Rimpati-rei,

kuten Nalle Puhilla oli tapana sanoa. Mullakin on kovasti pulleavatsainen olo kun juuri pistelin parmesaani-parmankinkkurisottoa hyvänlaisen annoksen. Jälkiruoaksi taidetaan juoda pullakahvit, johonkinhan niitä mun leipomuksiani pitää käyttää ja kun näinä aikoina ei vieraitakaan voi kutsua niin itse ne on kaikki syötävä. Ukkokulta on kyllä luvannut avustaa.

Kuulumisia mulla ei taida kovin paljon olla: kävelen päivittäisiä lenkkejä keväisillä kotikaduilla ja lähimetsässä, josta harmikseni en ole löytänyt yhtään korvasientä.

Välillä värkkäilen läppärin ääressä jotain pientä työntapaistakin, mutta viime päivinä on suurimman huomion vienyt teinineitosen ylioppilaslahjaksi ajateltu valokuvakirja, joka sisältää nuoren naisen kasvukertomuksen puolen päivän vanhasta vauvasta valkolakkiseksi nuoreksi neidoksi (valkolakkikuva otetaan ensi sunnuntaina kun menemme äitienpäiväkahville, varsinaisestihan lakin saa kaiketi vasta elokuussa kun koulut eivät koronan takia lakita. Tosin tämäkin tilanne saattaa muuttua kun muitakin rajoituksia on nyt alettu purkamaan.)

Urakka on iso, kuvia on satoja ja taas satoja. Mutta kaikkea hauskaa tulee mieleen kun kuvia kaivelee!

Mennan tavoin ajattelin, että soma on oltava vaikka sitten sairasvuoteella. Kävin tänä aamuna kampaajalla ja muodonmuutos oli huima. Takatukkaa oli enemmän kuin takavuosien iskelmälaulajilla, ja otsakiehkura joka tosiaan alkoi kiusallisesti kihartua, pysyi poissa silmiltä ainoastaan hiussoljella joka oli lojunut kaapin kätköissä lähes puoli vuosisataa.

Minäkin viihdyn korona-arjessa ihan hyvin, vaikka elämä onkin melko erilaista kuin ennen maaliskuun puoltaväliä. Vappubileet pidettiin videovälitteisesti, ja muutoinkin maailma pyörii pitkälti oman navan ympärillä ja verkossa. Mutta kuten huhtikuussa totesin, niin kivojakin uusia asioita on arkeen ilmaantunut (myös muita kuin se lisääntynyt leivonta). Tuskin olisimme vappuaattona ja vapunpäivänä lähteneet kolmeen konserttiin; nyt ne tulivat kätevästi kotisohvalle.

Telkkarista, jota normaalioloissa katselen hyvin vähän, on löytynyt kivoja sarjoja kuten Medicit, Firenzen valtiaat sekä Talo jalavan varjossa. Ja jokos mä sen saksalaisen Aenne Burdan kehuin? Kaikki kolme taitavat olla edelleen Areenassa. Ehkä ahmaisen seuraavaksi Pienen talon preerialla. Kiinnostavia ovat myös Helsingin Sanomien toimittajien kertomukset Musta laatikko -sarjassa. Sitä on esitetty Kansallisteatterin lavalla useana vuotena, mutta enhän mä ikinä ehtinyt enkä muistanut hankkia lippuja! Telkkarin ääressä käsityöprojektitkin etenevät kivasti.

Perspektiiviä korona-arkeen antaa myös juuri luettu kirja Espanjantauti Suomessa, influenssaepidemia 1918-1920. Silloin Lapissa autioitui miltei kokonaisia kyliä ja Helsingissä tautia oli erityisesti työläiskaupunginosissa. Käsienpesu ilmeisesti ymmärrettiin, mutta monikohan sitä mahtoi arjessaan tehdä? Ja kuten korona, myös silloinen influenssa iski ikäihmisiin; toinen riskiryhmä olivat nuoret aikuiset jotka eivät olleet ehtineet saada immuniteettia edellisen, noin 30 vuotta aiemmin riehuneen epidemian aikana.

