Muori hienoa, että olet jo saanut leikkausajan. Coxa on paras tekonivelten osaaja ja siellä meirämmiähenkin lonkka laitettiin uusiksi sen kaatumisen jälkeen. TAYS:in alue on kokenut melkoisen uudistuksen ja siellä rakennetaan yhä, joten on hieman haasteellinen ensikertalaiselle. Toisaalta näin tamperelaisena olemme erittäin ylpeitä sairaalastamme, jossa ei ainoastaan saa hyvää hoitoa, vaan se näyttääkin komealta

Merelle, sinun jalkalihasliikkeesi ovat todella tehokkaita. Kyykkäyksiä en niinkään ole tehnyt, mutta tuolilta nousuja kylläkin. Kävimme kyläilemässä Järvenpäässä torstaina ja kävelimme reilun kilometrin matkan asemalta ja takaisin. Ilma oli lämmin, joten emme kovin kovaa kävelleet, mutta hyvin jaksoimme, joten emme ihan rapakuntoisia ole, vaikka olemmekin lorvehtineet 4 kuukautta Meirämmiäs kyllä vähän valitteli jäykkyyttä menomatkalla, mutta paluumatkalla oli jo hieman vertynyt. Toisaalta, hänhän nyt on jäykkä muutenkin! Suunnittelemme jälleen kerran käveleskelyn aloittamista, mutta saa nähdä miten käy, sillä aina kun suunnittelen lähtöä kävelemään, niin kyllä se menee nopeasti ohi, kun istun hetken aikaa ihan hiljaa sohvannurkassa

Palasimme Järvenpäästä lähijunalla, joka oli melkoisen täynnä. Kävimme lopulta istumaan vastapäätä nuorehkoa naista, jolla oli hengityssuojain. Minua hieman huvitti, kun hän loi meihin myrkyllisen katseen ja kääntyi istuimellaan poikittain. Se oli sellainen yhden istuttava penkki oven vieressä. Seuraavalla asemalla käytävän toiselta puolelta lähti ihmisiä pois ja siitä vapautui kolmen istuttava penkki, niin siirryimme siihen, ettemme olisi turhaan aiheuttaneet naisparalle stressiä. Menomatkalla näin muutaman hengityssuojaimen ja oli meilläkin sellaiset varoiksi mukana, muttemme viitsineet laittaa päälle, kun oli niin lämmin. Me myös halasimme kälyäni mennen tullen, vaikka hän oli käynyt taas edellisenä päivänä taidenäyttelyssä Helsingissä , joten mikäli nyt saamme koronan, niin täytyy sitten oikein miettiä, kenen syy se mahtaa olla Selkeästi kyllä todetut päiväkohtaiset sairastumistapaukset ovat lisääntyneet, sillä luin, että eilenkin oli todettu 17 sairastunutta. Siis vähänhän se on muihin maihin verrattuna, mutta meikäläisissä lukemissa se on paljon, kun on mennyt viikkoja ilman yhtään todettua tapausta. Voi siis jo huomata rajoitusten purkamisen vaikutukset.

Torstaisella retkellämme minua huvitti toinenkin juttu. Järvenpäähän menee päiväsaikaan hyvin harvoin jokaisen lehmän kohdalla pysähtyviä lähijunia ja kun meillä kaiken lisäksi oli se 20 euron matkaseteli, joka piti käyttää pois, niin meidän oli mentävä IC-junalla. Siitä piti sitten vaihtaa lähijunaan, joka normaalisti on aina tapahtunut Riihimäellä, mutta tämäpä menikin suoraan Tikkurilaan eli vaihdoimme junaa ja matkasimme melkoisen matkan taaksepäin Sinälläänhän on saman tekevää, mihin suuntaan vaihto tapahtuu, mutta siltikin!

