Tervehdys 🥰

Kylmää on ollut täälläkin, mutta tänään ei ollut pakkasasteita ihan yhtä paljoa. Kävelin eilen jäällä rantoja pitkin siippani jalanjäljissä. En ehtinyt hänen matkaansa, kun kirjoittelin joulukortteja. Musta edelleen joulukortit on aivan ihania. Tottakai kaikki joulutervehdykset on kivoja, mutta valehtelisin, jos sanoisin, että tekstarilla tai spostilla saatu tervehdys olisi samanveroinen aidon kortin kanssa. Olen kyllä karsinut lähettämieni korttien määrää. Osaltaan on vähentynyt luonnostaan, kun vanhimmat sukulaiset ovat muuttaneet paremmille maille. 

Tänään teimmekin yhdessä vähän pidemmän lenkin. Aloitimme taas järven jäältä ja sieltä siirryimme jossain kohti maihini tielle, jonne täältä autolla olisi aikamoinen matka. Täällä tuli  taas viime yönä nelisen senttiä lunta. Maisema on sanoinkuvaamattoman kaunis, kun kaikki puut ja pensaat ovat maassa olevien lumimassojen lisäksi lumen peitossa. Pakkasta on tällä hetkellä lähes 13 astetta. Ei tunnu niin kylmältä, kun oli useampana päivänä noin 20 astetta. Ja täällä ei tänään tuullut juuri lainkaan, kuten ei eilenkään. Nyt kun on lunta, on todella kiva seurata eläinten jälkiä lumessa. Talomme alle on muuttanut joku pienehkö eläin. Rakas siippani siirsi riistakameran niin, että näkisimme onko kyseessä orava vain lumikko (arviomme jälkien perusteella). Jäällä näkyi pupun, ketun (luultavasti, ellei ole ilves), jonkun pienen sorkkaeläimen jälkiä sekä vielä myyrän jälkiä. Niistä olikin muodostunut todella hauskan näköisiä kuvioita. 

Sen nämä näin kylmät säät ovat tehneet, että olemme saunoneet tavallista harvemmin. Meillähän on "alkuperäinen" rantasauna. On kyllä remontoitu moneen otteeseen, mutta suurempia muutoksia ei voi tehdä, kun sijaitsee niin lähellä rantaa. Tällaisilla pakkasilla pitäisi sitten aina aamusta tai myöhään illasta tyhjentää kaikki vedet, etteivät jäädy. Rakas siippani jo tuossa haikaili, että jos saisimme lottovoiton, talvea varten voisi rakentaa "jo valmiiksi suunnitellun" matalan pienen lisäsiiven - suurempi kylppäri - lisäksi sähkösaunan. Ennen se ei olisi tullut mieleenkään. Toistaiseksi tyydymme hyvillämme suihkuun ja olemme varmaan satoja kertoja puhuneet, kuinka onnellisia olemme, että vuonna 2014 rakensimme tämän talon eläkepäiviä ajatellen. Vanhassa mökissä tulee sisään kesävesi, joten ei olisi voinut kuvitella, että siellä kahta talvea asuisimme näin. 

Mielestäni eilinen lähetys linnan juhlinnasta oli oikein mukavaa katseltavaa. Monta kertaa tuli tippa linssiin, kun niin liikutuin. Kyllä meillä on viisas ja sympaattinen presidenttipari 😍 

Tulihan sitä eilen ( ja tänään) seurattua uutisointia pääministerimme toimista. En kyllä mitenkään voi nähdä hänen käytöstään vastuullisena ja nythän on todettu, että se oli vastoin valtioneuvoston marraskuussa kirjoittamia ohjeitakin. Enpä oikein usko, että pm enää voisi saavuttaa luotettavaa asemaa kansan silmissä taistelussa koronaa vastaan. Olkoon nuori tai ei, niin kyllä järjen käyttö on kuitenkin sallittua - siinäkin tapauksessa, että haluaisi ravistella pm-instituutiota.