Poteville paranemisia, leikkauksiin meneville tsemppiä! Pysytään terveinä ja iloisella mielellä! Ja nautitaan keväästä - juuri tämän päivän kävelylenkillä älysin, että kirsikkapuut ovat alkaneet kukkia ja tuomenoksissa on isot nuput!

Menna, eipä ole masennusta täälläkään! Minähän olen yleensä aina hyvällä tuulella, paitsi välillä kimpaannuttaa. Kaikille teille voin kertoa, että Tiinuliinu oli ihan söpö pitkässä tukassaan. Hän opetti minulle tänään videopuhelun, joten näin sen lyhyemmän hiustyylinkin ja upea oli!

Eilen söimme eka kerran ulkona, Justus teki nakkisoppaa ja minä lettutaikinan. Paistoin letut ulkosalla. Jälkiruoan jälkiruoaksi nautimme Eisweinia vastakkain istuttavassa keinussa. Se on tuotu lapsuudenkodistani ja on isäni tekemä, vävy ja Justus sen viime kesänä kokosivat. Justus on tehnyt siihen jo yhden tason lasia varten, joten olihan sitä sitten kokeiltava.

Tänään piti herätä aikaisin, pestä ylipitkä tukka, meikata ja etsiä verkkareile vaihtoehto. Meitä nimittäin tultiin haastattelemaan saariston lehteen. Lupa oli kyselty aikaisemmin, "kun te ootte niin positiivisia ja kihlat ja kaikki". Puolitoista tuntia juteltiin ja sain paljon tietoa haastattelijasta itsestään, joka on 74-vuotias edelleen työelämässä oleva mies. Sen jälkeen, kun hän oli kerrannut asioita, joista muisti neljä viidestä väärin pyysin saada lukea jutun ennen painoonmenoa. Kuvia hän räpsi kymmeniä, osan pelkästä mökistä, "kun tämä on niin pittoreski." Minulle jäi epäselväksi, mitä hän sillä tarkoitti.

Olisko IL kuvauksellinen?

Mie olen aivan ihastuksissa sanakisan saamasta vastanotosta paikallislehdenkin aiheuttamasta vastaanotosta. Tänään tuli yksi sähköposti, jossa liitteenä sanoja . En millään ehtinyt paneutua niitä laskemaan, mutta sähköpostin lähettäjä oli eläkkeellä oleva rovasti, joka kertoi olevansa aivan otettu tuohon kisaan. Kertoi heidän usein mökillään kisailleen koko perheen voimin, kun lapset oli pieniä. Kirjeen rivien välistä saattoi imeä voimia tähän uuteen olotilaan. Hän kertoi olevansa täältä jokivarresta syntyisin ja tilaavansa paikallislehteä nykyisieen asuinpaikkaansa.

Sähköpostin lisäksi sain ns. Etanapostiakin, jotka alkoivat kiitoksen sanoin, että on järjestetty tällainen kisailu. Nyt lähden hyvillä mielin nukkumaan. Kauniita unia kaikille.

Hei huomenta,

tai no aamupäiväähän tässä jo eletään, mutta vähän kuin tulevan viikonlopun kunniaksi nukuttiin tavallista pitempään ja syötiin rauhassa brunssia = vastasurautettu smoothie ja kotonatehtyjä sämpylöitä ynnä tietenkin kunnon mukillinen tummapaahtoista kahvia.

Merelle on jakanut täällä mukavia kulttuuripitoisia virtuaalimenovinkkejä, kiitos niistä! Minäkin kannan pikku korteni kekoon ja laitan linkit taidekokoelmiin, joiden ääressä korona-arki unohtuu (ainakin minulta jolta unohtuu näitä tuijotellessa myös lounaanlaitto ja kahvinkeitto ja kaikki muut kotihommat).