Minä taisin äsken vähän suututtaa meirämmiähen, kun kielsin häntä lähtemästä kauppaan Kaljaa ja punkkua hän olisi varsinaisesti lähtenyt ostamaan, mutta minä laskin, ettei hän tarvitse punkkua ja kaljaakin on ihan tarpeeksi eikä muita kiireellisiä tarpeita ollut, kun viikonlopun ruokalistakin on selvillä. Olen yrittänyt saada häntä vähentämään varsinkin punaviinin litkimistä, kun hänen maksa-arvonsa olivat juuri tehdyissä labrakokeissa selkeästi koholla. Eihän hän tietenkään minua usko, mutta toivottavasti tulevalla lääkärinvastaanotolla lääkärimme lukee hänelle vähän madonlukuja. Ilmoitin, että menemme sitten kauppaan maanantaina ja ostamme taas kerralla kaiken, mitä viikon aikana tarvitsemme. Mielestäni vallitsevissa oloissa on ihan turhaa käydä jokaista pientä asiaa kaupasta erikseen hakemassa, vaan keskittää ostoksia kuten olemme näinä koronakuukausina muutenkin tehneet!

Toivotan kaikille mukavaa ja lämmintä viikonvaihdetta sekä Kipalle onnea kynnenpoistoon

Kipalla on jännä päivä huomenna, kynnenpoisto! Ja Japenalle iso virtuaalihalaus, olet nyt virallisesti tämän 60+ -ryhmän jäsen. Ja mitkä hauskat yllätysjuhlat saitkaan!

Me olemme viihtyneet kaksin Justuksen kanssa saaressa. Eilen käveltiin mantereen puolella pellon laitaa, poimittiin toisillemme ahomansikoita ja mustikoita, ihan taianomainen tunnelma. Tänään olimme veneretkellä, vietiin roskia ja otettiin vettä. Mies tarjosi venesatamassa jäätelötötteröt. Nyt hän lämmittää saunaa, istumme usein iltamyöhällä saunan lauteilla hämyssä ja juttelemme kaikenmaailman asioista.

Yhtenä päivänä vietiin veneen kuomu korjattavaksi, kun Justuksen esikoislapsenlapsi meni keulaan aurinkoa ottamaan ja nojasi liian raskaasti kuomuun, josta hajosi koko alasauma. Olimme ymmärtäväisiä, koska poika oli prometeus-leirillä ihastunut johonkin tyttöön ja tarvitsee yksityisyyttä unelmoidakseen. Treenaa langanlaihaa 186-senttistä varttaan saadakseen lihakset, koska heillä on tiedossa treffit. Ja tässä vaiheessa ei yhtään sovi asialle hymyillä.

Huomenna on siirryttävä kaupunkiin, minulla on kampaaja. Sitten haemme Ikerin, jonka perhe lähtee Viroon ja Latviaan. Yksi bonuslapsenlapsistani tulee avokkinsa kanssa meille parin yön kylään.

Elämä on ihanaa, täyteläistä ja antoisaa!

Merelle, sinä OLET ainoa laatuasi ja siinä ohessa olet saanut jalkalihaksesikin kuntoon! Kyykkääminen ja käveleminen lienevät niitä parhaita treenimuotoja, jotka soveltuvatkin lähes kaikille. Minulla ainakin olisi siinä suhteessa parantamisen varaa, kun ei mitään kunnollisia tekosyitäkään tahdo löytyä

Meidän piti lähteä kauppaan, mutta auto ei taaskaan inahtanutkaan Meidän automme on sellainen hybridi-malli, jota ei voi ladata letkun päässä, vaan se lataa itseään ajon aikana. Starttiakku ei kuitenkaan saa tehoa sähkömoottoreista ja normaalit akuthan tarvitsevat ajamista. Meidän ajamisemme ovat olleet koko kesän erittäin vähäisiä. Ennen sentään ajoimme kolme kertaa viikossa, kun kävimme kuntosalilla, mutta nyt emme välttämättä ole ajaneet edes kertaa viikossa. Meirämmiähellä on pieni akkulaturi ja sillä hän nyt yrittää saada akkua heräämään, ettei taas tarvitse soittaa tiepalvelua apuun. Edellisen kerranhan akku oli tyhjä 4.7. ja silloin ei ollut muuta keinoa, kuin soittaa tiepalvelusta mies antamaan virtaskaa. Meirämmiäs sitten parina päivänä teki pienen kierroksen, jotta lataus pysyisi, mutta sittemmin emme ole käyneet kuin pari kertaa kaupassa. No, toivottavasti hän saa akkuun tarpeeksi latausta, että autoa voi yrittää käynnistää, sillä meillä on jääkaappi totaalisen tyhjä. Tietenkin voisimme kävellä tuohon kilometrin päähän, mutta kun meirämmiäs tarvitsee kaljaakin, niin kantamuksesta tulisi turhan raskas!