Nyt sitten voi seurata miten Putinin ja Bidenin keskustelut etenevät. Tiirailin jo aluevaaliehdokastilannetta. Minulla on ollut helppo valinta sekä kunnallis- että eduskuntavaaleissa viime vuosina, kun on ollut niin selvä, ketä haluan äänestää. Hänen nimensä ei ainakaan vielä ollut listoilla (14.12. mennessä muistaakseni pitää viimeistään olla), joten pitänee harkita toista ehdokasta. Odotan kun vaalikoneet aukeavat, niin pääsee vähän tutkailemaan ehdokkaiden ajatuksia. Muutamia mahdollisia sieltä kyllä jo tunnistin. Vähän tuntuu tiheältä rytmiltä tällainen, mutta aluevaalit ovat todella merkitykselliset, koska siinä on nimenomaan sote-toiminnot - palo- ja pelastustoimen lisäksi. Ehdokkaista toisaalta ihmettelen, että miten joku, joka on ministeri, puolueen puheenjohtaja sekä kunnallisvaltuutettu, vielä löytää jostain aikaa uudelle pestille. Tietty tällä keinolla hankitaan lähinnä omalle puolueelle ääniä, joten siinä mielessä on ymmärrettävää.

Karjalanpaisti on uunissa (eilen pitikin syödä kalkkunarullaa, että ei mene pahaksi). Unohdin eilen illalla ottaa lihat terassin kylmälaukusta sulamaan, joten syömme tänään tavallistakin myöhäisemmän aterian. Eihän meillä ole onneksi kiirettä minnekään. 

Poikamme on taas isäni luona ja äiti oli eilen kotikäynnillä. Seuraavan kerran olisi tarkoitus sitten jouluaattona äidin päästä kotona käymään, jolloin meilläkin on tarkoitus olla siellä samanaikaisesti. Tytär suunnittelee innoissaan elämänsä ensimmäistä jouluateriaa yhdessä vävyn kanssa. Ovat jopa miettineet karjalanpiirakoiden tekoa. Tytär on jo lähettänyt kuvia testikattauksista ja rakas siippani jo vähän oli huolissaan siitä, että onko pitkulaisen mallisen kristallikruunun päällä liikaa materiaalia, joka voisi kuumentua....

Toivon niin kovasti, että pysyisimme kaikki terveinä. Joulupäivänä sitten olisi suunnitelmissä tulla takaisin tänne, tytär ja vävy suunnistavat kohti vävyn vanhempia hieman idempään Savossa kuin missä me olemme. 

Terveyttä ja joulumieltä toivotan teille ja läheisillenne. 🥰😇

Heippa pitkästä aikaa 🤣
Oli vielä pakko piipahtaa, kun huomasin, että olimme samanaikaisesti Pikselin kanssa täällä. Oli varmaan suuri helpotus, kun sait hyviä uutisia pään kuvauksesta. Onneksi saitte edes toisen lapsen perheineen itsenäisyyspäivää kanssanne juhlimaan. 

Voikaapa edelleen hyvin. 

Pikseli, olipa rauhoittavaa tietoa sun pään kuvauksesta. Mun lääkäri soitti eilen, kun viime viikolla otettiin monta putkiloa verta ja yksi pissaa. Kaikki arvot (sokerit, maksa, munuaiset, kolesterolit ym.) olivat somasti viitearvojen sisällä ja hän ohjeisti jatkamaan samaan tyyliin. Mä kyllä tunnustin, että yhtään kiloa ei ole kadonnut mihinkään sitten alkusyksyn, mutta hän rauhoitteli, että se viisi kiloa, mikä olisi hyvä vielä pudottaa, voi mainiosti olla pitkän tähtäimen suunnitelma. Joten täältä tullaan, taatelikakut, tortut ja muut herkut! Mullahan on ollut kohta 15 vuotta sama sisätautilääkäri ja sen kannustavampaa ihmistä ei olekaan.