On näitä varmaan vaikka kuinka paljon, mutta tässä kaksi esimerkkiä Euroopan eri puolilta:

https://www.uffizi.it/en/online-exhibitions/uffizi-virtual-tour

on siis Firenzessä jonne toivon joskus vielä pääseväni = meinaan mennä kunhan maailma kääntyy taas mallilleen,

https://www.rijksmuseum.nl/en

tuo mieleen ihanan Amsterdamin-viikonlopun UK:n ja Maastrichtissa silloin opiskelleen tyttären kanssa. Kanava-ajeluja ja simpukoita, tulppaaneja ja taidetta - Hollannissa on kai aina hauskaa?

Eipä mulla muuta. Paitsi tietenkin mukavan viikonlopun ja kaikinpuolisen jaksamisen toivotukset.

Iltapäivää!

Tiinuliinu, kiitos linkeistä. Olen käynyt kaksikin kertaa Uffizi galleriassa ja vaikken varsinaisesti mikään kuvaamataide-entusiasti olekaan, niin kyllä siellä olevia teoksia ihan mielikseen katselee.

Firenzestä löytyy myös Michelangelon veistämä Daavid, joka on ehkä paras miehinen alastonpatsas minkä tiedän siitäkin huolimatta, että sen toisen jalan väitetään olevan mahdottomassa asennossa! Koska en ole anatomian asiantuntija, en mitenkään ole kärsinyt asiasta

Meirämmiäheltä oli kaljat lopussa, joten meidän täytyi tänään käydä kaupassa. Minulla oli mustat kävelykengät korjattavina samaisen marketin suutarissa ja sain siis ne samalla haetuksi pois. Olen hieman kärsinyt, kun olen joutunut violetin/viinipunaisen takkini kanssa käyttämään punaisia kenkiä Saimme kulumaan satasen verran rahaa, mutta nyt on taas ruokaa vaikka isommallekin joukolle ja kaksin kun ne ääntäkohden laitamme, niin riittää pariksi viikoksi! Jäätelöä ei tarvinnut ostaa, kun kävimme tiistaina jäätelöautolta 3 x 6 jäätelöpuikkoa sekä 2 x 6 tuuttia. Ei meinaan ihan heti lopu Jäätelön loppuminen on minulle yhtä kauhistuttava ajatus kuin kaljan loppuminen meirämmiähelle

Olemme alkaneet katsella YLE Teemalta uusintana tulevaa Pieni talo preerialla-sarjaa. Ihan alkuperäisen esityksen jälkeen olen nähnyt koko sarjan uusintana joskus 1990-luvulla ja kyllä se kestää vieläkin uusintaa. Tosin huomasin muistavani tarinat hyvin, muttei se haittaa, kun sarja on kuitenkin niin hyvin tehty. Nykyaikana on oikein virkistävää katsella niin puhdashenkistä sarjaa! Jaksoja lienee jotain parisataa, mutta kun ne tulevat joka arkipäivä, niin eipä siinä kovin kauaa mene. Koko sarja on jo Areenassa, mutta en minä ainakaan jaksa istua katselemassa samaa sarjaa jaksokaupalla, vaikka sellaiset maratonkatselemiset kuuluvatkin olevan nyt muotia. Dekkarisarjoissa minua hieman vaivaa, kun tarina on jaettu kahteen jaksoon, jotka tulevat viikon välein. Itse kyllä yleensä muistan, mistä on kyse, mutta meirämmiäs ei välillä muista edes peräpäivinä tulevia juttuja Olemmekin alkaneet tehdä niin, että laitamme molemmat jaksot tallennukseen ja katsomme ne sitten samalla kertaa peräkkäin. Silloin siinä säilyy myös tarinan jännite.

