa, milloin metsässä alkaa vihertää. Yhdessä notkelmassa virtaa vuolas puro lehdon keskellä. Toistaiseksi se on vielä ryteikköä, mutta kun puskiin ja puihin tulee lehtiä niin ah! Se näkyykin olevan luonnonsuojelualuetta. Espoossa on tosi hyvin satsattu ulkoilureitteihin, on siistit, hiekoitetut polut, jotka on usein reunustettu hakkeella. Viitoitus auttaa suunnistamisessa, joten eksymisvaaraakaan ei ole.

Kerran viikossa olemme ottaneet lasten perheiden kanssa facetime-puhelun, jolloin olemme kaikki nähneet toisemme ja vaihtaneet kuulumisia. Pojan perhettä toki näemme naapurissa useammin.

Olin ottanut talteen pataleivän ohjeen - onnistumistakuulla. Reseptissä oli puolet vehnä- ja puolet kaurajauhoja sekä dl kauranleseitä. Mies oli käyttänyt viimeiset kaurajauhot paistamiinsa vohveleihin, joten piti vähän soveltaa niillä jauhoilla, mitä oli (enimmäkseen vehnää, ohraa, ruista ja kaurahiutaleita leseiden sijaan). Taikina jätettiin yöksi (12-16 t.) kulhoon kelmun alle huoneenlämpöön. Aamulla jo kerran noussut taikina oli lässähtänyt. Laitoin lisää vehnäjauhoja ja sain nousemaan uudelleen. Sitten taikinasta piti pyörittää jauhotetulla pöydällä pallo ja laittaa se uunissa kuumennettuun pataan. Ei siitä mitään palloa tullut, vaan jouduin nostamaan levinneen taikinan kahdella lastalla pataan. Paisto näytti sujuvan o.k., ja mies odotti vesi kielellä lämmintä leipää. Tuotos maistui paistetulta kaurapuurolta. Söihän sitä lämpimänä pari palaa, mutta sitten leipä jäi kaappiin homehtumaan. Pettymys! Taidan jättää leipomiset lastenlapsille.

Läheisen kartanon pellon laitamilla oli suoritettu metsänhoidollisia toimenpiteitä. Pääsiäisen alla nyrhäisin kaadetusta lehtipuusta oksan pääsiäiskoristeeksi. Oksat alkoivat versoa vihreitä silmuja ja ripustin tyytyväisenä koritestemunia oksille. Vielä enemmän ilahdutti, kun silmujen viereen alkoi kehittyä pieni nupputerttuja. Siis se oli tuomi! Parin päivän päästä huomasin, että kukkaterttuja alkoi peittää harmaa harso, ja kun tarkoin katsoi, siinä oli eloa. Tuomenkehrääjäkoi oli iskenyt! Inhoten heitin oksat pois!

Viikon kuluttua karanteenin alusta paino oli laskenut kilon, mutta nyt vaa'an patterit ovat kuluneet loppuun enkä siis voi punnita enää. Vyötärö ei kuitenkaan ole kaventunut, mutta minulla ei laihanakaan olllut ampiaisvyötäröä, olen sellaista tasapaksua mallia.

Mies on ollut kuin "kissa pistoksissa", kun Uusimaa oli karanteenissa ja Etelä-Pohjanmaan tilalla olisi ollut niin paljon tekemistä. Eilen hän vihdoin pääsi lähtemään ja oli ajanut yhtä soittoa koko matkan. Kaupassakin hän oli jo käynyt hengityssuojaimella ja kumihanskoilla varustettuna. Eihän koronaa siellä niin yleisesti olekaan. 90-vuotias kälykin oli käynyt kampaajalla. Ilmoitimme, että se on ihan no-no!

Kipa ja Muori, toivon niin että saisitte nauttia kevään edistymisestä ilman ainaisia kipuja! Tehän olette sellaisia sitkeitä sissejä, joita eivät pienet eivätkä suuremmatkaan kivut tunnu lannistavan. Paranemisia kummallekin!

Ja pysytään muutkin terveinä!

Hei
KIPA, olipa teillä hieno kalasaalis. Kaksi kertaa meilläkin täällä mökillä ollessa on verkot olleet vedessä. Molemmilla kerroilla viisi hyvänkokoista ahventa, lisäksi yksi laiha hauki joka päästettiin uiskentelemaan. Pakastimeen asti on ahvenfileitä päätynyt kun kaksin ollaan niin paljon ei jaksa syödä. Eikä joka päivä kalaa. Tänään aiottiin taas viedä verkot. Nyt keväällä kalastetaan tässä melkeinpä kotirannassa kun vakipaikoilla verkoilla kalastuskielto kesäkuun loppuun. Sieltä sitten myöhemmin kesällä saadaan yleensä.myös kuhaa. Sanoit teillä olevan vielä lähiöinä olevan pakkasta, ilmeisesti teidän kalastusvedet pohjoisempana kuin meidän.
Haravointia ollut taas tänä päivänä ohjelmassa. Nyt väsähdin ja tulin sisään hengähtämään, onhan se päivä huomennakin.
Mukavaa viikonloppua

Heippa

Pikseli, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Meinasin jo pari päivää sitten soittaa, kun olit niin pitkään "hiljaa". Metsälenkkisi kuulostaa ihanalta.

Maugham ei meillä yleensä noin runsaita kalansaaliita ole. Mökkimme eli ykköskotimme kuuluu nykyisin Mikkeliin. Siitä voi sitten tehdä johtopäätöksiä. Vanhempani asuvat Uudellamaalla, muuttivat aikanaan vanhalle kesämökille (siellä tulee muuten kuhaa järvestä). Siellä taitaa olla tilanne sellainen, että pakkasia ei ole tulossa. Selvinnee myöhemmin tänään. Olen puhunut a.p. vain lyhyen puhelun isäni kanssa. Toivottavasti saatte mukavia kalansaaliita.

Taas toivottelen hyviä viikonloppuja