Tiedättekö mitä, minun on alkanut tehdä mieli ihan perinteistä lihamakaroonilaatikkoa Päätin tehdä sitä tällä viikolla ja ajattelin jopa luopua perinteellisestä tavastani tehdä se raaoista raaka-aineista eli keitän makaroonit ja ruskistan jauhelihan sekä laitan kaikki yhteen munamaidon kanssa, kuten kaikki itseään kunnioittavat perheenemännät tapaavat tehdä. Ja sitten paljon ketsuppia syödessä. Nam, oikein vesi herahti kielelle

Tarkoitukseni oli myös tehdä Tiinuliinun mainostamia rommikirsikoita. Ostimme viime viikolla kirsikoita ja tummaa rommia, mutta sitten unohdin kirsikat jääkaappiin ja muistin ne vasta eilen. Eivät ne vielä pilaantuneita olleet, mutta söin ne siltikin pois ja paras makeus oli niistä kyllä jo kadonnut. Täytyy ostaa uusi satsi ja laittaa ne heti rommiin. Löysin oivan kikan kivien poistamiseksi, ettei kirsikoita tarvitse halkaista. Otetaan tyhjä limupullo ja syömäpuikko. Laitetaan kirsikka pullon suulle kantakohta ylöspäin ja painetaan syömäpuikolla kivi kirsikan läpi pulloon. Syömäpuikkoja meiltä kyllä löytyy, mutta limupulloa ei, joten täytynee ostaa pieni pullo jotain juomaa. Tai sitten oikea kirsikankivien poistaja! Sitten pitäisi vielä keksiä, mihin voisin rommikirsikoita käyttää Jos meirämmiäheltä kysytään, niin hän kyllä mieluusti joisi rommin ja antaisi minun syödä kirsikat, kun hän ei niistä muutenkaan kauheasti välitä

Tampereen Teatteri etsii vakituista kuiskaaja-järjestelijää. Pitäisiköhän hakea?

Mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin ja voikaatten hyvin

Lämmintä kesäiltaa ihanaiset

En ole saanut aikaiseksi viestitellä täällä pitkään aikaan, joten olis paljonkin kommentoitavaa, mutta yritän kirjoitella vain lyhyesti.

Muori todella hyvä juttu kun pääset viimein leikkaukseen.

Merelle Hyviä jumppaohjeita vinkkasit. Sopisi minullekkin kun elokuun lopussa on jalkateräoperaatio ja sitä ennen olisi saatava lihakset hyvään kuntoon että viiden viikon sauvakävely naulat jalassa leikkauksen jälkeen ei tekisi minusta polvivammaista kuten kävi toisen jalan leikkauksen jälkeen. Silloin sain polven kuntoutettua kun kävin kuukauden päivät joka ilta vesijuoksemassa järvessä. Nyt saan naulat pois vasta lokakuun alussa ja minussa ei ole naista enää siihen aikaan vuodesta järvessä juoksentelemaan.

Kipa miten onnistui kynnen poisto? Hyvä kun pääsit pitkästä aikaa tapaamaan läheisä äitisi syntymäpäivillä. Olette pysytelleet niin uskollisesti paratiisissanne että minua ihan nolottaa kun reissaan oman kodin, etämiehen kodin ja kesämökin väliä ihan alvariinsa.
Kävin muuten viikko sitten hakemassa kaksi verkkoa liikkeestä jonka yhteystiedon sinulta sain. Vietiin verkot heti seuraavana päivänä järveen ja ahvenia nousi ihan kiitettävästi.

Minulla oli viime viikolla hampaan poisto. Aika piti olla jo maaliskuussa ja sitten huhtikuussa, mutta molemmat peruttiin koronan takia.
Hammas oli tulehtunut vuosia sitten väärin tehdyn juurihoidon seurauksena. Poisto onnistui hyvin ja vuotokin lakkasi tunnissa, mutta nyt monttua on alkanut särkeä päivä päivältä enemmän. Täytyy huomenna soittaa ajanvaraukseen ja tingata tarkastusaikaa.