Pesin eilen talvitakkimme ja laitoimme ne tänään ullakolle säilöön. Hieman ovat olleet lämpimiä viime päivinä enkä tietenkään ole toppatakkia käyttänyt viikkoihin, vaikka se onkin melko ohut. Sain nyt käyttöön ohuemmat takit ja täytyy vain toivoa, ettei tule mitään takatalvea, kun en omista yhtään sellaista vaatetta, jonka voisi laittaa lisälammikkeeksi takin alle. Täytyy sitten vain yrittää liikkua liukkaammin, jos tulee vilu

Vai on Iloisesta Lemmitystä ja Justuksesta tullut oikein julkkiksia! Meistäkin tehtiin meirämmiähen kanssa oikein kuvallinen artikkeli kuntosalimme aikoinaan ilmestyvään lehteen aloittaessamme salilla käynnin. Haastattelija oli kovin innostunut minun asenteistani liikkumisen suhteen. No, kyllähän se tietenkin on outoa, että vanha akka, joka inhoaa liikkumista, alkaa yhtäkkiä käydä salilla! Eräs ystäväni ei vieläkään voi uskoa, että olemme käyneet siellä jo 10 vuotta kolme kertaa viikossa!

Saimme jo salilta sähköpostia, jossa kerrottiin, että 1.6. siellä aletaan palailla normaalimpaan toimintaan eli aloitetaan taas ryhmäliikunnat saliharjoittelut. Onhan siellä voinut käydä koko tämän korona-ajan tietyin varauksin, mutta ryhmäliikuntoja ei ole järjestetty. Kovasti meilissä kiiteltiin asiakkaita siitä, että varotoimia ja hygieniaohjeita on noudatettu niin huolellisesti. Me, jotka emme laittaneet itseämme tauolle, saamme touko- ja kesäkuun kuukausimaksusta kiitokseksi 25 % alennuksen, mikä on ihan kiva juttu. Saattaapi olla, että muutamalla ensimmäisellä tunnilla kunto ei välttämättä ole kovinkaan hääppöinen, mutta kyllä se siitä taas kohenee nopeasti.

Koronavirus-kisassa olen keksinyt joitakin uusia sanoja, mutta kyllä kiintiö alkaa jo olla täynnä. Yritän vielä puristaa joitakin sanoja, kun aikaa kerran on.

EIpä muuta tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua kaikille

Mä olen niiin poikki! Justus puuhastelee koko ajan, joten minäkin. Äsken rähisin hänelle, että mikset voi olla kuin monet muut miehet ja töllötellä telkkaria päivät pitkät. Sain suukon nenänpäähän, että älä nainen valita.

Justus kaatoi nimittäin kaksi leppää ja risusavotassa meni aikaa. Silppusin neljä tuntia niitä oksia! Justus oli päättänyt maisemoida vajan edustaa ja sitä varten hän kaiveli kaksi kantoa ylös, sitten levitettiin juurimattoa 30 neliötä ja peitettiin hakkeella. Haketta täytyy tehdä lisää, kunhan olkapääni lakkaa valittamasta. Ja ne vuorimännyt ko. paikkaan on vielä ostamatta.

Kahdessa kuukaudessa tullut lisäkilo on edelleen tiukasti minussa, vaikka kuinka aherran. Voisiko se johtua jokapäiväisestä kahvipullasta? Äsken hain pyykkejä narulta, niin eikö Justus hakannut klapeja. Minä kysymään, eikö valmiita voisi käyttää ja nyt jos tämä työnteko ei lopu, niin vaihdan hänet toiseen. Ei säikähtänyt tippaakaan.

Taidan mennä laudekaveriksi. Hyvää viikonloppua!