Suupaltti, Vinkkelissä olen syönyt useampaan kertaan ja Egoon mennään aina glögille, kun tullaan Johanneksenkirkosta joulukonsertista. Mutta kiitos, ovat mainioita paikkoja. Tilasin Justukselle (ja samalla itselleni) brunssilahjakortit Kalastajatorpalle, kun kuulin hänen kerran sellaisesta haaveilevan. Toisen lahjakortin hän saa omalle kampaajalleni, päätin aloittaa kampanjan, jonka tarkoituksena on parturoida valkohapsi entistä komeammaksi. Ja parturoitu pää saa punaisen pipon.

Mustikkaposki, olen kyllä itsekin sanomattoman kiitollinen tästä elämän antamasta mahdollisuudesta ihanaan suhteeseen. Ollaan usein juteltu Justuksen kanssa asiasta. Ei ole enää työkiireitä, asuntovelat on maksettu, lapset kasvatettu ja nyt voidaan vaan iloita tästä vaiheesta, kun ollaan vielä suht terveitä ja täyspäisiä (?). Annetaan toistemme olla just sellaisia kuin olemme, nauretaan usein ihan pienillekin asioille ja keksitään juhlan aihetta milloin mistäkin.

Tänään meillä on ollut hauska päivä. Olin saanut kutsun Kristina Cruiselta Vuosaaren satamaan tutustumaan heidän uusiin matkoihinsa sekä Finnlinesin remontoituun rahtialukseen. Vaelleltiin laivassa katselemassa eri kategorioiden hyttejä ja yhteistiloja, paljon ovat muuttuneet niistä ajoista, kun minä menin vähän väliä messuille Saksaan. Nautiskelimme mahtavaa brunssia ja pöytäseuraksemme sattui kiva pariskunta, jonka kanssa juttelu soljui. Minä jonottelin monen muun kanssa jälkiruokapöydässä, kun koreasti pukeutunut rouvashenkilö purjehti paikalle, työnsi kätensä ihmisten väliin ottaakseen lautasen ja tyynesti jonon eteen herkkuja keräämään. Vaan tarjoilijamies totesi ystävällisesti, että täällä on tapana jonottaa. Rouva nolostui niin, että pakeni paikalta ja me lähes hurrasimme tarjoilijalle. Aina näköjään on olemassa ihmisiä, joiden mielestä he ovat jotenkin etuoikeutettuja milloin missäkin asiassa.

Olympia ei ole vielä perunut meidän Etelä-Afrikan matkaa. Pohtivat eri kantilta. Nythän uutisissa kerrottiin, ettei Omikron olisi sen vaarallisempi kuin muutkaan muunnokset. Mutta jos matka peruuntuu, alamme ehkä miettiä Kristinan tarjontaa.

Justus lähti ostoskierrokselle. Hän on onnellinen, kun saa hakea yhtä Cittarista, toista Lidlistä ja kolmatta Prismasta. Mä en jaksa, varsinkin kun herralla on tapana tutkia kaikki purnukat ja lueskella tuoteselosteita. Joten mä juttelen täällä teidän kanssa ja kohta juon teekupillisen ja mutustan palan taatelikakkua hyvällä omallatunnolla!

Heippa,

Kiitoksia kirjoituksistanne. 

Merelle, tuo päänkuvaus saattaa olla itse kullakin välillä mielessä....😂 Tätähän mulla on ollut jo kauan, että kun lähtee paikasta A paikkaan B hakemaan jotain, niin matkalla ehtii unohtaa, mitä piti hakea. Ja täällä meidän vapaa-ajan asunnollamme ei neliöitä tässä päärakennukseksessa ole kauheasti, joten matka ei ole pitkä.... Sitten kun palaan taas paikkaan A, muistan sen, mitä piti hakea... Sen kyllä olen huomannut, että huonot yöunet vaikuttavat selvästi muistiin... Ollut tässä useitä öitä, jolloin olen nukkunut hädin tuskin viittä tuntiakaan. Yhdestä tai kahdesta ei niin haittaa, mutta kun on monta peräkkäin, niin jo alkaa tuntua.