Loppuviikko meni muuten touhutessa, kun olin järjestämässä lauantain kesätorin kahvitusta ja letunpaistoa. Perjantai-ilta meni leipoessa ja lauantaina heräsin aamuyöllä tekemään lettutaikinoita. Varasin taikinaa noin 50 litraa että varmasti riittää. Riittihän se sillä tähteeksi jäi viitisen litraa. Kun siitä ruljanssista selvisin piti laittaa kiireesti mökkikamat kasaan ja lähteä ajamaan kohti etämiehen mökkiä. Etämiehen tytär perheineen oli siellä käymässä. Tulivat veneellä kirkonkylän rantaan ja siitä siirtyivät etämiehen kyydissä mökille. Saunomisen ja syönnin jälkeen siirryttiin kirkonkylälle tyttären perheen veneelle jatkamaan iltaa joka venähtikin puolille öin. onneksi meillä ei ollut pitkää kävelymatkaa veneeltä etämiehen kotiin. Aamulla perhe kävi vielä aamupalalla meidän luona ja jatkoivat sitten veneellä kohti uusia seikkailuja. Varmaan samassa veneessä kahden varhaisteinin kanssa reissaaminen vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa vaikka ovatkin kilttejä lapsia.

Sattunut syntymään kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyypä kysellä kirjastosta kun menen seuraavan kerran käymään. Tänä kesänä olen lukenut harvinaisen paljon kun silmäleikkauksen jälkeen oli vältettävä raskaita töitä niin yritin pysytellä paikallani kirjaa lukien.

Jospa lopetan kirjalliset tehtävät tähän ja alan miettiä mikä iltapala sopisi jomottavaan suuhun.

Nyt on loma lomittu. Oli aivan mahtava loma.

Ensin Imatralle valtiohotelliin . Kävimme illalla pojan tykönä ja yhdessä syömässä.
Sain kyllä lonkkani kipeäksi ja diagnoosini oli limapussintulehdus. Imatra jäi vaillinaisesti kun en voinut kävellä ja sain seuraavalle iltapäivälle lääkärin seuraavaan majapaikkaan eli Joensuuhun.
Lääkäri laittoi kortisonipuudutepiikin limapussin ja se helpotti melkein heti pahemman kivun. Joensuuhun tutustuminenkin jäi lähinnä torilla pyörimiseen. Istuimme terdellä ja nautimme katukuvasta.

Seuraavana päivänä jatkoimme Kalajoelle. Hotellista oli upea näköala merelle. Olimme sopineet että käymme Kivikasalla. Oli oikein hauska nähdä häntä. Ekan kerran tapasimme silloin Belgen tapaamisessa reilu vuosi sitten. Silloin kävi ilmi että hänen miehensä on vanha perhetuttumme. Tyttäremme ovat edelleen parhaita kavereita keskenään ja toistensa lasten kummeja.
Emme olleet tavanneet sen jälkeen kun muutimme maalle. Oli ihan ilta. Kiitos heille vieraanvaraisuudesta.

Jatkoimme Vaasaan kahdeksi yöksi. Kävimme parilla sukulaisella. Serkku tarjosi kuoharia tulevien synttäreiden kunniaksi ja oli vähän pahoillaan kun en juhlia järjestänyt.

Viimeiseksi yöksi matkasimme Poriin. Nautin niin tuosta lomasta, unohdin niin tyystin arjen. Kaipasimme tuota paikasta toiseen menoa, paikallaan olosta saamme kotona riittämiin. Jos olisi ollut pitempi loma, olisimme varmaan jääneet Poriin.

Kotimatkalla poikkesimme Karmalen Ja miehensä tykönä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja juttua riitti mutta kotimatkalle oli lähdettävä.