Huomenta.
Ja jälleen on lumisateen vuoro. Ulkona on niin kylmä, että en taida nenääni pistää sinne enempää kuin äskeisen roskien viennin verran.
Imuroimaan pitäisi alkaa ja vähän pölyjä pyyhkimään muutenkin. Huomenna on lasten kanssa "videokonfrenssi" Keskimmäinen yllätti minut jo eilen ihanalla kukkakimpulla. Oltiin puuhommissa poissa kotoa kun postista soitettiin, että olisi paketti tulossa ja se jätetään portaille. Ihmettelin, että en ole kyllä mitään tilannut kun postihenkilö sanoi, että siinä on jotain kasveja ja minun nimeni ainakin on paketissa. No, kotona sitten selvisi, että oli pikapaketti tyttäreltä jonkun kukkavälityksen kautta. Ei ennen ole kyllä postin kautta tullut. Ihana kimppu oli: ruusuja, pionia, freesioita ja jotain muuta tuntematonta. Vaaleanpunasävyinen ja tuoksuvakin.

Puuhommissa tapahtui semmoistakin, että miehen selkään tuli joku lihaskramppi tms. Vaikuttaa kyllä ihan samanlaiselta kuin se minun marraskuinen juttu kun yhtäkkiä selkä menee juntturaan. Ja hänellä alkaisi työt ensi torstaina kun koulut taas alkaa. Olisin heti vienyt hänet lääkäriin, että olisi saanut samanlaisen piikiin kuin minä niin toipuisi nopeammin. Mutta EI. Lupasi kyllä tänä aamuna, että maanantaina menee työterveyteen, jos vielä on kipeä. Liikkuminen näyttää tosi huonolta. Varsinaista hiipimistä.

Torstaina ehdin haravoida pihasta ehkä kolmasosan. Ostin kalkkisäkkejä ja multasäkkejä mielessä suuret suunnitelmat Nyt sitten taas odottelen parempia säitä. Varsinaisesti pihalla ei ole paljon edes haravoimista kun syksyllä tuli tehtyä aika perusteellisesti. Mutta aina se nurmikko jotenkin virkistyy kun haravoi sitä kuollutta heinää pois.
Ajattelin ostaa sellaisia "kauluksi" kylvöalustoiksi kun kasvimaani on ollut monta kesää kesannossa seilailujemme takia. Nyt varmaan ollaan kesä täällä niin olisi kiva kasvattaa jotain. Helpompi pitää ehkä siistinä sellaiset laatikot? Daalian mukuloitakaan en ole uskaltanut laittaa maahan. Niissä olisi jo kasvun alkujakin ja paleltuisivat varmaan, jos ulos laittaisi. Ehkä viikon päästä kun näyttää, että ensi viikolle luvattiin niin kylmää koko viikoksi. Toivottavasti ei sentään tule lumitöitä.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille.

Heippa pitkästä aikaa

Suurkiitos kaikille kirjoituksistanne. Kommentoitavaa olisi niin paljon, että jätän ne kirjoittamatta.

Selasin ketjua taaksepäin ja huomasin, että 1.5. olen viimeksi kirjoitellut. Eipä täällä ole suuria tapahtunut. Aika mukavasti olemme pysyneet kalassa. Nyt on verkot olleet kaksi päivää pois.