IL, toivottavasti saatte pian tiedon, miten matkan käy. Eihän sinne enää ole edes kauaa, kun pitäisi lähteä. 

Täällä on ollut ihan sikakylmää. Eilen aamusta oli 25 astetta pakkasta, kun suuntasimme kohti Mikkeliä. Piti ehtiä käydä kaupat ennen kuin oli auton jarruhuollossa uusi yritys. Nyt pitää olla mukana yksi iso styroxkylmälaukku vihanneksia ja kasviksia varten, etteivät palele. Nytkään emme voineen olla varmoja, joutuuko auto seisomaan ulkona. Kävelimme autokorjaamolta kirjastoon, joka oli onnekemme auki. Olimme kyllä tarkistaneet asian etukäteen. Vielä päivälläkin oli yli 20 astetta pakkasta. Lupasivat soittaa, kun auto on valmis - ajattelivat siihen menevän reilun tunnin... Kun lähes kaksi tuntia oli mennyt, suuntasimme kenkämme kohti autokorjaamoa. Mitään ei ollut kuulunut ja huonosti ehtivät vastata puhelimeen, joten siippani ei edes yrittänyt soittaa. Hän asteli sellaista vauhtia, että jouduin anelemaan vauhdin hidastamista. Minulla oli hyvin päällä ja fleecekaulahuivi kasvojen edessä, mutta alkoi ottamaan kurkkuun ja henkitorveen (tai mihin lie), niin että todella koski. Tuossa kohtaa tuli mieleeni useampi ystävä, joilla on astma....  No onneksi auto oli viittä vaille valmis. Olivat saaneet väärän varaosan, joten olivat joutuneet hakemaan uuden Mikkelistä. Autoremppa tuli aika hinnakkaaksi, mutta siippani oli kuitenkin tyytyväinen, kun on kestänyt niin hyvin ilman pahempia vikoja. Koputti kyllä heti pyynnöstäni päätään tuon sanomisen jälkeen. (Putki- ja energiaremppa alkamassa ja edelleen lainaa vielä jäljellä tästä talosta, joten yritämme lykätä uuden auton ostoa)  Ikää taitaa autolla olla kohta 13 vuotta. Välillä se oli talvisin seisontavakuutuksessa silloin, kun minulla oli oma auto eikä talvisin juuri ollut tilanteita, etttä olisimme kahta autoa tarvinneet. 

Kortisoni on onneksi auttanut hyvin kipuihin. Se vaan heikentää mulla selvästi unta ja olen yrittänyt välttää myös nukahtamislääkkeiden ottamista - varsinkin, jos ei ole mitään tärkeää seuraavana päivänä tai aikaista nousua. Sen se kortisoni minulle myös tekee, että lepopulssini on kohonnut reilusti ja myös verenpaine. Verenpaine on ollut ennen enemmän liian alhainen kuin korkea, mutta tuo leposykkeen nousu harmittaa. Mulla on sydämessä sellainen pikkuvika, johon syön beetasalpaajaa juuri kohonneen leposykkeen vuoksi. Nyt ei ihan kaksinkertainenkaan määrä riitä... Tammikuun alussa on Mikkelissä reumalääkärille aika, pitää sitten ottaa asia esille. Olen nyt onneksi pärjännyt ilman tulehduskipulääkkeitä.

Meillä on sauna lämpiämässä. Kestää kauan, kun taitaa olla lähes viikko siitä, kun olemme viimeksi siellä olleet. Koivunoksat ovat kuumassa vedessä luovuttamassa ihanaa tuoksua löylyveteen. 