Kotiin kun tulimme oli niin hiljaista pihamaalla. Ihmettelin kun ei lapsia näkynyt. Astuimme sisään ja näin käytävällä ilmapalloja ja keittiössä työpöydillä jotain kummallista kuten lasten ammeen, se oli täynnä jäätä ja juotavaa.
Yhtäkkiä alkoi olohuoneesta tulemaan porukkaa ja sain kuohariladin käteen. Sisko ja veli olivat päättäneet järjestää yllärisynttärit ja valjastanut kaikki mukaan jo viikkojen ajan. Edes pientä vihjettä en ollut saanut.
Meitä oli 41 henkeä, kaikki kuten veljeni ei päässyt mukaan. Oli tuokaa, ihana kakku ja kaikki niin täydellistä.

Vieläkin ole liikuttunut ja onnellinen näistä kaikista ihmisistä jotka halusivat ilahduttaa ja juhlia kanssani.

Arki ei one vieläkään alkanut ku sunnuntaina juhlimme bonuslapselapsen synttäreitä. Meillä on sama syntymäpäivä.
Eilen kävi yksi klubilainen miehensä kanssa kylässä.

Viikonloppuna tulee bonuslapsi miehensä kanssa, he eivät päässeet juhliin.

Ps. Autot oli parkkeerattu urheilukentälle niin ettei niitä näkynyt kotiin tullessa.

Kiitosta taas kaikista jutuista, joita tapani mukaan en kommentoi kun aina olen niin jälkijunassa, että olisi niin paljon kommentoitavia
Mutta sen verran täytyy mainita, että oli aivan ihanaa tavata Japena ja miehensä. Kiva, että malttoivat sieltä hotelliltaan lähteä piipahtamaan meille.

Ihana pitkä viikonloppu lasten ja kumppanien kanssa on ohi. Kyllä sitä saa taas muistella pitkään. Tyttäret olivat niin tarkkoja, että majoittuivat muualle, poika pystytti teltan pihalle ja nukkui pari yötä kumppaninsa kanssa siellä ja pari yötä vanhemman tyttären kanssa samassa mökissä. Onneksi sää oli niin ihana koko viikonlopun, että saimme viettää aikaa ulkosalla. Parina päivänä grillailimme meidän pihalla ja lauantain vietimme rannalla ja kävimme syömässä rantaravintolassa terassilla ruuat ja sitten paikkakunnan parhaalla jätskikioskilla jälkkäriksi annokset jäätelöitä. Nam. Uimassakin käytiin, merivesi oli yllättävän lämmintä.
Juhlimme samalla pojan kolmekymppisiä, jotka on vasta syyskuussa oikeasti, mutta kun ei taas tiedä, milloin tapaamme koko porukalla. Tein suuren Britakakun salaa (pojan herkku). Juhla oli muutenkin yllätys hänelle. Tyttäret olivat järjestäneet hänelle rannalla olevalla Seikkailupuistolla lisää yllätyksiä. Voi että, oli hauska ja ihana viikonloppu.
Ja itkuhan siinä multa tuli kun he lähtivät. Ja tätä kirjoittaessakin silmät sumenee...

Tänään meille pitäisi tulla pari pyöräilijää telttailemaan pihalle. Saksalainen ja ranskalainen. Sanoin miehelle, että tällä kertaa ei sisälle majoiteta ja jos ruokaa annetaan, saavat syödä ulkona terassilla. Onneksi pystyy järjestämään "saniteettitilat" meidän kanssa erilleen. Toivottavasti ei tule ukkoskuuroja kovasti...

Mansikat olen nyt saanut pakkaseen. Kävin itse poimimassa pariin kertaan. Oli kyllä niin hyviä marjoja, että ahneus iski ja nyt on pari kymmentä kiloa säilössä. Kukahan ne kaikki syö

Pitäisköhän mennä leikkaamaan nurmikko ennen kuin alkaa sadekuurot? Ei yhtään huvittaisi kun on aika lämmintä ulkona.

Mukavaa päivänjatko kaikille.

Moi,

mukavaa kun Muorilla helpotus häämöttää (eikös polvileikkaus yleensä poista kaikki kivut ja vaivat?). Kipa lienee jo toipumassa omastaan; suuruusluokka tosin taitaa olla vähän erilainen mutta tsemppiä vaan molemmille potilaille!

Japenalle synttärionnittelut vähän myöhästyen; ihania tuollaiset yllätysjuhlat.