Viime keskiviikkona oli kauppapäivä ja vähän muutakin. Meidän piti mm käydä Mikkelin 24/7 kuntosalilla jäädyttämässä jäsenyytemme. "Toimiston" piti aueta klo 15. Olin tutkinut kaikkia poikkeusaikoja ja menneellä viikolla mm. ma ja ti oli ilmoitettu, että toimisto ei ole auki. Olimme hyvissä ajoin (20 min etuajassa, jotta olisimme jonon ensimmäisiä) siinä ulkopuolella palelemassa ja odottelimme toimiston avautumista. Vähän ihmettelin, kun ei ketään näkynyt eikä mitään liikettä. Ovessa oli ilmoitus ma ja ti poikkeuksesta, ei mitään keskiviikosta. Siinä oli myös puhelinnumero, johon soitettuani sanottiin, että valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Kaupunkikodin läheisessä kuntosalissa siinä on henkilö hyvissä ajoin avaamassa koneita jne ennen kuin varsinainen "toimisto" avautuu. Odotimme 15 yli kolmeen asti ja kiehuin raivosta, kun siihen ei tullut ketään. Kotiin tultuamme en edes viitsinyt samana päivänä edes yrittää soittaa kaupunkisalin numeroon, kun olin vielä niin raivoissani. Torstaina sitten soitin ja osasin jo esittää asiani rauhallisesti. Eihän vika ollut sen, joka puheluun vastasi. Ressukka "virkailija" ei edes voi soittaa esimiehilleen, vaan hänen on laitettava sähköpostia. Olen pyytänyt, että minulle soitetaan sellaisen henkilön taholta, jolla on valtuuksia tehdä jotain päätöksiä. Perjantaihin mennessä ei sieltä mitään soitettu, joten laitoimme mieheni kanssa molemmat sähköpostia. Sekin on monimutkainen juttu, kun "normi" osoitteeseen lähettäessä tulee automaattivastaus, että ota yhteyttä lähimpään saliin. No, laitoimme mutkien kautta viestit vielä sinnekin.

Mehän olemme joka vuosi jäädyttäneet jäsenyyden yli puoleksi vuodeksi, kun olemme täällä päin maata. Sen olen tiennyt, että se pitää tehdä henkilökohtaisella käynnillä. Nyt kun maaliskuun alkupäivinä muutimme mökille, meillähän oli tarkoitus vielä maaliskuussa palata muutamaksi päiväksi kotiin mm. hammaslääkärikäynneille ja jäädyttämään kuntosalikorttimme. Koronatilanteen kehittyminen muutti sitten suunnitelmiamme. Nyt aion kyllä vaatia, että suostuvat jäädytykseen netin kautta, kun itse rikkoivat sopimusta sillä, että toimisto ei ollut auki ilmoitettuna aikana. Minulla on todisteena valokuvat meistä molemmista seisomassa Mikkelin salin edessä. Tarkoitus on kyllä mennä vaikka kuinka pitkälle tuon asian kanssa. Täydellisen törrrrkeää, että tällaisena aikana eivät suostu poikkeuksellisesti netin kautta tekemään tullaista toimenpidettä. Se maksaa 15 €, joka on teknisesti helppo hoitaa, kun heillä on valtuus veloittaa tililtämme kuukausittainen jäsenmaksu. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna palaan asiaan . Verenpaine on noussut jo pelkästään asiasta kirjoitettuani ja sitä ajateltuani. Hyvänen aika, jopa asuntokaupat voidaan hoitaa netissä.... No, aika näyttää, miten käy.

Vietimme äitienpäivää jo eilen. Syynä oli se, että olivat aiemmin ennustaneet lauantaille reilusti parempaa säätä kuin sunnuntaille. Niinpä suuntasimme aamupäivällä kohti vanhempieni kotia. Lapsemme ja hauvavauva tulivat myös sinne. Joimme kahvit ulkona ja onneksi oli tarpeeksi lämmintä, että tarkenimme. Äitini oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta kyllä teki pahaa katsoa, kun isäni linkkasi tekoniveltä odottavan polven kanssa . Touhuaa vielä niin kauheasti. On äidin omaishoitaja ja siellä käy pesijä kaksi kertaa viikossa, isä tekee muuten kaiken itse.

Ihanaa oli nähdä heitä ja lapsia. Koville otti, kun yritimme pitää välimatkaa. Sydän oli särkyä, kun en voinut halata vanhempiani ja lapsiamme. Onneksi hauvavauvaa sain helliä sydämeni kyllyydestä. Lapsemme toivat tullessaan vanhempieni kauppaostokset. Poikamme kävi isäni kanssa tekemässä perunavaot pienelle pläntille ja istuttamassa perunat. Siippani oli sen verran sisällä talossa, että vaihtoi isälleni printterin patruunan. Tytär oli sisällä sen verran, että tyhjensi ruokakassit ja leikkasi ruusut maljakkoon laitettavaksi. Eilen näimme ja ikävä jo kalvaa sisuksia. Olemme aina olleet kovia halailemaan ja olemaan lähellä. Sitä tyhjiötä eilinen ei täyttänyt.