Olen juuri lähdössä pienelle lenkille, niin että pääsen sitten suoraan saunaan. Tänään on alkanut tuulla, niin että puista ja pensaista tippuu lumia. Muuten täällä on niiiiiin kaunis maisema lumisine puineen ja pensaineen. Jään paksuus rannan tuntumassa jo 20 cm ja keskelmmälläkin 11 senttiä. Tämä kävely suuntautuu kyllä teitä pitkin, jossa tuuli on pienempää ja kasvot suojaan neopren maskilla. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille. 🥰😇

Merelle, en vähääkään usko, että sinulla tai Kipalla on mitään vikaa aivoissanne! Magneettikuvaus paljastaa vähäisetkin aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat muutokset ja aivokudoskadon. Alzheimerin taudille tyypillistä on aivojen sisemmän otsalohkon ja hippokampuksen kutistuma.

Tuollainen tavaroiden etsiminen huoneesta ja unohtaminen, mitä tuli etsimään, on tavallista nuoremmillekin. Minäkin joskus etsin jääkaapista tuotetta, joka on silmien alla, mutta ei vain näköaisti välity aivoihin. Nimien unohtamista tapahtuu kaiken ikäisillä, eikä se oli hälyttävää. Ja onhan meidän ikäisillämme aivoissa jo niin paljon nippelitietoa, että kovalevy alkaa olla täynnä 😄.

Eilen olin pitkästä aikaa tyttären ja Keijulin (12) kanssa Kansallisoopperassa katsomassa Oopperan kummitusta. Olen nähnyt sen muualla jo ainakin kolme kertaa, mutta tämä oli ehkä paras esitys. Christinenä oli Sanna Iljin ja kummituksena Ville Rusanen. Esitys oli englanniksi. Kaikki lauloivat tosi hyvin ja lavastus oli upea. Tytär oli varannut lisäksi tarjoilun ennen esitystä. Minä sain konjakin ja oopperaleivoksen. Ilta oli äitienpäivälahja, jota olin saanuut odottaa näin pitkään.

Sunnuntaina kirkkokuoro avustaa messussa. Sain lainaksi liilan halatin, joka on aivan liian suuri: helmaa laahaa maata ja hihat roikkuvat polvissa. Täytyy kai varovasti harsia pukinetta sopivammaksi, etten kompastu siihen kirkossa.

Olen ennenkin kertonut kärsiväni nukahtamisvaikeuksista. Nyt kokeillaan jo kolmatta korvikelääkettä, että pääsisin unen alkuun. En ymmärrä, miksi en saa nukahtamislääkettä, vaan jotain korvikkeita (masennuslääkkeitä), joiden pitäisi nukuttaa. Eivät vaan nukuta 😳, ja mitä mieltä niitä on ottaa, jos ei ole masennusta! Ymmärtäisin unilääkekiellon, jos olisin hauras vanhus, joka olisi vaarassa kaatua liikkeellle lähtiessään tai ei muuten ymmärtäisi tilaansa. Tahdon nukahtaa 😴!

Mukavaa joulunalus-viikonloppua!                                                   

Pikseli, miten ihana äitienpäivälahja!

Eilinen oli niitä päiviä, kun suunnitelmat eivät mene ihan putkeen. Tapahtui niin, että läheinen ystäväni oli työnsä takia sekä juhlakaluna että pääpuhujana arvokkaassa tilaisuudessa, joka zoomattaisiin klo 14. Minä oikomaan muutamia mutkia, että ehtisimme mökille ajoissa katselemaan. Minulla oli kolmas rokotus klo 12.10, mutta menin pokkana jo 20 minuuttia aikaisemmin paikalle ja kun ovella kysyttiin, oliko ajanvarausta, tuumin, että totta kai.

Sainkin piikin heti ja päästiin matkaan. En halunnut meidän pysähtyvän kauppaan, koska Justus tunnetusti ei ostosten teosta nopeasti selviä. Päästiin mökin pihalle, johon saman tien tupsahti mökkiystäväni, jota en ollut nähnyt neljään kuukauteen, koska hän on asustanut Kittilässä. Juoksin sisälle ja pyysin Justusta selittämään tilanteen, sopivatkin, että nähdään myöhemmin. Glögikattila kuumenemaan, taatelikakun palaset lautasille valmiiksi, sohvalle vierekkäin ja linjat auki.