Meillä juhlittiin toissaviikolla teinipojan jalkapallomenestystä; joukkue voitti kultaa omassa sarjassaan. Yksi ottelu nähtiin ihan livenä, mutta finaalia katseltiin striimattuna kotisohvalta kun ei stadikan tungokseen viitsitty lähteä, ja vähän satoikin. Helsinki Cupista eli juniorien jalkapalloturnauksesta siis tässä kyse.

On myös käyty merellä, ja mennään varmaan tälläkin viikolla mutta välillä piti tulla käymään kotona kun mua kiehtoivat lähiseudun mustikkamaat ja UK:lla oli jotain muuta asiaa kaupunkiin.

Veneeltä en kirjoitellut foorumille, kun kummempia kuulumisia ei ollut ja repussa vain minipadi sanomalehtien ja e-kirjojen lukemista varten. Läppäriä kuljetan mukana ainoastaan, jos jokin projekti sitä vaatii. Tänä kesänä ei vaadi; harvinaisen joutilasta on ollut.

Paitsi tietenkin säilöntärintamalla; mansikoita pakastelin joskaan en ihan Kivikasan kertomiin lukemiin yltänyt. Lisäksi pakastimessa on itsepoimittua mustikkaa talven tarpeiksi, ja hieman hillojakin keittelin. Niitä ”oikeita” hilloja eli siis lakkaa olisin ostanut, mutta pakastin on täpötäysi. (Tosin UK ehdotti että ostetaan toinen pakastin, kyllä se jonnekin mahtuu, mutta sain miestä hihasta kiinni ennen kuin hän ehti lähteä kodinkonekauppaan.)

Lopulta sain purkkiin myös ne rommikirsikat vaikka Mennan kertoma kirsikankivenpoistokonsti tulikin ko. projektin kannalta vähän myöhässä. Ja kun innostuin, palastelin alkoholiin myös persikoita ynnä muita samansukuisia hedelmiä. Kyllä niitä jäätelön kanssa talvella syö.

Jos tähän lisätään pari hapanjuuritaikinaa, niin siinäpä sitä onkin touhua kolmeksi päiväksi ja kotitarpeiksi. Nyt vahditaan säätiedotuksia; jos Lounais-Suomen ukkosrintama pääkaupunkiseudulle yltää, jatketaan kotoilua. Jos ei, niin purjehduskamppeet päälle ja köydet irti!

Nautinnollista kesää kaikille, kullekin valitsemallaan tavalla! (IL:n ahomansikoiden poimiminen kuuulosti aika ihanalta)

PS. Mummoni sanoi muinoin että jos nainen tekee mitä naisen tulee tehdä (siis kotitöitä), niin ei sitä kukaan huomaa. Mutta jos jättää tekemättä, niin se kyllä näkyy! Tätä elämänviisautta muistelen ja maistelen, kun siivoilen keittiötä. Kuka lue kasannutkin kaikki tasot täyteen tavaraa?

Hei, Muori

Olen Verkkiksen ryhmästä ja omistan 2kk vanhan keinonivelen vasemmassa polvessani. Oikea on "äidin tekemä" eikä vielä tarvitse leikkausta.Mukava seurata kumpi on parempi.
Korona aiheutti leikkauksen peruuntumisen maaliskuussa ja toukokuussa
sitten leikattiin PHKS:ssa. Hyvin kaikki meni. Olin kaksi yötä sairaalassa ja sain lähtiessä pussillisen punasoluja, joten takaisin sain luovuttamani monet verinäyttet ja vielä paljon nuorempaa verta kuin omani.

Sairaalasta saa hyvät ohjeet ja opastuksen. Noudata niitä.
Kivuttomuus on kyllä kaukana vielä. Nyt ei kasvateta lihaksia vaan parannetaan polven toimivuutta, käyn terveyskeskuksen FT: ohjauksessa
ja hän on tottunut, että valitus on äänekästä, mutta silti vielä vähän lisää
koukistaa polvea. Vielä on yksi kerta ohjausta jäljellä ja polvi taipuu
112 asteeseen.
Ortopedi sanoi, että hänen työnsä kesti 1.5 tuntia ja minun 1-2 vuotta.

Oikein onnistunutta leikkausta ja toipumista. Annan mielelläni kokemusasiantuntijan apua, jos tarvitset.