Lähdimme vielä käymään pikaisesti kotona hoitamassa muutaman asian. Ollessamme jo autotallin luona "pakkaamassa" tavaroita, autotallin oven suulle pöllähti fillarilla mies, joka alkoi jutella. Tuli mielestäni aivan liian lähelle ja ajattelin, että on joku hullu, joka tulee tartuttamaan meihin koronan No, sitten selvisi, että olikin jo eläkkeelle jäänyt entinen isännöitsijämme. Enpä olisi tunnistanut. Oli aivan pultsarin näköinen Selitti, että vaimo ei päästä parturiin koronan vuoksi ja hän sitten puolestaan jättää parran ajamatta protestina Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Olinhan aikanaan 10 vuotta taloyhtiön hallituksessa ja sen jälkeen pitkään vielä tilintarkastajana ja myöhemmin vielä toiminnantarkastajana. Liian lähelle tuli kuitenkin mielestäni sen fillarin kanssa. Tuossa tilanteessa olisi hyvin voinut pitää sen kahden metrin turvavälin, johon kyllä vähän viittasin.

Aika myöhään olimme mökillä. Aikani meni, kun sain tavarat paikoilleen ja pyykit kuivumaan (pesasin kotona pyykkiä, kun tänne on taas luvattu niin kylmää, että en tiedä milloin täällä seuraavaksi "uskaltaa" pestä). Ihanaa oli taas päästä tänne "turvaan". Missään kaupoissa emme käyneet. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin se, kun minulla on kolonoskopia. Kauhistuttaa jo etukäteen Minulle on tehty se aiemminkin, mutta nyt kun on tämä korona....

Sen verran kun autossa kännykästä luin, niin näyttää kovasti siltä, että monet viisveisaavat mistään rajoituksista ja turvaväleistä. Suoraan sanottuna kauhistuttaa, miten ihmisten käytös näyttää muuttuneen, kun rajoituksia puretaan pikkuhiljaa Muutamia asioita hallituksen toimissakin kyllä ihmettelen ja STM:n sekoiluja useissa asioissa .

Nyt täällä paistaa vielä aurinko. Me paistamme muurinpohjalettuja Ensimmäiset tänä vuonna . Otin pakkasesta sisäfilee pihvejä sulamaan päivän kunniaksi. Harvoin enää punaista lihaa nykyään syömme. Tänään ajattelin, että sen tekisimme (rakas siippani haluaisi kyllä lihaa useammin) ja nauttisimme sitten punaviiniä pihvien kanssa.

Huomiseksi on luvattu sadetta ja sitä luonto täällä kaipaa. Kyllä oli iso ero kevään etenemisessä "etelän" ja Savon välillä. Täällä on ollut viime viikolla onneksi muutama lämmin päivä, mutta enimmäkseen todella viileää. Tuulen suunta tietty vaikuttaa paljon siihen, kuinka kylmältä ilma tuntuu. Kevät on täällä selvästi myöhässä, kun katsoo luonnon tilaa. Perennapenkkejäkään ei ole vielä uskaltanut haravoida, kun ensi viikolle luvattu mahdollisesti yöpakkasia. Hassua, kun talvella on harvinaisen lämmintä ja ainakin täällä, kevät on ollut harvinaisen kylmä. Ilmeisesti lämpimällä talvella on jotain tekemistä sen kanssa, että kesäkeittiössämme ja saunan terassille puiset tasot ovat saaneet päälleen hometta ? Siippani on jo osan hieonut ja osti viimeviikolla uudenlaista puunsuojaa niihin. Kunhan säät joskus lämpenevät, niin pääsee kunnolla hommiin asian kanssa. Edelleenkään en ymmärrä, mihin aika katoaa?? Hesarin lukuun tosin menee tavallista pidempi aika, mutta muuten olen ymmällä ajan katoamisesta

Menna ja Isla aion kyllä kesän mittaan vielä yrittää tuota sanaleikkiä , kun vaan ehtii . Ensilukemalta tuo Mennan määrä 160 sanaa, tuntui todella suurelta.