Vaan ei aukene linja. Kertoo vaan, että odota, kunnes host päästää. Minä hermostuksissani tyttärelle soittamaan Justuksen puhelimesta, että mitä mä teen väärin. Tytär kuunteli ja totesi, ettet mitään, yhteys ei toimi. Tunti siinä istuttiin, ei toiminut koko aikana.

Ystävä ilmoitteli, ettei toiminut missään, vaikka edellisenä päivänä oli harjoiteltu, mutta että onneksi oli toisella systeemillä nauhoitettu ja saisin sen linkin.

Tänään oli sitten ajettava ruokaa hakemaan ja ainakin Lohjalla oli kamala lumimyrsky.

Vaan nyt on linkki saatu ja ystäväni puhe ihasteltu ja kaikki on taas maailmassa hyvin.

Hola Espanjasta,

Pikselillä ihana äitienpäivälahja! Elämyslahjat on aina ihan parhaita - varsinkin kun niistä pääsee nauttimaan hyvässä seurassa!

En nyt kommentoi mitään enkä ketään sen kummemmin. Totean vain, että Andalucian auringon alla (miltei joka päivä on paistanut, mutta on kyllä pilveillytkin. Ja sadettakin saatu muutaman kerran) käveltyjä kilometrejä on 27 päivässä kertynyt yhteensä 308. Maasto on ollut vaihtelevaa: asfaltoitua katua, pehmeää hiekkarantaa, kastelukanavan vartta kulkevaa vaelluspolkua ja jyrkkää vuorenrinnettä. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kävin tuolla virtuaalicaminoketjussa pohtimassa, että en ihan taida saada täyteen tämän vuoden kävelytavoitetta eli patikointia Hangosta Utsjoelle, mutta ei se paljoakaan vajaaksi jää.

Syötyjä suklaakonvehteja ja juotuja viinilasillisia en ole tilastoinut. Ja ehkä parempi onkin niin.

Mukavaa viikonloppua ja iloista adventinaikaa!

Hih,

oli ihan pakko tulla jakamaan kanssanne Twitter-kaverin oivallus: "Jos haluat olla lapsillesi pullantuoksuinen vanhempi, mutta aikasi ei millään riitä leipomiseen, sirottele aamuisin tukkaan hiukan kardemummaa."

Taidan heittäytyä ensi viikolla pullantuoksuiseksi isoäidiksi. 🤣

Tiinuliinu, pitääkö olla ostopullat pussissa valmiina, vaikka olisi kardemummat kuontalossa? Ei kiljukauloja ainakaan voi huijata pelkällä tuoksulla.
Vaan kyllä mä aion paistaa joulutorttuja pojille ja ehkä keksitään kaikkea muutakin hauskaa, kun asutaan yhdessä ilman vanhempia melkein viikko. Tosin illat menee siinä, kun toinen vie toista ja toinen toista treeneihin. Huomenna viedään Juniori taas karting-kisoihin, kun hän on vakuuttunut meidän tuovat hyvää onnea. Taidan ottaa termariin kahvit ja koriin sämpylöitä mukaan, niin suuni ei pääse koko ajan kiljumaan kannustusta.

Tulevalla viikolla on hammaslääkäri, jalkahoito ja kampaaja eli huh näitä kiireitä! Ja pakattavakin on se kassi, jonka annan tyttären ja vävyn autoon mukaan. Sekä joululahjakassi.

En muuten ole saanut kolmosrokotuksesta minkäänlaisia oireita, mitä nyt pistoskohta oli käsivarressa pari päivää kosketusarka.