Olen melkein ollut teidän lounaalla Belgessä

Juu-huu, Maicco,

tunnustan kaiken! Se oli se lounas, jolle odotettiin muutamaa ennennäkemätöntä kuuskymppistä ja kun tulit sisään ravintolaan, hyökkäsin oitis tervehtimään ja taisin kiskoakin kohti pöytäämme.

Totesit hieman hämmentyneenä että kuulut kyllä Kiloklubiin mutta tällä kertaa tulit vain syömään, ja menit tapaamaan senkertaista seuralaistasi. Toivottavasti meidän metelimme ei tuhonnut teidän ruokarauhaanne.

Eilenkin oli hyvin hilpeää, sillä IL ja mä teimme pienen kapakkakierroksen (toki Justus ja UK olivat mukana). Ensin istuttiin Senaatintorilla joka on loppukesän ajan yhtä suurta ulkoilmaravintolaa, sitten Rautatientorilla, jossa esittäytyivät pienet suomalaiset olutpanimot. Tutustuimme muutamiin.

No varsinaisesti tulin tänne toteamaan, että kyberkonnat ovat taas kesän kunniaksi keksineet uusia konsteja. Tänä aamuna mulle soitti suomalaisesta numerosta englantia puhuva heppu joka väitti olevansa Tukholman poliisilaitokselta ja halusi tarkistaa olinko sanonut puhelimeen oikean nimeni ja kertoi hänellä olevan tärkeää asiaa. En jäänyt kuuntelemaan pyyntöjään, vaan väitin etten puhu englantia enkä juur ruotsiakaan ja suljin luurin.

Näitä riittää! Suomalaiset suoramyyjät torjuu puhelimeen asetettu markkinointikielto mutta konniahan se ei koske. Ois tietysti voinut puhua kyseiselle konstaapelille ruotsia (jota hän ei arvatenkaan olisi osannut) ja vähän vedättää mutta kun oli kiire kahvipöytään. Kaikkea ne keksivätkin - nää amerikanperinnöt, tuottoisat businessehdotukset ja hyväntekeväisyyslahjoitukset on jo niin nähty, samoin CIA ja FBI jotka nekin aina silloin tällöin lähestyvät sähköpostiviestein.

Varokaa tekin kyberkonnia ja auringonpistosta - loppuviikoksi on ennustettu oikein oivia ilmoja!

PS. No heh-heh! Luovaan luokkaan kuuluvana suomalaisena voin vain kadehtia kansainvälisten kyberkonnien kekseliäisyyttä. Mustikasta tultuani avasin läppärin, katsoin postit ja päätin samalla tyhjentää roskapostikansion (koska gmail saattaa paiskata sinne jotain ihan tarpeellistakin tavaraa, sisältöä on syytä silmäillä ennen kuin painaa enteriä).

Mister G. Goodman siellä lähestyi, vieläpä selvällä suomenkielellä. Kertoi että "Kansainvälinen Valuuttarahasto korvaa kaikille huijauksen uhreille, ja sähköpostiosoitteesi löydettiin huijausluetteloon tälle tilikaudelle 2020." Osa mittavasta korvaussummasta oli jo tulossa Western Unionin kautta.

En avannut linkkiä, vaan ajattelin odottaa josko juristi, joka on jo muutaman kerran ilmoittanut Amerikassa asuneen upporikkaan setäni kuolleen kolarissa ja jättäneen sitä ennen kaiken mammonansa mulle, ottaisi vielä yhteyttä.

Tämmöisiä juttuja ei meikäläinen tavan tallaaja keksi! Ei vaikka kuinka keskittyisi!

On hieno homma Muori, että pääset polvileikkaukseen. Minulle laitettiin polveen tekonivel 10 vuotta sitten ja hyvin se on toiminut. Samaan jalkaan sitten nyt keväällä sain lonkkaan tekonivelen. Kummastakin leikkauksesta toipuu hyvin kunhan jaksaa tehdä huolella niitä harjoituksia mitä fysioterapeutilta sairaalasta lähtiessä mukaansa saa.

Japenelle myöhästyneet synttärionnittelut. Hienoa, että lomasi sujui kaikin puolin hyvin ja sait rentoutua kunnolla.