Toivotan kaikille terveyttä ja hyvää mieltä ja äideille hyvää äitienpäivää.

Hei Ihanaiset,
suloista sunnuntaita kaikille äideille, bonus äideille, tädeille, kummeille ja lapsettomille tasapuolisesti . Meillä ei vietetä äitienpäivää, silloin, kun lapset olivat pieniä yritin parantaa lasten ja heidän biologisen äitinsä välejä mutta huonosti siinä lopulta kävi. Äitienpäivää vietettiin mummojen luona ja niitähän onneksi piisasi . Lapset väsäsivät kortteja urakalla ja sainhan minäkin aina omani.

Olemme käyneet pyöräilemässä, isäntä on tyytyväinen nykyiseen fillariinsa ja hänet saakin nykyään helposti mukaan. Tänään lähdettiin hautausmaalle, poimin lemmikeistä ja valkovuokoista kimpun joka olisi ilahduttanut isännän äitiä aikoinaan, hän piti luonnonkukista. Minä kaaduin menomatkalla , ihan omaa syytäni. Töllötin talojen pihoja , pyöränselästä näkee paremmin, enkä katsonut eteeni ja jalkakäytävän kanttikivi tuli vastaan. Ehdin. Vain huutaa ennenkuin mäiskähdin kyljelleni tantereeseen. Onneksi oli pypärä päässä, toisesta keuhkosta meni ilmat, kyynärpäähän ja olkaan sattui samaten polveen. Takin olkapäähän tuli palkeenkieli ja housujen, niihin parempiin tietty, reikä ja sekin polven sisäsyrjään . Lähi pihoista ryntäsi porukkaa katsomaan tarvitaanko apua, autokin pysähtyi ja kuski tiedusteli miten kävi, minä yritin haukkoa henkeä ja viittoilin että kaikki ok. Isäntä tietysti ryntäsi auttamaan, onneksi selvisin jälleen kerran vain säikähdyksellä, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta mutta toivottavasti viimeinen.

IL, minäkin olen aika uupunut kaikesta ahertamisesta, sitä on kyllä riittänyt eikä loppua näy. Isäntä on poistanut autokatoksen takaa kurttu- ja hansaruusujen juuria ja minä olen levitellyt kuitukangasta, kantanut laattoja ja asetellut pyöreitä kiviä väleihin. Naapurin rouva hommasi ilmaisia vuorenkilpiä ja niitä istutettiin porukalla ruusujen tilalle. Kurtturuusujen repiminen jatkuu ensiviikolla. Terassin pylväät on persattu, oli sekin homma, milloin liian kylmä ja. märkä saa toisinaan liian aurinkoista. Olen koulinut n. 130 samettiruusun tainta, istuttanut 86 maitotölkin puolikkaaseen krassinsiemeniä, strömsön kokeilu onnistui ja nyt pitäisi koulia tajuton määrä ruiskaunokin ja kehäkukan taimia . Mopo pääsi keulimaan tosi pahasti siemenhyllyn luona. No, eipähän tule röhnötettyä sohvalla ja onneksi uni on taas maittanut.

kipa, minullakin Hesarin lukemiseen menee kohtuuttomasti aikaa nykyään, kun lukijoiden kommentitkin pitää lukea ainakin osittain. Kaikkia koronauutisia en enää millään jaksa lukea.

Jaaha, perunat ovat valmiit, eikun syömään . Ruokahaluani ei mikään kriisi vähennä ja pitäähän tässäkin kurjuudessa jotain nautintoa olla.

Voikaa kaikki hyvin !