Heippa

ja kiitoksia kirjoituksistanne. Nyt on lämpötilat laskeneet ja eilen illalla meillä ei ollut edes takassa tuli. Saunassa olemme olleet paljon - usein jo iltapäivästä, niin että pääsee suoraan lenkiltä saunaan. Nyt on sauna lämpiämässä. Tulimme juuri kylältä, jossa saimme kolmospiikkimme. Helpotus, että tämäkin on saatu, vaikka kauhistuttaa Suomen ja Euroopan koronatilanne ja omikronmuunnoksen tartuttavuus verrattuna delttaan. Joku vertaili tartuttavuuslukuja TV:ssä (oiskohan ollut Eeva Ruotsalainen) ja mukana oli myös tuhkarokko, joka on "huippuhelposti" -tarttuva. Ilta-Sanomissa oli Tuomas Aivelon arviointi tilanteesta. Hän viittasi haastattelussa Ilkka Rauvolaan, jota rakas siippani seuraa Tvitterissä nimellä Jukka 235 (tulikohan oikein). Tekee THL:n avoimen tietokannan perusteella päätelmiä ja kaavioita. Sitä olin itsekin ihmetellyt, kun alunperin tuli Norjan ja Tanskan lukuisat omikrontartunnat, niin kerrottiin, että HUSin alueella löytävät heti PCR-testeissä S-geeninegatiivisten testitulosten osuus jo ennen sekvensointia. Ei ole paljon tietoa asiasta jaettu ja sekvensointi kestää parisen viikkoa. Juuri vähän aikaa sitten oli aivan kauheita laskelmia Norjan tulevasta tilanteesta. Anteeksi vuodatus. Te, jotka jo tunnette mut, niin osaatte varmasti hypätä tämän osion yli.

Se tuossa huolestuttaa myös, että äidin hoivakotiin asetettiin tänään kielto vatsatautiepidemian vuoksi. Isäni oli vielä puolen päivän aikaan siellä ja soittivat minulle, kun oli tieto, että en nyt illasta rokotusten vuoksi pysty soittamaan  "hyvään" aikaan. Ei mennyt kauaa siitä, kun sain tekstiviestin asiasta ja poikamme tutki netistä ja löysi tiedon, että paikallisen terveysaseman vuodeosastolla on ollut koronatartunta pari päivää sitten ja vierailut on kielletty. Se siinä huolestuttaa, että hoitajat todennäköisesti joutuvat sukkuloimaan useamman paikan välillä, kun työvoimasta on pulaa. Äidinkin "omahoitaja" on joutunut viikonloppuna olemaan ylitöissä, vaikka olisi mieluusti pitänyt vapaapäivänsä. Jos on Noroa (tässä tilanteessa toivottavasti), niin ilmeisesti sekin voi olla todella rankka vanhalle väsyneelle ja heikossa kunnossa olevalle henkilölle. Nyt vaan on kädet ristissä, että saisimme jouluaattona tavata isän ja äidin kodissa .

Teimme tänään suursiivouksen/joulusiivouksen ja kyllä oli mahtava tunne iltapäivällä, kun kaikki hommat oli saatu tehtyä. Matot (olkkarissa iso painava matto enkä ole varma, milloin /tai onko milloinkaan ennen tampattu) on nyt tänään tampattu ja lattiat pesty. Sohva "hajotettu" osiin, että saimme alustat imuroitua ja pyyhittyä sekä istuin- ja selkänojatyynyt myös imuroitua. Voi sitä määrää roskaa ja hiekkaa (jotain sen tapaista), mitä sieltä löytyi. Viime vuonna tuo jäi tekemättä, kun oli liian märkää....

Kävelylenkkejä on tehty. Viikossa tulee yleensä yhteensä n. 50 km (siinä on mukana myös kaikki sisällä otetut askeleet). Lumesta olemme edelleen bonganneet eläinten jälkiä ja viime yöksi siippani siirsi riistakameran sellaiseen paikkaan, jossa oli tosi paljon (jäällä, lähellä rantaa) jälkiä, jotka oisivat voineet olla joko ketun tai ilveksen. 

Nyt siippani jo lähti saunaan. Minä menen varovasti perästä. Pikseli, ihania kuvia lasten ja lastenlasten kanssa otetuista oopperakuvista. Tiinuliinu, kiitos, että sivistät meitä. 

Nyt riennän varovasti saunapolkua pitkin....

Voikaa hyvin ja isosti terveyttä kaikille <3