Menna, olen joskus ajatellut, että sinun pitäisi kirjoittaa pakinoita johonkin lehteen. ”Avioelämän arkea” tai ” Kaikenlaisia kulttuuririentoja”. Kirjoitat niin mukavan rennosti, että aina tulee hyvä mieli tekstejäsi lukiessa. Ja upeita kirjoittajia on koko foorumi täynnä.

IL voisi kirjoittaa teemasta ”rakkautta ilman ikärajoja” tai ”Poikaleiri on eri leiri” merelle voisi kirjoittaa osuvia etukäteisjuttuja lehtiin TV- ja radiotarjonnasta, Kipa kertomuksia mökkielämästä, muori liikunnan tärkeydestä, Kivikasa seikkailuista jokilaivalla ja Tiinuliinu nyt kirjoittaisi ja kirjoittaakin mistä vaan. Ja kaikilla foorumin muillakin kirjoittajilla on ihana oma tyylinsä, josta melkein kirjoittajan heti tunnistaa vaikkei nimimerkkiä näkisikään. eli tosi mukavaa on lukea upeita kirjoituksianne elävästä elämästä!

Minä olen aika hyvässä kunnossa. Paino ei ole pudonnut yhtään leikkauksen jälkeen, joten tuo 15- 17 kg:n pudotus sitä ennen saa rauhassa odottaa seuraavaa ryhdistäytymistäni. Paino ei liioin ole noussut, joten tämmöinen 10-12 kg:n ylipaino saa nyt toistaiseksi olla minun painoni.

Olen käynyt tuntureita katsomassa Pyhällä ja viime viikolla Äkäslompolossa. Elokuussa ajelemme Saariselälle ja ehkä käymme Norjan puolella. Pidämme kovasti Norjan maisemista ja koko Finnmarkin alue on vuosien aikana tullut meille jo hyvin tutuksi. Norjan puolelle meno riippuu hieman siitä miltä kotoa Saariselälle ajamisen jälkeen jalat tuntuvat.

Mitään erikoista ei elämääni kuulu. Joka päivä olen tyytyväinen siihen mitä elämässäni on ja yritän olla murehtimatta sitä mitä minulla ei ole. Kävelen aika hyvin, mutta 25 vuotta sitten vammautunut nilkkani on nyt siinä kunnossa, että siitä ei kuulemma kipua saa pois muuta kuin jäykistämällä nilkan. Toistaiseksi olen pitänyt kivun ja edes jotenkin toimivan nilkan.

Nuorin lapsenlapseni aloittaa elokuussa koulun. Hän on siitä innoissaan ja on reippaana opetellut erilaisia asioita, jotka helpottavat elämää koulun alettua.

Vanhin lapsenlapsemme oli mukanamme Äkäslompolossa. Hänen elämänsä on hyvin haurasta, masennus vaanii niin lähellä, että se välillä pelottaa. Masennusta torjumme sillä, että yritämme tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa. Ja yritän saada lapsenlapsen pitämään omista rutiineistaan kiinni. Liikkumaan, nukkumaan, syömään, tapaamaan ystäviä. Toivon, että elämä joskus hymyilee hänelle niin, ettei hänen tarvitse nukahtaa pelkoonsa eikä herätä pimeään. Vaan että voimia riittäisi joka päivä ihan tavalliseen elämään, opiskeluun, arkeen ja juhlaan.

Välillä tulee tämän rakkaan lapsenlapsen elämää seuratessa hyvin surullinen ja voimaton olo. On tärkeää jaksaa olla hänelle läsnä silloin kun hän tarvitsee ja muutenkin. Onneksi minun elämässäni on ystäviä, jotka saavat minut nauramaan silloinkin kun luulin naurun jo kadonneen elämästäni. Ja elämänkumppani, joka saa minut aina tuntemaan itseni paremmaksi kuin olenkaan. Minun ei tarvitse kuin ojentaa käteni niin hän tarttuu siihen ja sitten me yhdessä kohtaamme arjen iloineen mutta myös suruineen. Niin kuin tekevät kaikki muutkin.

Eipä minulla tässä muuta. Mukavaa päivää itse kullekin..